Tunnetko yhtään aatelisia?

Vierailija kirjoitti:

yhden paronin tunnen, pari jaarlia. Yhdelläkään ei ole rahaa tai perintöjä. Itsekin olen kahdesta aatelissuvusta, en tosin aatelinen, mutta olen perimysjärjestyksessä moneenkin paikkaan sijalla tuhat jotakin. Kaikki sukujen varat on häivytetty jo viimeistään 60 luvulla, mutta onhan niitä hauskoja tarinoita.

Vaikka jaarlia käytettiin tittelinä se on myös ihan pelkkä nimi Jarl. Jaarl. Siitä tullut jaarli. Siis miehen etunimi . Yleensä aateliset hoitaa jotain aluetta sen tehtäviä kuten maaherrat ja kaupungin johtajat. Pormestari ja muut yhteensä yhdessä. Osa taas maa asioita. Ennen vanhaan ennen kerrostaloja oli kartanoita missä hevosia siis ei ollut autoja ollenkaan vaan kuljettiin hevosilla .

Siis Viipurin linnan rakensi ruotsin kuninkaat . Se on suomea ja Suomen kansaa . Ettekö jo älyä ??

Karjala takaisin, venäläiset saksalaiset, ruotsalaiset ja maahamme tunkeutujat muunmaalaiset pois tää ltä!!

Itseni, sisarukseni ja vanhempani sekä vielä elossa olevan isoisämme.

Ihan samanlaista elämää eletään kuin muut, ei olla miljonäärejä.

Tunnen ja olen itsekin

Ritarihuoneella ovat esillä Suomeen introdusoitujen aatelissukujen vaakunat. Vaikka olen ihan tavallinen köyhä maalainen, olen sukua neljälletoista noista suvuista. Kiinnostuksesta olen katsellut, missä kaikkialla aikaisemmat polvet elivät kartanoelämää. Hieman huvittaa, että olen pitänyt opiskeluaikaan tapaamiani af ja von -ihmisiä jotenkin itseäni parempina. Sukua ollaan.

Tunnen ainakin kaksi.

Toinen suku Belgia-Hollanti- suunnalta, jäbä oli punkkari ainakin kun viimeksi näin.

Toinen on Sveitsiläistä sukua, rastapää ituhippi. Joskin kai varallisuutta jonkin verran.

Tiesin joitakin työkavereita, mutta en nyt voi sanoa tunteneeni.

Tunnen, sukuni.

Tunnen, von Herzen Brothers.

Tunnen, ainakin itseni. Olen äitini puolelta aatelinen. Eipä ole ollut  mitään hyötyä. Olen työtön ja köyhä.

Eksä oli sakemanni balttialaisesta paroni-suvusta. Vanhemmat oli hyvin rikkaita sen lapsuudessa mutta se ei johtunut aatelisuudesta. Kilpaili ratsastuksessa nuorena ja niillä oli hevosia.  Osasi etiketin ja muuta vastaavaa. Ei ollut mikään hento tyyppi, tykkää nyt metsästää, kuului hyvä veli-kerhoon jossa lauloi ja ryyppäsi viikonloput ja kävi armeijan. Pietari Suuri esi-isänä rakastajattaren kautta. Syy miksi olin sen kanssa, aattelin nuorena että "Wau, toihan on aika eksoottista jotenkin." Erottiin kun se masentui ja halusi ryhtyä erakoksi metsään. Siitä mä olin rennompi kuin saksalaistytöt niin tykkäsi musta ja me asuttiin yhdessä pitkään mitä en kadu. En varmaan enää jaksaisi vastaavaa tyyppiä. Nillitti pikkuasioista kuten vääränlaisista lusikoista ja miten "asiat kuuluu tehdä näin koska etiketti sanoo niin". Ei ollut itse rikas joten olin sen kanssa ihan rakkaudesta. Teki toimistotöitä ja asuttiin karmeassa 20-luvun kerrostalokämpässä jossa putket vaturallaan.

