Kestääkö parisuhteenne vakavan kriisin?

Kestää se. Liittomme on kestänyt monta muutakin vakavaa kriisiä ja näiden melkein 25 yhteisen vuoden aikana olemme hioneet elämäntapamme ja kaikki sellaisiksi, että hätää ei ole. Velkoja ei ole ollut enää vuosiin, säästöjä on hyvin ja emme ole haihattelijoita tai peukalo keskellä kämmentä kumpikaan.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän vähätteleviä kommentteja täällä. Jos on yhtään elänyt tynnyrin ulkopuolella, niin luulisi tietävän että suomalaisille miehille tietty elintaso ja status on todella tärkeä asia elämässä.

Vai onko joku sitä mieltä että naapurin mies joka ajaa uudenkarhealla bemarilla, ei olisi moksiskaan kun menettäisi tämän menopelin?

Ei ole meillä näyttämisen halua, kilpailua ja statusta. Naapurit elää mitenkä elää eikä meillä tarvitse olla bemaria, ei ole ollut ikinä. Kaikilla muilla on. Kiven heitto bussibysäkille niin pärjää yhdellä kauppakassi autolla jos toinen ei työn takia autoa tarvitse. Naapurissa kummatkin eläkkeellä ja pitää olla kaksi uutta bemaria pihassa. Eivät kulje bussilla ikinä rahvaan seassa tai voi tulla paniikkikohtaus hyperventilaatio ahdistus kohtaus.  Siinä oikein ilmasto ystävällistä sakkia. Matkustelevat koko ajan ja siinä sen yksiön hintaiset ajopelit seisovat vain näytillä pihassa tai kadunreunoillakin usein. En ymmärrä kuinka eläkeläisillä pitää olla kaksi niin etteivät pärjää yhdellä. 

Vierailija kirjoitti:

Kestää se. Liittomme on kestänyt monta muutakin vakavaa kriisiä ja näiden melkein 25 yhteisen vuoden aikana olemme hioneet elämäntapamme ja kaikki sellaisiksi, että hätää ei ole. Velkoja ei ole ollut enää vuosiin, säästöjä on hyvin ja emme ole haihattelijoita tai peukalo keskellä kämmentä kumpikaan.

Mitä ne monet vakavat kriisit ovat olleet, olisi mielenkiintoista kuulla. Särmiä tietenkin hiotaan ja ne ovat yksin jotka eivät siihen suostu tai eivät jousta missään. 

30v yhdessä ja sellaista kriisiä ei tulekkaan ettemme selviä. Vaikkei sitä hekumaa enään ole mutta emme sitä enään tarvitse vaan olemme tiimi joka pelaa yhteen ja turvallinen sellainen. Jos tulee sairauksia niin olemme toistemme turva kunhan ei tule yhtä aikaa. Jos tulisi pandemia niin tuskin olisimme kumpikin yhtä aikaa toimintakyvyttöminä. 

En heti keksi millaisen kriisin Korona-virus voisi suhteellemme aiheuttaa, mutta parisuhteemme on kestänyt isojakin kriisejä ja niistäkin ollaan selvitty. On ollut lapsettomuutta, lapsettomuushoitoja (joiden ansiosta meillä yksi, nyt jo 16-v lapsi), läheisten kuolemia, sairauksia, työttömyyttä ja ehkä isoimpana se, että minä en halunnut yrittää toista lasta, vaikka mies olisi halunnut.

Taloudellisesti olemme jo siinä tilanteessa, että jäljellä olevan asuntolainan voisimmme maksaa jo käteisellä pois säästötileillä olevilla rahoilla. On henkivkauutukset ja sairausvakuutukset, sijoitukset sellaisia ettei niitä tarvitse nyt miettiä, ehdimme odottaa osakkeiden nousua (tosin, meillä olevat osakkeet eivät vielä ole edes ratkaisevasti laskeneet). Minä tienaan noin kaksi kertaa enemmän kuin mies, autokin on minun työsuhdeautoni, joten miehen itsetunto kestänee myös mahdollisen työttömyyden, jota ei onneksi ole näköpiirissä. Minulle mahdollinen työttömyys, jota tuskin kuitenkaan on tulossa, olisi vain tervetullut breikki. Työttömyys ei huoleta, koska rahallisesti pärjäisimme useita vuosia, luultavasti loppuelämämme (täytän tänä vuonna 50-v.). Meille on ollut aina tärkeää järjestää asiat niin, ettei ihan pienet muutokset taloutta kaada, jopa silloin kun lainaa oli paljon enemmän ja lapsi pieni. Menot on aina suhteutettu tuloihin ja säästetty on aina. En olisi päivääkään naimisissa sellaisen miehen kanssa, joka vertailisi itseään naapureihin tai miettisi heidän bemareitaan,  ja ennen kaikkea rakentaisi itsetuntonsa ulkoisten asioiden varaan.

