Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Terapeutti ei osannut hoitaa masennustani
22.02.2020 |
Se nyt ei ole mikään uutinen, iso osa heistä ei osaa yhtään mitään. Siis muuta kuin sössöttää empattisemmin, kuin äitisi. Mun entinen terapeutti ylsi juuri sille tasolle. Hän ei tajunnut mun masennukseni syitä (en itsekään, siksihän tarvitsinkin apua ja ammattilaista), eli hän ei tajunnut, että mun masennukseni syy oli se, että äitini yritti koko ajan sopeuttaa mua elämään kauheaa elämää, sellaista, mitä en halunnut elää. Ja äitini oli iskostanut minun päähäni, että jos en eläisi sellaista elämää ja jos en HALUAISI elää sellaista elämää, niin olen huono ihminen!
Mutta mun terapeutti ei tajunnut tätä. Hän ei tajunnut sitäkään, että minua ois pitänyt irrottaa äitini vallasta ja sellaisesta valheesta, että olen huono ihminen, jos en sopeudu sellaiseen, mitä äitini haluaa minulle.
Niinpä terapeutti päätyi terapoimaan minua niin, että hän sopeutti minua siihen samaan paskaan, jonka takia olin jo masentunut, toki sopeutti siihen empaattisemmin. Mutta edelleen ohjasi minua ihan sellaiseen suuntaan, joka ei ollut oma valintani ja minua! Ei ollut omaani! Koska terapeutti ei tajunnut, miten autetaan alistetun lapsen ja ihmisen omaa ääntä kuuluviin. Se terppa ei siis välittänyt minusta ihmisenä, hän välitti minusta ainoastaan yhtenä parannettuna lukuna opintotilastoihin tai muuhun vastaavaan paskaan.
Masennus siitä ei todellakaan parantunut, kun ei osannut hoitaa masennukseni juurisyytä, eli sopeuttamista pakolla asioihin, jotka olivat minusta kamalia tai vääriä. Siis ihan palkkatöihin meno ja ihmissuhteissa sellainen kiltteys jne.
Kommentit (191)
Se ensimäinen kuuden vuoden terapia onnistui paremmin kuin hyvin. Kuntoutuspsykoterapian tavoite on aina vastata alentuneeseen työkykykyyn ja sen tämä terapia täytti. Äitihullu on pystynyt käymään töissä ja elämään suht toimintakykyisenä. Nyt se rarkoitraakin hänelle "sopeutumista' ja sitähän se onkin. Tarkoitus on sopeutua yhteiskuntaan niin että voi elättää itsensä ja päivittäinen toimintakyky mahdollistaa itsestään huolehtimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikäköhän tässä on oikeasti ongelmana? Ei terapia maagisesti paranna masennuksesta, vaan idea on että terapialla sinut opetetaan käsittelemään kokemaasi ja tuntemaasi niin ettet ahdistu (mikä lisää masennusta, mikä lisää ahdistusta, jne.) enempää. Jos masennukselle ei ole varsinaista akuuttia syytä (esim. läheisen kuolema, ihmissuhteen loppu, yms.), yleensä masennuslääkkeet ovat myös "pakollisia" katkaisemaan akuutti masennusvaihe. Oletko lääkityksellä masennukseen ja ahdistukseen? Jos et, miksi? Kuulostaa siltä että tarvitsisit molempia.
Oletko alaikäinen? Jos olet, terapeutti ei voi "irrottaa sinua äidistäsi", koska se ei olisi laillista hänelle. Jos olet aikuinen, pyydä apua itsetunnon kehittämisessä (mitä terapeutti on ilmeisesti yrittänytkin) että uskaltaisit paremmin sanoa ei äidillesi. Terapeutti ei osaa lukea mieltäsi - jos haluat johonkin tiettyyn asiaan apua, kerro hänelle että tarvitsisit nimenomaan tällaista ja tällaista apua.
