Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kestän rasittavaa appiukkoa
21.02.2020 |
Ärsytysrajani appiukkoa kohtaan on ylittynyt jo aikapäiviä sitten. Asia vaivaa minua todella paljon koska olisi kiva, jos voisi lastenkin takia ilolla viettää aikaa appivanhempien kanssa.
Appiukon suhtautuminen minuun on todella väheksyvää. Jos puhun muusta luin lapsista tai ruoasta, hän vaihtaa heti puheenaihetta. Mihinkään yhteiskunnalliseen asiaan en saa ottaa kantaa, ilman että hän muuttuu tylyksi. Hän taas voi pöllähtää meille ilmoittamatta ja pitää pitkiä yksinpuheluita kuivaakin kuivemmista aiheista ja esitellä yksityiskohtaisia kuvia esim oikeanlaisesta rossipohjan tekemisestä kuvitellen, että keskeytän meneillään olevat kotityöt ja kuuntelen mielenkiinnolla häntä. Kaikki hänen puheenaiheet sivuaa jollain tavoin hänen osaamistaan ja tärkeyttään. Hän usein onnistuu myös tuomaan esiin sivulauseessa, että on ollut esimiesasemassa työelämässä. Hän pitää minua tyhmänä ja selittää itsestään selvyyksiä kuten miten vesi jäätyy.
Kaikki raha-asiatkin hän aina antaa ymmärtää, että mieheni hoitaa. Hän aina mainitsee, uuden hankinnan kohdalle, että esim "ai, mieheni on ostanut lapsille uudet pyörät" tai "ai, mieheni on ostanut uuden kuivausrummun" vaikka todellisuudessa minä teen enemmän näitä hankintoja.
Ennen hän saattoi tulla mitään ilmoittamatta omilla avaimilla sisään kun mieheni oli töissä, esim hakemaan jotain työkalua, eikä ajatellut että minä vuorotyötä tekevänä saattaisin olla kotona. Tämän hän on kyllä ymmärtänyt lopettaa.
En vaan kerta kaikkiaan pysty enää sietämään häntä. En osaa olla appivanhempien seurassa luontevasti. En oikein osaa edes keskustella heidän kanssaan,koska kaikki puheenaiheeni ovat jollain tavoin vääriä. Oloni heidän seurassaan on vaivautuneisuuden ja ärtymyksen sekoitusta. Anoppini on sinällään ok, mutta todella tossukka ja myötäilee kaikkea alleni sanomaa eikä ilmaise itseään. Olen tavallisesti hyvin sosiaalinen ja puhelias ja tulen toimeen hyvin eilaisten ihmisten kanssa. Koskaan en ole suoraan sanonut apelleni mitään, mutta uskon ärsytyksen heijastuvan olemuksestani.
Auttakaa, Miten kestän appiukkoa? Onko jollain antaa vinkkiä? Olisi kiva, jos ei jaka kerta heidän käynnin jälkeen olisi ikävä olo.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä on vara-avain meille hätätapauksia varten.
Mitä hätätapauksia varten?
Asutaan omakotitalossa ja jollain on hyvä olla vara-avain, jos vaikka avaimet jää kotiin. Tulee halvemmaksi kuin esim. tilata lukkoseppä. Se onkin oikeastaan ainoa syy, miksi heillä on meidän avain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto eli kun se on kunnossa osaa laittaa käytöksen ja rumat sanat käyttäytyjän puutteelisuuden piikkin.
Ja kun se yllättäin ilmestyy pihalle ala tehdä lähtöä. Sinä kuitenkin olet se joka käytöksen hyväksyy, jos jää esim. paikalle. Niin ja opi vetämään rajat miten sinulle puhutaan. Et taida olla anoppiasi yhtään parempi? Myötäilet ja tossukana olet hiljaa? Teidän koti ja teidän määrittelemät säännöt. Niin ja eihän se rohkea itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastaa itseään, joten olisi aika ottaa sitä todellista vastuuta tilanteesta?
Tää onkin kaikkein pahin. Yleensä pystyn tosi hyvin ilmaisemaan itseäni ja esim. työelämässä pystyn hyvin pitämään puoleni ja puhumaan asioista suoraan. Appiukolla on jokin ihmeellinen psykologinen ote minuun, etten saa ilmaistua jos rajat ylittyy. Lisäksi heidän perheen puhumattomuuden kulttuuri vaikuttaa minuun vahvasti heidän seurassaan. Mieheni on edelleen syvällä lapsuutensa asetelmissa eikä pysty sanomaan isälleen vastaan.
Kiitos kommentista! Lisää tällaista pilkkaamista, niin ehkä saan suuni avattua.
Eli ymmärrät itsekin, että ainoa tapa on puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto eli kun se on kunnossa osaa laittaa käytöksen ja rumat sanat käyttäytyjän puutteelisuuden piikkin.
