Minusta on jotenkin säälittävää, kun ihmiset sopeutuvat elämään tilanteissa, joita vihaavat tai jotka aiheuttavat muuta pskaa oloa

Kaikki on niin yksinkertaista kun järki kykenee vain mustavalkoiseen on/off ajatteluun ilman kykyä asettua toisen asemaan ja miettiä asioita yhtään  sen syvällisemmin

Mutta sitähän elämä on.

On ihan mahdoton kuvitelma, että elämä voisi olla miellyttävää koko ajan. Tai että voisi tehdä vain kivoja asioita ja tavata vain kivoja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on niin yksinkertaista kun järki kykenee vain mustavalkoiseen on/off ajatteluun ilman kykyä asettua toisen asemaan ja miettiä asioita yhtään  sen syvällisemmin

Ihminen vain selittää itselleen syitä, miksi kärsii, vaikka aivan takuulla voisi valita pelkkää iloa sisältäneen ratkaisun. Tai jos ei voi, niin tappaisi itsensä mieluumin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta sitähän elämä on.

On ihan mahdoton kuvitelma, että elämä voisi olla miellyttävää koko ajan. Tai että voisi tehdä vain kivoja asioita ja tavata vain kivoja ihmisiä.

Ei tietenkään, eikä aloitus ollut siitä.

Ap

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Minä en olekaan itse päätynyt oman ajatusketjuni seurauksena sopeutumaan siihen, vaan sopeutminen on kasvattajani päätös minun puolestani. Minä olisin elänyt täysin toisenlaisen elämän, jos ei olisi pakotettu sopeutumaan :)

Ap

Samaa mieltä, ei ole pakko sopeutua. Itse lähdin menemään huonon työilmapiirin työpaikasta pari vuotta sitten. Tuntui niin mahtavalta, ihan sama vaikka taloudellisesti menikin hetki huonommin. P*skaan ei ole pakko sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Minä en olekaan itse päätynyt oman ajatusketjuni seurauksena sopeutumaan siihen, vaan sopeutminen on kasvattajani päätös minun puolestani. Minä olisin elänyt täysin toisenlaisen elämän, jos ei olisi pakotettu sopeutumaan :)

Ap

Äitisi on pakottanut sinut tekemään lapsia ja sitten hylkäämään heidät? Äitisi pakottaa sinut saamaan raivareita heti, kun joku asia ei miellytä, lapsesi vaikka tekee sotkua leipoessaan? Kuten aloituksessa sanoit, sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi.

Eikö sulla äitihullu ole oikeasti MITÄÄN harrastuksia tai sisältöä elämässä?! Täällä jankkaat aamusta iltaan.

Siellähän sinäkin orja käyt kiltisti typerässä työssäsi kun et uskalla irtisanoutua vaikka miljoonaperintö on huulilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Minä en olekaan itse päätynyt oman ajatusketjuni seurauksena sopeutumaan siihen, vaan sopeutminen on kasvattajani päätös minun puolestani. Minä olisin elänyt täysin toisenlaisen elämän, jos ei olisi pakotettu sopeutumaan :)

Ap

Äitisi on pakottanut sinut tekemään lapsia ja sitten hylkäämään heidät? Äitisi pakottaa sinut saamaan raivareita heti, kun joku asia ei miellytä, lapsesi vaikka tekee sotkua leipoessaan? Kuten aloituksessa sanoit, sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi.

