Raha-asiat aviossa päätöksien teko asuminen yms ??

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sulle on tärkeämpää: omistusasunto vai rivi- tai omakotitalo? Jos jälkimmäinen, voisitteko harkita asumista sellaisessa vuokralla? Kerroit, että mies empii vielä asumisasiaa. Haluaako hän asua kerrostalossa vai eikö hän halua ottaa asuntolainaa?

Tärkeää olisi oma asunto. V-tuttaa kun rahat menee hukkaan vuokralla.

Laina varmasti saataisiin, puoliso siirtää asiaa aina "sitten myöhemmin".

Tuntuu, että rahat valuu hukkaan, asumismuotokin nyt huono.

Eikö eroamatta voi toteuttaa omia toiveita, on kai minun ydin tässä nyt?

Puoliso haluaa muuttaa "sitten joskus" ja ottaa lainan "sitten kun...". Asia jumittanut näin jo kolme vuotta :(

Molemmat on töissä ja kaikki muuten ok!

ap

Ap, teidän täytyy käydä vakava keskustelu, jossa kumpikin kertoo mahdollisimman rauhallisesti omat toiveensa. Toista pitää kuunnella, vaikka itse olisi eri mieltä.

Tämän jälkeen päätätte yhdessä miten toimitte, jotta kummankin toiveet voisivat toteutua.

Kaikissa liitoissa tulee vastaan ongelmia. Ratkaisuna ei ole ero eikä itsensä syyttely "väärästä kumppanivalinnasta". Ehei, ongelmia ja ristiriitoja tulee vastaan väkisinkin, jos pariskunta elää tasa-arvoisessa suhteessa. Kyse onkin siitä, miten hyvin ongelmia osataan ratkoa ja toista kuunnella.

Itse olen ollut naimisissa vajaat 20 vuotta ja monenlaista ristiriitaa on yhteiselämään mahtunut. Asiat on selvitetty yksi kerrallaan. Alkuvuosina se oli hankalampaa, nyt jo osaamme paremmin. Ihmiset kehittyvät aikuistuessaan.

Yksi vaihtoehto kerrostalosta pois pääsyyn ja omistusasuntoa varten säästämiseen on asumisoikeusasunnon hankinta. Kivoja rivareita ja paritalojakin tarjolla ja vastike+lainanlyhennys on yleensä yhtä suuri kuin vastaavan vuokra-asunnon vuokra. Näin me ollaan aikoinaan päästy kiinni omistusasuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi sulle on tärkeämpää: omistusasunto vai rivi- tai omakotitalo? Jos jälkimmäinen, voisitteko harkita asumista sellaisessa vuokralla? Kerroit, että mies empii vielä asumisasiaa. Haluaako hän asua kerrostalossa vai eikö hän halua ottaa asuntolainaa?

Tärkeää olisi oma asunto. V-tuttaa kun rahat menee hukkaan vuokralla.

Laina varmasti saataisiin, puoliso siirtää asiaa aina "sitten myöhemmin".

Tuntuu, että rahat valuu hukkaan, asumismuotokin nyt huono.

Eikö eroamatta voi toteuttaa omia toiveita, on kai minun ydin tässä nyt?

Puoliso haluaa muuttaa "sitten joskus" ja ottaa lainan "sitten kun...". Asia jumittanut näin jo kolme vuotta :(

Molemmat on töissä ja kaikki muuten ok!

ap

Jos omia toiveitaan ei pysty toteuttamaan eroamatta, silloin valitettavasti täytyy erota. Mutta pystytkö toteuttamaan ne yksinkään? Jos pystyt yksin ostamaan omistusasunnon, miksi et osta? Ensin tietysti teette avioehdon (onnistuu avioliitossa ollessakin) ja sen jälkeen ostamasi asunto kokonaan sun nimiisi. Jos ero tulee, et joudu jakamaan omistamaasi asuntoa miehen kanssa. Etkä myöskään muuttamaan siitä pois, koska et joudu maksamaan miehellesi erossa tasinkoa. 

Meillä yhteiset menot maksetaan puoliksi. Asumiskuluista yhteistä on yhtiövastike, sähkö, vesi ja kotivakuutus. Asuntolaina korkoineen taas on mun omia menojani, koska myös asunto on mun. Miehen auto taas on miehen omia menoja, koska minä en tarvitse autoa. Mun elämäni ei muuttuisi milään tavalla, vaikka miehelläni ei olisi autoa. Mutta kun olemme lomalla jossain ulkomailla ja vuokraamme siellä auton, silloin maksan puolet auton vuokrauksesta ja bensoista. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, mutta jos olisi, myös lapsista aiheutuvat kustannukset maksettaisiin puoliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yhteinen tili siitä lähtien kun muutettiin yhteen.