Vierailija kirjoitti:

En heti keksi millaisen kriisin Korona-virus voisi suhteellemme aiheuttaa, mutta parisuhteemme on kestänyt isojakin kriisejä ja niistäkin ollaan selvitty. On ollut lapsettomuutta, lapsettomuushoitoja (joiden ansiosta meillä yksi, nyt jo 16-v lapsi), läheisten kuolemia, sairauksia, työttömyyttä ja ehkä isoimpana se, että minä en halunnut yrittää toista lasta, vaikka mies olisi halunnut.

Taloudellisesti olemme jo siinä tilanteessa, että jäljellä olevan asuntolainan voisimmme maksaa jo käteisellä pois säästötileillä olevilla rahoilla. On henkivkauutukset ja sairausvakuutukset, sijoitukset sellaisia ettei niitä tarvitse nyt miettiä, ehdimme odottaa osakkeiden nousua (tosin, meillä olevat osakkeet eivät vielä ole edes ratkaisevasti laskeneet). Minä tienaan noin kaksi kertaa enemmän kuin mies, autokin on minun työsuhdeautoni, joten miehen itsetunto kestänee myös mahdollisen työttömyyden, jota ei onneksi ole näköpiirissä. Minulle mahdollinen työttömyys, jota tuskin kuitenkaan on tulossa, olisi vain tervetullut breikki. Työttömyys ei huoleta, koska rahallisesti pärjäisimme useita vuosia, luultavasti loppuelämämme (täytän tänä vuonna 50-v.). Meille on ollut aina tärkeää järjestää asiat niin, ettei ihan pienet muutokset taloutta kaada, jopa silloin kun lainaa oli paljon enemmän ja lapsi pieni. Menot on aina suhteutettu tuloihin ja säästetty on aina. En olisi päivääkään naimisissa sellaisen miehen kanssa, joka vertailisi itseään naapureihin tai miettisi heidän bemareitaan,  ja ennen kaikkea rakentaisi itsetuntonsa ulkoisten asioiden varaan.

Siinä taas yksi "westendiläisen oloneuvoksen" tarina. Hienoa että teillä on asiat hyvin.

Kun puhuttiin avauksessa tappiin otetusta asuntolainasta, niin luulisi että siinä haetaan enemmän tavallisten ihmisten kokemuksia. Ja ehkä enemmän 30-40v. Kun sen ikäisenä otetaan suuria lainoja. Ei niiden jotka voivat vaikka tänään alkaa elämään sijoitussalkkunsa turvin ilman palkkatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän vähätteleviä kommentteja täällä. Jos on yhtään elänyt tynnyrin ulkopuolella, niin luulisi tietävän että suomalaisille miehille tietty elintaso ja status on todella tärkeä asia elämässä.

Vai onko joku sitä mieltä että naapurin mies joka ajaa uudenkarhealla bemarilla, ei olisi moksiskaan kun menettäisi tämän menopelin?

Minulle on yksi lysti, mitä naapuri ajattelee menettäessään Bemarinsa. On typerää pistää rahansa uuteen autoon ja vielä kilpailla siitä, kenellä on kadun hienoin auto.

Omalla miehellä auton menetys ei olisi iso taloudellinen menetys, autolla on enemmän käyttöarvoa. Jos mies ei pysty auton käyttöään kustantamaan, hän voi laittaa auton seisomaan. Mies voi lainata tarpeen vaatiessa minun autoa, jos en sitä juuri silloin tarvitse. Mikäli miehellä olisi kuitenkin varaa ryypätä, niin se olisi sitten heihei, jos juomisen lopettaminen ei kiinnosta.

Mies ei kestäisi kriisiä mutta parisuhteen pitäisi kestää? Ok. Herää kyllä kysymys miksi?

No ”kriisissä” ollaan, sairastan syöpää. Onhan tässä kestämistä, omat duunikuviot kusi täysin. Mutta asutaan edullisesti omassa, voidaan downshiftata lisää tarvittaessa. Rahan määrä ei muuta arkeamme, kunhan sitä on sen verran, että riittää ruokaan.

Parisuhteemme kestää taloudelliset kriisit oikein hyvin, kiitos kysymästä. Asuntolaina on maksettu, kesämökki on maksettu, autotallissa kaksi maksettua autoa ja metsääkin humisee meille mukavasti.