Olin sille hassu kyllä kaukaista sukua sukuselvityksen mukaan. Mun isoisän vanhemmat kuului alempaan aatelissäätyyn (titteli ei periytynyt) ja ne kasvatti hevosia Ruotsin ja sen jälkeen Venäjän armeijalle kunnes nälkävuodet köyhdytti ja lopulta punaiset tappoi isoisoisän koska ne luuli sillä olevan kultaa. Isoisä ei suostunut puhumaan perheestään äidille ja siskoille mitään kun kysyttiin. Nää tiedot saatiin sukuselvityksestä. Isoisä oli vossikka ja edelleen kasvatti hevosia maajusseille myyntiin ja kukaan ei tiennyt sen taustasta mitään paitsi hän itse.

Kyllä. Saksalaisen, ruotsalaisen, suomalaisen ja japanilaisen.

Hassua on se että yhdenkään sukujuonto ei mene yhtä kauas kuin omani. Ja olen maatiaissukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaiskaa tyhmää. Miksi siellä on niin vähän suomenkielisiä sukunimejä? Yrjö-Koskinen taisi olla ainoa lukuisten saksan- ja ruotsinkielisten jälkeen.

Koska aatelisto on niin takaperoinen järjestelmä, että siitä luovuttiin ikuisuus sitten. Kuuluu noihin pimeän keskiajan taantuneisiin kuvioihin kun Ruotsissa oli kunkku. 

Keskiajalla Ruotsissa ei varsinaisesti ollut aatelistoa. Oli eliittiä, mahtisukua ja ylimyksiä mutta varsinaista aatelistoa ei ollut. Aatelisuus luotiin Kustaa II Adolfin aikana osana virkajärjestelmää. Silloin perustettiin aateliskalenteri ja ritarihuone. Aatelisnimet standardisoitiin. Aateloitu otti itselleen uniikin nimen ja siihen ei liitetty mitään tunnuksia (von, af jne). Ruotsissa on useita aatelissukuja joiden nimessä on von, mutta se ei liity aatelisuuteen. Esim. Von Fiendt ja von Rosen olivat Pohjois-Balttian yläluokkaa joten he olivat saksalaistuneet kielellisesti sosiaalisen nousun takia. Siksi he saivat nuo nimet. Von Fiendt oli kotoisin Liivinmaan Viannista joten heitä alettiin kutsua saksaksi nimellä von Viant (myöh.Fiendt) mikä tarkoittaa yksinkertaisesti Viantilaista. Von Rosenit olivat kotoisin Viron Roosnasta. Von-liitteiset nimet olivat näissä suvuissa käytössä jo ennen ensimmäisenkään suvun jäsenen aatelointia.

Esim. jos Creutz -suvun jäsen käyttää itsestään nimeä von Creutz, kyse on selvästä etikettivirheestä.

Ruotsissa ei sitäpaitsi ole sanaa "von". Joissakin aatelisnimissä (saksankielisillä alueilla) von nimeä käytetään lisäämään läänityksen nimi tai paikka mihin aatelisarvo on sidottu.

Esim. jos hans Wartburgista muuttaa muualle häntä on kutsuttu nimellä Hans von Wartburg (ei aatelinen).

Jos Carl Kohl aateloidaan Bonnin kreiviksi häntä kutsuttiin nimellä Carl Kohl (sukunimi) von Bonn (paikannimi). Mutta myös Beethovenin (Punajuurila-niminen maatila) muualle muuttaneet pojan jälkeläistä kutsuttiin nimellä van Beethoven, jolloin tilannimestä oli tullut sukunimi. Van on länsisaksaksalainen murremuoto sanasta von. Van Beethovenitkaan eivät ole aatelisia.

Sama pätee ranskankielisten alueiden sanaan de (tai de la). Esim.Pontus dela Gardie aateloitiin vasta Ruotsissa. Hänen isänsä omisti aikanaan Ranskassa La Gardie nimisen tilan, jonka koko oli 1,5 hehtaaria.

Tätä väärinymmärrystä vonin suhteen käytetään sukututkimuksessa sumeilematta hyväksi kun halutaan väittää että suvulla on aatelisia juuria. Näin ei yleensä ole.