Selkeää ja helppoa.

Ei puutetta rahasta.

Tämä on nimenomaan se systeemi, joka ei toimi lainkaan, jos puolisoilla on hyvin erilainen käsitys rahankäytöstä. Omat rahat (niin, että kumpikin maksaa sovitun osuuden yhteisistä kustannuksista) toimii paljon paremmin, jos rahankäytöstä on pienintäkin erimielisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, teidän täytyy käydä vakava keskustelu, jossa kumpikin kertoo mahdollisimman rauhallisesti omat toiveensa. Toista pitää kuunnella, vaikka itse olisi eri mieltä.

Tämän jälkeen päätätte yhdessä miten toimitte, jotta kummankin toiveet voisivat toteutua.

Kaikissa liitoissa tulee vastaan ongelmia. Ratkaisuna ei ole ero eikä itsensä syyttely "väärästä kumppanivalinnasta". Ehei, ongelmia ja ristiriitoja tulee vastaan väkisinkin, jos pariskunta elää tasa-arvoisessa suhteessa. Kyse onkin siitä, miten hyvin ongelmia osataan ratkoa ja toista kuunnella.

Itse olen ollut naimisissa vajaat 20 vuotta ja monenlaista ristiriitaa on yhteiselämään mahtunut. Asiat on selvitetty yksi kerrallaan. Alkuvuosina se oli hankalampaa, nyt jo osaamme paremmin. Ihmiset kehittyvät aikuistuessaan.

Yksi vaihtoehto kerrostalosta pois pääsyyn ja omistusasuntoa varten säästämiseen on asumisoikeusasunnon hankinta. Kivoja rivareita ja paritalojakin tarjolla ja vastike+lainanlyhennys on yleensä yhtä suuri kuin vastaavan vuokra-asunnon vuokra. Näin me ollaan aikoinaan päästy kiinni omistusasuntoon.

Kiitos vastauksestasi :)

Olemme jutelleet - ja jutelleet - perinpohjin joka kannalta.

Puoliso haluaa myös muuttaa / ottaa lainan. Eli yhteiset tavoitteet löytyy.

Ongelma on, kun mitään ei tapahdu! "Sitten kun..." ja aina vaan tulee uusi "este".

Viimeksi sovimme, että jouluun mennessä jos asuntoa ei löydy, niin etsimme sitten hieman kauempaa sopivia rivitaloja.  Minä ihastuin erääseen 2h+ keittiöön, mies ei kelpuuttanut "entäs jos saamme vauvan, tämä on liian pieni"... Hän haluaa löytää sopivan kolmion. Ei silti saa itseään pankkiin neuvottelemaan lainan summasta?

Eli mitään ei tapahdu.

Tämä kolme vuotta tuntuu ikuisuudelta. Kai se on sitten otettava yksin laina!!

Eli auto on turha, mutta aloittajan omakotitalo on tärkeä.

Tämä selvä. Paljonkos ap tuo sitä rahaa talouteen prosentteina? 

Vierailija kirjoitti:

"olisiko pitänyt keskustella ennen kuin aloitte yhteen"

Tämä nyt vaan valitettavasti on ihan oikea vastaus. Ei pidä ryhtyä yhteiseen rahatalouteen kenenkään kanssa sopimatta ensin yhteistä linjaa miten sitä rahaa halutaan käyttää. Tavallaan uusi auto on ihan yhtä oikea päämäärä kuin uusi asunto. Sehän riippuu ihan ihmisestä kumpaa arvostaa enemmän. Sen takia näistä pitää etukäteen sopia.

Tosin minusta täysin yhteiset rahat on typerä idea muutenkin...

Meillä yhteiset rahat on toiminut jo 24v. Meillä on kummallakin omat palkkatilit ja yhteinen käyttötili mistä maksetaan laskut. Siirrän rahat sinne palkkapäivänä, omille tileille jätän jonkin satasen.

