Suomen ainoa toiminnallisten häiriöiden poliklinikka tutkii potilaita, joiden oireisiin ei löydy lääketieteellistä syytä – lääkärien oudot suositukset herättävät kritiikkiä

Vierailija kirjoitti:

Tuo on totta että usein syytä ei ole löydetty siksi, että ei ole tutkittu tarpeeksi. Ihan liian usein lääkäreille riittää tutkimukseksi jopa joku perusverikoe.  Sitten kun siinä ei löydy mitään, niin väitetään potilaalle että tutkimuksissa ei löytynyt mitään vikaa että vian täytyy olla päässä. Sitten jos päädytään jopa kuvaamaan jotain, niin kuvataan mahdollisimman halvalla tavalla, sellaisella josta jo valmiiksi tiedetään ettei se kaikkea kerro. Sitten selitetään potilaalle että päässä on vika. Lisäksi on myös paljon fyysisiä sairauksia joiden diagnoisoimiseen ei edes ole olemassa mitään tutkimuksia, joissa ne näkyisi. Tällöinkin on tietty hyvä väittää että vika on potilaan päässä.

Tämä on kyllä järkyttävän yleistä. Sairastan itse pitkäaikaissairautta johon sain jo nuorena diagnoosin ja lääkityksen todella nopeasti ensimmäisen lääkärikontaktin jälkeen, mutta vertaisryhmissä olen vuosien varrella tavannut ihmisiä, joilla saman diagnoosin saamiseen on mennyt yli 10 vuotta vaikka oireet ovat olleet todella pahoja. Kunnollisiin tutkimuksiin on ilmeisesti todella vaikea päästä ja epämääräiset oireet niputetaan liian nopeasti pääkopasta johtuviksi.

Klinikalla myös kuulema kehotetaan välttämään potilasjärjestöjä ja vertaistukea, että huolipuhe ei tarttuisi. Käsittämätöntä sontaa.

Tuonne toiminnallisten häiriöiden poliklinikalle päätyy potilaita, joita on tutkittu vuosien ajan. Toistuvia kuvantamisia, aivosähkökäyriä, hermoratatutkimuksia, aivo-selkäydinnestenäytteitä, neurologin, kardiologian, reumatologin, endokrinologin, kipuklinikan ym. arvioita, satoja sivuja labratuloksia, satoja-tuhansia lehtiä sairauskertomusmerkintöjä.

Ja mitään muuta ei vuosien aikana löydy paitsi potilaan kokemat oireet.

Olisin utelias kuulemaan mitä arvostelijat toivovat tehtävän? Kun ei ole mitä hoitaa? Ei merkkejä mistään tunnetusta sairaudesta? YO-sairaaloiden spesialistit yksi toisensa jälkeen toteavat, että kaikissa tutkimuksissa kaikki on ihan niin kuin pitää. Mitä muuta näissä tilanteissa muka on tarjota kuin sitä oireenmukaista hoitoa ja kuntouttavaa työotetta ja psyykkistä tukea? Minä en keksi. Eikö ole hyvä, että yritetään auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuonne toiminnallisten häiriöiden poliklinikalle päätyy potilaita, joita on tutkittu vuosien ajan. Toistuvia kuvantamisia, aivosähkökäyriä, hermoratatutkimuksia, aivo-selkäydinnestenäytteitä, neurologin, kardiologian, reumatologin, endokrinologin, kipuklinikan ym. arvioita, satoja sivuja labratuloksia, satoja-tuhansia lehtiä sairauskertomusmerkintöjä.

Ja mitään muuta ei vuosien aikana löydy paitsi potilaan kokemat oireet.

Olisin utelias kuulemaan mitä arvostelijat toivovat tehtävän? Kun ei ole mitä hoitaa? Ei merkkejä mistään tunnetusta sairaudesta? YO-sairaaloiden spesialistit yksi toisensa jälkeen toteavat, että kaikissa tutkimuksissa kaikki on ihan niin kuin pitää. Mitä muuta näissä tilanteissa muka on tarjota kuin sitä oireenmukaista hoitoa ja kuntouttavaa työotetta ja psyykkistä tukea? Minä en keksi. Eikö ole hyvä, että yritetään auttaa?

