Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun "ystäväpariskunnan" näkeminen ei kiinnosta?
22.02.2020 |
Minulla on siis seuraavanlainen tilanne. Miehelläni on kaveri, jonka on tuntenut lapsuudesta saakka. Tällä kaverilla on vaimo ja heillä kaksi pientä lasta. Mieheni ja minä olemme myös heidän toisen lapsensa kummeja. Kun lapsi syntyi menin tyhmänä suostumaan kummiksi vaikka tuolloin tämä ystäväpariskunta ei juurikaan tuntenut minua tai minä heitä. Virhe! En vain kehdannut silloin kieltäytyä ja rehellisesti sanottuna en ajatellut silloin muuta kuin, että kysehän on kummiudesta eikä ystävyyssuhteesta minun ja vanhempien välillä. Selvästi minua pyydettiin kummiksi vain miehen kylkiäisenä. Lapsi on suloinen ja ihana ja hoidan kyllä kummivelvollisuuteni ilolla. Ongelma vain on se, että kun olen tutustunut paremmin tähän pariskuntaan niin olen huomannut ettei minulla ole heidän kanssa mitään, siis ei yhtään mitään yhteistä. Erityisesti tämän rouvan kanssa. Hän on myös aika ronski ja dominoiva persoona ja en yleensäkään viihdy sellaisten ihmisten kanssa. Heidän näkemisensä on itselleni aivan pakkopullaa. Ja kyllä, pari kertaa vuodessa näkeminen olisikin ok ja riittäisi minulle, olisi ihan mukavaakin, mutta kun he ovat harva se viikonloppu ehdottamassa yhteistä tekemistä! Ruuhkavuosien ja kiireisen työelämän keskellä haluan käyttää vähän vapaa-aikani niiden oikeiden ystävieni ja rakkaiden sukulaisten tapaamiseen enkä "velvollisuuksiin". Jos emme olisi heidän lapsen kummeja niin sanoisin miehelle, että näe sinä ystävääsi keskenäsi. Nyt koen etten voi liueta noista yhteisistä tapaamisista tämän kummiuden takia. Tuntuu myös kiusalliselta, kun en itse koskaan ehdota heille tapaamisia yms. mutta he haluavat silti nähdä ja vaikutan ihan kusipäältä, kun en ole vastavuoroinen. Se ehkä olenkin, mutta eihän ystävyyttä voi pakottaa.
Ja mitä tästä opin:ei pidä IKINÄ suostua kenenkään kummiksi, jos kyseessä eivät ole sinulle oikeasti läheiset ihmiset. Etenkin, jos kummiksi pyydetään vain pariskunnan toisena osapuolena. Nyt olen lapsen kautta "sidottu" ihmisiin, jotka ovat itselleni (anteeksi, rumasti sanottu) täysin yhdentekeviä ja joita ei vaan jaksaisi nähdä.
Kommentit (42)
Kummiudella ei ole mitään merkitystä eikä velvollisuuksia niin että unohda koko kummius. Itse erosin kirkosta ja minut pakotettiin nuoren akummiksi kun ei ollut muitakaan. No se oli vain nimi paperissa eikä mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos puhut miehellesi, olisko miehillä keskenään joku harrastus, jota hän voisi aina ehdottaa pariskunnan miehelle siten, että näkeminen pariskuntana olisi poissuljettua? Sitten vain luonnollisesti he tapaisivat harrastuksen merkeissä, eikä tarvitsisi ihmetellä, miksi ette tapaa pariskuntana. Ja siis kerrot miehelle, että tuollainen sopisi sinulle hyvin.