Minä hoidan kaikki raha-asiat, myös sijoitukset sekä tähän mennessä 3 talon rakennusbudjetit. Mieheni on hyvin "höveli" rahan suhteen joten meillä ei olisi taloa, ei sijoitusasuntoa eikä sijoituksia, ei lomamatkoja tms jos hän vastaisi raha-asioista. Ei tuhlaa mihinkään isoon keskustelematta kanssani mutta joka päivä ostaisi jotain pientä hyvää ja kivaa. Niistä tulee isoja summia kuukaudessa. Ei ole edes kiinnostunut rahasta niin kauan kun sitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teidän täytyy käydä vakava keskustelu, jossa kumpikin kertoo mahdollisimman rauhallisesti omat toiveensa. Toista pitää kuunnella, vaikka itse olisi eri mieltä.

Tämän jälkeen päätätte yhdessä miten toimitte, jotta kummankin toiveet voisivat toteutua.

Kaikissa liitoissa tulee vastaan ongelmia. Ratkaisuna ei ole ero eikä itsensä syyttely "väärästä kumppanivalinnasta". Ehei, ongelmia ja ristiriitoja tulee vastaan väkisinkin, jos pariskunta elää tasa-arvoisessa suhteessa. Kyse onkin siitä, miten hyvin ongelmia osataan ratkoa ja toista kuunnella.

Itse olen ollut naimisissa vajaat 20 vuotta ja monenlaista ristiriitaa on yhteiselämään mahtunut. Asiat on selvitetty yksi kerrallaan. Alkuvuosina se oli hankalampaa, nyt jo osaamme paremmin. Ihmiset kehittyvät aikuistuessaan.

Yksi vaihtoehto kerrostalosta pois pääsyyn ja omistusasuntoa varten säästämiseen on asumisoikeusasunnon hankinta. Kivoja rivareita ja paritalojakin tarjolla ja vastike+lainanlyhennys on yleensä yhtä suuri kuin vastaavan vuokra-asunnon vuokra. Näin me ollaan aikoinaan päästy kiinni omistusasuntoon.

Kiitos vastauksestasi :)

Olemme jutelleet - ja jutelleet - perinpohjin joka kannalta.

Puoliso haluaa myös muuttaa / ottaa lainan. Eli yhteiset tavoitteet löytyy.

Ongelma on, kun mitään ei tapahdu! "Sitten kun..." ja aina vaan tulee uusi "este".

Viimeksi sovimme, että jouluun mennessä jos asuntoa ei löydy, niin etsimme sitten hieman kauempaa sopivia rivitaloja.  Minä ihastuin erääseen 2h+ keittiöön, mies ei kelpuuttanut "entäs jos saamme vauvan, tämä on liian pieni"... Hän haluaa löytää sopivan kolmion. Ei silti saa itseään pankkiin neuvottelemaan lainan summasta?

Eli mitään ei tapahdu.

Tämä kolme vuotta tuntuu ikuisuudelta. Kai se on sitten otettava yksin laina!!

Vaikuttaa siltä, että miehesi ei ole vielä  valmis kituuttamaan asuntolaina niskassaan ja pihistelemään kaikessa mahdollisessa. Vaikka aloituksessa kerroitkin, että osaa myös pihistellä. Hän haluaa vielä nauttia elämästään ja "sitten joskus" tulee aika lakata nauttimasta. Nyt hänelle uusi auto on tärkeämpi kuin asuntovelka niskassa kituuttaminen. On ihan mahdollista, että "sitten joskus" ei tule koskaan. 

Voisi olla ihan hyvä ratkaisu ottaa laina yksin. Eli otat avioehtoasian nyt puheeksi. On mahdollista, että kun mies tajuaa, että muutto on nyt jokatapauksessa edessä ja hän on muuttamassa kanssassi asuntoon, josta ei omista edes yhtä neliösenttiä, hän saattaa ajatella, että nyt taitaa ollakin se "sitten joskus". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teidän täytyy käydä vakava keskustelu, jossa kumpikin kertoo mahdollisimman rauhallisesti omat toiveensa. Toista pitää kuunnella, vaikka itse olisi eri mieltä.

Tämän jälkeen päätätte yhdessä miten toimitte, jotta kummankin toiveet voisivat toteutua.

Kaikissa liitoissa tulee vastaan ongelmia. Ratkaisuna ei ole ero eikä itsensä syyttely "väärästä kumppanivalinnasta". Ehei, ongelmia ja ristiriitoja tulee vastaan väkisinkin, jos pariskunta elää tasa-arvoisessa suhteessa. Kyse onkin siitä, miten hyvin ongelmia osataan ratkoa ja toista kuunnella.