Vierailija kirjoitti:

Astelisuus on merkinnyt Suomessa eriarvoisuutta. Suurin osa meistä kaikista on heidän jälkeläinen, muttei tunne esivanhempiaan. 20 sukupolvea taaksepäin samaan aikaan eläneitä esivanhempia on reilusti yli miljoona. Olemme kaikki viikinkien, kalastajien, viljelijöiden, ruhtinaiden, kuninkaiden jälkeläisiä Pohjoismaissa. Matemaattinen fakta. Harva tuntee edes niitä 1800-luvulla eläneitä esivanhempiaan nimiltä. Vain yhden sukunimen osalta usein. Tutkikaa sukua! Helppoa nykyään

Tämä on nimenomaan matemaattinen virhe. Ikäänkuin kaikki olisivat voineet naida kenen tahansa silloin elossa olevista Euroopan ihmisistä.

Daniel, värmlantilaista suomalaista metsäsukua, oli ennen juntti, nyt prinssi. Niin se elämä heittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaiskaa tyhmää. Miksi siellä on niin vähän suomenkielisiä sukunimejä? Yrjö-Koskinen taisi olla ainoa lukuisten saksan- ja ruotsinkielisten jälkeen.

No tuossa wikipediaan linkitetyssä listassa esim. Nordenswanit tulevat Alopaeuksista, jotka ovat alunperin olleet Kettusia. Nimestä on tehty "hienompi", kun ovat tittelit parantuneet.

Alopecius on hieno sukunimi.

Alopaeus tulee kreikan sanasta ALEPOU eli kettu = Kettunen

Pseudolatinanlaiset ja pseudokreikkalaiset nimet olivat tyypillisiä yliopistomaailmassa. Agricola=maanviljelijä, Archtopolanus=Karhunkapunkilainen = porilainen

Serlachius=Särkilahti, Tawast:kolme sukua joiden tilojen nimet päättyivät tausta sanaan. Tausta->Tawast.

Kirjoittiko joku oikeasti, että sivistys tuli Turusta? Parhaat naurut pitkään aikaan. Sivistys tuli Saksasta, raha Venäjältä. Viipuri oli Suomen sivistynein, rikkain, kehittynein ja kansainvälisin kaupunki ennenkuin se menetettiin. Suomen ainoa Hansa-kaupunki.[/quote]

Totta, Turku oli vähäpätöinen puutalovaltainen kaupunki, joka myös paloi useaan otteeseen. Viipuri oli rakennettu kivestä ja tiilistä. Ruotsalaiset perustivat Wiipurin ja ruotsalaisia asettui asumaan kaupunkiin sekä sen ympärille kartanoittensa kanssa samalla kun saksalaisylimykset perustivat Viipuriin niin teollisuutta kuin kouluja. Viipurissa oli 4 käytettyä kieltä, ihan virallisinakin. Niitä olivat ruotsi , suomi, saksa ja venäjä. Viipurin venäläiset tunsivat kuuluvansa länteen siinä missä muutkin siellä asuvat. Viipurissa perustettiin Pohjoismaiden Yhdyspankki, ratikkalinjatkin oli ja Suomen ensimmäinen apteekki, vaikka Turku väittää muuta.  Kansainvälinen ilmapiiri toi Viipuriin huvituksia, etenkin Berliinistä, jossa kaupungin tunnuksena oli Viipurin ohella karhu. Karhu oli myös kiviukkojen tilalla Saarisen suunnittelemassa asemarakennuksessa, joka oli julkisivultaan täsmälleen samanlainen kuin  Helsingissä. Viipurin asema valmistui 4 vuotta ennen vastaavaa Hgin asemarakennusta. Viipurin rinkeli on edelleen myynnissä niin Berliinissä kuin Suomessa. Viipurin satama oli aikoinaan pohjoismaitten vilkkain ja taide, teatteri ja kulttuuri kukoistivat . Vanhat saksalaisbalttilaiset, venäläiset ja Ruotsista tulleet aatelissuvut pitivät myös pitsihuviloitaan Viipurin lähellä Terijoella.

Tiedän joitakin aatelisia, jotka pakenivat sotaa nykySuomen puolelle Viipurista.  Tai ovat  entisten aatelissukujen jälkeläisiä, ihan tavallisia opiskelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, ainakin itseni. Olen äitini puolelta aatelinen. Eipä ole ollut  mitään hyötyä. Olen työtön ja köyhä.

Aateluus ei periydy äidin kautta, eli sinä et valitettavasti ole aatelinen.