Kriisit tulisivat varmaankin aivan muista asioista, kuten vaikkapa läheisyyden katoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En heti keksi millaisen kriisin Korona-virus voisi suhteellemme aiheuttaa, mutta parisuhteemme on kestänyt isojakin kriisejä ja niistäkin ollaan selvitty. On ollut lapsettomuutta, lapsettomuushoitoja (joiden ansiosta meillä yksi, nyt jo 16-v lapsi), läheisten kuolemia, sairauksia, työttömyyttä ja ehkä isoimpana se, että minä en halunnut yrittää toista lasta, vaikka mies olisi halunnut.

Taloudellisesti olemme jo siinä tilanteessa, että jäljellä olevan asuntolainan voisimmme maksaa jo käteisellä pois säästötileillä olevilla rahoilla. On henkivkauutukset ja sairausvakuutukset, sijoitukset sellaisia ettei niitä tarvitse nyt miettiä, ehdimme odottaa osakkeiden nousua (tosin, meillä olevat osakkeet eivät vielä ole edes ratkaisevasti laskeneet). Minä tienaan noin kaksi kertaa enemmän kuin mies, autokin on minun työsuhdeautoni, joten miehen itsetunto kestänee myös mahdollisen työttömyyden, jota ei onneksi ole näköpiirissä. Minulle mahdollinen työttömyys, jota tuskin kuitenkaan on tulossa, olisi vain tervetullut breikki. Työttömyys ei huoleta, koska rahallisesti pärjäisimme useita vuosia, luultavasti loppuelämämme (täytän tänä vuonna 50-v.). Meille on ollut aina tärkeää järjestää asiat niin, ettei ihan pienet muutokset taloutta kaada, jopa silloin kun lainaa oli paljon enemmän ja lapsi pieni. Menot on aina suhteutettu tuloihin ja säästetty on aina. En olisi päivääkään naimisissa sellaisen miehen kanssa, joka vertailisi itseään naapureihin tai miettisi heidän bemareitaan,  ja ennen kaikkea rakentaisi itsetuntonsa ulkoisten asioiden varaan.

Siinä taas yksi "westendiläisen oloneuvoksen" tarina. Hienoa että teillä on asiat hyvin.

Kun puhuttiin avauksessa tappiin otetusta asuntolainasta, niin luulisi että siinä haetaan enemmän tavallisten ihmisten kokemuksia. Ja ehkä enemmän 30-40v. Kun sen ikäisenä otetaan suuria lainoja. Ei niiden jotka voivat vaikka tänään alkaa elämään sijoitussalkkunsa turvin ilman palkkatyötä.

Ymmärsin että aloituksessa puhuttiin kriisin kestämisestä ei taloudenkestämisestä.

Itse uskon kyllä molempien kestävän koronan. Uskon myös että parisuhde kestäisi vaikka talous ei.

Westendistä asun tällä hetkellä yli 400 km päässä, oloneuvos vuosiin on vielä todennäköisesti aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kestää se. Liittomme on kestänyt monta muutakin vakavaa kriisiä ja näiden melkein 25 yhteisen vuoden aikana olemme hioneet elämäntapamme ja kaikki sellaisiksi, että hätää ei ole. Velkoja ei ole ollut enää vuosiin, säästöjä on hyvin ja emme ole haihattelijoita tai peukalo keskellä kämmentä kumpikaan.

Mitä ne monet vakavat kriisit ovat olleet, olisi mielenkiintoista kuulla. Särmiä tietenkin hiotaan ja ne ovat yksin jotka eivät siihen suostu tai eivät jousta missään. 

Kyselit kriisejämme: meidän kriisejä on ollut esimerkiksi miehen toisuvat masennukset aikanaan, toisen vakava parantumaton sairaus ja yhden lapsen vakava sairaus. Muita pienempiä juttuja ovat olleet hankalat välit sukulaisiin ja muutaman vuoden rakennusprojekti. Muitakin on, mutta nämä nyt alkuun. Yhdessä olemme kuitenkin vielä ja varmaan elämämme loppuun asti, sillä olemme onnellisia ja toistemme parhaat ystävät.

T. Melkein 25 vuotta miehensä kanssa ollut, jonka parisuhde kestää paljon.

Todennäköisesti hyvin. Parisuhde on kestänyt konkurssista seuranneen taloudellisen katastrofin, lapsen vakavan sairastumisen, suhteen väljenemisen ja seksin puutteen, talon rakennuksen ja työttömyysjaksot. Velkaa on nykyään vähäisesti tuloihin nähden, molemmilla myös kriiseissä vakaat työpaikat. Elämä on opettanut joten koen olevan parisuhteen kannalta turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En heti keksi millaisen kriisin Korona-virus voisi suhteellemme aiheuttaa, mutta parisuhteemme on kestänyt isojakin kriisejä ja niistäkin ollaan selvitty. On ollut lapsettomuutta, lapsettomuushoitoja (joiden ansiosta meillä yksi, nyt jo 16-v lapsi), läheisten kuolemia, sairauksia, työttömyyttä ja ehkä isoimpana se, että minä en halunnut yrittää toista lasta, vaikka mies olisi halunnut.

