Haluaisin miespuolisia 40+ ystäviä kaveriksi

Ei ole mahdollista.

Mulla on kaksi (olen itse alle 35). Etsimällä voi olla vaikea löytää. Jos koittaa tarkoituksella tutustua miehiin, suhdeodotuksilta välttyminen tuntuu olevan lähes mahdotonta, jollet löydä jostain homomiehiä joilla ei ole jo halukkaita naispuolisia ystäviä riesaksi asti.

Minulla on jo lenkkikaverina 40 vuotias nainen. Itse olen vanhempi mies.

Eli ehkä mahdollista.

Tämäkin aloitus kertoo hyvin naisten harhaisuuden ja irti realiteeteistä olevan ajatusmaailman. Se että jollekin tarvii erikseen selittää miksi tuo ei tule olemaan mahdollista, kertoo jo kaiken tarvittavan.

Ystäviä kavereiksi?

Miksi haluat juuri tuon ikäisiä miehiä? Ikäänkuin ystävyys tulisi kaupan hyllyltä.

Mies vastaa, naisista kavereina.

Minulla on yksi ikäiseni lapsuudenystävä, mutta tunnemme olevamme suurinpiirtein sisaruksia.

Yksi abt. 20v nuorempi harrastuskaveri chattaili somessa kanssani todella aktiivisesti, kunnes alettuaan seurustllka "yllättäen" vaikeni tyystin.

Baari- ja lenkkiseuraa ei ole kumpikaan...

Minulla on naispuolisia ystäviä, mutta olen tuntenut heidät jo lapsena tai teininä. Ei niitä aikuisiällä ole vastaan tullut.

Minulla on yhteisten harrastustyyppisten mielenkiinnon kohteiden kautta tullut muutama mies ystäväksi nelikymppisenä. Olen todella hämmästynyt, jos he kaikki kuvittelevat minusta jotain muuta kuin ystävyyttä. Yhden kanssa jutellaan omista ihastuksista - siis muista kuin toisiimme. Toinen on naimisissa ja vaimonkin olen tavannut. 

Eli sanoisin, että on mahdollista, jos on jokin asia, joka yhdistää ja ystävyys syntyy sen kautta luonnostaan. Itsellä on myös ollut tarvetta löytää uusia ystäviä, koska uudella kotipaikkakunnalla ei ollut ennestään tuttuja, joten olen yrittänyt tarttua tilaisuuksiin. 

Mutta myönnetään, että hämmästelen hieman itsekin sitä, että ystäväpiirissäni on nyt oikeastaan enemmän miehiä kuin naisia. Koen kuitenkin isoksi rikkaudeksi, että ystävinä on molempia. Riippuu myös ihmisestä, ei sukupuolesta, kuinka helppo on puhua ystävälle vaikeistakin asioista tai hyvin henkilökohtaisista asioista.

Mun mieheni on 40+ eikä minusta ole koskaan hänelle lenkki- eikä baariseuraksi; inhoan molempia :D Mies olisi varmaan tyytyväinen ap:n kaltaisesta kaverista. Vielä jos tykkäät musiikista/elokuvista/kulttuurista/matkustelusta niin avot, teillä on puhuttavaakin. Aikuisiällä on vaan jotenkin vaikea tutustua enää, eikö? Juuri puhuttiinkin siitä, kuinka meidän tuttavilta puuttuu spontaanius ja rennot tapaamiset vaikka siellä baarissa tai lenkkipolulla. Kaikki on sovittava monen kuukauden päähän ja joku tietty agenda on tapaamiselle oltava. Ankeaa on aikuisen elämä. Mulla itsellä sentään on äitikavereita tullut lasten kautta, mutta isät eivät samalla tavalla tunnu tutustuvan toisiinsa ja pitävän yhtä. Lapset on meillä toki jo aika isoja että taisi sekin juna mennä jo.