Itse olen ollut naimisissa vajaat 20 vuotta ja monenlaista ristiriitaa on yhteiselämään mahtunut. Asiat on selvitetty yksi kerrallaan. Alkuvuosina se oli hankalampaa, nyt jo osaamme paremmin. Ihmiset kehittyvät aikuistuessaan.

Yksi vaihtoehto kerrostalosta pois pääsyyn ja omistusasuntoa varten säästämiseen on asumisoikeusasunnon hankinta. Kivoja rivareita ja paritalojakin tarjolla ja vastike+lainanlyhennys on yleensä yhtä suuri kuin vastaavan vuokra-asunnon vuokra. Näin me ollaan aikoinaan päästy kiinni omistusasuntoon.

Kiitos vastauksestasi :)

Olemme jutelleet - ja jutelleet - perinpohjin joka kannalta.

Puoliso haluaa myös muuttaa / ottaa lainan. Eli yhteiset tavoitteet löytyy.

Ongelma on, kun mitään ei tapahdu! "Sitten kun..." ja aina vaan tulee uusi "este".

Viimeksi sovimme, että jouluun mennessä jos asuntoa ei löydy, niin etsimme sitten hieman kauempaa sopivia rivitaloja.  Minä ihastuin erääseen 2h+ keittiöön, mies ei kelpuuttanut "entäs jos saamme vauvan, tämä on liian pieni"... Hän haluaa löytää sopivan kolmion. Ei silti saa itseään pankkiin neuvottelemaan lainan summasta?

Eli mitään ei tapahdu.

Tämä kolme vuotta tuntuu ikuisuudelta. Kai se on sitten otettava yksin laina!!

Ok, eli ongelmana onkin miehen haluttomuus toteuttaa päätetyt asiat. Mikähän siihen on syynä? Add-piirteet, vaikeus saada aloitettua asioiden toteutus? Onko muissakin asioissa vastaavaa ongelmaa? Jos ei, onko mukana pelkoa sitoutumisesta? Olette jo naimisissa, miten saitte sen toteutumaan?

Pelkääkö miehesi lainan ottamista? Onko taustalla joku vaikea velkaantuminen suvussa?

Olette päässet jo pitkälle, kun teillä on sama päämäärä ainakin puheen tasolla. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä toivotan sulle! Miehesi ei ehkä itsekään tiedä miksi himmailee asian kanssa. Silloin on kyllä haastavaa edetä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"olisiko pitänyt keskustella ennen kuin aloitte yhteen"

Tämä nyt vaan valitettavasti on ihan oikea vastaus. Ei pidä ryhtyä yhteiseen rahatalouteen kenenkään kanssa sopimatta ensin yhteistä linjaa miten sitä rahaa halutaan käyttää. Tavallaan uusi auto on ihan yhtä oikea päämäärä kuin uusi asunto. Sehän riippuu ihan ihmisestä kumpaa arvostaa enemmän. Sen takia näistä pitää etukäteen sopia.

Tosin minusta täysin yhteiset rahat on typerä idea muutenkin...

Meillä yhteiset rahat on toiminut jo 24v. Meillä on kummallakin omat palkkatilit ja yhteinen käyttötili mistä maksetaan laskut. Siirrän rahat sinne palkkapäivänä, omille tileille jätän jonkin satasen.

Minä hoidan kaikki raha-asiat, myös sijoitukset sekä tähän mennessä 3 talon rakennusbudjetit. Mieheni on hyvin "höveli" rahan suhteen joten meillä ei olisi taloa, ei sijoitusasuntoa eikä sijoituksia, ei lomamatkoja tms jos hän vastaisi raha-asioista. Ei tuhlaa mihinkään isoon keskustelematta kanssani mutta joka päivä ostaisi jotain pientä hyvää ja kivaa. Niistä tulee isoja summia kuukaudessa. Ei ole edes kiinnostunut rahasta niin kauan kun sitä riittää.

Jos tarkkoja ollaan, niin teillä ei ole yhteiset rahat. Teilla on rahat (niitä paria satasta lukuunottamatta), jonka käytöstä vain toinen osapuoli eli sinä päättää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teidän täytyy käydä vakava keskustelu, jossa kumpikin kertoo mahdollisimman rauhallisesti omat toiveensa. Toista pitää kuunnella, vaikka itse olisi eri mieltä.

Tämän jälkeen päätätte yhdessä miten toimitte, jotta kummankin toiveet voisivat toteutua.

