Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä minun pitäisi aina pyytää häntä jos haluan että hän tekee jotain.
23.02.2020 |
Esim jos haluan että hän imuroi, lähtee lasten kanssa jonnekin, herää aamulla pienimmän kanssa jne. Ja minua siis ärsyttää tosi paljon se, että pitää aina pyytää. Miehen mielestä minulla on ongelma, kun voisin yksinkertaisesti vaan pyytää häneltä asioita (mitä siis toki teenkin jatkuvasti, mutta en jaksaisi enää). Mielipiteitä tai ajatuksia? Miten teillä nämä tällaiset jutut toimii? Yksinkertaisia juttuja, mutta silti niistä tulee riitaa, koska minua ärsyttää se että joudun jatkuvasti jotain pyytämään.
Kommentit (130)
Eihän tuo mies arvosta sinua ja perhettään, koska tekeytyy "en muista"-tekosyiden taakse.
Jos aidosti välittää, tekee käskemättä eikä yritä luistella vastuista.
Pistä miehelle nyt kovat pöytään ja sano, että tämä meno muuttuu tai mies lähtee ulkoruokintaan.
Et kai sietäisi tällaista käytöstä ystävältäsi? Entä sanoisitko ystävällesi, että "Voi voi, yritä nyt vaan vielä" jos hän kertoisi oman miehensä olevan laiska tällä tavalla?
Älkää hyvät leidit suostuko noihin miesten 6-vuotiaan tason "emmä muista, emmä tajuu, emmä osaa, no kun sä oot parempi"-tekosyihin. Totta kai ne jatkaa sitä, kun te sallitte itseänne kohdeltavan tällä tavalla. Ei kukaan etuuksistaan, kuten toimivasta siisteys- ja perhepalvelusta ja vapaista yöunista, luovu vapaaehtoisesti, kun ne on kerran saanut.
Suosittelen kaikkia naisia lukemaan kirjan "Why Does He Do That?" Kontrollointiahan tuo avuttomaksi heittäytyminenkin on. Täältä voi ladata kirjan ilmaiseksi:
https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that.pdf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on Ap ihana sama homma!
Mies kyllä tekee jos pyydän, mutta jatkuva pyytäminen tuntuu raskaalta ja typerältä kun kyse kahdesta aikuisesta ihmisestä.Esimerkiksi kotitöissä, kiireisen arjen keskellä, tuntuu naurettavalta että pitää pyytää toista auttamaan yhteisessä kodissa.
Kokeilimme kerran kotityölistaa, jossa aina näkyi mikä vuoro on milloinkin ja kenellä, mutta nopeasti se unohtuu mieheltäni ja lopulta olen aina itse se joka tekee kaiken.
Miestä ei edes häiritse sotku kotona..Häiritsevintä tässä on se että se ulottuu joka asiaan. Esimerkiksi häntä pitää pyytää kauppaan tai antamaan rahaa ja jos en pyydä maksan aina itse ja hoidan kaiken.
Ollaan vielä nuoria joten toivoa on vielä..
Voiei kuulostaa tutulta! Meilläkään mies ei oma-aloitteisesti lähde kauppaan juuri koskaan. Saattaa kyllä puhua että pitäisi käydä kaupassa, kun huomaa ettei ruokaa ole ja jahkailee silti asiaa lähtisikö vai eikö, ikäänkuin odottaisi että siihenkin sanon lähde tai mielummin ehkä älä lähde minä hoidan.
Sitten jos viimein ymmärtää (kun olen sanonut asiasta) että on hänen vuoronsa käydä kaupassa, niin alkaa jahkailu ruoista. ”Voitko kirjoittaa kauppalistan?!” Saattaa jopa tiuskia asiasta. Eikä tosiaan kelpaa että sanon asioita, vaan minun pitäisi ne hänelle kirjoittaa ylös. Jos en jostain syystä vaikka ehdi, niin sitten mietitään vaikka kuinka pitkään mitä sieltä kaupasta tuodaan. ”Onko meillä pastaa?” ”Onko meillä ketsuppia?” Kyselee siis minulta kaikkea, vaikka voisi itsekin katsoa sinne kaappiin. Tekee koko kaupassa käynnistä jotenkin tosi raskasta ja vaikeaa, todennäköisesti kovalla tsemppaamisella saa kasaan yhden tai kahden päivän ruoat.