Ja tosiaan, jos olet alaikäinen, tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus, tai pyydä jotakuta luottoaikuista (esim. terapeuttiasi tai kouluterveydenhoitajaa) niin tekemään. Jos olet oikeasti henkisesti pahoinpidelty, myös äitisi tarvitsee herätyksen, sinun terapoimisesi ei auta asiaa.
No se, että terapeutti ottaa rahaa työstä, mitä hän ei oikeasti tee! Terapeutin pitää pystyä selvittämään asiakkaan ongelmien juurisyy ja auttaa poistumaan sen aiheuttamista vaikeuksista.
Ei.
Terapian tavoite on auttaa ihmistä muuttamaan omia käyttäytymis-ja ajattelumalleja.
Yleinen harhaluulo että terapeutit parantaisi jotain. Ehei, kyllä se työ tehdään itse, terapeutti vain auttaa. Joskus se riittää, joskus ei.
"Ei.
Terapian tavoite on auttaa ihmistä muuttamaan omia käyttäytymis-ja ajattelumalleja."
...niin, että pystyy elämään itsenäistä, hyvää elämää ja elättämään itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Se ensimäinen kuuden vuoden terapia onnistui paremmin kuin hyvin. Kuntoutuspsykoterapian tavoite on aina vastata alentuneeseen työkykykyyn ja sen tämä terapia täytti. Äitihullu on pystynyt käymään töissä ja elämään suht toimintakykyisenä. Nyt se rarkoitraakin hänelle "sopeutumista' ja sitähän se onkin. Tarkoitus on sopeutua yhteiskuntaan niin että voi elättää itsensä ja päivittäinen toimintakyky mahdollistaa itsestään huolehtimisen.
Minä en tavoitellut sellaista sopeutumista, jossa minulle tulee olemaan paha olla! Sen nyt tajuaisi vajaampikin ihminen! Vaan sellaista tulosta terapialta, jonka seurauksena ulos kävelee hyvin voiva ja onnellinen ihminen, jolla on elämä omissa käsissään, saatanan urpo! Se on AINOA OIKEA, HYVÄ JA KELVOLLINEN TAVOITE terapialle, etkö tajua, idari? Eri asia, jos joku insest in uhrille riittää, että pysyy hengissä tai pystyy paskaduuniin terapian avulla, mulle se ei IKINÄ olluttavoite, etkö tajua, nuija? Toimintakyvynhän olisi sitten pitänyt riittää myös toisista huolehtimiseen, sitä ei saavutettu! Niii! Eli se ei mennyt millään lailla maaliin, se terapia! Mikään tavoiteltava asia ei työelämään sopeutuminen ole sinänsä, vaan sen tyyppiseen elämään, joka on nautinnollista omasta mielestä!
Se vaatii rohkeuden kasvattamista, koska äitini jäljiltä sitä oli mutrettu, ja sen opettamista, että minun etenemiseni edessä olevilla ihmisillä ei ole väliä! Jos he siis koittavat sopeuttaa minua, kuten sinä, ja sanoa ilkeitä asioita, kuten hulluksi! Sinunlaisesi ovat ihmiskunnan matalinta pohjasakkaa, joille sopeutuminen on ainoa mihin kykenette! Säälin sinua ja kaltaisiasi. Teille se, jonka EI TARVITSE sopeutua on kateuden kohde, koska itselläsi ei ole kykyjä ja speksejä enempään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa äiti ohjasi lastaan kuten kaikki äidit. Hankkimaan koulutuksen ja menemään töihin. Äitihullu ajattelee että olisi voinut elää kommuunissa (juupa noilla sos taidoilla) ja nauttia sossutukea nämä 30 vuotta odottaen tätä miljoonan perintöä.
Ihminen on kyllä sekaisin.
