Lue keskustelun säännöt.
En saanut elämäni naista, jonka kohtasin 11 vuotta sitten
25.02.2020 |
11 vuotta sitten hänet kohtasin yhteisen ystävämme kautta.
10 vuotta sitten yritin saada hänet, mutta olin liian ujo ja kokematon.
Nykyään haaveilen hänestä päivittäin, eikä kukaan muu nainen herätä tunteita.
Voin käydä vaikka sadoilla tindertreffeillä ja viettää yön jokaisen heistä kanssa, mutta aina vain haaveilen tästä samasta naisesta.
En voi alkaa kenenkään kanssa suhteeseen, koska vaihtaisin hänet tähän naiseen silmänräpäyksessä, jos vain mahdollisuus tulisi. Se tuntisi petokselta...
Kommentit (41)
Siis mätsäsitte tinderissä mutta ei vastannut, eli ei tunne sinua vai mätsääkö ihmiset useinkin tuttujen kanssa? Kenties vahingossa, pelottava ajatus että olisi tuntematon ihastus yli 10 vuotta. Pakkomielteiseltä kuulostaa 😳
Kai käsität että se ihminen ei ole sama kuin silloin 10 vuotta sitten? Eli jos vaikka jonkun ihmeen kaupalla päätyisitte yhteen, voisi pettymys olla melkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hänessä sai sut noin pahasti ihastumaan että vielä 10 vuoden jälkeen oot noin sekaisin?
Ei oo tervettä jäädä roikkumaan johonkin ihmiseen. Maailma on täynnä "kaloja". Vaikutat obsessiiviselta, kehotan siis hakemaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Jos se nainen on naimisissa, koeta unohtaa.
Minä olin onnekas ja sain takaisin suuren rakkauteni 25 vuoden jälkeen!! Ei se mahdotonta ole, mutta harvoin olen kuullut että niin pitkän ajan jälkeen "exät" palaa yhteen. Joo joskus on lehdissä näitä vuosisadan rakkaustarinoita, että joutuivat eroon nuorina rakastavaisina ja sitten tapaavat uudelleen 75v ja tarina jatkuu siitä mihin jäi.
Jos joskus on oikeasti ollut suhde, niin vuosienkin jälkeen on jotain, mihin palata.
Mutta saavuttamaton kaukorakkaus on vähän eri asia. Se ei perustu toisen tuntemiselle vaan kuvitelmille siitä, mitä toinen on.
Itsellä kävi aikoinaan niin et ihastuin tyyppiin ja molemat oltiin varattuina. Mut se tyyppi vaan ei sillai hävinny täysin mielestä et aina kun sen näki ni sisällä alkoi myllerrys. Vuodet vieri ja vuoroin oli tilanne et minä sinkku, se varattu ja päivastoin.
Sit n.10v päästä oli hetki kun molemmat vapaita, baari ilta, molemmat siellä ja pam...siitäpä sitten alettiin oleen.
Mutta mutta...
Tyyppi ei sit ollukkaan sitä mitä olin hänen nähnyt olevan ja millaiseksi olin mieltänyt mielessäni. Ei edes samanlainen mitä minulle oli ollut puoli tuttuna.
4v siinä sitkuteltiin ja erohan siinä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisilla spekseillä muka pääsee sadoille Tinder-treffeille miehenä?
Muistelen minäkin ihmistä, jonka "tunsin" 20 vuotta sitten, mutta ehkä siitä ei olisi tullut mitään. Olen myös ollut vuosia ihastunut omaan kuvitelmaani ihmisestä, joka olikin sitten lähemmin tutustuttua ihan tavallinen vajavainen olento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haikailen itsekin ylä-asteaikojen tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään saanut elämäni naista. Rakastuin kun olin 13v ja olin nuorena liian ujo. Meni yli 10v päästä siitä yli. Menin naimisiin toisen naisen kanssa ja saimme lapsen. Eli jatkoin elämääni. Se nuoruuden rakkauteni meni myös naimisiin ja sai useita lapsia. Olen onnellinen hänen puolestaan. Rakastan häntä edelleen mutten elä elämääni haaveessa. Nykyinen suhteeni on kohtuullisen onneton, joskaan ei aivan mahdoton. Jos tulisi tilaisuus vaihtaa vanha rakkaus nykyisen tilalle, en epäröisi. Tai saattaisin epäröidä lapsen takia. Mutta tämä on vain haavetta, sillä meillä on omat elämät eri puolilla Suomea. Pyrin tekemään nykyisestä suhteestani paremman.
Neuvo: Haaveile niin paljon kuin haluat, mutta älä järjestä elämääsi sen ympärille. Mene juttusille ja jos mitään ei tule, älä odota. Muuten odotat vielä kuolinvuoteellasi ja harmittelet elämätöntä elämääsi.