Itselleni on usein helpompaa vaan todeta että nyt pitää käydä kaupassa, lähteä sinne kauppaan ja ostaa mahdollisimman pitkäksi ajaksi ruoat. Saatan kysyä onko jotain toiveita, mutta en muuten käytä siihen pohtimiseen ihan hirveästi aikaa.
Näitä esimerkkejä tosiaan olisi vaikka kuinka paljon... Mies kuitenkin on käytännöllisessä, itsenäisessä työssä, jossa joutuu tekemään itsenäisiä päätöksiä, ottamaan vastuuta jne, ja siellä pärjäämisessä ei ole ongelmaa. Joten miksi kotona tuntuu siltä että mikään ei onnistu?
Se on ihan normia ystävien kanssa myös. Aina oletetaan, että kun itse tarvitset apua, niin heti sitä on pyytämättä ja vaikka pyytäisikin niin heti paikalla. Mutta sitten itse kun tarvitset apua ja pyydät sitä, niin silloin sulle sitä ei tarjota. Tai sitten se kaatuu, kun ilmoitetaan miksi ei pääsekkään. Voi v#ttu kuinka helposti käsitän tuskasi. Ihan aikuisten oikeasti siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on Ap ihana sama homma!
Mies kyllä tekee jos pyydän, mutta jatkuva pyytäminen tuntuu raskaalta ja typerältä kun kyse kahdesta aikuisesta ihmisestä.Esimerkiksi kotitöissä, kiireisen arjen keskellä, tuntuu naurettavalta että pitää pyytää toista auttamaan yhteisessä kodissa.
Kokeilimme kerran kotityölistaa, jossa aina näkyi mikä vuoro on milloinkin ja kenellä, mutta nopeasti se unohtuu mieheltäni ja lopulta olen aina itse se joka tekee kaiken.
Miestä ei edes häiritse sotku kotona..Häiritsevintä tässä on se että se ulottuu joka asiaan. Esimerkiksi häntä pitää pyytää kauppaan tai antamaan rahaa ja jos en pyydä maksan aina itse ja hoidan kaiken.
Ollaan vielä nuoria joten toivoa on vielä..Voiei kuulostaa tutulta! Meilläkään mies ei oma-aloitteisesti lähde kauppaan juuri koskaan. Saattaa kyllä puhua että pitäisi käydä kaupassa, kun huomaa ettei ruokaa ole ja jahkailee silti asiaa lähtisikö vai eikö, ikäänkuin odottaisi että siihenkin sanon lähde tai mielummin ehkä älä lähde minä hoidan.
Sitten jos viimein ymmärtää (kun olen sanonut asiasta) että on hänen vuoronsa käydä kaupassa, niin alkaa jahkailu ruoista. ”Voitko kirjoittaa kauppalistan?!” Saattaa jopa tiuskia asiasta. Eikä tosiaan kelpaa että sanon asioita, vaan minun pitäisi ne hänelle kirjoittaa ylös. Jos en jostain syystä vaikka ehdi, niin sitten mietitään vaikka kuinka pitkään mitä sieltä kaupasta tuodaan. ”Onko meillä pastaa?” ”Onko meillä ketsuppia?” Kyselee siis minulta kaikkea, vaikka voisi itsekin katsoa sinne kaappiin. Tekee koko kaupassa käynnistä jotenkin tosi raskasta ja vaikeaa, todennäköisesti kovalla tsemppaamisella saa kasaan yhden tai kahden päivän ruoat.
Itselleni on usein helpompaa vaan todeta että nyt pitää käydä kaupassa, lähteä sinne kauppaan ja ostaa mahdollisimman pitkäksi ajaksi ruoat. Saatan kysyä onko jotain toiveita, mutta en muuten käytä siihen pohtimiseen ihan hirveästi aikaa.
Näitä esimerkkejä tosiaan olisi vaikka kuinka paljon... Mies kuitenkin on käytännöllisessä, itsenäisessä työssä, jossa joutuu tekemään itsenäisiä päätöksiä, ottamaan vastuuta jne, ja siellä pärjäämisessä ei ole ongelmaa. Joten miksi kotona tuntuu siltä että mikään ei onnistu?
Tämä siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten hänen pitäisi tietää mitä sinä haluat, telepaattisesti?
Ja jos haluat että hän ottaisi jonkun rutiinin imurointiin yms niin pitäisikö hänen sekin tietää telepaattisesti vai kykenisitkö sanomaan sen ääneen?