Miksei? Parempaa elämää sellainen todellakin on sellaisille, joilla on oma velaton asunto, kuin töissäkäynti! Töissäkäynti on menettäjille, häviäjille ja luusereille! Ainoa oikea tapa elää on tehdä sellaista, mistä tykkää ja olla vapaa! Ja siis JOS se kusipääterapeutti olisi OSANNUT parantaa mun masennukseni, mikään omavarainen yhteisö ei olisi ollut edes tarpeen! Jos se terapeutti ois ymmärtänyt auttaa minua eroon sopeutujan roolista! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa äiti ohjasi lastaan kuten kaikki äidit. Hankkimaan koulutuksen ja menemään töihin. Äitihullu ajattelee että olisi voinut elää kommuunissa (juupa noilla sos taidoilla) ja nauttia sossutukea nämä 30 vuotta odottaen tätä miljoonan perintöä.
Ihminen on kyllä sekaisin.
Miksei? Parempaa elämää sellainen todellakin on sellaisille, joilla on oma velaton asunto, kuin töissäkäynti! Töissäkäynti on menettäjille, häviäjille ja luusereille! Ainoa oikea tapa elää on tehdä sellaista, mistä tykkää ja olla vapaa! Ja siis JOS se kusipääterapeutti olisi OSANNUT parantaa mun masennukseni, mikään omavarainen yhteisö ei olisi ollut edes tarpeen! Jos se terapeutti ois ymmärtänyt auttaa minua eroon sopeutujan roolista! :)
Ap
Just sitä se terapeutti nimenomaan yritti ja sinä postasit sen tänne osoituksena terapeutin ammattitaidottomuudesta. Mitä tässä voi tehdä kun olet päättänyt että sinä tiedät miten sinut parannetaan, mutta mitään tulosta synny. Kun et suostu edes harkitsemaan muiden ehdottamien ajatuskulkujen seuraamista. Haluat vain jääräpäisesti tarrata omiin päähänpinttymiisi jotka eivät johda tervehtymiseen vaan siihen että jankkaat jo ties kuinka monetta vuotta samaa asiaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri se, että te kaikki ressukat ja huonoista taustoista tulijat elätte sopeutujien elämää on siis NIIN SÄÄLITTÄVÄÄ! Eikö teillä ole mahdollisuus irtautua sopeutumisesta? Voi voi sentään, menetätte hukkaan ainokaisen elämänne! Sopeutumisessa on aina kyse henkisestä väkivallasta, siinä, että irrottautuu sopeutumisesta on kyse vapaudesta! Ja se on ainoa tapa ainakin itselleni elää ja voida HYVIN. Tätä paskaterapeutti ei tajunnut.
Jos mietin isääni ja mummiani, niin ei heidän pitänyt elämässään sopeutua ikinä! He vain valitsivat, mitä he halusivat tehdä, ja tekivät. Mikä asia olisi saanut isoäitini joutumaan olemaan pahaan mieleen sopeutuja? Ei hän ollut mikään pyykkimuija, joka joutui yksinään kasvattamaan liikaa lapsia, pthyi. Ja muotoumumaan karkeaksi ja paskaiseksi ihmiseksi. Joka kutsuu toisia hulluiksi jne.
Se terapeutti ei saanut selville, että minun masennukseni syy olivat nimenomaan asiat, joilla äitini aiheutti minulle pahaa mieltä, ja halusi (äiti siis) minun sopeutuvan vielä niihin sitten! Ikinä ei pahaa mieltä tuottaviin asioihin sopeutuminen ole mielelle hyväksi! Ei koskaan!!!!!! Ja se terapeutti ei osannut auttaa minua siinä, että POIS NÄMÄ PASKAT, SULLE PAHAA MIELTÄ AIHEUTTAVAT ASIAT sun elämästäsi, ja RAIVATAAN TILAA SILLE, MITÄ SINÄ HALUAT! Surkea paska se terapeutti oli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa äiti ohjasi lastaan kuten kaikki äidit. Hankkimaan koulutuksen ja menemään töihin. Äitihullu ajattelee että olisi voinut elää kommuunissa (juupa noilla sos taidoilla) ja nauttia sossutukea nämä 30 vuotta odottaen tätä miljoonan perintöä.