Ei, vaan totta kai minulla on omat tunteeni, haluni ja tarpeeni vaikka minut on pakotettu elämään elämää, jossa ne ovat aina vääriä, ja siksi täysin yhdentekeviä. Sitä ei vain voi ut kitkeä minusta, että en pysty olemaan rehellinen jos sanoisin nauttivani valinnoista, joita minun piti tehdä jotta tuntisin siten, kuin äitini halusi. Hän on edelleen aivan varma, että olen onnellisempi toimittuani hänen mukaansa, kuin olisin mitenkäön muuten. Vaikka siis en ole edes 24/7 äiti lapsilleni. Äitini olettaa, että olisin onnellisempi, jos olisin. Ja olisinkin, jos pystyisin rehellisesti sanomaan, että se tekee minulle hyvää. Mutta ei tee. Minusta lastenkasvatus on kamalaa. Lapset tietenkään itse sinänsä eivät ole. Mutta kun en tee lapsilla yhtäön mitään. Päinvastoin, teen omalla vapaa-ajallani enemmän, siis sen viettäminen tekee hyvää, eivät lapset. Lasten hankinta on kuitenkin seuraus pakkttamisesta sopeutumaan elämään, joka ei minulle sovi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla äitihullu ole oikeasti MITÄÄN harrastuksia tai sisältöä elämässä?! Täällä jankkaat aamusta iltaan.

Ei harrastukseni auta ihmistä eroon väärästä sopeutuvuudesta. Harrastus on sinänsä siis aivan ok, mutta olen niin järkyttynyt siitä, että läskin AA vetkuttaa perintöni saamista, etten halua TODELLAKAAN keskittyä harrastuksiini.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siellähän sinäkin orja käyt kiltisti typerässä työssäsi kun et uskalla irtisanoutua vaikka miljoonaperintö on huulilla.

Aien USKALLA irtisanoutua? En vain halua. Mitä järkeä siinä olisi? Voin järjestää itselleni

Aivan tarpeeksi vapaa-aikaa töissä jatkaenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Minä en olekaan itse päätynyt oman ajatusketjuni seurauksena sopeutumaan siihen, vaan sopeutminen on kasvattajani päätös minun puolestani. Minä olisin elänyt täysin toisenlaisen elämän, jos ei olisi pakotettu sopeutumaan :)

Ap

Äitisi on pakottanut sinut tekemään lapsia ja sitten hylkäämään heidät? Äitisi pakottaa sinut saamaan raivareita heti, kun joku asia ei miellytä, lapsesi vaikka tekee sotkua leipoessaan? Kuten aloituksessa sanoit, sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi.

Ei, vaan totta kai minulla on omat tunteeni, haluni ja tarpeeni vaikka minut on pakotettu elämään elämää, jossa ne ovat aina vääriä, ja siksi täysin yhdentekeviä. Sitä ei vain voi ut kitkeä minusta, että en pysty olemaan rehellinen jos sanoisin nauttivani valinnoista, joita minun piti tehdä jotta tuntisin siten, kuin äitini halusi. Hän on edelleen aivan varma, että olen onnellisempi toimittuani hänen mukaansa, kuin olisin mitenkäön muuten. Vaikka siis en ole edes 24/7 äiti lapsilleni. Äitini olettaa, että olisin onnellisempi, jos olisin. Ja olisinkin, jos pystyisin rehellisesti sanomaan, että se tekee minulle hyvää. Mutta ei tee. Minusta lastenkasvatus on kamalaa. Lapset tietenkään itse sinänsä eivät ole. Mutta kun en tee lapsilla yhtäön mitään. Päinvastoin, teen omalla vapaa-ajallani enemmän, siis sen viettäminen tekee hyvää, eivät lapset. Lasten hankinta on kuitenkin seuraus pakkttamisesta sopeutumaan elämään, joka ei minulle sovi.

Ap

Mikä on tämä valta, joka äidilläsi on sinuun? Onko sinua uhattu aseella vai pidetty kellarissa kahleissa ja ruoskittu, kun et ole voinut toimia niin kuin itse halusit? Vai oletko säälittävä raukka, joka saa syyttää vain itseään tekemistään valinnoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Minä en olekaan itse päätynyt oman ajatusketjuni seurauksena sopeutumaan siihen, vaan sopeutminen on kasvattajani päätös minun puolestani. Minä olisin elänyt täysin toisenlaisen elämän, jos ei olisi pakotettu sopeutumaan :)

Ap

Äitisi on pakottanut sinut tekemään lapsia ja sitten hylkäämään heidät? Äitisi pakottaa sinut saamaan raivareita heti, kun joku asia ei miellytä, lapsesi vaikka tekee sotkua leipoessaan? Kuten aloituksessa sanoit, sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi.