No miksei mies sitten automaattisesti tee kaikkea ja pyytää vaan jos haluaa että nainen joskus jossain auttaa?
Kysymyshän ei näytä olevan siitä tekeekö mies automaatisesti kaikkea, vaan tekeekö mies automaattisesti kaikkea juuri silloin ja sitä mitä ap haluaa.
Ei, vaan mies ei tee mitään ennen kuin pyydetään. Miten ihmeessä tuollainen ihminen on edes oikeustoimikelpoinen???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on miehiä, ei ne kummemmaksi muutu. Parempi kuin jatkossa hankkii ihan ulkopuolista apua, jos tosiaan iso aikuinen on vielä sillä tasolla, että ei oma järki luista ilman sanomista, huomauttelua, pyytämistä yms. Sitten ihmettelevät kun pinna menee sellaiseen, ja sitten taas ollaan viikko mykkäkoulua niinkuin hänessä ei olisi yhtään vikaa sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on Ap ihana sama homma!
Mies kyllä tekee jos pyydän, mutta jatkuva pyytäminen tuntuu raskaalta ja typerältä kun kyse kahdesta aikuisesta ihmisestä.Esimerkiksi kotitöissä, kiireisen arjen keskellä, tuntuu naurettavalta että pitää pyytää toista auttamaan yhteisessä kodissa.
Kokeilimme kerran kotityölistaa, jossa aina näkyi mikä vuoro on milloinkin ja kenellä, mutta nopeasti se unohtuu mieheltäni ja lopulta olen aina itse se joka tekee kaiken.
Miestä ei edes häiritse sotku kotona..Häiritsevintä tässä on se että se ulottuu joka asiaan. Esimerkiksi häntä pitää pyytää kauppaan tai antamaan rahaa ja jos en pyydä maksan aina itse ja hoidan kaiken.
Ollaan vielä nuoria joten toivoa on vielä..Voiei kuulostaa tutulta! Meilläkään mies ei oma-aloitteisesti lähde kauppaan juuri koskaan. Saattaa kyllä puhua että pitäisi käydä kaupassa, kun huomaa ettei ruokaa ole ja jahkailee silti asiaa lähtisikö vai eikö, ikäänkuin odottaisi että siihenkin sanon lähde tai mielummin ehkä älä lähde minä hoidan.
Sitten jos viimein ymmärtää (kun olen sanonut asiasta) että on hänen vuoronsa käydä kaupassa, niin alkaa jahkailu ruoista. ”Voitko kirjoittaa kauppalistan?!” Saattaa jopa tiuskia asiasta. Eikä tosiaan kelpaa että sanon asioita, vaan minun pitäisi ne hänelle kirjoittaa ylös. Jos en jostain syystä vaikka ehdi, niin sitten mietitään vaikka kuinka pitkään mitä sieltä kaupasta tuodaan. ”Onko meillä pastaa?” ”Onko meillä ketsuppia?” Kyselee siis minulta kaikkea, vaikka voisi itsekin katsoa sinne kaappiin. Tekee koko kaupassa käynnistä jotenkin tosi raskasta ja vaikeaa, todennäköisesti kovalla tsemppaamisella saa kasaan yhden tai kahden päivän ruoat.
Itselleni on usein helpompaa vaan todeta että nyt pitää käydä kaupassa, lähteä sinne kauppaan ja ostaa mahdollisimman pitkäksi ajaksi ruoat. Saatan kysyä onko jotain toiveita, mutta en muuten käytä siihen pohtimiseen ihan hirveästi aikaa.
Näitä esimerkkejä tosiaan olisi vaikka kuinka paljon... Mies kuitenkin on käytännöllisessä, itsenäisessä työssä, jossa joutuu tekemään itsenäisiä päätöksiä, ottamaan vastuuta jne, ja siellä pärjäämisessä ei ole ongelmaa. Joten miksi kotona tuntuu siltä että mikään ei onnistu?
Minä sinuna epäilisin, että pärjääkö mies tosiaan edes töissä vai tekevätkö muut hänen hommansa. Aika paljon palkataan peniksiä, vaikka käytännössä heidän työpanoksensa on vähäinen ja joskus jopa vahingollinen. Harjoittelijat, sihteerit yms. käytännössä pitävät asiat pyörimässä ja yrittävät minimoida peniksien tekemät vahingot / suojelevat heitä torpedoimasta itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten hänen pitäisi tietää mitä sinä haluat, telepaattisesti?