Taloudellisesti olemme jo siinä tilanteessa, että jäljellä olevan asuntolainan voisimmme maksaa jo käteisellä pois säästötileillä olevilla rahoilla. On henkivkauutukset ja sairausvakuutukset, sijoitukset sellaisia ettei niitä tarvitse nyt miettiä, ehdimme odottaa osakkeiden nousua (tosin, meillä olevat osakkeet eivät vielä ole edes ratkaisevasti laskeneet). Minä tienaan noin kaksi kertaa enemmän kuin mies, autokin on minun työsuhdeautoni, joten miehen itsetunto kestänee myös mahdollisen työttömyyden, jota ei onneksi ole näköpiirissä. Minulle mahdollinen työttömyys, jota tuskin kuitenkaan on tulossa, olisi vain tervetullut breikki. Työttömyys ei huoleta, koska rahallisesti pärjäisimme useita vuosia, luultavasti loppuelämämme (täytän tänä vuonna 50-v.). Meille on ollut aina tärkeää järjestää asiat niin, ettei ihan pienet muutokset taloutta kaada, jopa silloin kun lainaa oli paljon enemmän ja lapsi pieni. Menot on aina suhteutettu tuloihin ja säästetty on aina. En olisi päivääkään naimisissa sellaisen miehen kanssa, joka vertailisi itseään naapureihin tai miettisi heidän bemareitaan,  ja ennen kaikkea rakentaisi itsetuntonsa ulkoisten asioiden varaan.

Siinä taas yksi "westendiläisen oloneuvoksen" tarina. Hienoa että teillä on asiat hyvin.

Kun puhuttiin avauksessa tappiin otetusta asuntolainasta, niin luulisi että siinä haetaan enemmän tavallisten ihmisten kokemuksia. Ja ehkä enemmän 30-40v. Kun sen ikäisenä otetaan suuria lainoja. Ei niiden jotka voivat vaikka tänään alkaa elämään sijoitussalkkunsa turvin ilman palkkatyötä.

Olen tuon ylemmän kommentin kirjoittaja. Asumme Vantaalla omakotitalossa. Oloneuvosvuosia ei ole vielä näköpiirissä, vaan molemmat olemme tiukasti työelämässä, emmekä edes missään johtajapesteissä. Alkuperäinen kysymys oli miten parisuhde selviäisi kriisistä, jonka esim koronaviruksen aiheuttama talouden yleinen heikentyminen toisi eteen esim. työttömyyden muodossa. Kuten sanoin, meille on ollut aina tärkeää järjestää asiat niin, ettei ihan jokainen talouden heilahdus suista elämää raiteiltaan (ja en siis sano, etteikö sellainenkin tilanne eteen voisi tulla, vaikka nykyisessä tilanteessa ei kovin helposti). Esim. kun ostimme ensimmäisen asuntomme n. 20 vuotta sitten, otimme samalla henkivakuutuksen, joka kattoi silloin vähän yli puolet lainasummasta. Eli, jos toinen olisi vaikka kuollut, toinen olisi selvinnyt silti taloudellisesti. Nyt kun laina on lähes maksettu, henkivakuutuksesta jäisi jo rahaa muuhunkin kuin lainaan. Periaatteeni on ihan aina, jo ensimmäisestä kesätyöpalkasta lähtien ollut säästää vaikka ihan vähänkin. Jiskus se oli vaikka viisi MARKKAA, mutta huolehdin siitä, että rahaa on kulunut aina vähemmän kuin mitä olen tienannut. On ollut tiukkojakin aikoja, mutta periaate on pitänyt. Ja kun vanhenee, niin säästäminen on tullut kasvaneiden tulojen myötä helpommaksi. Olen lähtöisin hyvin köyhästä perheestä, joten en väitä ettei rahalla ole merkitystä. Se tuo turvaa monella eri elämän osa-alueella ja estää joitain muita elämän osa-alueita kriisiytymästä. Mutta kuten alun perin kirjoitin, elämämme suurimmat kriisit eivät ole olleet rahasta kiinni, eikä rahalla ratkaistavissa. Jos niistäkin on selvitty, uskon että taloudellisista notkahduksistakin selviäisimme. En koskaan vertaile itseäni muihin rahallisissa asioissa, joten se mitä muilla on tai ei ole, ei vaikuta minuun/meihin.