Ihminen on kyllä sekaisin.
Miksei? Parempaa elämää sellainen todellakin on sellaisille, joilla on oma velaton asunto, kuin töissäkäynti! Töissäkäynti on menettäjille, häviäjille ja luusereille! Ainoa oikea tapa elää on tehdä sellaista, mistä tykkää ja olla vapaa! Ja siis JOS se kusipääterapeutti olisi OSANNUT parantaa mun masennukseni, mikään omavarainen yhteisö ei olisi ollut edes tarpeen! Jos se terapeutti ois ymmärtänyt auttaa minua eroon sopeutujan roolista! :)
ApJust sitä se terapeutti nimenomaan yritti ja sinä postasit sen tänne osoituksena terapeutin ammattitaidottomuudesta. Mitä tässä voi tehdä kun olet päättänyt että sinä tiedät miten sinut parannetaan, mutta mitään tulosta synny. Kun et suostu edes harkitsemaan muiden ehdottamien ajatuskulkujen seuraamista. Haluat vain jääräpäisesti tarrata omiin päähänpinttymiisi jotka eivät johda tervehtymiseen vaan siihen että jankkaat jo ties kuinka monetta vuotta samaa asiaa täällä.
Eihän yrittänyt! Hän ei tehnyt mitään lopettaakseen mun sopeutumiseni pahaa mieltä tuottaviin asioihin!!!! Eikä varsinkaan tehnyt mitään tehdäkseen tilaa sellaisille, mitä mä halusin!!!!! Koska en edes olisi osannut luetella sitä, eihän minua oltu kasvatettu osaamaan ajatella sitä!!!!!!!!!!! Se, että antaa aseita riitaan äitini kanssa EI OLE pahaa mieltä tuottaviin asioihin sopeutumisen lopettamista! Koska tiedätkö mitä? Siihen asiaan ei tarvitse ottaa äitiäni edes mukaan! Kaikki energian käyttö siihen suuntaan on täysin turhaa ja tarpeetonta, tajuatko?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ensimäinen kuuden vuoden terapia onnistui paremmin kuin hyvin. Kuntoutuspsykoterapian tavoite on aina vastata alentuneeseen työkykykyyn ja sen tämä terapia täytti. Äitihullu on pystynyt käymään töissä ja elämään suht toimintakykyisenä. Nyt se rarkoitraakin hänelle "sopeutumista' ja sitähän se onkin. Tarkoitus on sopeutua yhteiskuntaan niin että voi elättää itsensä ja päivittäinen toimintakyky mahdollistaa itsestään huolehtimisen.
Minä en tavoitellut sellaista sopeutumista, jossa minulle tulee olemaan paha olla! Sen nyt tajuaisi vajaampikin ihminen! Vaan sellaista tulosta terapialta, jonka seurauksena ulos kävelee hyvin voiva ja onnellinen ihminen, jolla on elämä omissa käsissään, saatanan urpo! Se on AINOA OIKEA, HYVÄ JA KELVOLLINEN TAVOITE terapialle, etkö tajua, idari? Eri asia, jos joku insest in uhrille riittää, että pysyy hengissä tai pystyy paskaduuniin terapian avulla, mulle se ei IKINÄ olluttavoite, etkö tajua, nuija? Toimintakyvynhän olisi sitten pitänyt riittää myös toisista huolehtimiseen, sitä ei saavutettu! Niii! Eli se ei mennyt millään lailla maaliin, se terapia! Mikään tavoiteltava asia ei työelämään sopeutuminen ole sinänsä, vaan sen tyyppiseen elämään, joka on nautinnollista omasta mielestä!
