Kun vanhemmat puhuu lässyttäen lapsilleen, miksei voi puhua normaalilla äänellä, hyvä esimerkki...

Tuolla tavalla lapset muuten oppivat puhumaan ja ääntämään. Yhdessä psykologian kirjassa mikä sisälti kasvatusoppia oli, että lapsille (ja varsinkin vauvoille) sellainen oikeen kunnon lässytys opettaa niitä huomaamaan eri äänenpiirteet tai jotakin vastaavaa, oppivat näin nopeammin puhumaan.

On se varmasti tietämättömälle ärsyttävää kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Hoivapuhe on hyväksi lapsen kielen kehitykselle. Kaikki valistuneet vanhemmat ja puheterapeutit tietävät tämän. Nyt tekin tiedätte, joten täällä ei ole enää mitään keskusteltavaa.

Lapsen kehitystä voi kehittää muutenkin, kuin lässyttämällä. Minä en ole ikinä lässyttänyt lapselleni, vaan lukenut, laulanut ja puhunut laajasti erilaisista asioista, jotka lasta on sillä hetkellä kiinnostanut. 3-vuotiaani on hyvä puhumaan, omistaa laajan sanavaraston, sosiaalinen, iloinen ja energinen. Jos kolauttaa itsensä johonkin, niin silloin tietysti puhun lempeästi, mutta en todellakaan lässytä. Sanojen erilaisuutta voi opetella erinomaisesti runojen ja laulun kautta.

Ja kuvitteleeko vanhemmat, että ikävä asia muuttuu kivaksi, kun käytetään lässynläänimityksiä, esim nyt laitetaan kurikset(?) jalkaan??!

Minulla ei ole lapsia, joten en osaa siltä kannalta kommentoida, mutta tuli mieleen että ehkä tuolle ei vaan voi mitään? Nimittäin minä puhun kissoilleni juuri tuolla tavalla. Mahdotonta lässytystä, höpötystä ja sanojen vääntelyä. Ei sitä vaan voi välttää kun ne kertakaikkiaan ovat niin ultrasöpöjä, pehmeitä, pyöreitä, karvaisia pallukoita ja ihanat nassut. Joten se on sitten sitä "Pumpuli humpuli, äitin oma rumppapumppa, tulepas tänne niin otetaan aamunannaa (=aamulääke). Voisin olettaa että monet vanhemmat kertakaikkiaan pitävät lapsiaan niin ihanina että puhe sitten lipsahtaa lässytyksen puolelle.

Tuollainen loruttele ja sanoilla leikkiminenhan nimenomaan edistää lukemaan oppimista ja monipuolistaa puhumista. Itse en oikein ole loruttelija, mutta päiväkodissa sitä aika paljon tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua ole koskaan häirinnyt tuo pikkulapsille "lässyttäminen".

Mutta mitä mieltä olette siitä, kun jotkut asiakaspalvelijat puhuvat aikuisille asiakkaille samaan tapaan?

Esim. vaatekaupassa. En ole siitä pahastunut, pistänyt vaan merkille. Itsestäni ei ehkä tuntuisi luontevalta puhua aikuisille niin. Ystävälliseltä se toki kuulostaa ja on paljon parempi kuin viileä asiakaspalvelu, mutta silti vähän hassua.

En pidä siitä että aspa: lässyttää, teennäistä. Toinen mikä on _kamalaa_ kun jotkut hoitajat puhuu vanhuksille kuin pikkulapsille, todella noloa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, joten en osaa siltä kannalta kommentoida, mutta tuli mieleen että ehkä tuolle ei vaan voi mitään? Nimittäin minä puhun kissoilleni juuri tuolla tavalla. Mahdotonta lässytystä, höpötystä ja sanojen vääntelyä. Ei sitä vaan voi välttää kun ne kertakaikkiaan ovat niin ultrasöpöjä, pehmeitä, pyöreitä, karvaisia pallukoita ja ihanat nassut. Joten se on sitten sitä "Pumpuli humpuli, äitin oma rumppapumppa, tulepas tänne niin otetaan aamunannaa (=aamulääke). Voisin olettaa että monet vanhemmat kertakaikkiaan pitävät lapsiaan niin ihanina että puhe sitten lipsahtaa lässytyksen puolelle.

Tutkittua, että eläimet "rakastaa" kun niille lässytellään jne. Itsekin tuota harrasta.  :)

Luulatavasti lapsi joka oppii leikkimään kielellä oppii monipuolisemman ja rikkaamman sanavaraston ja osaa lukea ja kirjoittaa paremmin kuin ne jotka ei ole saaneet kielellä leikkiä. Jos lapsen kanssa ei höpsötellä ja jutella niin silloin lapsi oppii huonommin. Asia on juuri päinvastoin kuin tosikko aapee olettaa.