Lue keskustelun säännöt.
Pahantahtoinen ja ilkeä lapsi, mutta muuten ikäänsä edellä
20.02.2020 |
Erittäin taitava ja osaava ikäisekseen. Nopea kaikessa ikätovereihin nähden. Askartelee taitavasti, oppii nopeasti, liikkuu erittäin taitavasti ja puhuu hyvin. Ikää 3, 5 vuotta. Lähes kaikki kanssakäyminen toisten lasten kanssa päättyy toisen lapsen itkuun. Toisaalta saa toisten lasten ja myös aikuisten ihailua taidokkuudestaan.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä kurinpito?
Mitä siitä seuraa lapselle jos vaikka kiusaa toisia? Ja onko kurinpitolinja looginen, vai esim. katsotaanko kiusaamista ajoittain sormien välistä?
Kyllä lasta on ohjattu ja jouduttu myös jäähyttämään, kun mikään muu ei auta. Aina ei jaksa olla kuitenkaan jyrkkä ja ankara. Kun tuntuu, ettei sosiaalisissa tilanteissa tiedä, missä kehuisi. Kun ei koskaan halua jakaa leluja ja haluaa määrätä kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, lapsella on huonot sosiaaliset ja tunne-elämän taidot, mutta niitä voi harjoitella, joten ei huolta. Voisit ihan yhteistyössä päiväkodin kanssa järkätä lapselle tehostettua tukea arkeen. Tosin, usein noin pieneltä vielä siedetään paljon kaikenlaista... Eskari-iässä tilanne on jo "vakavampi".
Vaihda suosiolla lapsen etunimi Damieniksi.
"Kun ei koskaan halua jakaa leluja ja haluaa määrätä kaikesta."
Poika taitaa tietää elämän tarkoituksen. Ja sehän on tämä: kenellä on eniten leluja kuollessaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä kurinpito?
Mitä siitä seuraa lapselle jos vaikka kiusaa toisia? Ja onko kurinpitolinja looginen, vai esim. katsotaanko kiusaamista ajoittain sormien välistä?
Kyllä lasta on ohjattu ja jouduttu myös jäähyttämään, kun mikään muu ei auta. Aina ei jaksa olla kuitenkaan jyrkkä ja ankara. Kun tuntuu, ettei sosiaalisissa tilanteissa tiedä, missä kehuisi. Kun ei koskaan halua jakaa leluja ja haluaa määrätä kaikesta.
Oleellistahan ei ole se, mitä lapsi aina ja joka hetkellä haluaa vaan kuka viime kädessä vastaa tilanteen kulusta. Lapsiko? Minua on 4-vuotias, läpeensä itsekäs kerholainen yrittänyt vetää turpaan saatesanoin "minä määrään täällä". Totesin, että "et määrää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vieläkään kertonut, mitä lapsi tekee. Onko väkivaltainen vai viekö toisten tavarat vai häh? Onko millainen
On väkivaltainen, vie lelut käsistä, pelottelee toisia lapsia. Saa valtavat raivarit aikuisten puuttuessa tilanteeseen ja tarvitsee pitkän rauhoittumisajan. On tykännyt satuttaa myös aikuisia.
Minkälaiset kotiolot teillä on? Miten puutut raivareihin ja miten opetat, ettei muita saa satuttaa?
Kerron, ettei saa satuttaa. Pidän sylissä. Yritän jotenkin lieventää raivareiden tuhoja.
Lapsi ei siis ole kaikessa ikätovereitaan edellä vaan sosiaalisissa taidossa jopa pahasti jäljessä.
Eikö päiväkodista tai neuvolasta ole tullut mitään vinkkejä miten kehittyä sosiaalisesti, varmasti olisi jotain pelejä tai leikkejä joilla empatiaakin voisi kehittää.
Olisikohan teillä mahdollisuutta käydä lasten psykologilla tai käyttäytymisterapeutilla hakemassa vinkkejä treenaamiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäähyt ja kurinpito ei opeta lapselle, miten tilanteissa tulisi toimia ja miten hallita raivoa. Sinun pitää aikuisena opastaa kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja mitä ei voi tehdä.
Sanot jo tilanteen alkaessa, että tuolta tulee Pirjo-Petteri, anna hänenkin leikkiä leluilla. Eli et puutu vasta kun lapsi kiukkuaa ja raivoaa, vaan opetat konkreettisesti miten pitää toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko tuo ilkeys siitä, että turhautuu toisten lasten hitauteen. t. Epätoivoinen äiti
Opettajana tiedän, että lähes aina älykkäät oppilaat ovat myös kaikkein kärsivällisimpiä. He ovat niitä, jotka tajuavat, että muut tarvitsevat enemmän aikaa ja että opekin on ihminen. He myös mielellään auttavat muita. Siksi vieroksuttaa tuollainen ajattelutapa, että oma nohevuus olisi minkähänlainen selitys ilkeydelle.
Ihanko oikeastaan nykyisin voi odottaa 3v lapselta kertomasi käytöstä?
Ja mikä tekee tämän päivän lapselta niin erityisen, että pystyy ajattelemaan noin johdonmukaisesti, kun vielä parikymmentä vuotta sitten ajateltiin tuon ikäisen harjoittelevan vielä sosiaalisiataitoja.
t. mummeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä kurinpito?
Mitä siitä seuraa lapselle jos vaikka kiusaa toisia? Ja onko kurinpitolinja looginen, vai esim. katsotaanko kiusaamista ajoittain sormien välistä?
Kyllä lasta on ohjattu ja jouduttu myös jäähyttämään, kun mikään muu ei auta. Aina ei jaksa olla kuitenkaan jyrkkä ja ankara. Kun tuntuu, ettei sosiaalisissa tilanteissa tiedä, missä kehuisi. Kun ei koskaan halua jakaa leluja ja haluaa määrätä kaikesta.