Ei, vaan totta kai minulla on omat tunteeni, haluni ja tarpeeni vaikka minut on pakotettu elämään elämää, jossa ne ovat aina vääriä, ja siksi täysin yhdentekeviä. Sitä ei vain voi ut kitkeä minusta, että en pysty olemaan rehellinen jos sanoisin nauttivani valinnoista, joita minun piti tehdä jotta tuntisin siten, kuin äitini halusi. Hän on edelleen aivan varma, että olen onnellisempi toimittuani hänen mukaansa, kuin olisin mitenkäön muuten. Vaikka siis en ole edes 24/7 äiti lapsilleni. Äitini olettaa, että olisin onnellisempi, jos olisin. Ja olisinkin, jos pystyisin rehellisesti sanomaan, että se tekee minulle hyvää. Mutta ei tee. Minusta lastenkasvatus on kamalaa. Lapset tietenkään itse sinänsä eivät ole. Mutta kun en tee lapsilla yhtäön mitään. Päinvastoin, teen omalla vapaa-ajallani enemmän, siis sen viettäminen tekee hyvää, eivät lapset. Lasten hankinta on kuitenkin seuraus pakkttamisesta sopeutumaan elämään, joka ei minulle sovi.

Ap

Mikä on tämä valta, joka äidilläsi on sinuun? Onko sinua uhattu aseella vai pidetty kellarissa kahleissa ja ruoskittu, kun et ole voinut toimia niin kuin itse halusit? Vai oletko säälittävä raukka, joka saa syyttää vain itseään tekemistään valinnoista?

Se on se, että

Hän päätti määrätä minusta. Ja sanoi, että se, mitä minä tunnen ja haluan on väärin. Ei siis noilla sanoilla tietenkään, vaan opetti, että se on väärin. Hän on narsisti(nen), narsisti(nen) ihminen ei ymmärrä toisten tunteita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta sitähän elämä on.

On ihan mahdoton kuvitelma, että elämä voisi olla miellyttävää koko ajan. Tai että voisi tehdä vain kivoja asioita ja tavata vain kivoja ihmisiä.

Näinhän se on. Juuri katselen sivusta tilannetta missä tytär tekee vain kivoja juttuja, ja isä mahdollistaa kaiken vaikka sitten velaksi. Tyttärelle varmaan tosi mukavaa ja kivaa kun saa kok oajan tehdä juuri niin kuin huvittaa, eikä tarvitse tehdä mitään ikävää, mutta isä on aika onneton tilanteeseen. Nyt jos isä vetää liinat kiinni, niin onnettomaksi jää tytär, mikäli jatketaan samaan tapaan, onnettomaksi joutuu isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Minä en olekaan itse päätynyt oman ajatusketjuni seurauksena sopeutumaan siihen, vaan sopeutminen on kasvattajani päätös minun puolestani. Minä olisin elänyt täysin toisenlaisen elämän, jos ei olisi pakotettu sopeutumaan :)

Ap

Äitisi on pakottanut sinut tekemään lapsia ja sitten hylkäämään heidät? Äitisi pakottaa sinut saamaan raivareita heti, kun joku asia ei miellytä, lapsesi vaikka tekee sotkua leipoessaan? Kuten aloituksessa sanoit, sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi.