Se vaatii rohkeuden kasvattamista, koska äitini jäljiltä sitä oli mutrettu, ja sen opettamista, että minun etenemiseni edessä olevilla ihmisillä ei ole väliä! Jos he siis koittavat sopeuttaa minua, kuten sinä, ja sanoa ilkeitä asioita, kuten hulluksi! Sinunlaisesi ovat ihmiskunnan matalinta pohjasakkaa, joille sopeutuminen on ainoa mihin kykenette! Säälin sinua ja kaltaisiasi. Teille se, jonka EI TARVITSE sopeutua on kateuden kohde, koska itselläsi ei ole kykyjä ja speksejä enempään.
Ap
Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on edistää kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista.
Kela.fi
Vierailija kirjoitti:
Kuunteles nyt oikein tarkkaan, äitihullu, sillä tässä tulee sulle ilmasta terapiaa. Sä olet TÄYSIN päästäsi vialla, ja sä et ois saanu koskaan päästä lisääntymään. Sun äitis on saattanu olla tosi m*lkvisti sua kohtaan, mutta se ei oikeuta sua olemaan samanlainen p*rsläpi omia lapsias kohtaan. Sun ongelmas ei myöskään parane sillä, että sä VUOSIKAUSIA jankkaat näitä samoja s*atanan asioita täällä netissä.
Vai ei terapeutti pystynyt auttaan sua? No ei mikään ihme, kun ethän sä kykene ottamaan mitään neuvoja tai apua vastaan! Sua on täälläki yritetty vuosikausia auttaa, mutta aina sä vaan uhriudut ja keksit tekosyitä, miks joku neuvo tai apu ei sun kohdallas toimi. Sä elät niin syvällä harhoissas, ettei sieltä ole ulospääsyä. On väärin koko yhteiskuntaa, mutta etenki sun lapsia kohtaan, että sä olet vapaalla jalalla, sillä sä kuulut suljetulle osastolle. Joten voisitko tehdä palveluksen niin itselles ku meille muillekin, että LOPETAT ton ainasen valitukses ja netissä kirjottelun. Vois s*atana modetki tehdä asialle jotain ja poistaa tän mielisairaan alotukset saman tien.
Vai oikein terapiaa! Miä sä oikein kuvittelet itsestäsi, suatanan pahaan mieleen sopeutunut läski? Jos sun onkin pitäny köyhässä lapsuudessas sopeutua pahaan mieleen, niin älä kuvittele, että se on hyväosaisten, kuten mun, elämänosani. Ei todellakaan ole. Sellainen on surkean ja huonon ja taitamattoman kasvattajan toimintaa, ja lapsiasi käy sääliksi, jos sinulla heitä on, koska opetat heidätkin tietenkin sopeutumaan pahaan mieleen. Koska olet sirkimus, jolla ei ole henkistä kykyä ja kanttia terapoida lapsias, ja auttaa pois mielipahasta! Senkin näkee kauas, että itse joudut paskaa kantamaan, ja yrität ruiskutella sitä muihin, ihmisiin, joista on kamalaa joutua sopeutua pahaan mieleen ja jotka sitä ehdottomasti eivät aio tehdä IKINÄ, eivätkä hyväksy!
MIKÄÄN syy ei ole hyväksyttävä syy aiheuttaa KELLEKÄÄN pahaa mieltä. Ja mä pidän huolen omistani. Mieti sä keskenäs, miten lakkaat speutumasta siihen, mistä sulla on noin paha olla, että pitää muita kiusata netissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri se, että te kaikki ressukat ja huonoista taustoista tulijat elätte sopeutujien elämää on siis NIIN SÄÄLITTÄVÄÄ! Eikö teillä ole mahdollisuus irtautua sopeutumisesta? Voi voi sentään, menetätte hukkaan ainokaisen elämänne! Sopeutumisessa on aina kyse henkisestä väkivallasta, siinä, että irrottautuu sopeutumisesta on kyse vapaudesta! Ja se on ainoa tapa ainakin itselleni elää ja voida HYVIN. Tätä paskaterapeutti ei tajunnut.
