Kaluni on lähes hyödytön
Parisuhdetta takana 10+ vuotta, lapsia on ja läheisyyttä sekä rakkauttakin on, mutta halut ei millään tasolla kohtaa. Voisin panna menemään kuin kanit, mutta puolisosta on tullut seksuaalisesti haluton. Kyllä, osallistun kodin ylläpitoon ja lasten hoitoon. Kyllä, kun seksiä harvoin on se on hyvää ja tyydyttää molemmat. Kyllä, olen normaalivartaloinen. Kyllä, peniksellä on kokoa yli keskiarvon, mutta se on vähällä käytöllä nykyään. Ei, puoliso ei harrasta edes omaa kivaa. Päähän särkee, väsyttää, menkat on, huomenna on ohjelmaa, nyt tarvii tehdä jotain tärkeempää, en ole nyt sillä tuulella, lapset voi kuulla, justhan me viime viikolla. Kyllähän näitä erilaisia selityksiä on kuultu. Tätäkö se loppuelämä on, välillä tuntuu merkityksettömältä. Sanokaa joku et ne halut vielä jonain päivänä herää.
Kommentit (31)
"Vaimoni on luonteeltaan sen verran kiltti ja tunnollinen etten pysty kuvittelemaan että hän ilkeyttään ohittaisi seksuaalisia tarpeitani."
Tirsk.
Mitäpä jos hetkeksi ottaisit pois tuon idolisointivaiheen, ja ihan vaan aidosti tarkkailisit häntä? Kuinka monta kertaa hän on ampunut sinut alas tylysti ja sumeilematta? Osaako hän tasan tarkkaan käyttäytyä, kun on kyse esim. työpaikan vuorovaikutuksesta? Väitän, että hän tietää tasan tarkkaan, mitä häneltä odotetaan, ja mitkä on sinun tarpeet. Hän vain päättää olla tekemättä sen mukaan.
Sinä puolestaan kehut häntä silloinkin kun hän on tehnyt tyhmästi. Palvot maata hänen jalkojen alla, kerrot kuinka kaunis hän on jne. Toisin sanoen, sinä olet asettanut hänet jalustalle. Elät harhassa, että mitä enemmän annat ja kehut, niin sitten ehkä joskus hän kunnioittaa sinua sillä lailla kuin haluat tulla kunnioitetuksi. Toisin sanoen, elät vastikkeettoman antamisen harhassa. Joka kerta kun saavutat jotain, standardit siirtyvät taas kauemmaksi. Kysy mistä minä tiedän tämän.
Terv. No more Mr Nice Guy
Lukaisin mainitsemasi kirjan ja kyllä, itselle osa asioista osui ja upposi. Ehkä tosin kommenteistasi paistaa se läpi että omalla kohdallasi Mr Nice Guy muuttui Mr Asshole:ksi prosessin kautta, joten jatka työskentelyä itsesi (tai terapeutin) kanssa. Koska tulit vaan aukomaan tänne päätäsi ilman mitään konkreettista neuvoa tässä muille lukijoille lyhyt referaatti kirjan seksuaalisesta annista.
1. Hanki miespuolisia luotettavia ystäviä. (tai terapeutti)
2. Avaudu ja aseta itsesi haavoittuvaan asemaan jakamalla häpeää aiheuttaneet ja salatut seksuaaliset kokemukset ja aiheet luotettavan ystävän kanssa. Jätä häpeä taakse.
3. Tutustu omaan seksuaalisuuteesi, siihen mistä pidät ilman pornoa ja fantasioita. Opettele hyväksymään itsesi.
4. Keskity seksissä omaan nautintoon. Ota vastuu vain omista seksuaalisesta tarpeista.
5. Sano ei huonolle seksille.
6. Pidä 3-6kk selibaatti seksistä, kerro tästä puolisolle. Opi huomaamaan että pärjäät myös ilman seksiä.
Prosessin myötä läheisriippuvainen ihminen kasvaa seksuaalisesti riippumattomaksi erilliseksi ihmiseksi. Usein tämä vaikuttaa myös puolisoon ja parisuhteesta sekä seksistä tulee intohimoisempaa molemmille. Kokonaisvaltaisempi kuvaus ja muut elämän osa-alueet kirjassa.
Uuu... Mr Good Guy ihan kipakkana! Selvästi kommentit osuivat asian ytimeen. Se on hyvä!
Nyt kun olet "lukaissut" kirjan, ja olet huomannut jotain yhtäläisyyksiä oman elämäsi välillä, niin lukaiseppa uudestaan, ja ihan ajatuksen kanssa. Tee annetut harjoitukset, mutta ennen kaikkea tarkkaile itseäsi, miten monella tapaa sumutat itseäsi. Mr. Nice Guyn suurin ongelma on kiiltokuvamainen projektio itsestä, jolla suojataan sitä omaa, lapsuudessa haavoittunutta ydintä. Tämä illuusio, olkootpa se miten hiottu tahansa, toimii bufferina maailman ja hänen todellisten tarpeiden ja tunteiden välillä.