Kyllä tällaisia löytyy helposti kunhan ei odota liikoja. Vähän reilummin yli nelikymppiset miehet on todella usein yksinäisiä eikä heillä ole itsellään hirveästi kykyä tehdä asialle mitään, joten jos osaa löytää ja tunnistaa heistä ne jotka osaavat olla kuitenkin hyviä ystäviä, heitä kyllä riittää. Siihen kannattaa silti varautua että yksipuolisia tunteita voi ajan mittaan kehittyä, vaikka oltaisiin kuinka fiksuja aikuisia. Kun ihmisen seksuaalisuus alkaa iän myötä tasaantua, rakkaus alkaa painottua enemmän ystävyyteen ja kumppanuuteen kuin himoon ja ihastumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on 40+ eikä minusta ole koskaan hänelle lenkki- eikä baariseuraksi; inhoan molempia :D Mies olisi varmaan tyytyväinen ap:n kaltaisesta kaverista. Vielä jos tykkäät musiikista/elokuvista/kulttuurista/matkustelusta niin avot, teillä on puhuttavaakin. Aikuisiällä on vaan jotenkin vaikea tutustua enää, eikö? Juuri puhuttiinkin siitä, kuinka meidän tuttavilta puuttuu spontaanius ja rennot tapaamiset vaikka siellä baarissa tai lenkkipolulla. Kaikki on sovittava monen kuukauden päähän ja joku tietty agenda on tapaamiselle oltava. Ankeaa on aikuisen elämä. Mulla itsellä sentään on äitikavereita tullut lasten kautta, mutta isät eivät samalla tavalla tunnu tutustuvan toisiinsa ja pitävän yhtä. Lapset on meillä toki jo aika isoja että taisi sekin juna mennä jo.

Kyllä tuollainen kaverimies lenkille, baariin, koserttiin sopisi erittäin hyvin. ;)  Seuraahan löytyy, mutta ei kaveriseuraa. Miesten "liimautuminen" ihan liikaa, jos kumppania ei etsi, vaikka tekeekin sen heti selväksi heille. Kyllä mulla on miesystäviä on (hyviä sellaisia)  mutta asuvat eri paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tällaisia löytyy helposti kunhan ei odota liikoja. Vähän reilummin yli nelikymppiset miehet on todella usein yksinäisiä eikä heillä ole itsellään hirveästi kykyä tehdä asialle mitään, joten jos osaa löytää ja tunnistaa heistä ne jotka osaavat olla kuitenkin hyviä ystäviä, heitä kyllä riittää. Siihen kannattaa silti varautua että yksipuolisia tunteita voi ajan mittaan kehittyä, vaikka oltaisiin kuinka fiksuja aikuisia. Kun ihmisen seksuaalisuus alkaa iän myötä tasaantua, rakkaus alkaa painottua enemmän ystävyyteen ja kumppanuuteen kuin himoon ja ihastumiseen. 

En mitään reppanoita nyt etsi kuuitenkaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on 40+ eikä minusta ole koskaan hänelle lenkki- eikä baariseuraksi; inhoan molempia :D Mies olisi varmaan tyytyväinen ap:n kaltaisesta kaverista. Vielä jos tykkäät musiikista/elokuvista/kulttuurista/matkustelusta niin avot, teillä on puhuttavaakin. Aikuisiällä on vaan jotenkin vaikea tutustua enää, eikö? Juuri puhuttiinkin siitä, kuinka meidän tuttavilta puuttuu spontaanius ja rennot tapaamiset vaikka siellä baarissa tai lenkkipolulla. Kaikki on sovittava monen kuukauden päähän ja joku tietty agenda on tapaamiselle oltava. Ankeaa on aikuisen elämä. Mulla itsellä sentään on äitikavereita tullut lasten kautta, mutta isät eivät samalla tavalla tunnu tutustuvan toisiinsa ja pitävän yhtä. Lapset on meillä toki jo aika isoja että taisi sekin juna mennä jo.

Kyllä tuollainen kaverimies lenkille, baariin, koserttiin sopisi erittäin hyvin. ;)  Seuraahan löytyy, mutta ei kaveriseuraa. Miesten "liimautuminen" ihan liikaa, jos kumppania ei etsi, vaikka tekeekin sen heti selväksi heille. Kyllä mulla on miesystäviä on (hyviä sellaisia)  mutta asuvat eri paikkakunnalla.

Sun kannattaakin Ap kaverustua varattujen miesten kanssa. Eivät haikaile suhteen perään kun sellainen on jo. Sinkkumiehet aina jossain vaiheessa ihastuvat ja takertuvat. Kokemuksesta..

Missä ap asuu? Onko nätti?