Kaikissa liitoissa tulee vastaan ongelmia. Ratkaisuna ei ole ero eikä itsensä syyttely "väärästä kumppanivalinnasta". Ehei, ongelmia ja ristiriitoja tulee vastaan väkisinkin, jos pariskunta elää tasa-arvoisessa suhteessa. Kyse onkin siitä, miten hyvin ongelmia osataan ratkoa ja toista kuunnella.

Itse olen ollut naimisissa vajaat 20 vuotta ja monenlaista ristiriitaa on yhteiselämään mahtunut. Asiat on selvitetty yksi kerrallaan. Alkuvuosina se oli hankalampaa, nyt jo osaamme paremmin. Ihmiset kehittyvät aikuistuessaan.

Yksi vaihtoehto kerrostalosta pois pääsyyn ja omistusasuntoa varten säästämiseen on asumisoikeusasunnon hankinta. Kivoja rivareita ja paritalojakin tarjolla ja vastike+lainanlyhennys on yleensä yhtä suuri kuin vastaavan vuokra-asunnon vuokra. Näin me ollaan aikoinaan päästy kiinni omistusasuntoon.

Kiitos vastauksestasi :)

Olemme jutelleet - ja jutelleet - perinpohjin joka kannalta.

Puoliso haluaa myös muuttaa / ottaa lainan. Eli yhteiset tavoitteet löytyy.

Ongelma on, kun mitään ei tapahdu! "Sitten kun..." ja aina vaan tulee uusi "este".

Viimeksi sovimme, että jouluun mennessä jos asuntoa ei löydy, niin etsimme sitten hieman kauempaa sopivia rivitaloja.  Minä ihastuin erääseen 2h+ keittiöön, mies ei kelpuuttanut "entäs jos saamme vauvan, tämä on liian pieni"... Hän haluaa löytää sopivan kolmion. Ei silti saa itseään pankkiin neuvottelemaan lainan summasta?

Eli mitään ei tapahdu.

Tämä kolme vuotta tuntuu ikuisuudelta. Kai se on sitten otettava yksin laina!!

Ok, eli ongelmana onkin miehen haluttomuus toteuttaa päätetyt asiat. Mikähän siihen on syynä? Add-piirteet, vaikeus saada aloitettua asioiden toteutus? Onko muissakin asioissa vastaavaa ongelmaa? Jos ei, onko mukana pelkoa sitoutumisesta? Olette jo naimisissa, miten saitte sen toteutumaan?

Pelkääkö miehesi lainan ottamista? Onko taustalla joku vaikea velkaantuminen suvussa?

Olette päässet jo pitkälle, kun teillä on sama päämäärä ainakin puheen tasolla. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä toivotan sulle! Miehesi ei ehkä itsekään tiedä miksi himmailee asian kanssa. Silloin on kyllä haastavaa edetä!

Nainen päättää = yhteinen päätös. 

Tajuatteko miten narsisteja olette? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teidän täytyy käydä vakava keskustelu, jossa kumpikin kertoo mahdollisimman rauhallisesti omat toiveensa. Toista pitää kuunnella, vaikka itse olisi eri mieltä.

Tämän jälkeen päätätte yhdessä miten toimitte, jotta kummankin toiveet voisivat toteutua.

Kaikissa liitoissa tulee vastaan ongelmia. Ratkaisuna ei ole ero eikä itsensä syyttely "väärästä kumppanivalinnasta". Ehei, ongelmia ja ristiriitoja tulee vastaan väkisinkin, jos pariskunta elää tasa-arvoisessa suhteessa. Kyse onkin siitä, miten hyvin ongelmia osataan ratkoa ja toista kuunnella.

Itse olen ollut naimisissa vajaat 20 vuotta ja monenlaista ristiriitaa on yhteiselämään mahtunut. Asiat on selvitetty yksi kerrallaan. Alkuvuosina se oli hankalampaa, nyt jo osaamme paremmin. Ihmiset kehittyvät aikuistuessaan.

Yksi vaihtoehto kerrostalosta pois pääsyyn ja omistusasuntoa varten säästämiseen on asumisoikeusasunnon hankinta. Kivoja rivareita ja paritalojakin tarjolla ja vastike+lainanlyhennys on yleensä yhtä suuri kuin vastaavan vuokra-asunnon vuokra. Näin me ollaan aikoinaan päästy kiinni omistusasuntoon.

Kiitos vastauksestasi :)

Olemme jutelleet - ja jutelleet - perinpohjin joka kannalta.

Puoliso haluaa myös muuttaa / ottaa lainan. Eli yhteiset tavoitteet löytyy.