Toinen merkittävä tarkkailun kohta on "Covert Contracts", eli sanattomat sopimukset. Nämä ilmenevät mikro- ja makrotasolla, ja ovat Mr Nice Guy -syndrooman todellinen mittari. Mitä enemmän, sitä pahempi. Sanattomat sopimukset voivat olla esim. "tyhjennän tiskikoneen, jotta mami on tyytyväinen ja tunnustaa minut mieheksi". Pohjimmiltaan siis korvauskäyttäytymistä, jolla sisäinen häpeä saadaan pysymään aisoissa.
"Ehkä tosin kommenteistasi paistaa se läpi että omalla kohdallasi Mr Nice Guy muuttui Mr Asshole:ksi prosessin kautta, joten jatka työskentelyä itsesi (tai terapeutin) kanssa. Koska tulit vaan aukomaan tänne päätäsi ilman mitään konkreettista neuvoa..."
<----Tähän viitaten, Mr Nice Guyn pahin pelko on muuttua Mr Assholeksi, ja se on ihan luonnollista. Halu olla kohtaamatta oman psyyken sisällä asustavaa vihaa, ja koittaa neuvotella itsensä kanssa, että ehkä minä en ole niin krooninen kuin mitä kirja antaa ymmärtää. Silloin tulee halu muokata identiteettinsä Mr Good Guyksi, sillä eihän tytöt oikeasti tykkää kusipäistä, eihän?
Mr Nice Guysta paranemisen avain, on oppia näkemään oman elämän karu totuus: Älykäs ja menestyvä mies, joka tekee ihan pipona lasten ja vaimon eteen, tuo rahaa, tekee kaiken oikein. Silti saa seksiä kerran kahdessa kuussa ja kirjoittaa vauvapalstalle teemalla "kaluni on hyödytön". Truth hurts.
Monet uudet Nice Guyt eivät suostu myöntämään omaa tilaansa, ja siksi hyväksi koettu malli, on edetä "tough love" -linjalla. Tuoda epäjohdonmukaisuudet selkeästi esille. Tästä seuraa usein ns. vihavaihe, jossa entinen Nice Guy kyseenalaistaa kaikki valintansa, kokee sen häpeän mitä on pullottanut kaikki vuodet, ja oppii sanomaan ei omille kiltteystaipumuksille. Tästä saavutetusta autenttisuudesta sitten kumpuavat muutokset omissa ihmissuhteissa, esim. kokemus, että oma puoliso kunnioittaa sen takia mitä olet, ei sen takia mitä teet.
Terveisin,
No More Mr Nice Guy
Pitää jossain vaiheessa perehtyä kirjaan, onkohan sitä olemassa suomennettuna. En ihan äkkiseltään pääse kaikkeen ajatuksenjuoksuusi kiinni, mutta ehkä kirja selventää asiaa. Klikkiotsikkoon en liikaa tarttuisi myöskään kiinni;)
Minun tietääkseni kirjaa ei saa suomeksi. En näin äkkiseltään myöskään tiedä mitään suomenkielisiä foorumeita, jossa saisi perehtyä aiheeseen pätevässä seurassa. Ehkä pitää perustaa oma...
Tässä on Gloverin haastattelu, jos sinua kiinnostaa tai kuultu englanti on helpompi omaksua:
Myöskin ulkomaisia foorumeita löytyy paljon.
Terveisin,
No More Mr Nice Guy
Naisen seksuaaliset halut ovat parhaimmillaan silloin kun lapset on jo tehty eikä raskaudestakaan ole pelkoa. Mutta se, että naista ei kiinnosta oma mies on ihan luonnollista jos se pano tehdään vanhoja samoja kaavoja noudattaen. Pätee myös meihin miehiin. Yhden illan juttuja kosolti harrastaneena ja naimisissa olevien perheenäitien kanssa sängyssä olen usein jutellut siitä, että oman miehen kanssa se on tylsää ja joka kerta ihan samanlaista. En tässä missään nimessä kehu itseäni mutta jotain vaihtelua petipuuhiin pitää saada! Kertokaa naiset olenko ihan väärässä?
Vierailija kirjoitti:
Naisen seksuaaliset halut ovat parhaimmillaan silloin kun lapset on jo tehty eikä raskaudestakaan ole pelkoa. Mutta se, että naista ei kiinnosta oma mies on ihan luonnollista jos se pano tehdään vanhoja samoja kaavoja noudattaen. Pätee myös meihin miehiin. Yhden illan juttuja kosolti harrastaneena ja naimisissa olevien perheenäitien kanssa sängyssä olen usein jutellut siitä, että oman miehen kanssa se on tylsää ja joka kerta ihan samanlaista. En tässä missään nimessä kehu itseäni mutta jotain vaihtelua petipuuhiin pitää saada! Kertokaa naiset olenko ihan väärässä?
Pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani. Kyllästyttää seksi saman miehen kanssa, vieraasta haaveilen mutta moraali ei anna periksi pettää enkä aio pelkän seksin puuduttavuuden vuoksi erota.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi niin, että sänkykamarin ulkopuolella parisuhteessa tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet minuun niin, etten enää halua miestäni. Lisäksi mieheni on itsekäs sängyssä, jään useimmiten ilman tyydytystä, mieheni ei osaa eikä viitsi panostaa siihen.
Allekirjoitan ensimmäisen virkkeen omalta kohdaltani. Riidat, haukkuminen ja aliarviointi olivat niin kammottavia, että lopulta seksin harrastaminen oman kumppanin kanssa aiheutti lähes fyysistä pahoinvointia. En halunnut jakaa mitään itsestäni hänelle, ihan loppuaikoina seksi osaltani onnistui vain humalassa. Kaksi aivan liian erilaista ihmistä meni liian nuorina yhteen. Mies haukkui haluttomaksi frigidiksi ja uskoin.
Huvittavaa on, että teknisesti ko. mies on ihan kärkikastia kokemusteni joukossa, eli kaikkea muuta kuin itsekäs (mutta vain siellä).
Erosimme kun olin hiukan alle 30, ja kas kummaa, eron jälkeen olen ollutkin kaikkea muuta kuin haluton frigidi... Kaikissa sen jälkeisissä suhteissa olen ollut se halukkaampi osapuoli, nyt 40-vuotiaana melkein kyltymätön.
Toki tästä ei ilmeisesti ap:n tapauksessa ollut kyse, ainakaan oman arvionsa mukaan, tuli vain mieleen oma kokemukseni haluttomuudesta, jonka luulin määrittävän minut loppuelämäkseni. Onneksi näin ei käynyt.
Kyllä meilläkin historiassa on huonoa käytöstä ja haavoja aiheutettu toisillemme, mutta keskustellen noita jälkeenpäin ollaan prosessoitu, pyydetty ja annettu anteeksi. Varmaan siellä vielä jotain arpia on jäljellä mitkä aika toivottavasti korjaa. Keskustelin asiasta myös puolison kanssa ja tässä pari pointtia.
-Vaimo kaipaa aitoa läsnäoloa ja kuuntelemista, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksen sekä rakastetuksi tulemisen kokemuksen kokeakseen aitoa yhteyttä ja seksuaalista halua.
-Olen viestinyt epäselvästi ja epäsuorasti seksuaalisista tarpeista. Toisaalta en ole osannut ottaa huomioon puolison mielentilaa (stressi, väsymys), enkä terveellä tavalla vastaan torjuntaa. Keskusteltiin että kerron jatkossa jos haluaisin seksiä, vaimon ei tarvitse halutessaan velvollisuudentunnosta suostua, voi hyvillä mielin kieltäytyä ja minä voin hyvillä mielin tyydyttää omat tarpeeni. Sama pätee myös toisinpäin.
30v mies täällä ja täällä sama ongelma vaimon kanssa. Seksiä on nykyään kerran kuukaudessa maksimissaan ja juurinkin sellainen 10min "lahnasessio". Vaimo ei halua edes suuseksiä vaikka mielelläni antaisin, jotta saisi orgasmin jne. Äärimmäisen haluton kokeilemaan mitään uutta vaikka kuinka yritän kysyä mistä hän tykkäisi.
Puhuisi edes mistä kiikastaa. Ärsyttää jos toinen tietää, mutta ei rohkene sanoa. Olen miettinyt, että kyseessä voi olla masennus tai vastaava, mutta luulisi että intohimot piristäisivät edes...
"4. Miehen aloitteellisuus. Tää on tosi vaikea taiteenala enkä pysty tätä selittämään kunnolla edes omalle miehelleni. Samoihin haluttomuuteni aikoihin musta tuntui siltä että mulle ei ikinä anneta tilaisuutta haluta itse. Aina mies oli ehdottamassa ja se vei kauemmas. Jos olin illantullen suunnitellut että tänään haluan ja teen aloitteen, niin en ehtinyt kun mies jossain välissä kävi jo vihjailemassa. Siihen meni oma into kokonaan. Mua tukahdutettiin miehen haluihin kun en ikinä ehtinyt itse haluta ensin. Toisaalta se ei auta jos vaikka viikon mies "esittää" ettei halua. Jos sama homma jatkuu sen jälkeen taas entiseen malliin. Ja sitten jos nainen haluaa niin mies ei saa esittää halutonta, vaan iskeä heti kiinni kun selvä merkki on naisen puolelta tullut."
Tämä. Peruskaava kilttimiehillä...