Ja jos haluat että hän ottaisi jonkun rutiinin imurointiin yms niin pitäisikö hänen sekin tietää telepaattisesti vai kykenisitkö sanomaan sen ääneen?
No miksei mies sitten automaattisesti tee kaikkea ja pyytää vaan jos haluaa että nainen joskus jossain auttaa?
Kysymyshän ei näytä olevan siitä tekeekö mies automaatisesti kaikkea, vaan tekeekö mies automaattisesti kaikkea juuri silloin ja sitä mitä ap haluaa.
Ei, vaan mies ei tee mitään ennen kuin pyydetään. Miten ihmeessä tuollainen ihminen on edes oikeustoimikelpoinen???
Jos ap:n mies ei ole koskaan tehnyt mitään pyytämättä niin suurempi ihmetys on miksi ap on valinnut tällaisen miehen, ja vieläpä tehnyt tämän kanssa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee simppelille miehelle taulukko vaikka jääkaapin oveen:
- ma käy ruokakaupassa (yksinkertaiselle tarkka lista mukaan), tee ruoka ja tiskaa
- ti vie lapset päiväkotiin, vaihda töiden jälkeen lakanat
- ke hae lapset päiväkodista ja ulkoile heidän kanssaan tunti illalla
- to vie lapset pelaamaan jalkapalloa, tyhjennä tiskikone
- pe pese kaksi koneellista pyykkiä
- la 28.2. nouse aikaisin ja huolehdi lapsista, niin vaimo saa nukkua
- tee parin päivän ruoka valmiiksi
- su imuroi ja pese lattiat, pyyhi pölyt ja pese kylpyhuone
Lämpimiä ja selkeitä ohjeita yksinkertaiselle miehelle.
Minä teen tarkkuudeltaan vastaavia listoja pikkukoululaiselle. Kuka helvetti haluaa olla seitsemänvuotiaan tasolla olevan miehen vaimo?
Tietääkseni ei kukaan, mutta aloittajan mies tuntui kaipaavan listaa, jonka ystävällisesti tein. :D
Ap, sanot miehellesi että voisi itsekkin opetella käyttämään järkeä ja opettelemaan aikuiseksi kasvamaan vähitellen. Hän ei varmaan ole lievästi kehitysvammainen, että tarvitsisi koko ajan olla neuvoja antamassa?
Mun mielestä voisit myös sanoa, että sinua rasittaa että koko ajan saisit olla sanomassa, että hänkin voisi jotain tehdä. Ei siitä tule mitään, että muksujen lisäksi sinun pitäisi ajatella vielä sitä, että mitä pyydät miestäsi tekemään. Teillä on mahdollisuus hakea perhetyöntekijää, jos teillä ei käy vielä. Sille sä saat purkaa ajatuksia, ja saat vaikka siivota tai levätä sillä aikaa kun hän menee esim. Ulos lasten kanssa. Voisit rauhassa puhua ja pyytää myös neuvoja, että mitä twet miehesi kanssa jospa vaikka muuttuisi vähän. Suosittelen, koska helpotat samalla sitä että edes kerran viikossa yksi päivä luistaisi ilman turhia jarrutteluja ja itsekkään et ole niin kireällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on Ap ihana sama homma!
Mies kyllä tekee jos pyydän, mutta jatkuva pyytäminen tuntuu raskaalta ja typerältä kun kyse kahdesta aikuisesta ihmisestä.Esimerkiksi kotitöissä, kiireisen arjen keskellä, tuntuu naurettavalta että pitää pyytää toista auttamaan yhteisessä kodissa.
Kokeilimme kerran kotityölistaa, jossa aina näkyi mikä vuoro on milloinkin ja kenellä, mutta nopeasti se unohtuu mieheltäni ja lopulta olen aina itse se joka tekee kaiken.
Miestä ei edes häiritse sotku kotona..Häiritsevintä tässä on se että se ulottuu joka asiaan. Esimerkiksi häntä pitää pyytää kauppaan tai antamaan rahaa ja jos en pyydä maksan aina itse ja hoidan kaiken.
Ollaan vielä nuoria joten toivoa on vielä..