Ongelma on, kun mitään ei tapahdu! "Sitten kun..." ja aina vaan tulee uusi "este".

Viimeksi sovimme, että jouluun mennessä jos asuntoa ei löydy, niin etsimme sitten hieman kauempaa sopivia rivitaloja.  Minä ihastuin erääseen 2h+ keittiöön, mies ei kelpuuttanut "entäs jos saamme vauvan, tämä on liian pieni"... Hän haluaa löytää sopivan kolmion. Ei silti saa itseään pankkiin neuvottelemaan lainan summasta?

Eli mitään ei tapahdu.

Tämä kolme vuotta tuntuu ikuisuudelta. Kai se on sitten otettava yksin laina!!

Ok, eli ongelmana onkin miehen haluttomuus toteuttaa päätetyt asiat. Mikähän siihen on syynä? Add-piirteet, vaikeus saada aloitettua asioiden toteutus? Onko muissakin asioissa vastaavaa ongelmaa? Jos ei, onko mukana pelkoa sitoutumisesta? Olette jo naimisissa, miten saitte sen toteutumaan?

Pelkääkö miehesi lainan ottamista? Onko taustalla joku vaikea velkaantuminen suvussa?

Olette päässet jo pitkälle, kun teillä on sama päämäärä ainakin puheen tasolla. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä toivotan sulle! Miehesi ei ehkä itsekään tiedä miksi himmailee asian kanssa. Silloin on kyllä haastavaa edetä!

Nainen päättää = yhteinen päätös. 

Tajuatteko miten narsisteja olette? 

Joillekin naisille puolison kanssa yhteinen on tärkeää. On tärkeää haluta samoja asioita. Miehille taas on herttaisen yhdentekevää, haluaako nainenkin moottoripyörää vai ei. Jos miehellä on rahaa moottoripyörään, mies ostaa moottoripyörään. Moottoripyörän haluavalle naiselle taas olisi tärkeää, että myös mies haluaisi moottoripyörän. 

No miks yleensäkin pitää asua saman katon alla ?  voi sitä olla kumppanin kans  vaikka on eri osoitteet.

Jos jompikumpi ei ns.osaa käyttää rahaa niin se osaava ottaa hoitaakseen kaiken rahaliikenteen. Huolettomalle maksetaan vain tasku/kk rahaa.

Tällä systeemillä meillä on menty ja jos ei olisi niin oltais jouduttu kerjuulle.

Ei estä esim.auton ostoa, lomamatkoja , remonttia jne. Varmistaa, että ne voidaan tehdä ja oikea aikaisesti. Vaatii nöyrtymistä, luottamista ja ennen kaikkea tosiasioiden tunnustamista siltä "holhoukseen" suostuvalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"olisiko pitänyt keskustella ennen kuin aloitte yhteen"

Tämä nyt vaan valitettavasti on ihan oikea vastaus. Ei pidä ryhtyä yhteiseen rahatalouteen kenenkään kanssa sopimatta ensin yhteistä linjaa miten sitä rahaa halutaan käyttää. Tavallaan uusi auto on ihan yhtä oikea päämäärä kuin uusi asunto. Sehän riippuu ihan ihmisestä kumpaa arvostaa enemmän. Sen takia näistä pitää etukäteen sopia.

Tosin minusta täysin yhteiset rahat on typerä idea muutenkin...

Meillä yhteiset rahat on toiminut jo 24v. Meillä on kummallakin omat palkkatilit ja yhteinen käyttötili mistä maksetaan laskut. Siirrän rahat sinne palkkapäivänä, omille tileille jätän jonkin satasen.

Minä hoidan kaikki raha-asiat, myös sijoitukset sekä tähän mennessä 3 talon rakennusbudjetit. Mieheni on hyvin "höveli" rahan suhteen joten meillä ei olisi taloa, ei sijoitusasuntoa eikä sijoituksia, ei lomamatkoja tms jos hän vastaisi raha-asioista. Ei tuhlaa mihinkään isoon keskustelematta kanssani mutta joka päivä ostaisi jotain pientä hyvää ja kivaa. Niistä tulee isoja summia kuukaudessa. Ei ole edes kiinnostunut rahasta niin kauan kun sitä riittää.

Jos tarkkoja ollaan, niin teillä ei ole yhteiset rahat. Teilla on rahat (niitä paria satasta lukuunottamatta), jonka käytöstä vain toinen osapuoli eli sinä päättää. 

Ei se nyt ihan noinkaan ole.