Onko sinulla sisäpiirin tietoa siitä, että kaikki klinikan potilaat on tutkittu perusteellisesti ennen lähetettä klinikalle? Hyvä, jos näin on. Mutta vaikka olisikin tutkittu, niin ei lääkärin ole eettistä suositella tutkimattomia uskomushoitoja hoidoksi oireisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuonne toiminnallisten häiriöiden poliklinikalle päätyy potilaita, joita on tutkittu vuosien ajan. Toistuvia kuvantamisia, aivosähkökäyriä, hermoratatutkimuksia, aivo-selkäydinnestenäytteitä, neurologin, kardiologian, reumatologin, endokrinologin, kipuklinikan ym. arvioita, satoja sivuja labratuloksia, satoja-tuhansia lehtiä sairauskertomusmerkintöjä.

Ja mitään muuta ei vuosien aikana löydy paitsi potilaan kokemat oireet.

Olisin utelias kuulemaan mitä arvostelijat toivovat tehtävän? Kun ei ole mitä hoitaa? Ei merkkejä mistään tunnetusta sairaudesta? YO-sairaaloiden spesialistit yksi toisensa jälkeen toteavat, että kaikissa tutkimuksissa kaikki on ihan niin kuin pitää. Mitä muuta näissä tilanteissa muka on tarjota kuin sitä oireenmukaista hoitoa ja kuntouttavaa työotetta ja psyykkistä tukea? Minä en keksi. Eikö ole hyvä, että yritetään auttaa?

Onko sinulla sisäpiirin tietoa siitä, että kaikki klinikan potilaat on tutkittu perusteellisesti ennen lähetettä klinikalle? Hyvä, jos näin on. Mutta vaikka olisikin tutkittu, niin ei lääkärin ole eettistä suositella tutkimattomia uskomushoitoja hoidoksi oireisiin.

Ei hänellä mitään sisäpiiritietoa ole, kunhan provosoi. Totuus on se, että näitä klinikalle lähetettäviä potilaita ei ole tutkittu läheskään riittävästi, hyvä jos ollenkaan. Terveyskeskuksissa ottavat vain perusverikokeita ja ehkä ekg:n, sitten potilas jää omilleen, jos ei heti löydy mitään tai tulokset ovat lääkärien mielestä "ristiriitaisia". Ristiriitaisuuskin on täysin tulkinnanvarainen seikka, ja sitä voidaan nähtävästi venyttää kuinka pitkälle tahansa.

Esim. yhdessä lähipiirissäni sattuneessa tapauksessa on tehty räikeitä hoitovirheitä, ei ole reagoitu selvästi pielessä oleviin laboratorioarvoihin, joita useita ja useisiin eri elimiin liittyen. Haudattu pää hiekkaan ja esitetty, että potilaan ongelmat toiminnallisia ja mitään huonoja arvoja ei olemassakaan, vaikka potilas tuonut oireita esille vuosien ajan ja pyytänyt apua. Puhuneet vain siitä kuinka mieli vaikuttaa kehoon, ja tarjonneet lähetettä psykiatriselle poliklinikalle.

Työkyvytön ja erittäin sairas ihminen ei ole saanut hävyttömän pitkän tk:ssa ravaamisen jälkeen vieläkään lähetettä erikoissairaanhoitoon, vaikka teoriassa lain mukaan hänellä olisi aivan yhtäläinen oikeus saada hyvää ja asianmukaista hoitoa sairauteensa. Sitä ei vain anneta, koska (ilmeisesti) säästöt ja ihmisten priorisointi hyviin ja huonoihin potilaisiin. Yksityislääkärit ovat kuitenkin potilaalle sanoneet, että arvot niin huonoja, että niiden syy pitäisi selvittää erikoislääkärillä. Tarvittavat lisätutkimukset myös verrattain tavanomaisia, tai ainakin suhteellisen usein esim. sisätautien poliklinikalla tehtäviä, eli mistään superharvinaisista, vaikeasti suoritettavista, satoja tai kymmeniä tuhansia euroja maksavista tutkimuksista tai lääkityksistä ei kyse.

