Voiko osastonsihteeri uupua?

Meinasin kirjoittaa tämän ensin Facebookiin, mutta haluan pysyä anonyymina, joten teen postaukseni tänne.

Olen nyt jo entinen terveydenhuollon osastonsihteeri (nykyään työssä muualla), mutta haluan nyt rohkeasti kirjoittaa ajatuksiani ja omakohtaisia kokemuksia siitä ammatista ja urasta. En halua kertoa, missä päin Suomea työskentelin. Ja mikäli tästä syntyy keskustelua, toivon sen olevan fiksua.

Kuinka moni tietää, mitä terveydenhuollon sihteeri tekee työkseen? Yleisimmin luullaan, että se on pelkästään potilaan vastaanottamista ja ehkä ajanvarausta, ei juurikaan muuta.
Työhön sisältyy totta kai hyvin paljon muutakin. Jos lyhyesti koitan kertoa, niin potilaspalvelua, puhelinpalvelua, potilaitten kirjaamista sisään ja ulos, lääkärien määräyksien toteuttamista (labrat, kuvantamiset, muu jatkohoito...), postin käsittely, useissa osastoissa ruokatilaukset, tarviketilaukset, tilastoinnit, joskus tekstinkäsittelyä, lähetteiden lähettelyä muihin sairaaloihin. Lisäksi kaikenlaisia lopputöitä, kun potilas on saanut luvan kotiutua.
Työ on joko päivätyötä tai kaksivuorotyötä, joissakin yksiköissä kolmivuorotyötä.
Tehtävät tietenkin hiukan vaihtelevat osastoittain ja poliklinikoittain.
Työ vaatii hyvää paineensietokykyä ja uutta pitää haluta oppia koko ajan.
Työtä tehdään moniammatillisessa työyhteisössä, lähinnä lääkäreitten ja hoitajien kanssa.
Silloin kun jokainen arvostaa toistensa työtä ja ammattiosaamista, silloin työ on hyvin antoisaa ja mahtavaa. Tämä toteutui useinkin, mutta valitettavan usein törmäsin myös siihen, kuinka osastonsihteerin työtä väheksyttiin. Joskus hyvinkin näkyvillä tavoilla.
Halusin itse aina kehittää työtäni, mutta se osoittautui todella hankalaksi. Ääntäni ei kuultu, koulutuksiin ei päässyt ja usein joutui kokemaan, että olen pelkkä sihteeri.
Työtä kyllä sihteerille riitti. Jos osasto on täynnä potilaita, joille kaikille tehdään paljon erilaisia tutkimuksia, työpäivä on todella kiireinen. En useinkaan ehtinyt taukoja pitämään. Halusin tehdä työni hyvin ja tavoitteenani oli laadukas potilastyö. Sainkin omaisilta paljon hyvää palautetta, että asiat olivat hoidettu ripeästi ja virheettä.
Kuitenkin kävi niin, että aloin tuntemaan uupumusta. Se oli monen asian summa. Riittämättömyyden tunnetta, aliarvostusta, työtä oli paljon työtunteihin nähden, johto ei juuri kysellyt kuulumisia. Palkkaakaan ei tietenkään mikään superhyvä työhön nähden. Jos itse saisin päättää, kk-palkka voisi olla esim.200e parempi, kuin se oli. Tämä vain henk.koht.mielipide.
Arvostan lääkärin ja sairaanhoitajan työtä paljon ja näytin senkin puolen työssäni. Halusin kaikille hyvää.

Sihteerin työtä tulisi mielestäni kovalla työllä nyt miettiä ja uudistaa. Monet ovat tehneet siinä ammatissa pitkän työuran, nähneet monet uudistukset. Nykyään alalle tulevat ovat suurin osa määräaikaisia, joista joku saa aikanaan vakinaisen paikan ja digitalisaatio tuo työhön jatkuvaa muutosta. Mutta ei tietenkään kaikki negatiivista muutosta.
Työssä on paljon hyvää ja työ tärkeää, jospa sitä saisi vain näkyvämmäksi ja arvostusta enemmän. Työuupumusta oli paljon myös kollegoilla ja syyt siihen aika lailla samoja, kuin itsellänikin.

Aika kultaa muistoja ja nyt ajattelen niistä vuosista, että ne olivat työntäyteisiä, mutta myös paljon hyvääkin niihin sisältyi.