Itsellä aika samantyyppinen tilanne, ilman vaan kummiutta. Itse tein sen virheen, että olen suostunut ja ehdottanutkin tapaamisia ja sittemmin tajunnut ettei vaan kemiat natsaa, ei ole mitään yhteistä eikä kiinnosta nähdä. Ja nimenomaan etenkään tuota pariskunnan naista. En keksi oikeastaan mitään oikeaa puhuttavaa tämän kanssa. Ainoa asia, mistä puhumme on lapset. Mutta on niin vaikeaa harventaa tapaamisia ja etääntyä, kun tuttavuus on jo ikäänkuin asettautunut tietynlaiseen uomaan. He varmaan luulevat, että olen tosi suuttunut jostakin, jos yhtäkkiä mieheni alkaakin käymään kylässä ilman minua. Tai että meillä on jokin vakava parisuhdekriisi. Mutta kun ei vaan enää jaksaisi tuollaisia pakkososialisointeja. Niihin turhautuu helposti viikonloput, jolloin haluaisi ladata akkuja ei kuluttaa niitä.
Olettaako se nainen että ap on juuri hänen kanssaan, että olette yhdessä ja miehet yhdessä? Tuo olisi tosi häiritsevää.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos puhut miehellesi, olisko miehillä keskenään joku harrastus, jota hän voisi aina ehdottaa pariskunnan miehelle siten, että näkeminen pariskuntana olisi poissuljettua? Sitten vain luonnollisesti he tapaisivat harrastuksen merkeissä, eikä tarvitsisi ihmetellä, miksi ette tapaa pariskuntana. Ja siis kerrot miehelle, että tuollainen sopisi sinulle hyvin.
Heillä on jo yhteinen harrastus. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi pitäisi nähdä kerta viikossa vain siksi kun on kummi? Eikö riitä vain synttäri/nimipäivämuistamiset ja lahjat... niinhän minäkin toimin ja hyvin on mennyt. En minä sen kummemmin ole heidän kanssaan tekemisissä. Nähdään ehkä kolme/neljä kertaa vuodessa ja silloin kyllä huomioin kummitytön kyselemällä kuulumisia jne. normia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kun sanon todella usein, että on muuta menoa. Minulle tämän pariskunnan tapaaminen esim. parinkin kuukauden välein on aivan liian usein. Arjen kiireissä, kun ei ehdi nähdä kaikkia ystäviäkään aina niin usein.... Tuntuu vaan ihan hirveän tylyltä sanoa lähes aina "ei", koska samalla se tarkoittaa heidän lapsen tapaamisesta kieltäytymistä. Lapsi on vielä niin pieni, että häntä ei onnistu nähdä ilman vanhempia. Miksi, miksi, miksi olin niin typerä, että menin suostumaan kummiksi!? Ap
Miksi sinun pitäisi näiden kakaraa nähdä? Paketti synttäreiksi ja jouluksi on ihan riittävä panostus. Siinäkin on enemmän kuin monet kummit panostaa.
Kai tämän pariskunnan lapsi on ihan kummilapsi eikä kakara. Ap:n sanoi että on mielellään kummi tälle lapselle. Ymmärrän kyllä ap:ta. Aika kinkkinen tilanne. Totuuden sanominen tietysti ratkaisisi paljon mutta tuntuu se vähän epäkorrektilta kuitenkin...Jospa sanoisit, että et ole oikein kyläily-ihminen ja viihdyt kotona yksinäsi ja patistaisit miehesi kylään ja laittaisit vaikka kukkia mukaan ja tietysti kummilapselle kanssa jotain mukavaa.
Itse olen tehnyt näin ja arvelen, että tämä on toiminut aika hyvin. Ja kunhan kummilapsi on tarpeeksi iso, voitte hakea hänet kylään teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroat kirkosta(tai ainakin sanot eronneesi) etkä näin ollen ikävä kyllä pysty enää kummi olemaan, mutta miehesi tietysti jatkaa sitä hommaa ilomielin! Ja sitten sinulla vain on aina jotain muuta kun he ehdottavat tapaamisia.