Ei, vaan totta kai minulla on omat tunteeni, haluni ja tarpeeni vaikka minut on pakotettu elämään elämää, jossa ne ovat aina vääriä, ja siksi täysin yhdentekeviä. Sitä ei vain voi ut kitkeä minusta, että en pysty olemaan rehellinen jos sanoisin nauttivani valinnoista, joita minun piti tehdä jotta tuntisin siten, kuin äitini halusi. Hän on edelleen aivan varma, että olen onnellisempi toimittuani hänen mukaansa, kuin olisin mitenkäön muuten. Vaikka siis en ole edes 24/7 äiti lapsilleni. Äitini olettaa, että olisin onnellisempi, jos olisin. Ja olisinkin, jos pystyisin rehellisesti sanomaan, että se tekee minulle hyvää. Mutta ei tee. Minusta lastenkasvatus on kamalaa. Lapset tietenkään itse sinänsä eivät ole. Mutta kun en tee lapsilla yhtäön mitään. Päinvastoin, teen omalla vapaa-ajallani enemmän, siis sen viettäminen tekee hyvää, eivät lapset. Lasten hankinta on kuitenkin seuraus pakkttamisesta sopeutumaan elämään, joka ei minulle sovi.

Ap

Mikä on tämä valta, joka äidilläsi on sinuun? Onko sinua uhattu aseella vai pidetty kellarissa kahleissa ja ruoskittu, kun et ole voinut toimia niin kuin itse halusit? Vai oletko säälittävä raukka, joka saa syyttää vain itseään tekemistään valinnoista?

Haloo, en ole itse tehnyt näitä valintoja! Minut on pakotettu sopeutumaan sellaiseen, mikä on pahaksi minulle!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Minä en olekaan itse päätynyt oman ajatusketjuni seurauksena sopeutumaan siihen, vaan sopeutminen on kasvattajani päätös minun puolestani. Minä olisin elänyt täysin toisenlaisen elämän, jos ei olisi pakotettu sopeutumaan :)

Ap

Äitisi on pakottanut sinut tekemään lapsia ja sitten hylkäämään heidät? Äitisi pakottaa sinut saamaan raivareita heti, kun joku asia ei miellytä, lapsesi vaikka tekee sotkua leipoessaan? Kuten aloituksessa sanoit, sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi.

Ei, vaan totta kai minulla on omat tunteeni, haluni ja tarpeeni vaikka minut on pakotettu elämään elämää, jossa ne ovat aina vääriä, ja siksi täysin yhdentekeviä. Sitä ei vain voi ut kitkeä minusta, että en pysty olemaan rehellinen jos sanoisin nauttivani valinnoista, joita minun piti tehdä jotta tuntisin siten, kuin äitini halusi. Hän on edelleen aivan varma, että olen onnellisempi toimittuani hänen mukaansa, kuin olisin mitenkäön muuten. Vaikka siis en ole edes 24/7 äiti lapsilleni. Äitini olettaa, että olisin onnellisempi, jos olisin. Ja olisinkin, jos pystyisin rehellisesti sanomaan, että se tekee minulle hyvää. Mutta ei tee. Minusta lastenkasvatus on kamalaa. Lapset tietenkään itse sinänsä eivät ole. Mutta kun en tee lapsilla yhtäön mitään. Päinvastoin, teen omalla vapaa-ajallani enemmän, siis sen viettäminen tekee hyvää, eivät lapset. Lasten hankinta on kuitenkin seuraus pakkttamisesta sopeutumaan elämään, joka ei minulle sovi.

Ap

Mikä on tämä valta, joka äidilläsi on sinuun? Onko sinua uhattu aseella vai pidetty kellarissa kahleissa ja ruoskittu, kun et ole voinut toimia niin kuin itse halusit? Vai oletko säälittävä raukka, joka saa syyttää vain itseään tekemistään valinnoista?

Se on se, että

Hän päätti määrätä minusta. Ja sanoi, että se, mitä minä tunnen ja haluan on väärin. Ei siis noilla sanoilla tietenkään, vaan opetti, että se on väärin. Hän on narsisti(nen), narsisti(nen) ihminen ei ymmärrä toisten tunteita.

