Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kestän rasittavaa appiukkoa
21.02.2020 |
Ärsytysrajani appiukkoa kohtaan on ylittynyt jo aikapäiviä sitten. Asia vaivaa minua todella paljon koska olisi kiva, jos voisi lastenkin takia ilolla viettää aikaa appivanhempien kanssa.
Appiukon suhtautuminen minuun on todella väheksyvää. Jos puhun muusta luin lapsista tai ruoasta, hän vaihtaa heti puheenaihetta. Mihinkään yhteiskunnalliseen asiaan en saa ottaa kantaa, ilman että hän muuttuu tylyksi. Hän taas voi pöllähtää meille ilmoittamatta ja pitää pitkiä yksinpuheluita kuivaakin kuivemmista aiheista ja esitellä yksityiskohtaisia kuvia esim oikeanlaisesta rossipohjan tekemisestä kuvitellen, että keskeytän meneillään olevat kotityöt ja kuuntelen mielenkiinnolla häntä. Kaikki hänen puheenaiheet sivuaa jollain tavoin hänen osaamistaan ja tärkeyttään. Hän usein onnistuu myös tuomaan esiin sivulauseessa, että on ollut esimiesasemassa työelämässä. Hän pitää minua tyhmänä ja selittää itsestään selvyyksiä kuten miten vesi jäätyy.
Kaikki raha-asiatkin hän aina antaa ymmärtää, että mieheni hoitaa. Hän aina mainitsee, uuden hankinnan kohdalle, että esim "ai, mieheni on ostanut lapsille uudet pyörät" tai "ai, mieheni on ostanut uuden kuivausrummun" vaikka todellisuudessa minä teen enemmän näitä hankintoja.
Ennen hän saattoi tulla mitään ilmoittamatta omilla avaimilla sisään kun mieheni oli töissä, esim hakemaan jotain työkalua, eikä ajatellut että minä vuorotyötä tekevänä saattaisin olla kotona. Tämän hän on kyllä ymmärtänyt lopettaa.
En vaan kerta kaikkiaan pysty enää sietämään häntä. En osaa olla appivanhempien seurassa luontevasti. En oikein osaa edes keskustella heidän kanssaan,koska kaikki puheenaiheeni ovat jollain tavoin vääriä. Oloni heidän seurassaan on vaivautuneisuuden ja ärtymyksen sekoitusta. Anoppini on sinällään ok, mutta todella tossukka ja myötäilee kaikkea alleni sanomaa eikä ilmaise itseään. Olen tavallisesti hyvin sosiaalinen ja puhelias ja tulen toimeen hyvin eilaisten ihmisten kanssa. Koskaan en ole suoraan sanonut apelleni mitään, mutta uskon ärsytyksen heijastuvan olemuksestani.
Auttakaa, Miten kestän appiukkoa? Onko jollain antaa vinkkiä? Olisi kiva, jos ei jaka kerta heidän käynnin jälkeen olisi ikävä olo.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.Miksi tuollaisia ihmisiä sitten muka on pakko riiputtaa elämässään? En tajua.
Koska et voi ihan yksinkään elää. Jos ne ihmiset eivät ole sukulaisia, ne ovat joitain muita. Työkavereita, naapureita yms.
Kun tommoset heivaa elämästään, jää paljon enemmän aikaa ja voimia olla itselleen mieleisten ihmisten kanssa.
jep, elämä on valinnoista kiinni.
Jos vapaaehtoisesti hengailee elämän ankeuttajan kanssa, niin on turha valittaa tästä. Oma valinta.
Kerro vielä, miten saisin puolisoni isän heivattua elämästäni mutta pidettyä puolisoni?
Ehkä arsenikillä?
Kysytkö oikeasti???
Et vaan ole tekemisissä. Minä en ole nähnyt mulkkuappeani 26 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdata lukot.
Se omilla avaimilla sisälle tulo on jo loppunut, kuten aloituksessa kerroin. Mainitsin sen kuvaillakseni tän ukon luonnetta.
MIks pitäs sietää?
en minäkään siedä anoppia , enkä seurustele anopin kans joten ei mua haittaajoskus 10v sitte näkkiin anoppia viimeksi, eikä vois vähempää kiinnostaa se .
Ap:n appi vaikuttaa sovinistista, joka dominoi perhettään. Edelleen myös poikaansa. Siksi hän kokee miniänsä vaarana, jos ei ole täysin pystynyt alistamaan häntä. Lisäksi tässä voi olla sellaisiakin jänniteitä, että jos appi kokee olevansa alfauros, hänhän omistaa myös poikansa omaisuuden vaimo mukaanlukien. Oletan että appi pyrkii puheillaan miniälleen ap:lle ylläpitämään omaa asemaansa alfauroksena ja odottaa että ap osoittaisi alistumista. Kyllähän tuollaisen tyypin voisi saada syömään kädestään, jos ap rupeaisi pelaamaan samaa peliä, eli oikein kehuisi ja ylistäisi herraa, esittäisi essu edessä aivotonta pikkurouvaa ja tarjoilisi apelle kunnioittavasti pullaa yms. -- mutta MIKSI?
Alue: Aihe vapaa
Tunnistan tuon tunteen. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, ettei heille jotenkin osaa sanoa vastaan. Ex-mieheni vanhemmat olivat juuri sellaisia, että jotenkin niiden kommenttien edessä meni sanattomaksi. Jotenkin vain päässä pyöri, ettei kukaan nyt oikeasti voi sanoa niin. Pahinta tilanteessa oli juuri se ettei mies pitänyt minun ja perheemme puolta. Hän antoi isänsä puhua miten vaan. Kommentoi aina vaan "no, se nyt on aina ollut sellainen." tai "se vaan sanoo." Tuntui todella pahalta huomata, että miestä kiinnosti enemmän vanhempiensa tunteet kuin minun. Lisäksi ex:n lapsuudenperheen kommunikaatio oli tosi erikoista. Mistään ei saanut loukkaantua, vaikka kommentointi oli välillä asiatonta. Työskentelin miehiseksi mielletyllä alalla ja sain kuulla ex:n isältä piiitkän saarnan siitä, miten hänestä on kamalaa kun nuori nainen on sellaisessa työssä. Minun kanssani ei myöskään voinut keskustella mistään muusta kuin lastenhoidosta tai kotitöistä. En edes ollut työyhteisöni ainoa nainen, vaan meitä oli ainakin kolmasosa. No, onneksi on ex... Eron jälkeen ex-appiukko avautui vielä siitä miten hän oli loukkaantunut, kun en ollut huomioinut häntä tarpeeksi. En tajunnut siis pokkuroida m*lkun edessä, vaikka olisi miten ex-miehen isä.