Potilaalla yksityislääkärien tekemiä lausuntoja, mutta sekään ei tk:ssa auta, kohdellaan silti epäasiallisesti ja epätasa-arvoisesti. Tällainenkin nuori ihminen siis parhaillaan luokiteltu toiminnallisesta häiriöstä kärsiväksi, eikä saa mitään apua vaivoihinsa somaattiselta puolelta. Luoja yksin tietää, mitä muita tarinoita tästä maasta löytyy, jos kaltoinkohdellut ja luulosairaiksi leimatut potilaat saisivat kerrankin mahdollisuuden kertoa oman tarinansa.

Toiminnalliseksi häiriöksi diagnosoiminen on uusi tapa säästää kustannuksissa, kun vaikeasti sairaat ja kalliita hoitoja tarvitsevat potilaat suljetaan laittomasti julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle ja pakotetaan hakemaan apunsa muualta. Suojelee samalla koko lääkärikuntaa ja terveydenhuoltosysteemiä siinä mielessä, että yhtäkään lääkäriä ei voi pitää vastuussa virheellisestä tai huonosta hoidosta, kun potilaan oireet laitetaan mielenterveyden syyksi. Tällöin lääkärin ei tarvitse käyttää järkeään eikä ottaa riskiä oikean diagnoosin selvittämisestä, vaan korvienväli selittää kaiken vähänkin monimutkaisemman oireilun.

Kannattaa myös huomata, että nykyinen toimintatapa voi osua jonakin kauniina päivänä ihan kenen tahansa lukijan ja huutelijan omalle kohdalle, omaan sukuun tai perheeseen jne. Sitten tulee itku pitkästä ilosta, kun ei pääsekään sille aiemmin itsestäänselvyytenä pitämälleen neurologille, kardiologille tai kipupoliklinikalle, vaikka arvot olisivat päin prinkkalaa ja henki pahimmillaan uhattuna.

Tämän "häiriöklinikan" ulostuloja on niin paljon, että  epäilen syyksi jälleenrahoituksen saamista...yksiköltä loppuu rahat kesällä ja liäsrahoitusta tarvitaan...ei oikein muuta selitystä ole miksi herra Mainio on YLEn uutissuosikki. YLEltä olisi tietysti odottanut tutkivampaa journalismia useampana päivänä....mutta informaatiosota on näköjään 2020 todella kovaa.

Kurssi saanut Tukesin uhkasakon vaarallisten terveysväittämien takia ja sitten tuolla klinikalla suositellaan sitä? 🤦‍♀️ Toivottavasti nämä klinikan asiakkaat on edes valittaneet asiasta.

Kävin vilkaisemassa Marian sivuja. Tällä hetkellä kurssille näyttäisi tulevan hintaa jo rapeat 396 e. Muistelenko väärin, vai oliko jossain vaiheessa 88 tai 99 e? Aika kova hinta maksettavaksi uskomushoidosta, jonka tehosta ei ole minkäänlaista takuuta. Kuinka potilaita voidaan suositella tällaisiin haihatteluihin tuhlaamaan vähiä varojansa? Ihan käsittämätöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin vilkaisemassa Marian sivuja. Tällä hetkellä kurssille näyttäisi tulevan hintaa jo rapeat 396 e. Muistelenko väärin, vai oliko jossain vaiheessa 88 tai 99 e? Aika kova hinta maksettavaksi uskomushoidosta, jonka tehosta ei ole minkäänlaista takuuta. Kuinka potilaita voidaan suositella tällaisiin haihatteluihin tuhlaamaan vähiä varojansa? Ihan käsittämätöntä. 

https://www.freetoheal.org/offers/FRZrY2VU/checkout

Jotenkin irvokas kuva. Hyvä hymyillä kädet rukousasennossa, kun raha kilahtaa kirstuun. 

https://aijaa.com/sf3vIZ

Tällaisia väitteitä tällä lääkäriä leikkivällä arkkitehdilla, huomatkaa alentuvan syyllistävä sävy. Se on sun oma valinta, jos et halua parantua. Tällä menetelmällä myös epilepsia parantuu. 

Virallinen suositus on tulossa. Kiinnostavaa nähdä, miten se suhtautuu näihin nordineihin.