Eli muista pahoitella, ja sano että lapsi tietysti on edelleen tärkeä, mutta ei enää kummin ominaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos puhut miehellesi, olisko miehillä keskenään joku harrastus, jota hän voisi aina ehdottaa pariskunnan miehelle siten, että näkeminen pariskuntana olisi poissuljettua? Sitten vain luonnollisesti he tapaisivat harrastuksen merkeissä, eikä tarvitsisi ihmetellä, miksi ette tapaa pariskuntana. Ja siis kerrot miehelle, että tuollainen sopisi sinulle hyvin.
Heillä on jo yhteinen harrastus. - Ap
Vaikuttaako siltä sitten, että nainen toivoo teidän näkevän myös pariskuntana, jos kerran miehet ovat muutenkin tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Olipahan pötköä luettavaa. Opettele jakamaan kirjoituksesi, kiitos.
Entä jos ehdotat yhteiseksi tekemiseksi jotain sellaista, jossa keskinäinen seurustelu on minimoitu mutta tekeminen itsessään toimii hyvänä sisältönä tapaamiselle?
Tuli mieleeen siis elokuvan katselu, mutta ilmeisesti jos lapsi on tosi pieni, se ei ole vielä vaihtoehto.
Tai ehdotat aina tekemistä, joka kiinnostaa enemmän sinua, mutta ei välttämättä ole niin tuota pariskuntaa kiinnostavaa..tapaamisneuvottelut ehkä vähitellen tyrehtyvät luonnollisesti.
Mietin siis, onko mahdollista järkätä sellaisia tapaamisia, että itse pääsee vaikuttamaan niiden miellyttävyyteen, koska tapaamisissa on sellaista ohjelmaa, mistä itsekin pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kummius velvoita tapaamaan kummilapsen vanhempia lähes viikottain. Ihan hullu ajatuskin. Itsehän sinä määrittelet sen millainen kummi olet, kuten myös sen mitä teet vapaa-ajallasi. Tapana on muistaa kummilasta hänen juhlapäivinään, mutta ei siihenkään kukaan voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Eroat kirkosta(tai ainakin sanot eronneesi) etkä näin ollen ikävä kyllä pysty enää kummi olemaan, mutta miehesi tietysti jatkaa sitä hommaa ilomielin! Ja sitten sinulla vain on aina jotain muuta kun he ehdottavat tapaamisia.
Eli muista pahoitella, ja sano että lapsi tietysti on edelleen tärkeä, mutta ei enää kummin ominaisuudessa.
Jospa se ystäväpariskunta ei ota sitä kummin kristillisen kasvatuksen velvoitusta niin vakavasti vaan ajattelee, että kummi-suhde on muuten mukava kumpaisellekin? Eikä siitä kummiudesta oikein voi luistella muutenkaan. Olisihan se loukkaus sitä lastakin kohtaan.
"Maija se oli sinun kummi mutta päätti sitten kerran, että en mie viitikkää sentä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olipahan pötköä luettavaa. Opettele jakamaan kirjoituksesi, kiitos.
Kyllä me muut saimme ihan hyvin selvää. Voimme jopa selvittää sinulle mitä ap halusi sanoa tekstillään.
Vierailija kirjoitti:
Ei kumm5ius velvoita tapaamaan kummilapsen vanhempia lähes viikottain. Ihan hullu ajatuskin. Itsehän sinä määrittelet sen millainen kummi olet, kuten myös sen mitä teet vapaa-ajallasi. Tapana on muistaa kummilasta hänen juhlapäivinään, mutta ei siihenkään kukaan voi pakottaa.
Kyse ei ole viikottaisista tapaamisista. Näemme keskimäärin tällä hetkellä ehkä joka toinen kuukausi, koska sanon niin usein ei tapaamisehdotuksiin. Mutta itselleni tuokin on aivan liian usein. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumm5ius velvoita tapaamaan kummilapsen vanhempia lähes viikottain. Ihan hullu ajatuskin. Itsehän sinä määrittelet sen millainen kummi olet, kuten myös sen mitä teet vapaa-ajallasi. Tapana on muistaa kummilasta hänen juhlapäivinään, mutta ei siihenkään kukaan voi pakottaa.
