Miten saada elämään enemmän sisältöä?

-Harrastusten parista.

-Uudesta työpaikasta

-Baareista

Myös jostain kerhosta/yhdistyksestäkin voisit varmaankin löytää ystäviä.

Voit perustaa vaikka jonkun oman yhdistyksen minne tulisi ideaalitilanteessa samanhenkistä porukkaa kuin sinä

Siis minkä harrastusten parista näin korona-aikaan? Baareilu ei ole kiinnostanut enää vuosiin ja nekin taitaa olla kiinni. Miehet siellä vaan tuli iskemään eikä niille kaveruus kelvannut.

Olen kokeillut ennen koronaa kaikenlaisia käsityökursseja sekä liikuntaa. Vaihdetaan pari sanaa kokoonnuttaessa, mutta ei niistä sen ihmeempiä ystävyyksiä ole syntynyt. Kirjastosta ja salilta vielä vähemmän.

Parhaiten olen löytänyt kavereita matkustelun kautta. Pidän heihin yhteyttä wa:n kautta, mutta eihän se korvaa live-tapaamista.

Mulla ei ole edes kumppania tai lapsia.

Tuo, että uudesta työpaikasta löytää kavereita, on kyllä kaiken huippu. Kun ensin pääsisi edes sinne työhaastatteluun!

Hmm, mietin tässä, että voisit ilmoittautua esim. lukemaan aikuislukioon jotain itseäsi kiinnostavaa reaaliainetta aineopiskelijat, jolloin sinulle heräisi itsellesi mielenkiinto jonkin asian tiimoilta, esim. yhteiskuntaoppi, historia, ehkä psykologia.. voit myös miettiä, mistä asioista sinusta itsestäsi olisi kiva jutella ns. syvällisempiä.

Jos pääset läsnäoloopiskelijaksi, tapaat aikuislukiosa hyvin monen ikäisiä ja taustaisia ihmisiä, joiden kanssa voit alkaa keskustelemaan opitusta aiheesta.

Itselläni ei ole kokemusta, että kuinka muut vanhemmat kokee keskustelun hiekkalaatikon reunalla, mutta ainakin oman kummityttöni äidin kanssa me keskustelemme paljonkin yhteiskuntaopin aiheista, koska luemme molemmat ainetta.

Samoin äidinkielen ja kirjallisuuden opinnot ovat mielenkiintoiset, koska pääset lukemaan myös niitä kirjoja, joihin et muutoin kirjastossakaan tarttuisi.

Eli ehdottaisin opiskelua :)

AP, et ole yksin.

Me asutaan Helsingissä, ollaan korkealle koulutettuja.

Naapurissa asuu lapsiperhe joka on päivät kotona, mutta he pelkäävät hysteerisesti koronaa joten 1v lapsemme ei saa tulla leikkimään.

Samassa kaupungissa asuu miehen sisaruksen perhe, jotka myös kotona, eivät koskaan kutsu meitä kylään. On yritetty olla aktiivisia, kutsua sunnuntaipäivälliselle, kahville, leikkitreffeille meille, mutta kun emme kutsu, niin yhteydenpito tyrehtyy aina saman tien. Meitä ei kutsuta retkille, lomille, ei edes kylään eikä lastamme leikkimään serkkunsa luo.

Samassa kaupungissa asuu lapsemme kummit, jollain tavalla ovat yhteyksissä, mutta huonosti, mies on tosi negatiivinen. Ei ihan sellaista, mitä kuvittelet kun saat lapsen ja tämä ”kunniatehtävä” on tarjolla 🥴

Tätä se on Suomessa. Ihmiset on itsekeskeisiä, laiskoja, ei sinussa tai teissä ole mitään vikaa! Halaus!

Vierailija kirjoitti:

Ap, aloituksesi on vanha mutta sanon nyt silti. On tosi kurjaa että koet elämän vähän tyhjäksi ja yksinäiseksi. Mutta kiinnitin viestissäsi huomiota tapaan jolla kuvasit syitä tilanteeseen: sukulaiset eivät pidä yhteyttä, kukaan ei käy kylässä ja lapsen kummit eivät muista lasta. Kuulostaa siltä, että syyt ovat sinun mielestäsi muissa ihmisissä. Kuitenkin voit vaikuttaa vain omaan toimintaasi, et toisten. Toivottavasti löydät itsellesi sosiaalista elämää. Jos sinulla on lapsia, ainakin pienten lasten kanssa on helppoa verkostoitua omalla alueella jos on itse aktiivinen. Leikkipuistot ja fb-ryhmät ovat toimineet minulla, on löytynyt ihan itsellekin kavereita, toki siinä on kestänyt jonkin aikaa. 

Jep, nimenomaan. Kukaan ei tule kotoa hakemaan tai sinne vierailemaan ellet itse näe hieman vaivaan sen eteen. Ja kannattaa etsiä niitä juttukavereita samanlaisen elämäntilanteen omaavista, eikä väkisin ylläpitää kaverisuhteita sellaisiin joilla ihan eri intressit. Itsellä onneksi omat lähimmät kaverit samanikäisten lapsien kanssa, joten elämä ei todellakaan loppunut perheen perustamiseen. Ja muutama uusikin mukaan tullut lasten myötä mm. päiväkodin kautta. Työkaverit edelleen samat kuin ennen lapsia, sielläkin muutama perheellinen vaikka suurin osa niistä mitään ymmärrä. Joten älä jää tuleen makaamaan. Terveisin 40-jotain-vee-mamma

Pas*aako sitä. Iso osa palstalaisista tuntuu hinkuavan ikuista poikkeustilaa, kotona kyhjäämistä ja maskipakkoa. Liity niihin, niin saat hengenheimolaisia ja voitte yhdessä ksuhistella ja olla ylpeitä mitääntekemätyömyydestä.