Aivot ovat muovautuvat ja kivun kanssa voi oppia jollain lailla elämään.

Mutta, mutta ei se niin pidä mennä että laitetaan mappi ö klinikalle oireiden kanssa ja unohdetaan ihminen.

Enemmän tukea sairastuneelle, toivoa elämään sekä riittävästi tutkimuksia.

Onhan niitäkin tapauksia ollut lehdissä kun joku onkin kärsinyt vaikka kilpirauhasongelmista tai raudanpuutteesta ja hänelle on törkätty vain mielialalääkkeitä kouraan.

Hassuinta on jos syö lääkkeitä jossa on harvinaisia haittavaikutuksia, niin voi käydä niin että lääkäri sanoo että ei se voi johtua lääkkeestä kun se tapahtuu harvemmalla kuin yhdellä tuhannesta. Niinpä, entäpä jos oletkin juuri se yksi...

Tiedän että on vanha ketju, mutta toteanpa nyt kuitenkin, että olen käynyt Toiminnallisten häiriöiden klinikan palveluissa ja olen niihin hyvin pettynyt. Olin itse ensin innoissani päästyäni sinne pitkän jonottamisen jälkeen, mutta mitään hyötyä useimmista tapaamisista ei ole ollut, kun hra ylilääkärin (M. Sainio) selitys kaikkiin sairauksiini oli "se johtuu pääkopasta" - siis jo valmiiksi taustaani kunnolla tuntematta, juurikaan kiinnostumatta koetuloksistani - jopa suoraan käski minua olemaan menemättä ekaa kertaa erääseen sisätutkimukseen, vaikka kolme muuta lääkäriä oli minulle sitä vahvasti suositelleet pitkäkestoisten oireiden perusteella.

Ihan suoraan tämä lääkäri myös korotti ääntään, tuhahteli ja pyöritteli silmiään kun kerroin allergiaoireistani rauhallisesti ja sanoi, ettei paperipölylle voi olla allerginen ja kieltäytyi kuuntelemasta kun yritin sopertaa että kyllä voi olla ja siitä on tieteellistä näyttöä. Ja tämä lääkäri tosiaan on ilmeisesti joku pääjehu, mutta lähinnä toistaa mantraa "mieli vaikuttaa kehoon" edes haluamatta kunnolla keskustella mitä tämä tarkoittaa solutasolla ja kuinka erottaa somaattiset vaikutukset psyykkisistä. Tehostaakseen sanomaansa hän kiroili useita kertoja (siis ei edes vihaisena, mutta aggressiivisesti) ja pui nyrkkiä ilmaan. En ole koskaan kokenut mitään näin painostavaa terveydenhuollossa. Sain sen käsityksen että jos vain lakkaan uskomasta, että saan astmakohtauksen kemikaaleista ja olen kuten ongelmaa ei olisikaan, asia korjaantuu yks kaks. (Ihme kun en itse asiaa tajunnut häh?) Ihmettelen, kuinka lääkärillä joka sanoo mielen vaikuttavan kehoon ei vaikuttanut olevan psykologista tai sosiaalista herkkyyttä. Ja mitään vastuuta hän ei tietenkään voi ottaa kehoituksistaan altistua tahallaan allergeeneille, etenkin kun tapaamisajat hävisivät muutamassa kuukaudessa kun heiltä on ilmeisesti rahat lopussa.

Sain myös suositukseksi tapaamisten sijaan törkeän kalliita huuhaa-kursseja joihin menisi kahdessa päivässä sen verran mitä mulla jää toimeentulotuesta ruokaan kuussa. Erikoissairaanhoitoon en ole tätä klinikkaa lukuunottamatta päässyt kuin muutaman kerran yhden vaivan vuoksi, ja yleisellä puolella lääkärit vaihtuu alituiseen ja lähettävät minua "varmuuden vuoksi" samoihin verikokeisiin ja pistävät kertomaan samat asiat, koska harva lukee kunnolla vanhoja merkintöjä. En tiedä miten sopii ihmisille vakavammilla oireilla, mutta itse menisin mieluummin suoraan fysioterapeutille, fysiatrille, toimintaterapiaan, psykologille, psykiatrille tai neurologille.