Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ongelmana tunteen vuotaminen yli äyräiden

Vierailija
27.02.2020 |

Olen viime aikoina huomannut, että ollessani muiden ihmisten seurassa, tuttujen tai tuntemattomien, meinaan alkaa itkemään. En saa otetta siitä, mikä minussa näin valtavaa surua aiheuttaa. Tuntuu vain, että tunteet ikään kuin pulppuavat yli äyräidensä muiden seurassa. Mitä tälle voi tehdä muuta kuin yrittää miettiä, mistä tämä pohjaton suru tulee? Onko kenelläkään ollut koskaan vastaavaa?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaihdevuodet?

Vierailija
2/7 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet?

Olen 35, eikä suvussani ole varhaisia vaihdevuosia läpikäyneitä.

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liika kuormitus tai uupumus?

Vierailija
4/7 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus kun alkaa elämässä pysähtymään enemmän, tuntuu siltä, että vanhat tukahdetut tunteet (joiden alkuperää ei saa selville aina), ryöpsähtää ulos. Omassa tapauksessani lopetin mielialalääkkeet 6kk sitten ja vieläkin tunteet ottavat usein vallan. Itken usein, tuntuu kuin suru tulisi syvältä sielusta asti. Välillä nauran silloin kun ei ns saisi nauraa. Tunnereaktiot sekaisin yhä..

5/7 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö surun tunne siis liity välttämättä mitenkään puheenaiheeseen tai siihen, miten ne muut käyttäytyvät? 

Ehkä koet ettet tule ymmärretyksi?

Vierailija
6/7 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Faith kirjoitti:

Eikö surun tunne siis liity välttämättä mitenkään puheenaiheeseen tai siihen, miten ne muut käyttäytyvät? 

Ehkä koet ettet tule ymmärretyksi?

Anteeksi, mutta voisitko kertoa näkemyksesi New Age "uskonnosta"?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suru ei liity millään tavalla keskustelun aiheeseen. En ole myöskään käyttänyt mielialalääkkeitä.

Erityisen kuormittunutkaan en tällä hetkellä mielestäni ole, pari kolme vuotta sitten olin kylläkin voimieni äärirajoilla. Toki elämässä on asioita tälläkin hetkellä, jotka harmittavan ja aiheuttavat turhautumista, mutta en usko, että nekään aiheuttaisi tällaista tunteen hyökkäilyä.

Näissä tilanteissa en mielestäni edes pikaisestikaan ajattele elämäni synkkiä tai raskaita aikoja, mikäli niissä nyt vielä on jotain käsiteltävää, pintaan puskee vain pelkkä tunne, pelkkä suru. En voi käsittää.

-ap