Rahoilla maksetaan molempien laskuja (esim lekurit, harrastukset, reissut), yhteisen kodin kulut, ruokaan käyttää molemmat rahaa tililtä ja päättää mitä syödään, enkä  minä yksin niitä talojakaan ole suunnitellut ja tehnyt:) Miehen harrasteautokin oli hänen unelmansa, ei minun mutta maksettiin näistä rahoista. Sijoituksiin on kyllä antanut vapaat kädet kun ei viitsi itse perehtyä, kysyy kerran kuukaudessa paljonko on tullut tuottoa.  Miehellä on kyllä käyttäjätunnukset tileille mutta käy ehkä kerran vuodessa maksamassa jonkin laskun jos minä en ehdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, teidän täytyy käydä vakava keskustelu, jossa kumpikin kertoo mahdollisimman rauhallisesti omat toiveensa. Toista pitää kuunnella, vaikka itse olisi eri mieltä.

Tämän jälkeen päätätte yhdessä miten toimitte, jotta kummankin toiveet voisivat toteutua.

Kaikissa liitoissa tulee vastaan ongelmia. Ratkaisuna ei ole ero eikä itsensä syyttely "väärästä kumppanivalinnasta". Ehei, ongelmia ja ristiriitoja tulee vastaan väkisinkin, jos pariskunta elää tasa-arvoisessa suhteessa. Kyse onkin siitä, miten hyvin ongelmia osataan ratkoa ja toista kuunnella.

Itse olen ollut naimisissa vajaat 20 vuotta ja monenlaista ristiriitaa on yhteiselämään mahtunut. Asiat on selvitetty yksi kerrallaan. Alkuvuosina se oli hankalampaa, nyt jo osaamme paremmin. Ihmiset kehittyvät aikuistuessaan.

Yksi vaihtoehto kerrostalosta pois pääsyyn ja omistusasuntoa varten säästämiseen on asumisoikeusasunnon hankinta. Kivoja rivareita ja paritalojakin tarjolla ja vastike+lainanlyhennys on yleensä yhtä suuri kuin vastaavan vuokra-asunnon vuokra. Näin me ollaan aikoinaan päästy kiinni omistusasuntoon.

Kiitos vastauksestasi :)

Olemme jutelleet - ja jutelleet - perinpohjin joka kannalta.

Puoliso haluaa myös muuttaa / ottaa lainan. Eli yhteiset tavoitteet löytyy.

Ongelma on, kun mitään ei tapahdu! "Sitten kun..." ja aina vaan tulee uusi "este".

Viimeksi sovimme, että jouluun mennessä jos asuntoa ei löydy, niin etsimme sitten hieman kauempaa sopivia rivitaloja.  Minä ihastuin erääseen 2h+ keittiöön, mies ei kelpuuttanut "entäs jos saamme vauvan, tämä on liian pieni"... Hän haluaa löytää sopivan kolmion. Ei silti saa itseään pankkiin neuvottelemaan lainan summasta?

Eli mitään ei tapahdu.

Tämä kolme vuotta tuntuu ikuisuudelta. Kai se on sitten otettava yksin laina!!

Ok, eli ongelmana onkin miehen haluttomuus toteuttaa päätetyt asiat. Mikähän siihen on syynä? Add-piirteet, vaikeus saada aloitettua asioiden toteutus? Onko muissakin asioissa vastaavaa ongelmaa? Jos ei, onko mukana pelkoa sitoutumisesta? Olette jo naimisissa, miten saitte sen toteutumaan?

Pelkääkö miehesi lainan ottamista? Onko taustalla joku vaikea velkaantuminen suvussa?

Olette päässet jo pitkälle, kun teillä on sama päämäärä ainakin puheen tasolla. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä toivotan sulle! Miehesi ei ehkä itsekään tiedä miksi himmailee asian kanssa. Silloin on kyllä haastavaa edetä!

Nainen päättää = yhteinen päätös. 

Tajuatteko miten narsisteja olette? 

Nyt en taida ymmärtää tätä kommenttia. Ymmärsin ap:n viesteistä, että myös hänen miehensä haluaa ostaa asunnon, ainakin on sanonut haluavansa. Mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu, jotta se toteutuisi.

Jos mies ei halua ostaa asuntoa, on hänen vastuullaan kertoa se ap:lle suoraan. Tämän jälkeen he voivat yhdessä miettiä miten asumistaan jatkavat.