Jos mietin isääni ja mummiani, niin ei heidän pitänyt elämässään sopeutua ikinä! He vain valitsivat, mitä he halusivat tehdä, ja tekivät. Mikä asia olisi saanut isoäitini joutumaan olemaan pahaan mieleen sopeutuja? Ei hän ollut mikään pyykkimuija, joka joutui yksinään kasvattamaan liikaa lapsia, pthyi. Ja muotoumumaan karkeaksi ja paskaiseksi ihmiseksi. Joka kutsuu toisia hulluiksi jne.
Se terapeutti ei saanut selville, että minun masennukseni syy olivat nimenomaan asiat, joilla äitini aiheutti minulle pahaa mieltä, ja halusi (äiti siis) minun sopeutuvan vielä niihin sitten! Ikinä ei pahaa mieltä tuottaviin asioihin sopeutuminen ole mielelle hyväksi! Ei koskaan!!!!!! Ja se terapeutti ei osannut auttaa minua siinä, että POIS NÄMÄ PASKAT, SULLE PAHAA MIELTÄ AIHEUTTAVAT ASIAT sun elämästäsi, ja RAIVATAAN TILAA SILLE, MITÄ SINÄ HALUAT! Surkea paska se terapeutti oli.
Ap
Pyykkimuoja elättä itsensä. Sinä haaveilet että olisit ikäsi elänyt sossutuilla. Hyvin rahvasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ensimäinen kuuden vuoden terapia onnistui paremmin kuin hyvin. Kuntoutuspsykoterapian tavoite on aina vastata alentuneeseen työkykykyyn ja sen tämä terapia täytti. Äitihullu on pystynyt käymään töissä ja elämään suht toimintakykyisenä. Nyt se rarkoitraakin hänelle "sopeutumista' ja sitähän se onkin. Tarkoitus on sopeutua yhteiskuntaan niin että voi elättää itsensä ja päivittäinen toimintakyky mahdollistaa itsestään huolehtimisen.
Minä en tavoitellut sellaista sopeutumista, jossa minulle tulee olemaan paha olla! Sen nyt tajuaisi vajaampikin ihminen! Vaan sellaista tulosta terapialta, jonka seurauksena ulos kävelee hyvin voiva ja onnellinen ihminen, jolla on elämä omissa käsissään, saatanan urpo! Se on AINOA OIKEA, HYVÄ JA KELVOLLINEN TAVOITE terapialle, etkö tajua, idari? Eri asia, jos joku insest in uhrille riittää, että pysyy hengissä tai pystyy paskaduuniin terapian avulla, mulle se ei IKINÄ olluttavoite, etkö tajua, nuija? Toimintakyvynhän olisi sitten pitänyt riittää myös toisista huolehtimiseen, sitä ei saavutettu! Niii! Eli se ei mennyt millään lailla maaliin, se terapia! Mikään tavoiteltava asia ei työelämään sopeutuminen ole sinänsä, vaan sen tyyppiseen elämään, joka on nautinnollista omasta mielestä!
Se vaatii rohkeuden kasvattamista, koska äitini jäljiltä sitä oli mutrettu, ja sen opettamista, että minun etenemiseni edessä olevilla ihmisillä ei ole väliä! Jos he siis koittavat sopeuttaa minua, kuten sinä, ja sanoa ilkeitä asioita, kuten hulluksi! Sinunlaisesi ovat ihmiskunnan matalinta pohjasakkaa, joille sopeutuminen on ainoa mihin kykenette! Säälin sinua ja kaltaisiasi. Teille se, jonka EI TARVITSE sopeutua on kateuden kohde, koska itselläsi ei ole kykyjä ja speksejä enempään.
ApKuntoutuspsykoterapian tavoitteena on edistää kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista.
Kela.fi
Niin on, mutta totta kai, jos työkyky on pahaan mieleen sipeutumispakottamisen takia uhattuna, niin se pahaa mieltä aiheuttava sopeuttumisalistuminen pitää hoitaa pois. Muuten ihminen on taas (sic!) terapiassa.