Kyse ei ole viikottaisista tapaamisista. Näemme keskimäärin tällä hetkellä ehkä joka toinen kuukausi, koska sanon niin usein ei tapaamisehdotuksiin. Mutta itselleni tuokin on aivan liian usein. - Ap
Ei muuta kuin harventelet edelleen, kunnes olet itsellesi sopivassa rytmissä. Ehkä 1-3 kertaa vuodessa, lyhyesti? Suhde lapseen jäänee kuitenkin etäiseksi - en usko, että on mahdollista olla läheisissä suhteissa lapsen kanssa, jos vanhemmat ovat epätoivottua seuraa. Hyväksy asia ja hoida velvollisuutesi tavalla, johon voit itse tyytyä. Korosta miehellesi, että hän voi kyllä viettää aikaa pariskunnan kanssa niin paljon kun haluaa. Välejä ei tarvitse katkoa kehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Olet tapaamatta näitä ihmisiä ja kummilapsen synttäreille menee mies ja vie teidän lapsen. Näin käy kun ei jo seurusteluaikana ole rehellinen ja karsi joutavaa porukkaa miehen ystäväpiiristä pois. Toki koskaan ei ole liian myöhäistä tätä tehdä.
Näin toimi meidänkin lapsen kummin uusi vaimo. Ilmoitti kylässä käydessämme, että miehensä keksii tekosyitä, ettei todellisuudessa vaan halua tavata perhettämme.
Ei kummilapsia ja heidän perheitään ole yleensä tapana tavata yhtään sen useammin, kuin aikuisten välinen suhde muuten edellyttää tapaamista.
Hyvää ystävääni tapaan yksin ja perheinä ja pari kertaa vuodessa muistan, että ollaan muuten toistemme lasten kummeja. Ex-miehen suvun kautta tulleita kummilapsia tapaan hyvin satunnaisesti, enkä todellakaan tunne siitä huonoa omaatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
No, kun sanon todella usein, että on muuta menoa. Minulle tämän pariskunnan tapaaminen esim. parinkin kuukauden välein on aivan liian usein. Arjen kiireissä, kun ei ehdi nähdä kaikkia ystäviäkään aina niin usein.... Tuntuu vaan ihan hirveän tylyltä sanoa lähes aina "ei", koska samalla se tarkoittaa heidän lapsen tapaamisesta kieltäytymistä. Lapsi on vielä niin pieni, että häntä ei onnistu nähdä ilman vanhempia. Miksi, miksi, miksi olin niin typerä, että menin suostumaan kummiksi!? Ap
Anteeksi nyt vaan, mutta ehkä suhtaudut vähän liian tunnollisesti tuohon kummiuteen. Tosiasia on se, että aika harvalla tällaisella vanhempien ystävä/tuttava-kummilla (saati sitten ystävän puoliso) loppujen lopuksi on kovin läheinen suhde kummilapseensa. Syynä on yksinkertaisesti se, että kun pariskunta saa omia lapsia niin aikaa ja kiinnostusta on usein aika paljon vähemmän toisten lapsia kohtaan. Kummius voi olla myös sitä, että nähdä. Synttäreillä ja ehkä pari muuta kertaa vuodessa sitä lasta, mutta ollaan siellä taustalla kyllä ja kiinnostuneita lapsesta. Lapsi ei vielä ymmärrä paljoakaan ja tottuu kyllä siihenkin, että kummit tai ainakin sinä olet etäisempi. Miehesi voi sitten halutessaan luoda läheisemmän suhteen lapseen, jos nauttii myös tämän pariskunnan seurasta.
Itse en millään jaksaisi viettää aikaa noin usein ihmisten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua ja joista en saa mitään ”iloa”. Miksi pitäisikään?
Ei se kummius tuohon asiaan liity. Miehesi kaveri toki haluaa nähdä miestäsi, joten jätä sinä menemättä. Kummilapsen juhliin toki on hyvän tavan mukaista osallistua.