Ap

Tuossa vaiheessa normaali ihminen tajuaa, mitä haluaa itse ja että haluaa eri asioita kuin äiti haluaa.

Jos narsistisen ihmisen määritelmä on se, ettei ymmärrä toisten tunteita, niin sinä olet kyllä narsistisin ihminen koskaan. Et ymmärrä äitisi, miehesi etkä lastesi tunteita, etkä varmaan koskaan kenenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Minä en olekaan itse päätynyt oman ajatusketjuni seurauksena sopeutumaan siihen, vaan sopeutminen on kasvattajani päätös minun puolestani. Minä olisin elänyt täysin toisenlaisen elämän, jos ei olisi pakotettu sopeutumaan :)

Ap

Äitisi on pakottanut sinut tekemään lapsia ja sitten hylkäämään heidät? Äitisi pakottaa sinut saamaan raivareita heti, kun joku asia ei miellytä, lapsesi vaikka tekee sotkua leipoessaan? Kuten aloituksessa sanoit, sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi.

Ei, vaan totta kai minulla on omat tunteeni, haluni ja tarpeeni vaikka minut on pakotettu elämään elämää, jossa ne ovat aina vääriä, ja siksi täysin yhdentekeviä. Sitä ei vain voi ut kitkeä minusta, että en pysty olemaan rehellinen jos sanoisin nauttivani valinnoista, joita minun piti tehdä jotta tuntisin siten, kuin äitini halusi. Hän on edelleen aivan varma, että olen onnellisempi toimittuani hänen mukaansa, kuin olisin mitenkäön muuten. Vaikka siis en ole edes 24/7 äiti lapsilleni. Äitini olettaa, että olisin onnellisempi, jos olisin. Ja olisinkin, jos pystyisin rehellisesti sanomaan, että se tekee minulle hyvää. Mutta ei tee. Minusta lastenkasvatus on kamalaa. Lapset tietenkään itse sinänsä eivät ole. Mutta kun en tee lapsilla yhtäön mitään. Päinvastoin, teen omalla vapaa-ajallani enemmän, siis sen viettäminen tekee hyvää, eivät lapset. Lasten hankinta on kuitenkin seuraus pakkttamisesta sopeutumaan elämään, joka ei minulle sovi.

Ap

Mikä on tämä valta, joka äidilläsi on sinuun? Onko sinua uhattu aseella vai pidetty kellarissa kahleissa ja ruoskittu, kun et ole voinut toimia niin kuin itse halusit? Vai oletko säälittävä raukka, joka saa syyttää vain itseään tekemistään valinnoista?

Se on se, että

Hän päätti määrätä minusta. Ja sanoi, että se, mitä minä tunnen ja haluan on väärin. Ei siis noilla sanoilla tietenkään, vaan opetti, että se on väärin. Hän on narsisti(nen), narsisti(nen) ihminen ei ymmärrä toisten tunteita.

Ap

Tuossa vaiheessa normaali ihminen tajuaa, mitä haluaa itse ja että haluaa eri asioita kuin äiti haluaa.

Jos narsistisen ihmisen määritelmä on se, ettei ymmärrä toisten tunteita, niin sinä olet kyllä narsistisin ihminen koskaan. Et ymmärrä äitisi, miehesi etkä lastesi tunteita, etkä varmaan koskaan kenenkään.

