Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
äitiysloma heitti minut täysin roolittomaksi
28.02.2020 |
En arvannut, miten iso kontrasti syntyy, kun jäin äitiysvapaalle verrattuna siihen, kun olin töissä. Huomaan, että mies luo täyspainoisesto uraa ja kiirehtii aamuisin töihin , kun taas itse jään makaamaan kotiin.
En voi luoda uraa eikä ole palkkaa. Lapsi toki on tärkeä, mutta ihmetyttää silti. että nykyaikana mies edelleen voi pitää ne kaikki ja nainen menettää palkan ja uran. Koska töihin ei ihan heti voi kuitenkaan palata.
Mies voi poistua kotoa ja nauttia pitkiä lounaita, kun minun pit
ää kokata hiki hatussa jotain. Mies voi harrastaa, mutta itse olen kiinni vauvassa.
En voi väittää etteikö asetelma ole epätasa-arvoinen naisen kannalta. Minun pitää leikittää vauvaa koko päivä ja miehelle riitt
ää keinutusta tunti illalla.
Parisuhteelle ei ole aikaa eikä mies edes ehdota yhteistä tekemistä, aika menee täyspainoisesti töihin ja tuntuu, että olen kuin joku raato joka lojuu siinä sivussa. Turha on puhua rahasta, kun tunteet ja aika on ihan eri asioita.
Kommentit (26)
Mies voi jäädä perhevapaalle ja sinä mennä töihin. Jos ette näin toimi, kyseessä on oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesassa on muuten mielenkiintoisia saariakin ja luontopolkuja jos kiinnostaa. Suokki ym. Lähdet kuvailemaan vaikka Suokkiin, se on virkistävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää lapsen puolesta. Hänkö on vain joku yksinkertainen otus jota keinutetaan? Tiesitkö, että ensimmäisen elinvuoden aikana lapsesi kehittyy enemmän kuin koskaan myöhemmin? Minäkäsitys, kognitiiviset taidot, ihmiskäsitys, kävelemään oppiminen, puhumaan oppiminen... Oma asenteesi varmasti heijastuu siinä minkälaista kontaktia otat lapseen ja kuinka hyvin huomaat hänen aloitteensa. Jokaisena päivänä voit tehdä jotain pysyvää ja vaikuttavaa lapsesi ja teidän vuorovaikutussuhteen eteen. Siihen verrattuna joku ura on aivan pilipalihommia. Ei sulla tai miehelläs niin hienoa uraa ole eikä tule koskaan olemaan. Lapsi on uskomattomat arvokas. Kaikki tollanen urahömpötys on illuusiota. Olette menneet retkuun. Minä taas jätin arvostetun kansainvälisen uran taakseni kun sain lapsen. Jopa irtisanouduin kokonaan ja olin lapsen kanssa 3 vuotta kotona. Lapsi on nyt koululainen ja vasta nyt tajuan, että olisin voinut tehdä vieläkin enemmän. Ehkä sun kannattaisi ottaa vaikka etänä avoimessa yliopistossa lapsenkehitykseen liittyviä kursseja, niin ehtisit vielä huomata miten arvokkaassa ja vaikuttavassa roolissa olet juuri nyt.
Oma urasi ei varmaan kummoinen ollutkaan, mutta kuinka voit vähätellä toisten työtä? Et voi tietää, millaisen uran joku tulee tekemään, ja kuinka se mahdollisesti vaikuttaa hyvällä tavalla moneen muuhunkin ihmiseen tai tähän maailmaan. Sinulle lapsen kanssa kotona oleminen on tärkeintä elämässä, toisilla on jotain muuta(kin), joka tuo elämään tarkoituksen.
Mikään ei voi olla tärkeämpää kuin oma lapsi. Eikä kukaan ansaitse vanhemmaksi sellaista jolle hän ei ole maailman tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää lapsen puolesta. Hänkö on vain joku yksinkertainen otus jota keinutetaan? Tiesitkö, että ensimmäisen elinvuoden aikana lapsesi kehittyy enemmän kuin koskaan myöhemmin? Minäkäsitys, kognitiiviset taidot, ihmiskäsitys, kävelemään oppiminen, puhumaan oppiminen... Oma asenteesi varmasti heijastuu siinä minkälaista kontaktia otat lapseen ja kuinka hyvin huomaat hänen aloitteensa. Jokaisena päivänä voit tehdä jotain pysyvää ja vaikuttavaa lapsesi ja teidän vuorovaikutussuhteen eteen. Siihen verrattuna joku ura on aivan pilipalihommia. Ei sulla tai miehelläs niin hienoa uraa ole eikä tule koskaan olemaan. Lapsi on uskomattomat arvokas. Kaikki tollanen urahömpötys on illuusiota. Olette menneet retkuun. Minä taas jätin arvostetun kansainvälisen uran taakseni kun sain lapsen. Jopa irtisanouduin kokonaan ja olin lapsen kanssa 3 vuotta kotona. Lapsi on nyt koululainen ja vasta nyt tajuan, että olisin voinut tehdä vieläkin enemmän. Ehkä sun kannattaisi ottaa vaikka etänä avoimessa yliopistossa lapsenkehitykseen liittyviä kursseja, niin ehtisit vielä huomata miten arvokkaassa ja vaikuttavassa roolissa olet juuri nyt.
Oma urasi ei varmaan kummoinen ollutkaan, mutta kuinka voit vähätellä toisten työtä? Et voi tietää, millaisen uran joku tulee tekemään, ja kuinka se mahdollisesti vaikuttaa hyvällä tavalla moneen muuhunkin ihmiseen tai tähän maailmaan. Sinulle lapsen kanssa kotona oleminen on tärkeintä elämässä, toisilla on jotain muuta(kin), joka tuo elämään tarkoituksen.
Mikään ei voi olla tärkeämpää kuin oma lapsi. Eikä kukaan ansaitse vanhemmaksi sellaista jolle hän ei ole maailman tärkein asia.
Tuo on vain sinun mielipiteesi. Ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, toiveita, tavoitteita ja odotuksia elämältä. Moni myös onnistuu yhdistämään vanhemmuuden ja työuran, eikä aseta niitä tärkeysjärjestykseen.
Ei aseta uraa ja lapsia tärkeysjärjestykseen? Huhhuijaa, niiin toivoisi etteivät kaikki saisi lapsia ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Koita keksiä itsellesi mielekästä tekemistä. Jos asut Helsingissä, täällä on paljon museoita ja kulttuuritapahtumia vauvoillekin. Voit mennä kuuntelemaan kenraaliharjoituksia aamupäivisin, ja käydä katsomassa näyttelyitä. Sitten on erilaisia vauvojen ja äitien liikuntakerhoja.
Tokan lapsen kanssa kävimme paljon asuntonäyttelyissä. Tuli kaupunginosat tutuksi.
Minä myös kävin syömässä lounaan ulkona joka päivä, sovimme miehen kanssa, että hän maksaa.
Itse asiassa olin aika vähän kotona. Ja perhekerhoihin en jaksanut mennä, joten keksin muuta tekemistä.