Ei ole.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten hänen pitäisi tietää mitä sinä haluat, telepaattisesti?
Ja jos haluat että hän ottaisi jonkun rutiinin imurointiin yms niin pitäisikö hänen sekin tietää telepaattisesti vai kykenisitkö sanomaan sen ääneen?
No miksei mies sitten automaattisesti tee kaikkea ja pyytää vaan jos haluaa että nainen joskus jossain auttaa?
Kysymyshän ei näytä olevan siitä tekeekö mies automaatisesti kaikkea, vaan tekeekö mies automaattisesti kaikkea juuri silloin ja sitä mitä ap haluaa.
Ei, vaan mies ei tee mitään ennen kuin pyydetään. Miten ihmeessä tuollainen ihminen on edes oikeustoimikelpoinen???
Jos ap:n mies ei ole koskaan tehnyt mitään pyytämättä niin suurempi ihmetys on miksi ap on valinnut tällaisen miehen, ja vieläpä tehnyt tämän kanssa lapsia.
Eikä ole mikään ihmetys. Nämä miehet on yleisiä, muunlaisia on vaikeaa löytää. Kotitalouden vetovastuusta on alettu puhua vasta äskettäin eikä kaikki ole lainkaan tulleet ajatelleeksi ennen yhteen muuttamista, että tällainen ilmiö jota pitää varoa on olemassa. Päin vastoin kaikenlaista aivopesua viipyilee edelleen viime vuosisadan ajalta ilmassa, että nainen nalkuttaa jos koittaa saada aikaan tasa-arvoista työnjakoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhahhaaaahaaahaaaaa voi tätä vahingonilon määrää XDDD Olisiko kannattanut ottaa siisti miekkonen? Minä tiedän jo nyt, että miekkonen pitää huolen hygieniasta ja huoneestaan kotona. Asuu kämppiksen kanssa tilapäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo mies arvosta sinua ja perhettään, koska tekeytyy "en muista"-tekosyiden taakse.
Jos aidosti välittää, tekee käskemättä eikä yritä luistella vastuista.
Pistä miehelle nyt kovat pöytään ja sano, että tämä meno muuttuu tai mies lähtee ulkoruokintaan.
Et kai sietäisi tällaista käytöstä ystävältäsi? Entä sanoisitko ystävällesi, että "Voi voi, yritä nyt vaan vielä" jos hän kertoisi oman miehensä olevan laiska tällä tavalla?
Älkää hyvät leidit suostuko noihin miesten 6-vuotiaan tason "emmä muista, emmä tajuu, emmä osaa, no kun sä oot parempi"-tekosyihin. Totta kai ne jatkaa sitä, kun te sallitte itseänne kohdeltavan tällä tavalla. Ei kukaan etuuksistaan, kuten toimivasta siisteys- ja perhepalvelusta ja vapaista yöunista, luovu vapaaehtoisesti, kun ne on kerran saanut.
Suosittelen kaikkia naisia lukemaan kirjan "Why Does He Do That?" Kontrollointiahan tuo avuttomaksi heittäytyminenkin on. Täältä voi ladata kirjan ilmaiseksi:
https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that.pdf
Olen itse asiassa lukenutkin tämän. Ja varmaan jotain yhteneväisyyksiä kirjan miehiin löytyykin omasta miehestäni. Toisaalta luulen että hän on vaan tosi laiska ja itsekäs. Lisäksi on myös oikeasti hajamielinenkin. Pärjää kuitenkin työelämässä, joten pitäisi kodin pikku askarreltiin onnistua.
Mutta auta armias jos sanon jotain esim ”tuo on tosi itsekästä käytöstä”! Hän siis voi käyttäytyä laiskasti ja itsekkäästi, mutta jos huomautan asiasta, hän heittäytyy välittömästi marttyyriksi, eikä silloin vastaanota enää mitään. Olen joskus sanonut riidan yhteydessä hänelle ”oletko vähän tyhmä?”, kun on heittäytynyt 6-vuotiaan tasolle ja sitten ottaa tämän esille joka riidan yhteydessä tai jos valitan aloitekyvyttömyys puutteesta tms ”no mut mä olen niin tyhmä..”
Nämä tilanteet saavat minut välillä raivon valtaan, mutta silti pitäisi vaan jaksaa kauniisti pyytää asioita, silloin kaikki olisi hyvin... T. Ap
Sun täytyy vaa rohkaista sanomaan asia sille päinnaamaa kaunistelematta juuri sillä tavalla, että huomaat menikö perille.