Miten niin normaali ihminen? Tiesin kyllä, että haluan muuta, tiesin sen koko ajan, mutta siitä sanottiin, että se on väärin ja itsekästä ja että olen paha ihminen, jonka kanssa kukaan ei halua olla, jos en tee, kuten hän sanoo. Jos hän kuuli minun voivan pahoin jonkin asian kanssa, hän ei IKINÄmietyinyt, miten pääsen siitä eroon (koska se on AINA tavoitteeni pahoinvointia aiheuttavien asioiden kanssa), vaan hän mietti, miten voisin sopeutua siihen asiaan! Siisaivan kamalaa. Koska pahalta tuntuviin asioihin ei pidä KOSKAAN sopeutua, varsinkaan silloin, kun pyytää apua niihin toiselta. Mutta niin hän vain halusi ja tosiaan sanoi, että ellen sopeudu, minun käy huonosti. Hankin sitten lapsia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinullakin on surkea äitisuhde ja häiriintyneet lapset. Sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi. Samoin on oma vikasi, jos saat raivarin siitä, että lapsellasi on kaveri kylässä.

Minä en olekaan itse päätynyt oman ajatusketjuni seurauksena sopeutumaan siihen, vaan sopeutminen on kasvattajani päätös minun puolestani. Minä olisin elänyt täysin toisenlaisen elämän, jos ei olisi pakotettu sopeutumaan :)

Ap

Äitisi on pakottanut sinut tekemään lapsia ja sitten hylkäämään heidät? Äitisi pakottaa sinut saamaan raivareita heti, kun joku asia ei miellytä, lapsesi vaikka tekee sotkua leipoessaan? Kuten aloituksessa sanoit, sellaisesta syntyvä ärtymys on oma vikasi.

Ei, vaan totta kai minulla on omat tunteeni, haluni ja tarpeeni vaikka minut on pakotettu elämään elämää, jossa ne ovat aina vääriä, ja siksi täysin yhdentekeviä. Sitä ei vain voi ut kitkeä minusta, että en pysty olemaan rehellinen jos sanoisin nauttivani valinnoista, joita minun piti tehdä jotta tuntisin siten, kuin äitini halusi. Hän on edelleen aivan varma, että olen onnellisempi toimittuani hänen mukaansa, kuin olisin mitenkäön muuten. Vaikka siis en ole edes 24/7 äiti lapsilleni. Äitini olettaa, että olisin onnellisempi, jos olisin. Ja olisinkin, jos pystyisin rehellisesti sanomaan, että se tekee minulle hyvää. Mutta ei tee. Minusta lastenkasvatus on kamalaa. Lapset tietenkään itse sinänsä eivät ole. Mutta kun en tee lapsilla yhtäön mitään. Päinvastoin, teen omalla vapaa-ajallani enemmän, siis sen viettäminen tekee hyvää, eivät lapset. Lasten hankinta on kuitenkin seuraus pakkttamisesta sopeutumaan elämään, joka ei minulle sovi.

Ap

Mikä on tämä valta, joka äidilläsi on sinuun? Onko sinua uhattu aseella vai pidetty kellarissa kahleissa ja ruoskittu, kun et ole voinut toimia niin kuin itse halusit? Vai oletko säälittävä raukka, joka saa syyttää vain itseään tekemistään valinnoista?

Se on se, että

Hän päätti määrätä minusta. Ja sanoi, että se, mitä minä tunnen ja haluan on väärin. Ei siis noilla sanoilla tietenkään, vaan opetti, että se on väärin. Hän on narsisti(nen), narsisti(nen) ihminen ei ymmärrä toisten tunteita.

Ap

Tuossa vaiheessa normaali ihminen tajuaa, mitä haluaa itse ja että haluaa eri asioita kuin äiti haluaa.

Jos narsistisen ihmisen määritelmä on se, ettei ymmärrä toisten tunteita, niin sinä olet kyllä narsistisin ihminen koskaan. Et ymmärrä äitisi, miehesi etkä lastesi tunteita, etkä varmaan koskaan kenenkään.

Ja siis mitä tulee miehen tai lasten tunteiden ymmärtämiseen, ymmärrän niitä ihan hyvin. Mutta heidän hyvinvointiaan ei voi ottaaminun selkänahastani, tajutko? Mä en PYSTY sopeutumaan sellaiseen elämään, mitä he haluavat elää. Ja siihen, millaisia he ovat.

Ap