No auttaako se jäähy?
Vai onko lapsen asenne pahantahtoinen/ilkeä/uhmakas myös sen jälkeen, kun on ollut jäähyllä? Jos näin on, niin kannattaa etsiä joku rangaistus tai muu seuraus mikä tepsii, eli poistaa lapselta uhman.
Se, vaikka kaikki sosiaaliset tilanteet menisivät lapsella toistaiseksi penkin alle ei ole mikään syy olla puuttumatta selkeään huonoon käytökseen. Kehua voi silloin jostain muusta. Se nimittäin on kaikkein pahinta, jos ei suhtaudu johdonmukaisesti lapsen käytökseen. Silloin lapsi ei opi, että onko vaikka se kiusaaminen oikeasti paheksuttua/väärin vai ei.
Lähipiirissä on samanlainen ja ainoa mikä siihen jätkään on ikinä tehonnut on isomman ja kovemman jätkän puuttuminen asiaan. Eli isä, isompi poika tai joku muu vanhempi ja vahvempi ketä lapsi ihailee, ottaa tiukkaan puhutteluun ja fyysisessä tilanteessa ”nostaa kauluksesta seinälle” (lasta satuttamatta tietenkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsu tuo tv-nanny käymään teillä. Tarve on ilmeinen.
Vierailija kirjoitti:
Jäähyt ja kurinpito ei opeta lapselle, miten tilanteissa tulisi toimia ja miten hallita raivoa. Sinun pitää aikuisena opastaa kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja mitä ei voi tehdä.
Sanot jo tilanteen alkaessa, että tuolta tulee Pirjo-Petteri, anna hänenkin leikkiä leluilla. Eli et puutu vasta kun lapsi kiukkuaa ja raivoaa, vaan opetat konkreettisesti miten pitää toimia.
Monet aremmat lapset tekee juuri, mitä lapseni pyytää tai komentaa. Silloin leikit sujuu, eikä kukaan suutu. Ainainen väliin meneminen aiheuttaa raivarin. Joskus kyllä satuttaa toista lasta ihan tahallaan, silloin puututaan heti.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäähyt ja kurinpito ei opeta lapselle, miten tilanteissa tulisi toimia ja miten hallita raivoa. Sinun pitää aikuisena opastaa kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja mitä ei voi tehdä.
Sanot jo tilanteen alkaessa, että tuolta tulee Pirjo-Petteri, anna hänenkin leikkiä leluilla. Eli et puutu vasta kun lapsi kiukkuaa ja raivoaa, vaan opetat konkreettisesti miten pitää toimia.
Ilman kurinpitoa lapsi ei opi, että äitiä ja isää pitää totella. Lapsi jolle ei ole pidetty kuria menee aina lähtökohtaisesti oma etu edellä ja säännöistä/auktoriteeteista viis veisaten.
No millaista se oma kasvatustyylisi on ja ennen kaikkea puhutko lapselle/lapsen kuullen hänen olevan ikätovereitaan parempi ja etevämpi?
Koska jos suurin piirtein neuvottelee kaikesta lapsen kanssa ja lapsesi tietää sinun pitävän häntä fiksumpana ja parempana kuin muut, niin todennäköisesti kasvatat narsistia. Jos näin, niin ehkä sitä on sinussa itsessäkin, googleta ohut- ja paksunahkainen narsisti
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, että ehkä lapsesi luulee todella olevansa ylempänä kuin muut ikätoverit?
Ilkeä tuleva ylioppilas Larvanto.
Jotkut on. Tuollainen lapsi osaa ajatella asioita vain oman hyödyn kautta. On ihan turha selittää että toista sattuu tai tulee paha mieli - ei se tunnu miltään itsestä. Osaa hahmottaa vain omat kokemukset. Voi ehkä ymmärtää asian, jos tajuaa että kiusaamisesta seuraa itselle huonoja asioita, kuten yksin jääminen ja huonon kaverin maine.
Naapurin lapsi oli päiväkoti-ikäisenä juuri tuollainen. Nopea, ketterä, liikunnallisesti lahjakas, nokkela, karismaattinen, johtajatyyppi.. ja ilkeä kuin mikä, paha suorastaan, kiusasi muita ja raivostui aina jos ei saanut tahtoaan läpi.
Kerrottakoon sekin että kotona sai päättää suunnilleen kaikesta, mitä syödään ja milloin, mitä tehdään ja milloin. Äitinsä kehui koko ajan maasta taivaaseen, ja raivareihin löytyi aina joku selitys, kuten nälkä.
Olin varma että pojasta tulee aivan kamala, mutta ei. Päiväkoti ja koulu on tehneet hyvää työtä ja poika on nykyään sosiaalisesti suorastaan fiksu ja tulee toimeen tilanteissa.
Kerrottakoon että kotonaan on edelleen tyranni, joka pyörittää ainoana lapsena vanhempiaan 6-0.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on samanlainen ja ainoa mikä siihen jätkään on ikinä tehonnut on isomman ja kovemman jätkän puuttuminen asiaan. Eli isä, isompi poika tai joku muu vanhempi ja vahvempi ketä lapsi ihailee, ottaa tiukkaan puhutteluun ja fyysisessä tilanteessa ”nostaa kauluksesta seinälle” (lasta satuttamatta tietenkin).
Tuohan on villieläin eikä lapsi. Mitäs sitten kun se kasvaa aikuiseksi ja edelleen kunnioittaa vain isompaa ja vahvempaa MIESTÄ.
Tietenkin on hyvä asia! Mielummin ilkeä menestyjä kuin mukava sossupummi!