Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita stressiherkkiä?
24.02.2020 |
Olen hoitovapaalla vielä kevään ajan, mutta tämä fiilis on sama töissä ja kotona.
Stressaannun ihmisten seurassa koska yritän olla mahdollisimman miellyttävä ja seurallinen.
Stressaanun töissä, koska opettajana se on 100% työajasta sosiaalista ja hälinää.
Stressaanun kotona, koska taapero on uhmaiässä ja huutaa ja raivoaa koko ajan. Vanhempi, koululainen, taas puhuu koko ajan joten stressaannun siitä puheen määrästä. Yhdessä näistä kahdesta tulee ääntä niin paljon että välillä tuntuu etten enää pysy järjissäni.
Stressaannun lasten sotkemisesta. Tarvitsen täydellistä siisteyttä ja seesteisyyttä voidakseni hyvin. Lasten leikit kestän, mutta lelut ympäri taloa hajottavat pääni. Kotimme on hyvin minimalistinen, mutta leluja pitää olla lapsilla ja niistä en halua karsia.
Stressaannun jos asiat eivät ole hallittavissa. No elämä kahden lapsen ja miehen kanssa ei ole kovin hallinnassa pidettävää. Suurin toiveeni olisi viettää kuukauden loma yksin jossain aikuisten lomakohteessa ilman häiriötekijöitä.
Stressaannun jopa rumasta sisustuksesta (vain meidän oman kodin)! Meillä on kyllä nyt nättiä, mutta esim.lelut ja vaatteet sikin sokin pilaa kaiken.
Tiedän että kuulostaa varmaan ihan kamalalta. Yritän peittää stressin ja nielaisen sen. Yritän olla rauhallinen ja iloinen. Varmaan ainoa pelastus on lasten kasvaminen ja oman ajan lisääntyminen...
Kommentit (7)
Kannattaa aloittaa päivähoito jos mahdollista jo kevään aikana, pari päivää viikossa, jolloin saat hetken omaa aikaa ja lapsi saa sopeutua rauhassa uuteen, myös ne alun flunssat ja ripulit tulee sairastettua vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ja mietin samoja tunteitani. Kolme lasta. Eniten stressaannun kohta teini-ikään tulevasta lapsesta joka on äänekäs, vaativa, levoton ja huutaa. Minulla tulee fyysisesti vaikea olo siitä, en kestäisi yhtään hänen metakkaansa enkä saa rajattuakaan. Samoin jatkuva sotku, ohjeistan ja vaadin osallistumaan mutta sekin on työlästä ja stressaavaa. Stressaannun kun kielloista huolimatta lapset riehaantuu painimaan tai juoksemaan ja kohta jo sattuu jotain. Ärsyynnyn koirastakin koko ajan. Siedän vaan lasten vuoksi ja huolehdin. Haluaisin vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ja mietin samoja tunteitani. Kolme lasta. Eniten stressaannun kohta teini-ikään tulevasta lapsesta joka on äänekäs, vaativa, levoton ja huutaa. Minulla tulee fyysisesti vaikea olo siitä, en kestäisi yhtään hänen metakkaansa enkä saa rajattuakaan. Samoin jatkuva sotku, ohjeistan ja vaadin osallistumaan mutta sekin on työlästä ja stressaavaa. Stressaannun kun kielloista huolimatta lapset riehaantuu painimaan tai juoksemaan ja kohta jo sattuu jotain. Ärsyynnyn koirastakin koko ajan. Siedän vaan lasten vuoksi ja huolehdin. Haluaisin vinkkejä.
Etsi vaikka Facebookissa teinien äidit vertaistuki ryhmä, tuo vaihe on haastava useimmissa perheissä.
Vastamelukuulokkeet ovat hyvä hankinta.
Teini on valmis ottamaan vastuun jo omasta lemmikistä, tee lukujärjestys joka päivälle milloin kukakin perheen jäsen tekee mitäkin kotitöitä ja merkitse siihen myös koiran ulkoilutus ja ruokinta.
Jos lapset alkaa kimpoilla sisällä, niin laita koira remmiin ja käske lähteä lenkille kuluttamaan ylimääräinen energia, 15min juoksemista saa jo ihmeitä aikaan.
Kiitos face-vinkistä. Vaan eihän tuo kimpaantuneena mihinkään lähde, kulkee perässä ja raivoaa.
Lähtekää koiran kanssa koko perhe metsälenkille. Koira saisi purkaa energiaa kunnon lenkillä ja olisi kotona rauhallisempi eikä ehkä ärsytä niin pahasti. Lapsetkin saavat purettua ylimääräistä energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ulkoillaan yhdessä jne vaan kiukut jos on tilanteessa missä ei voi lähteä lenkille. Ruuanlaitto/muitten lasten väsyt/läksyt/harrastuksiin laittamiset ym.tai illasta kun alkaa nukkumaan menokuviot.
Alue: Aihe vapaa
Ne ensimmäiset vuodet stressaa, sillä väsymys on melkoinen, rikkinäisiä öitä ja 24/7 lapsi on sinussa täysin kiinni. Mä itse lähdin töihin kun lapsi oli 1,5v. En olisi enää jaksanut päivääkään kotona. Edes ne muiden lapset töissä ei käy yhtä tunteisiin, kun jatkuvasti kotona omien kanssa oleminen.
Kun lapsi sopeutui päiväkotiin, niin elämä alkoi helpottaa, työt pitää säännöllisen rytmin yllä ja oman lapsen seurasta jopa nauttii, kun on ollut päivän töissä ja voi kaapata kiukuttelevan taaperon syliinsä.