Kuten minä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri se, että te kaikki ressukat ja huonoista taustoista tulijat elätte sopeutujien elämää on siis NIIN SÄÄLITTÄVÄÄ! Eikö teillä ole mahdollisuus irtautua sopeutumisesta? Voi voi sentään, menetätte hukkaan ainokaisen elämänne! Sopeutumisessa on aina kyse henkisestä väkivallasta, siinä, että irrottautuu sopeutumisesta on kyse vapaudesta! Ja se on ainoa tapa ainakin itselleni elää ja voida HYVIN. Tätä paskaterapeutti ei tajunnut.
Jos mietin isääni ja mummiani, niin ei heidän pitänyt elämässään sopeutua ikinä! He vain valitsivat, mitä he halusivat tehdä, ja tekivät. Mikä asia olisi saanut isoäitini joutumaan olemaan pahaan mieleen sopeutuja? Ei hän ollut mikään pyykkimuija, joka joutui yksinään kasvattamaan liikaa lapsia, pthyi. Ja muotoumumaan karkeaksi ja paskaiseksi ihmiseksi. Joka kutsuu toisia hulluiksi jne.
Se terapeutti ei saanut selville, että minun masennukseni syy olivat nimenomaan asiat, joilla äitini aiheutti minulle pahaa mieltä, ja halusi (äiti siis) minun sopeutuvan vielä niihin sitten! Ikinä ei pahaa mieltä tuottaviin asioihin sopeutuminen ole mielelle hyväksi! Ei koskaan!!!!!! Ja se terapeutti ei osannut auttaa minua siinä, että POIS NÄMÄ PASKAT, SULLE PAHAA MIELTÄ AIHEUTTAVAT ASIAT sun elämästäsi, ja RAIVATAAN TILAA SILLE, MITÄ SINÄ HALUAT! Surkea paska se terapeutti oli.
ApPyykkimuoja elättä itsensä. Sinä haaveilet että olisit ikäsi elänyt sossutuilla. Hyvin rahvasta!
Mitä hänen elämällään oli arvoa, jos eli sen pahaan mieleen sopeutuneena? Aivan hyvin ois voinut siinä minuutilla tappaa ittensä. Turha elämä, jos se on ikävää ja kärsimystä. Ainakin jos syy on paskainen äiti, joka pakottaa sopeutumaan pahaan mieleen!
Ap
Siis on ihan uskomatonta, miten kipeästi köyhistä ja huonoista oloista tulevat ruikulit puolustavat vanhempien oikeutta aiheuttaa lapsilleen pahaa mieltä ja vielä vaatia lapsia sopeutumaan siihen! Näkee kyllä, että olette köyhistä ja huonoista perheistä.
Ap
Kaikkia mielisairaita ei voi korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri se, että te kaikki ressukat ja huonoista taustoista tulijat elätte sopeutujien elämää on siis NIIN SÄÄLITTÄVÄÄ! Eikö teillä ole mahdollisuus irtautua sopeutumisesta? Voi voi sentään, menetätte hukkaan ainokaisen elämänne! Sopeutumisessa on aina kyse henkisestä väkivallasta, siinä, että irrottautuu sopeutumisesta on kyse vapaudesta! Ja se on ainoa tapa ainakin itselleni elää ja voida HYVIN. Tätä paskaterapeutti ei tajunnut.
Jos mietin isääni ja mummiani, niin ei heidän pitänyt elämässään sopeutua ikinä! He vain valitsivat, mitä he halusivat tehdä, ja tekivät. Mikä asia olisi saanut isoäitini joutumaan olemaan pahaan mieleen sopeutuja? Ei hän ollut mikään pyykkimuija, joka joutui yksinään kasvattamaan liikaa lapsia, pthyi. Ja muotoumumaan karkeaksi ja paskaiseksi ihmiseksi. Joka kutsuu toisia hulluiksi jne.
