Lue keskustelun säännöt.
Antaisitteko 11-vuotiaan vaihtaa nimensä vain siksi, että se on hänen mielestään "tylsä"
25.02.2020 |
Nimi on ihan perus, tyyliin "Sanni" Tytöstä se on tylsä, ja hänen luokallaan on kaksi saman nimistä tyttöä. Hänen haluamansa nimi on kuitenkin sellainen pikkutyttömäinen prinsessanimi, jota luultavasti alkaisi viimeistään yläasteella hävetä.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin olla 9-vuotiaana Cruella :D Olisi ollut varmaan yläasteella "kivaa"
T.Anna
Cruella Möttönen, varteenotettava nimi esimerkiksi asianajajalle :D
Juuri mahdollisen työnsaannin kannalta ei kannata antaa vaihtaa jotain pellenimeä. Miltä kuulostaa "Assistentin paikkaa hakee Tiuku-Kimalle Lahtinen"
20 vuoden päästä meillä voi hyvinkin olla vanhempien nimeämiä Tiuku-Kimalteita assistentteinakin. Mutta ehkä juristi nimeltä Tiuku-Kimalle ei herätä niin huomiota, kun hänellä on asiakkaina Toots, Viljamiina ja Ihku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt se oikea nimi niin voidaan päätellä onko tylsä. Sanni ei ole tylsä mutta voi olla tylsä vaikka olisi sinun mielestä Sannin tapainen.
No se on Senja.
Ap
Joo, no siinä tapauksessa kannattaa kyllä muuttaa. Fast forward ten years: " No my name is not Sendza!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin halusin joskus 11-vuotiaana vaihtaa nimeni Corneliaksi :D Se oli mielestäni niin hieno ja erikoinen nimi. Ihan kiva etten vaihtanut.
Minusta tuossa iässä maailman kaunein nimi oli Birgitta. Kiukuttelin äidille, miksei minulle annettu sitä nimeä. Äiti selitti, että kun sitä sukunimeäkin piti ajatella. Myöhemmin ymmärsin, että Birgitta Pääkkönen ei ihan ole paras yhdistelmä. Tykkään nyt aikuisena ristimänimestäni paljon vaikka se on yleinen.
Ihme nimiä teillä =)
Totta kai. Tyttäreni vaihtoi nimensä Jaana. On nyt Jätti Penis. Kiva nimi.
En, täysi-ikäisenä saa muuttaa nimensä niin halutessaan. Mulla on muutama kaveri, joka niin on tehnyt. Suurin osa sellaisia nimiä, jotka vakiintuivat jo lapsuudessa, vaikka virallinen nimi oli toinen. Pari sitten erikoisempaa tapausta omaa sukunimeä myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toivottu nimi ei ole hävytön tai muuten sopimaton, antaisin lapsen käyttää sitä arjessa, mutta virallisesti en antaisi vaihtaa ennen kuin vasta vanhempana. Tunnen muutamankin tällaisen tapauksen, osa on myöhemmin ottanut kutsumanimen viralliseksi nimekseen, osa ei. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu kokeilla kaikenlaista, myös aikuisen näkökulmasta älyttömiäkin asioita.
En todellakaan antaisi noin nuoren lapsen tehdä noin isoa päätöstä. Hänellä on tietenkin täysi oikeus vaihtaa nimensä sitten kun ikä siihen riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän Arianna antaisi menestystä sosiaaliseen elämään. Itse kyllä antaisin vaihtaa nimen jos olisi kauan pohtinut. Saahan sen vaihdettua jos ei tunnu omalta.
Minä halusin lapsena olla Ursula, nyt 40-vuotiaana en tajua mitä päässäni on liikkunut! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni vaihtoi nimensä 19-vuotiaana ja kyllähän siinä sai nieleksiä mielipahaa, kun rakkaudella valittu nimi ei kelvannut. Tytär oli siis Satu, uusi nimi pidempi ja prinsessamainen. Liian hieno, mielestäni!
Tietääkö tyttösi "tylsän" nimensä taustoja? Uskoisin nimittäin että Senja on nimien Ksenia tai Xenia suomalaismuoto. Kansainvälisissä yhteyksissä Senja on mielestäni viehättävällä tavalla eksoottinen ja Suomessa se ei kyllä oikeasti ole yleinen.
Toisaalta asiasta ei kannata tehdä elämää suurempaa kysymystä. Tyttösi voisi ottaa haluamansa "upean" nimen. Voi olla että myöhemmin, kun hän on ehtinyt kasvattaa kulttuurista ja henkistä pääomaansa ja perspektiivi on laajentunut, hänen on helpompi päättää vaikka palata vanhaan nimeensä jos asiasta ei nyt väännetä ihan henkeen ja vereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin olla 9-vuotiaana Cruella :D Olisi ollut varmaan yläasteella "kivaa"
T.Anna
Cruella Möttönen, varteenotettava nimi esimerkiksi asianajajalle :D
Juuri mahdollisen työnsaannin kannalta ei kannata antaa vaihtaa jotain pellenimeä. Miltä kuulostaa "Assistentin paikkaa hakee Tiuku-Kimalle Lahtinen"
Olen ollut 30 vuotta töissä isoissa, kansainvälisissä firmoissa. Erikoinen etunimi, kuten vaikka Tiuku-Kimalle on ihan poikkeuksetta hyvällä tavalla erottuvaa plussaa olkoon nimi miten tahansa karmea tai omituinen jonkun mielestä.