Ja kun se yllättäin ilmestyy pihalle ala tehdä lähtöä. Sinä kuitenkin olet se joka käytöksen hyväksyy, jos jää esim. paikalle. Niin ja opi vetämään rajat miten sinulle puhutaan. Et taida olla anoppiasi yhtään parempi? Myötäilet ja tossukana olet hiljaa? Teidän koti ja teidän määrittelemät säännöt. Niin ja eihän se rohkea itsenäinen nykynainen tarvitse prinssiä pelastaa itseään, joten olisi aika ottaa sitä todellista vastuuta tilanteesta?
Tää onkin kaikkein pahin. Yleensä pystyn tosi hyvin ilmaisemaan itseäni ja esim. työelämässä pystyn hyvin pitämään puoleni ja puhumaan asioista suoraan. Appiukolla on jokin ihmeellinen psykologinen ote minuun, etten saa ilmaistua jos rajat ylittyy. Lisäksi heidän perheen puhumattomuuden kulttuuri vaikuttaa minuun vahvasti heidän seurassaan. Mieheni on edelleen syvällä lapsuutensa asetelmissa eikä pysty sanomaan isälleen vastaan.
Kiitos kommentista! Lisää tällaista pilkkaamista, niin ehkä saan suuni avattua.
Kokemuksesta: millään tavalla et pysty appea muuttamaan. Vanha naisvihaaja selvästi.
Mutta miehesi asia on kyllä puolustaa sua.
Se että hän ei tee sitä kertoo että hänellä on samanlaisia asenteita.
Elin 20 vuotta tuollaisessa suhteessa.
Lapsia en tehnyt. Mieheni ei ollut kasvanut aikuiseksi eikä tietääkseni ole edelleenkään.
Sähän et tuosta kuviosta karkuun enää pääse eroamallakaan kun teillä on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä on vara-avain meille hätätapauksia varten.
Mitä hätätapauksia varten?
Asutaan omakotitalossa ja jollain on hyvä olla vara-avain, jos vaikka avaimet jää kotiin. Tulee halvemmaksi kuin esim. tilata lukkoseppä. Se onkin oikeastaan ainoa syy, miksi heillä on meidän avain.
Ymmärrän vara-avaimen kerrostalo asujien kohdalla, mutta en omakotitalo ja rivitalo asujien kohdalla, kun se avaimen voi esim. piilottaa koodilliseen avainkoteloon.
Täytyy kieltää avaimen käyttö, muuta kuin hätätapauksessa.
Ja puhu myös edelleen niistä itseäsi kiinnostavista aiheista ja jos appi ei kunnioita tai väheksyy, niin sitten väheksyy. Ehkä tajuaa lähteä pois.
Kaipaako appi kehuja ja huomiota, kun itseään kehuu? Onko jotain väärinymmärryksiä välillänne toisinkin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin avaimen pois ja antaisin jollekin kivalle ja luotettavalle ihmiselle.
Anoppeja usein haukutaan mutta kyllä minullakin nimenomaan appiukko on samanlainen kuspää kuin ap:lla.
Välttelen heillä käymistä viimeiseen asti. Jos he käyvät meillä, ignooraan miehen olemassaolon. Jos hän puhuttelee suoraan minua, vastaan lyhyesti ja kohteliaasti "ihan hyvää kiitos" tms.
Tällä tavalla tullaan hyvin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avain pois.
Porttikielto tulla teille.
Älä käy heillä jos appiukko on paikalla.
Asia ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaipaisin niitä syitä miksi et ole ottanut heihin etäisyyttä?
Kyllä olenkin ottanut etäisyyttä. Mies hoitaa useimmiten kyläilyt heidän luonaan ja usein olen juuri lenkille lähdössä heidän tullessa meille yllätysvierailulle. Välillä on kuitenkin pakko ja kohteliastakin viettää hetki heidän kanssaan.
Jäkeenpäin usein mietin, että olisi pitänyt sanoa jotain. Toisaalta pelkään, että vuosien patoumat pääsee valloilleen, enkä pysty enää olemaan asiallinen, vaan haukun hänet sovinstisiaksi ja kusipääksi. Näen tästä jopa paljon unia :)
Mieheni ei ole sovinisti, mutta omanlainen tossukka isänsä seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.
Miksi tuollaisia ihmisiä sitten muka on pakko riiputtaa elämässään? En tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä on vara-avain meille hätätapauksia varten.
Mitä hätätapauksia varten?
Asutaan omakotitalossa ja jollain on hyvä olla vara-avain, jos vaikka avaimet jää kotiin. Tulee halvemmaksi kuin esim. tilata lukkoseppä. Se onkin oikeastaan ainoa syy, miksi heillä on meidän avain.
Ja teillä on vara-avain heille?
Sinänsä tuo ei ole mikään syy antaa kenellekään avainta, OKTssa vara-avaimen voi piilottaa saataville piharakennukseen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.Miksi tuollaisia ihmisiä sitten muka on pakko riiputtaa elämässään? En tajua.