Se terapeutti ei saanut selville, että minun masennukseni syy olivat nimenomaan asiat, joilla äitini aiheutti minulle pahaa mieltä, ja halusi (äiti siis) minun sopeutuvan vielä niihin sitten! Ikinä ei pahaa mieltä tuottaviin asioihin sopeutuminen ole mielelle hyväksi! Ei koskaan!!!!!! Ja se terapeutti ei osannut auttaa minua siinä, että POIS NÄMÄ PASKAT, SULLE PAHAA MIELTÄ AIHEUTTAVAT ASIAT sun elämästäsi, ja RAIVATAAN TILAA SILLE, MITÄ SINÄ HALUAT! Surkea paska se terapeutti oli.
ApPyykkimuoja elättä itsensä. Sinä haaveilet että olisit ikäsi elänyt sossutuilla. Hyvin rahvasta!
Ja se pyykkimuijan ketale ei tule IKINÄ maksamaan niin paljon työstä veroina, mitä mä maksan pääomatulo- ja lahjaveroa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri se, että te kaikki ressukat ja huonoista taustoista tulijat elätte sopeutujien elämää on siis NIIN SÄÄLITTÄVÄÄ! Eikö teillä ole mahdollisuus irtautua sopeutumisesta? Voi voi sentään, menetätte hukkaan ainokaisen elämänne! Sopeutumisessa on aina kyse henkisestä väkivallasta, siinä, että irrottautuu sopeutumisesta on kyse vapaudesta! Ja se on ainoa tapa ainakin itselleni elää ja voida HYVIN. Tätä paskaterapeutti ei tajunnut.
Jos mietin isääni ja mummiani, niin ei heidän pitänyt elämässään sopeutua ikinä! He vain valitsivat, mitä he halusivat tehdä, ja tekivät. Mikä asia olisi saanut isoäitini joutumaan olemaan pahaan mieleen sopeutuja? Ei hän ollut mikään pyykkimuija, joka joutui yksinään kasvattamaan liikaa lapsia, pthyi. Ja muotoumumaan karkeaksi ja paskaiseksi ihmiseksi. Joka kutsuu toisia hulluiksi jne.
Se terapeutti ei saanut selville, että minun masennukseni syy olivat nimenomaan asiat, joilla äitini aiheutti minulle pahaa mieltä, ja halusi (äiti siis) minun sopeutuvan vielä niihin sitten! Ikinä ei pahaa mieltä tuottaviin asioihin sopeutuminen ole mielelle hyväksi! Ei koskaan!!!!!! Ja se terapeutti ei osannut auttaa minua siinä, että POIS NÄMÄ PASKAT, SULLE PAHAA MIELTÄ AIHEUTTAVAT ASIAT sun elämästäsi, ja RAIVATAAN TILAA SILLE, MITÄ SINÄ HALUAT! Surkea paska se terapeutti oli.
ApPyykkimuoja elättä itsensä. Sinä haaveilet että olisit ikäsi elänyt sossutuilla. Hyvin rahvasta!
Ja se pyykkimuijan ketale ei tule IKINÄ maksamaan niin paljon työstä veroina, mitä mä maksan pääomatulo- ja lahjaveroa.
Ap
...tai perintöverosta puhumattakaan.
Tämä sekoileva ap saa tykittää vuosia näitä sekoja aloituksia ja ketju jatkuu useita sivuja. Asialliset ketjut poistetaan jo parin kommentin jälkeen. En enää ymmärrä tätä palstaa 😱
Alue: Aihe vapaa
Todellisuudessa äiti ohjasi lastaan kuten kaikki äidit. Hankkimaan koulutuksen ja menemään töihin. Äitihullu ajattelee että olisi voinut elää kommuunissa (juupa noilla sos taidoilla) ja nauttia sossutukea nämä 30 vuotta odottaen tätä miljoonan perintöä.
Ihminen on kyllä sekaisin.