Tässäpä resepti siihen, miten elämästä tulee surkein mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hänessä sai sut noin pahasti ihastumaan että vielä 10 vuoden jälkeen oot noin sekaisin?
Niin, sen kun tietäisi tarkasti...Mutta en osaa sanoa.
Koko hänen olemuksensa; hymy, ääni, eleet, tapa jolla hän kosketti, älykkyys, sanavalmius, huumorintaju, intohimoisuus, kauneus, tyyli...voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta päätellen nainen ei ollut samaa mieltä sinusta 10 vuotta eikä vuosi sitten
Vierailija kirjoitti:
Ei oo tervettä jäädä roikkumaan johonkin ihmiseen. Maailma on täynnä "kaloja". Vaikutat obsessiiviselta, kehotan siis hakemaan apua.
Tervettä ei ole jäädä roikkumaan, se on totta. Mutta vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen yksi nuoruuden ihastus herättää, samat tunteet jos ja kun nähdään, tai edes minä näen hänet, kun työnsä vuoksi välillä julkisuudessa on ja on ollut. Tiedän varmuudella että suhteemme ei olisi toiminut, mutta hän ei koskaan tehnyt mitään, mikä olisi ihastumiseni kaatanut. Ja ei ole mikään mystinen ykkönen, jonka takia pistäisin mahdollisen suhteeni poikki, tai että hänen takiaan olisin mistään suhteesta lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hänessä sai sut noin pahasti ihastumaan että vielä 10 vuoden jälkeen oot noin sekaisin?
Niin, sen kun tietäisi tarkasti...Mutta en osaa sanoa.
Koko hänen olemuksensa; hymy, ääni, eleet, tapa jolla hän kosketti, älykkyys, sanavalmius, huumorintaju, intohimoisuus, kauneus, tyyli...voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään.
Sinä olet ihastunut mielikuvaan hänestä. Et lopuksi tunne millainen hän on ihmisenä. Eikä varmasti ole enää sama kuin 10 v sitten. Kauneuskin on katoavaista.
Mulle kävi vuosia sitten niin, että kun erosin, kävi ilmi, että yksi yhteinen tuttava oli ollu jo vuosia minuun ihastunut ja salaa haaveili suhteesta kanssani. Nyt kun sitten olin vapaa, hän pääsi vihdoin tekemään asialle jotain, mutta olikin sitten tositilanteessa niin nössö, että pelästyi tunteitaan ja pakeni. Olin nähtävästi kivempi saavuttamattomana haavekuvana kuin todellisena ihmisenä eikä hän pystynyt käsittelemään sitä, että olisi saanut vastakaikua.
Ei jumankauta tuollaisia nysvääjiä!
Vierailija kirjoitti:
En minäkään saanut elämäni naista. Rakastuin kun olin 13v ja olin nuorena liian ujo. Meni yli 10v päästä siitä yli. Menin naimisiin toisen naisen kanssa ja saimme lapsen. Eli jatkoin elämääni. Se nuoruuden rakkauteni meni myös naimisiin ja sai useita lapsia. Olen onnellinen hänen puolestaan. Rakastan häntä edelleen mutten elä elämääni haaveessa. Nykyinen suhteeni on kohtuullisen onneton, joskaan ei aivan mahdoton. Jos tulisi tilaisuus vaihtaa vanha rakkaus nykyisen tilalle, en epäröisi. Tai saattaisin epäröidä lapsen takia. Mutta tämä on vain haavetta, sillä meillä on omat elämät eri puolilla Suomea. Pyrin tekemään nykyisestä suhteestani paremman.
Neuvo: Haaveile niin paljon kuin haluat, mutta älä järjestä elämääsi sen ympärille. Mene juttusille ja jos mitään ei tule, älä odota. Muuten odotat vielä kuolinvuoteellasi ja harmittelet elämätöntä elämääsi.
Mieluummin olen ilman suhdetta kuin onnettomassa suhteessa.
M44 (joka oli myös nro 6)
Oletpahan sentään rakastunut joskus, on sekin jotain.
Ala seuraamaan sitä joka paikkaan ja selvitä missä se käy. Ota salaa kuvia ja videoita. Sitten voit selvittää jotenkin sen numeron ja soittaa sille Prepaid liittymästä ja lähettää nimettömiä viestejä ja soittaa puheluita joissa et sano mitään. Jos vaikka saat selville että se tapailee jotain toista niin voit hoitaa sen jotenkin pois kuvioista että omat mahdollisuudet paranee.
Kokeile jos näistä ohjeista olisi apua.
Kuulostat ihan kundilta jonka kanssa kävin yksillä treffeillä yli 10 vuotta sitten. Suhdetta ei ikinä muodostunut, en ollut kiinnostunut, mutta edelleen tämä sankari jaksaa säännöllisin väliajoin ottaa yhteyttä.
Todella raskasta. Jatka elämääsi. Ei se ollut sun elämäsi nainen kuin kuvitelmissasi.