Jos mies vaan antaa ymmärtää eikä kerro toiveistaan suoraan, hän jättää ap:n roikkumaan eikä ap voi ratkaista asiaa mitenkään.

Vie sinä narsismikorttisi jonnekin muualle. Opettele sinäkin kertomaan naisellesi, mitä haluat. Jos naisesi päättämät asiat eivät sovi sinulle, pidä rohkeasti puolesi. Kukaan aikuinen ihminen ei ole toisen aikuisen talutusnuorassa. Voit syyttää tilanteestasi vain itseäsi, jos olet.

Vierailija kirjoitti:

Jos jompikumpi ei ns.osaa käyttää rahaa niin se osaava ottaa hoitaakseen kaiken rahaliikenteen. Huolettomalle maksetaan vain tasku/kk rahaa.

Tällä systeemillä meillä on menty ja jos ei olisi niin oltais jouduttu kerjuulle.

Ei estä esim.auton ostoa, lomamatkoja , remonttia jne. Varmistaa, että ne voidaan tehdä ja oikea aikaisesti. Vaatii nöyrtymistä, luottamista ja ennen kaikkea tosiasioiden tunnustamista siltä "holhoukseen" suostuvalta

En voisi kuvitella olevani yhdessä ihmisen kanssa, jolle antaisin tasku- tai kuukausirahaa kuin lapselle. Minulle on ehdottoman tärkeää voida arvostaa puolisoani, ja holhottavaa puolisoa en voisi arvostaa.

Mitä järkeä ostaa auto velaksi jos asuu vuokralla? Ja vielä toiselta salaa? Asiat menee tässä ihan väärässä järjestyksessä. Ensin ostetaan asunto ja sitten myöhemmin, jos on varaa, ostetaan auto, mutta ei nyt velaksi kuitenkaan!

Teillä on ap ihan erilaiset arvot. Sinä olet järkevä rahankäyttäjä joka haluaa kartuttaa omaisuutta. Mies pistää kaiken haisemaan ja velkarahalla lisää. Ei teillä ole olemassa mitään sellaista yhteistä tulevaisuutta, missä voisitte perustaa perheen. Ikävä juttu, mutta onneksi tämä selvisi ennen kuin teillä on lapsia. Pystyt vielä harkitsemaan uudestaan haluatko luopua kaikesta tärkeästä tällaisen tuhlarin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä ostaa auto velaksi jos asuu vuokralla? Ja vielä toiselta salaa? Asiat menee tässä ihan väärässä järjestyksessä. Ensin ostetaan asunto ja sitten myöhemmin, jos on varaa, ostetaan auto, mutta ei nyt velaksi kuitenkaan!

Teillä on ap ihan erilaiset arvot. Sinä olet järkevä rahankäyttäjä joka haluaa kartuttaa omaisuutta. Mies pistää kaiken haisemaan ja velkarahalla lisää. Ei teillä ole olemassa mitään sellaista yhteistä tulevaisuutta, missä voisitte perustaa perheen. Ikävä juttu, mutta onneksi tämä selvisi ennen kuin teillä on lapsia. Pystyt vielä harkitsemaan uudestaan haluatko luopua kaikesta tärkeästä tällaisen tuhlarin vuoksi.

Olen samaa mieltä! Haluaisin maksaa omaa asuntoa ja samalla säästää rahaa!

Mies ei mieti huomista, maksaa kyllä laskut ja muut menot. Mutta loput tuhlaa ja tekee velkaa (paitsi sitä asuntovelkaa...)

Minäkin maksan laskuja ja muita menoja, loput laitan säästöön. (juuri sitä asuntoa varten)

Ongelma:

-Miehellä joku ihme tyyli, kun omansa rahat tuhlannut, niin minun pitää antaa hänelle rahaa säästöistä!?

Jos en anna, alkaa perustelemaan sillä, että hän maksaa enemmän laskuja.

Jos en vieläkään suostu, hän muistuttaa siitä, että sitten kun ostamme sen osakkeen, niin HÄN  maksaa siitä isomman osan.

Lopputulos: osaketta emme yhdessä osta ja säästötkin hupenee miehen takia?? Tätä mies ei ymmärrä, vaan painostaa antamaan rahaa em syihin vedoten!!

Kumpi on oikeassa? (tuloista sen verran, että tienaan kolme kertaa vähemmän kuin mies tällä hetkellä. Mutta jos eläisin samalla tavalla kuin hän, olisimme ulosotossa, eikä olisi pahanpäivän varalle mitään säästössä)

up