Sen huomaa myös siitä, että tyyli hänelläkin muuttuu.
Joku ehdottikin jo listaa, jota suosittelen ensiksi kokeilemaan. Teet vaikka listan, jola kestää ympäri vuoden ja siinä lukee milloin mikäkin päivä kumpi/ketä tekee mitäkin. Se helpottaa arkea, ja sitä että asioista ei tarvitse hänelle olla kokoajan sanomassa, vaan pyydät kattomaan listaa mitä siinä on merkattuna.
Joku ehdotti jo perhetyöntekijää.
Ei olisi pahitteeksi, jos tosiaan saisit välillä omaa rauhaa ja joku muu olisi välillä lasten kanssa. Sovitte, että menet vaikka joskus kunnon hierojalle tms.
Sinun ei tarvitse olla kokoajan se kodin orja, joka tekee kotihommat ja muut jutut vielä päälle. Ei kukaan sellaisesta nauti. Selväähän se tyhmällekin on.
Olen myös huomannut että miehen siskolla on ihan samanlaisia ongelmia. On todella aloitekyvytön. Hänellä alakouluikäinen tytär hoitaa lähes kaikki kodin askareet sillä aikaa kun äiti istuu sohvalla kännykkä kädessä. Ja sisko siis jo lähemmäs 40v ja oma äiti käy edelleen siivoamassa joskus hänen luonaan!
Joten uskoisin että osasyy ongelmiimme on myös se, että miehen vanhemmat ovat oikeasti passanneet lapsensa pilalle, eivät ole vaatineet heiltä omatoimisuutta edes aikuisena, koska heille on niin tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi kun saavat auttaa. Huhhuh... En tiedä onko muutoksen mahdollisuutta edes olemassa. Pitääkö vaan tyytyä pyytämään kauniisti (hampaat irvessä) asioita vai ottaa yksinkertaisesti avioero. Yllättäen mies ei ole halukas eroamaan.T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten hänen pitäisi tietää mitä sinä haluat, telepaattisesti?
Ja jos haluat että hän ottaisi jonkun rutiinin imurointiin yms niin pitäisikö hänen sekin tietää telepaattisesti vai kykenisitkö sanomaan sen ääneen?
No miksei mies sitten automaattisesti tee kaikkea ja pyytää vaan jos haluaa että nainen joskus jossain auttaa?
Kysymyshän ei näytä olevan siitä tekeekö mies automaatisesti kaikkea, vaan tekeekö mies automaattisesti kaikkea juuri silloin ja sitä mitä ap haluaa.
Ei, vaan mies ei tee mitään ennen kuin pyydetään. Miten ihmeessä tuollainen ihminen on edes oikeustoimikelpoinen???
Miksi mies tekisi, kun hän tietää, että nainen tekee sen kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten hänen pitäisi tietää mitä sinä haluat, telepaattisesti?
Ja jos haluat että hän ottaisi jonkun rutiinin imurointiin yms niin pitäisikö hänen sekin tietää telepaattisesti vai kykenisitkö sanomaan sen ääneen?
No miksei mies sitten automaattisesti tee kaikkea ja pyytää vaan jos haluaa että nainen joskus jossain auttaa?
Kysymyshän ei näytä olevan siitä tekeekö mies automaatisesti kaikkea, vaan tekeekö mies automaattisesti kaikkea juuri silloin ja sitä mitä ap haluaa.
Ei, vaan mies ei tee mitään ennen kuin pyydetään. Miten ihmeessä tuollainen ihminen on edes oikeustoimikelpoinen???
Miksi mies tekisi, kun hän tietää, että nainen tekee sen kuitenkin?
Vaikka huolehtiakseen että toinen ei pala loppuun? Ollakseen reilu ja oikeudenmukainen? Ottaakseen vastuuta kuten aikuinen? Saadakseen hyvää seksiä?
Ap: "ollaan sovittu että sunnuntaina hän sitten herää, niin ei hän herää ellen aamulla sano (lapsen ensin oltua hereillä jo jonkin aikaa)"
Tulkitsen tämän näin, että ap ja miehensä olivat keskustelleet asiasta, sopineet sille järjestelyn ja mies sitten omalla vuorollaan ei vaivautunut laittamaan tikkua ristiin.