Koska et voi ihan yksinkään elää. Jos ne ihmiset eivät ole sukulaisia, ne ovat joitain muita. Työkavereita, naapureita yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.Miksi tuollaisia ihmisiä sitten muka on pakko riiputtaa elämässään? En tajua.
Koska et voi ihan yksinkään elää. Jos ne ihmiset eivät ole sukulaisia, ne ovat joitain muita. Työkavereita, naapureita yms.
Kun tommoset heivaa elämästään, jää paljon enemmän aikaa ja voimia olla itselleen mieleisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appiukolla on hiljattain diagnosoitu alzheimer ja hän muuttuu päivä päivältä sekavammaksi ja aggressiivisemmaksi. Minusta tuota sekoilua on jo jatkunut lähemmäs kymmenen vuotta, mutta nyt siis viimein saatiin hänet oikealle lääkärille.
Tilanne on tosi raskas ja en halua miehelleni valittaa koska hänelle tämä on tietysti vielä vaikeampaa. Apelta itseltään puuttuu kokonaan sairauden tuntu ja hän on tietysti itse kaikessa oikeassa ja koko muu maailma väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.Miksi tuollaisia ihmisiä sitten muka on pakko riiputtaa elämässään? En tajua.
Koska et voi ihan yksinkään elää. Jos ne ihmiset eivät ole sukulaisia, ne ovat joitain muita. Työkavereita, naapureita yms.
Kun tommoset heivaa elämästään, jää paljon enemmän aikaa ja voimia olla itselleen mieleisten ihmisten kanssa.
jep, elämä on valinnoista kiinni.
Jos vapaaehtoisesti hengailee elämän ankeuttajan kanssa, niin on turha valittaa tästä. Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.Miksi tuollaisia ihmisiä sitten muka on pakko riiputtaa elämässään? En tajua.
Koska et voi ihan yksinkään elää. Jos ne ihmiset eivät ole sukulaisia, ne ovat joitain muita. Työkavereita, naapureita yms.
Kun tommoset heivaa elämästään, jää paljon enemmän aikaa ja voimia olla itselleen mieleisten ihmisten kanssa.
jep, elämä on valinnoista kiinni.
Jos vapaaehtoisesti hengailee elämän ankeuttajan kanssa, niin on turha valittaa tästä. Oma valinta.
Kerro vielä, miten saisin puolisoni isän heivattua elämästäni mutta pidettyä puolisoni?
Ehkä arsenikillä?
Meillä appiukko puhuu päälle, jos yritän jotakin sanoa tai puhua (tai sitten vain on huomioimatta sanomaani.) On myöskin miehelleni alussa sanonut, että en ole tarpeeksi hyvä hänelle. Annan asian olla. Asutaan sen verran kaukana, että harvemmin täytyy olla tekemisissä.
Ei kai siinä oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin joko antaa olla ja purra hammasta vierailujen aikana. Tai sitten nostaa kissa pöydälle. Ainakin tuosta teidän kotona vierailusta omilla avaimilla omina aikoinaan ottaisin puheeksi. En ymmärrä ollenkaan sitä ajattelua, että jos saa toisen kotiin vara-avaimen (oli nyt sitte lapsensa, vanhempiensa, isovanhempiensa tai parhaan kaverinsa kotiin), että siellä käydään ilmoittamatta talon asukkaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on jonkin asteisia vaikeuksia vanhemman sukupolven kanssa. Ota se ihan elämään kuuluvana normaalina, ei ihmiset muutu.
Mullakin on hankalat appivanhemmat ja oma äitini on itsekeskeinen ilkimys.Miksi tuollaisia ihmisiä sitten muka on pakko riiputtaa elämässään? En tajua.
Koska et voi ihan yksinkään elää. Jos ne ihmiset eivät ole sukulaisia, ne ovat joitain muita. Työkavereita, naapureita yms.
Kun tommoset heivaa elämästään, jää paljon enemmän aikaa ja voimia olla itselleen mieleisten ihmisten kanssa.
jep, elämä on valinnoista kiinni.
Jos vapaaehtoisesti hengailee elämän ankeuttajan kanssa, niin on turha valittaa tästä. Oma valinta.
Kerro vielä, miten saisin puolisoni isän heivattua elämästäni mutta pidettyä puolisoni?
Ehkä arsenikillä?
Ihan vaan keskustelemalla olen ratkaissun saman ongelman.
Mieheni saa olla omien vanhempiensa kanssa tekemisissä kyllä, mutta minun ei tarvitse olla läsnä samaan aikaan. Hän ymmärtää kyllä, että faijansa on rasittava persoona, joten ei ongelmaa asian suhteen.
Oletko kokeillut keskustella tästä asiasta?
Alue: Aihe vapaa
Nyt kaipaisin niitä syitä miksi et ole ottanut heihin etäisyyttä?