Senja on ihana nimi, tulee mieleen ylisöpö pikkutyttö kukkaseppele päässä tai sellainen taidelukiota käyvä mielettömän kaunis rastatukkainen teinityttö! Kun odotin esikoista mietin tytölle joko nimeä Senja tai Saga mutta sainkin pojan, seuraava oli tyttö mutta tässä vaiheessa olin ehtinyt jo ihastua nimeen Hilla joten tytöstä tuli Hilla sitten, kolmannessa raskaudessa mietin taas Senjaa mutta tulikin poika, damn XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairasta, että tällaista edes kysytään. Missä on vanhemmuus?
Hukassa.
Itse halusin vaihtaa nimeni 11-vuotiaasta asti. Onneksi äitini silloin ei suostunut, sillä nimet mitä haikailin olivat joko fanittamieni julkkisten nimiä tai vaihtoehtoisesti fantasia-nimiä mitä näin peleissä ja jotka kuulostivat hienoilta.
Äitini ilmoitti että jos vielä täysi-ikäisenä haluan nimeni vaihtaa niin voin sen tehdä, kun ei hänen suostumustaan enää kysytä.
90-luvulla oli tyytyminen tähän.
Heti kun täytin 18, menin vaihtamaan nimeni. Tosin tuohon ikään mennessä olin luopunut fantasia-nimistä ja julkkisten nimistä ja olin itse etsinyt itselleni nimen mistä pidin ja joka tuntui osalta minua.
Olen ollut tyytyväinen uuteen nimeeni.
Se on harvinainen suomessa, ja toisinaan vanhemmat sukupolvet kirjoittavat nimeni väärin, mutta eipä se haittaa.
Tämä nimi on osa identiteettiäni ja olen tyytyväinen että "jouduin" odottamaan nimenvaihtoa täysi-ikäisyyteen asti.
Näin ollen minulla oli monta vuotta aikaa löytää nimi joka sopi minulle eikä vaan kopioida uusi nimi jostakin hetken mielijohteesta.
Joissain kulttuureissa lapsen nimeä vaihdetaan murrosiän alkaessa ja uudestaan aikuiseksi tullessa.
Tuo ehdotus lempinimestä ja sen käytöstä on minusta hyvä. Aluksi kotona, sitten bestiksen kanssa ja niin edespäin. Virallisen muutoksen kanssa en kiirehtisi.
Peppi Pitkätossu-buumi oli kovimmillaan täällä päin kun olin 8-10v. Suunnilleen joka kolmas tyttö halusi muuttaa nimensä Pepiksi :D En onneksi muista että yhdenkään vanhemmat olisivat suostuneet näihin oikkuihin. Lempinimiä saivat toki käyttää, mutta nekin useimmilla hiipuivat pikkuhiljaa pois, kun "kaikki" halusivat olla Peppejä.
Vierailija kirjoitti:
Jos toivottu nimi ei ole hävytön tai muuten sopimaton, antaisin lapsen käyttää sitä arjessa, mutta virallisesti en antaisi vaihtaa ennen kuin vasta vanhempana. Tunnen muutamankin tällaisen tapauksen, osa on myöhemmin ottanut kutsumanimen viralliseksi nimekseen, osa ei. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu kokeilla kaikenlaista, myös aikuisen näkökulmasta älyttömiäkin asioita.
Mä olen myös tällä kannalla. Pyrin nimittäin välttämään lasten kanssa perustelua "no ihan vaan siksi kun minä sanon niin niin et saa!!111!". Aivan järjetöntä alkaa vääntää jostain lapsen nimestä. Asia olisi eri, jos lapsi haluaisi nimetä muita perheenjäseniä uudestaan niin se.ei tietysti käy 😁 mutta kyllä hän saa itse valita, millä nimellä haluaa itseään kutsuttavan, kunhan tosiaan nimi on asiallinen.
Toki lapsen on itse sitten sopeuduttava siihen että häntä vahingossa voidaan pitkäänkin kutsua vanhalla nimellä ja virallisesti nimenvaihto toteutuisi vasta siinä vaiheessa kun lapsi on elänyt useamman vuoden tuon haluamansa nimen kanssa. Mutta onhan lapsella lempinimiäkin, jolla häntä kutsutaan ja kyllä se lempinimikin pitää olla lapsen hyväksymä, ei häntä voi tuolla pihalla huudella "mummin punaposkipalleroksi" vaikka kuinka se olisi mummista kiva nimi, miksei lapsi sitten itse saisi vaikuttaa siihen "oikeaan" nimeensäkin. Kyllähän se kirpaisisi vanhempana kun nimi on rakkaudella itse lapselle valittu mutta minkäs teet. Lapset on lainaa, ei vanhemman omaisuutta.
Ei missään nimessä tullaisen esiteinin päähäpistoksena saa vaihtaa nimeää. Katuu todennäköisesti itsekin jo alle vuoden päästä ja on taas vaihtamassa uuteen. Olen itsekin miettinyt nimenvaihtoa jo lapsena, mutta en ole tehnyt sitä vieläkään näin kolmikymppisenä. Omasta mielestä tuollaisena varhaisteininä maailman kaunein nimi oli Cecilia. Olen edelleen näin aikuisena sitä mieltä että etunimeni voisi vaihtaa, mutta kyllä hävettäisi jos se olisi nykyään joku Cecilia. On oma nimi ainakin tuota parempi.
Minäkin olisin halunnut olla 10-vuotiaana Jessica, c-kirjain oli olevinaan hieno.