Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tästä elämästä ei tuu yhtään mitään.
23.02.2020 |
Olen 30v.
Piti nuorena mennä lukioon mutta suuren vastoinkymisen takia menin amikseen linjalle joka ei ole edes olemassa. Pahin virhe ikinä. Oli tarkoitus menn lukioon ja siitä psykologiaa tai lakia lukemaan yliopistossa.
Nyt jo 10 vuotta sinnitellyt kaikissa huonoissa työpaikoissa, todella huonoilla palkoilla ja pätkissä. Paras palkka mitä olen koskaan saanut bruttona 2000e.
Nyt olen työtön koska määräaikainen loppui enkä ole enää löytänyt mitään järkervää.
Tahti hiipunut koska työelämä on kuluttanut minua. En jaksa enää mennä matala-palkka aloille jossa ei saa pitää taukoja, on huono ilmapiiri, pelon tunne, paljon työpaikkakiusaamista. Olen aivan puhki ja äärimmäisen surullinen.
Tää elämä hajoo käsin. Kaikki muut lähipiirissä ovat hyvissä ammateissa ja kunnollisissa työpaikoissa vaikka määraaikaisina ovat.
Olen ihan tyhjän päälle enkä jaksa enää kokoajan vaihtaa alaa ja työpaikka. Minusta on tullut se ylijäämä ihminen joka menee töihin sinne missä tarvitaan. Olen vain se näkymätön tyyppi joka kohta taas lähtee.
Olen jäänyt täysin jalkoihin. Miten muutan tätä suunta? Tarvitsen tehokkaan suunnan joka vie jonnekkin. En vaadi suuria kunhan tämä tilanne loppuisi. Haluan kuulua jonnekkin.
Kommentit (8)
Tsemppiä! Eipä tule minunkaan elämästäni mitään. En saa ikinä töitä, mies nimittelee erittäin rumasti yms t. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelkaa kanssani, olen niin yksin tämän asian kanssa. En jaksa myt mitään ilkeitä kommentteja.
Olisiko mahdollista vaihtaa alaa? Aloita opiskelu.
Olisiko mahdollista vaihtaa alaa? Aloita opiskelu.
Vaikutat masentuneelta. Sen hoitamalla pääsisit eteenpäin ja alkaisit tavoittelemaan sellaista elämää kuin haluat elää? Elämä on muutakin kuin työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole yksin. Samanlaista elämää elää moni. Työt on tiukilla ja työilmapiiri on huono. Uupumusen vuoksi jää moni sairaslomalle. Aikuisenakin voi opiskella. Yritä keksiä jotain mielenkiintoista tekemistä työn ulkopuolelle. Niin ettei työ määrittele koko elämän laatua.
Tsemppiä. Totuus on että elämä on puurtamista.
En ole yhtään masentunut! Olen vain huolissaan ja surullinen. Oma elämä on hyvä ja olen usein iloinen. Työelämä on se suurin ongelma.
Mitä toi opiskelu tarkoittaa? Jos se tarkoittaa satunnaisten avoimen yliopiston kurssien hakeminen niin ei! Niissä vaa menee satoja euroja hukkaan eivätkä anna pätevyyttä, ainoastaan opintopisteitä.
Korkeakouluun tai yliopistoon on niin paljon hakijoita ja se on vuosien prosessi päästää sisään. Minulla on jo niin paljon työkokemusta.
Ei oo mulle näköjään vaihtoehtoja? Vai olisiko?
Haluun vielä ehkä saada lapsia tai ostaa asunnon. Tarvitsen niitä tuloja ja inhimillisen työpaikan.
Tämä on täysin pelleilyä että terveen ihmisen pitää tukia nostaa!
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitin että opiskelin amiksessa alaa joka ei ole edes enää olemassakaan. Pahoittelut sekavaa tekstiä.