Muut kristityt, miten koette kirkkovuoden?

En ole kyllä koskaan ajatellut kirkkovuotta erityisesti, enkä itse asiassa tiennyt koko tuhkakeskiviikosta mitään, ennen kuin tuttu pappi siitä faceen jotain päivitti. En siis tunne niitä jotka porukalla menevät ottamaan tuhkaristin enkä osaa ajatella onko se tekopyhää tai ei. Uskoni on tosi arkipäiväistä ja varmasti jatkan joitakin perinteitä ihan ajattelematta niiden alkuperää, eli varmastikin siis tämän avauksen perusteella tekopyhästi. Ei se omaa uskoani silti horjuta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole uskovainen, mutta uskonnon/uskontojen tutkija. Näissä kirkkovuoden rituaaleissa on pointtina ensinnäkin, että joo, vaikka katumus ja anteeksianto ja kaikki muut tunteet ovat läsnä koko ajan sitä mukaa kun asioita tapahtuukin, rituaalien avulla valmistaudutaan seuraaviin tapahtumiin: miettimällä katumusta ja omaa. Vaillinaisuuttaan nyt on pääasiäisenä valmiimpi iloitsemaan siitä, että saa sählinkinsä anteeksi ja valmiimpi myös antamaan ne anteeksi muille. Sillä tavalla siis valmistellaan itseä henkisesti seuraaviin vaiheisiin, varmistetaan, että on oikeassa mielentilassa eikä tule esimerkiksi köyttäytyneeksi epäkunnioittavasti tai rienaavasti.

Toinen syy rituaaleille on siinä, että ei ihminen välttämättä muista katua tai antaa anteeksi kaikkea, mikä vastaan tulee. Aina ei edes huomaa, mitä tulee tehneeksi tai mistä vetää herneen nenäänsä. Silloin erityinen muistelu - ja mietintäaika on hyväksi, jotta tulee ajatelleeksi asioita useammaltq kantilta. Se on vähän kuin mindfulnessia, mutta eri nimellä.

Huomaan, että et ole minkään sortin uskovainen, vaikka uskontoa/uskontoja tutkitkin.

Jos olisit uskovainen, et ikinä sotkisi kristinuskon itsetutkiskelua/rukousta ja mindfulnessia eli hindulaisuutta keskenään.

Tämän takia hieman epäilen, oletko edes mikään uskontotieteilijä, koska tällainen pitäisi kyllä silloin osata erottaa.

Tuo tuhkaristi on katolinen perinne. Ihmettelen, miksi Suomen ev.lut. kirkko niin kritiikittömästi ihanoi noita perinteitä. Mulle tärkeintä on saarna, kuulla Jumalan sanaa.

Minulle kirkkovuosi rituaaleineen ei ole keskeisessä osassa (enkä esim. tuossa tuhkaristi-jutussa ole käynyt koskaan enkä kalenterin mukaan paastonnut jne.), mutta ymmärrän sen, että uskovaisetkin ovat yksilöitä ja kokevat asioita eri tavalla. 

Vietän kyllä pääsiäistä ja joulua – on kai sekin kirkkovuoden mukaan elämistä jossain määrin. Joulua vietän perheen ja lähiomaisten kanssa, ja vaikka kaikki joulunviettoporukassamme eivät ole uskovaisia, minulle joulu on Jeesuksen syntymän juhla. Pääsiäistä vietän useimmiten yksikseni tosi pienimuotoisesti, mm. katson ortodoksien pääsiäisyön Jumalanpalveluksen tv:stä (vaikken ole ortodoksi). Johanneksen evankeliumin 1. luvun resitointi eri kielillä on koskettavaa.

Tavassani elää uskovaisena kristittynä on keskeistä Raamattu ja sen ydinsanoma evankeliumi. Sen kautta elän uskonsuhteessa elävään Jumalaan.