Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämä tunne on todellinen. Tuntuu että kaikki on nykyään aivan sekasin, en tiedä enää mitä ajatella mistään mitään.
18.02.2020 |
Olen 30v ja iski oikein krooninen turhautuminen ja väsymys, ollut jo vuosia mutta nyt räjähti käsin (vai olenko kasvannut aikuiseksi).
Tuntuu että joka paikka on yhtä sekasortoa. Työelämä, koulumaailma, luonto. Kaikki on täysin luonnotonta ja epätasapainossa. Tuntuu että elämässä ei pysty enää mihinkään luottaa ja kaikki muuttunut huteraksi.
Muistan lapsuudessa kun asiat olivat jotenkin paljon paremmassa järjestyksessä. Nyt on mennyt ihan överiksi. Vielä kun kaikki uudistukset tehdään ja kaikki ovat yhtä pihalla.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli yhteisöllisyyttä ja toisista pidettiin paremmin huolta. Lapsetkin pystyivät tulemaan ja menemään milloin vain toiselle kylään, nykyään se on jopa luonnotonta ellei ole sitten hyvät välit kaverin lapsen äitiin jne.
Nykyään kaikki on kamalan teollistunutta, laskelmoivaa ja suorituskeskeistä, kaikki pitää mennä tietyllä tavalla ja omalla tavallaan. Kaikkeen pitää kysyä lupa. Kaikki lasketaan jos et auta toista et saa vastaavasti itse apua mihinkään. Se on sääli koska ainakin minulle on opetettu että töistä tulee auttaa pyyteettömästi ilman että odotan vastapalvelusta.
"Kaikki lasketaan jos et auta toista et saa vastaavasti itse apua mihinkään."
Minä toimin ja ajattelin aiemmin ihan luonnostaan niin, että autan tarvitsijaa, se vain, että useimmat avuntarvitsijat paljastuivat ja paljastuvat vastavuorottomiksi hyväksikäyttäjiksi. Naivina ja oravanpyörä elämän sumentamana minulla meni todella pitkään huomata tämä, kun vielä luonne on sellainen, että pyrkii selittämään asiat kauniimmiksi ja paremmiksi kuin ne on, niin olihan se kova shokki huomata tämäkin asia ja totuus ihmisistä.
Nykyään välttelen tälläisiä ihmisiä parhaani mukaan. Autan kyllä, mutta en näitä kovinkaan paljon, joista huomaa, että pyrkivät selvästi hyväksikäyttämään ja itse laskemaan, että hyötyvät mahdollisimman paljon minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, olen sua 20 v. vanhempi.
Maailma on ollut järjissään viimeksi 80-luvulla. Et tiedä, miten turvallista silloin oli.
Asiat järjestyivät helposyi ja loogisesti.Tää on totta. Voi kun voitais palata 80-luvulle.
1980-luku olikin todella ihana, kun pikkulapsetkin pelkäsivät neutronipommia ja Harrisburgissa posahti ydinvoimala. Aids niitti satoa eikä tiedetty, miten se tarttuu.
Ongelmanne eivät ole päänne ulkopuolella vaan sen sisällä.
Miten tässä uudessa maailmassa kuuluu edes elää? Ne vanhat ideaalit saa heittää romukoppaan, jos aikoo säilyttää järkensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, olen sua 20 v. vanhempi.
Maailma on ollut järjissään viimeksi 80-luvulla. Et tiedä, miten turvallista silloin oli.
Asiat järjestyivät helposyi ja loogisesti.Tää on totta. Voi kun voitais palata 80-luvulle.
1980-luku olikin todella ihana, kun pikkulapsetkin pelkäsivät neutronipommia ja Harrisburgissa posahti ydinvoimala. Aids niitti satoa eikä tiedetty, miten se tarttuu.
Ongelmanne eivät ole päänne ulkopuolella vaan sen sisällä.
Ennen ongelmat olivat uutisissa. Nykyisin arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Näin ajattelen itsekin ja olen ajatellut siitä lähtien, kun joskus peruskouluaikana tuli karu herätys. Olisi hienoa olla sankari ja muuttaa kaikki, mutta jos sellainen ihminen saa seuraajia, hänestä tulee diktaattori. Heidätkin on historia nähnyt. Muutos tuo aina kärsimystä.
Nykyään ei edes voi vetäytyä mihinkään yksin. Maailma seuraajineen tulee perässä. Mitä kukaan voi tehdä? Ei Lallikaan voinut pysäyttää asioiden kulkua.
Mä olen pohjimmiltani metsäläinen ja tahtoisin olla rauhassa, vaikka sitten kuolisinkin 20 tai 30 vuotta aikaisemmin kuin muuten, enkä usko olevani ainoa. Tämän maailman vaatima rekisteröityminen joka prkeleen paikkaan, työhön pääsemättömyys ja siitä rankaiseminen, byrokratia ja nöyryytys eivät ole minkään arvoisia. Talous pyörii hyödyttäen pientä vähemmistöä.
Me voitaisiin tehdä uudella teknologialla hienoja asioita, mutta sen sijaan sillä käydään sotaa, kytätään ja alistetaan. Ihmiskunta on kehottynyt teknologisesti, mutta ei ymmärrä mistään mitään. Meitä oikein yllytetään riitelemään välttämättömistä pikkuasioista keskenämme suurten asioiden miettimisen sijaan.
Kuvailit kyllä hyvin ja osuvasti nykymeiningin.
"Voittajia" nykyään ovat he, joiden hermot pitää ja mielenterveys kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassikko. Ennen kaikki oli paremmin. Tämä sanonta on ollut voimassa iankaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä havaitsin maailman tilan/muutoksen n.2014-2015, tuli olo etten ole tilannut tällaista ja 28v olen nyt.
Mä olen 31v. Musta tuntuu samalta, tosin se oli viimeinen "varoitus". Itsestäni tuntui siltä jo aikaisemmin 2000-luvulla, vaikka olin niin nuori. Kun kännykät rupesi yleistymään. En ikinä halunnut kännykkää itselleni. Tunsin sen rajoittavan mun vapauttani ja mitä enemmän multa vaadittiin sitä, että pitää sellainen olla, sitä enemmän vihasin niitä. Olin todella pettynyt, kun sain äidin vanhan kännykän syntymäpäivälahjasi, kun en vaan halunnut sellaista. Silloin oli puhelinkoppejakin vielä. Totta kai ymmärsin sen olevan hyvä asia, että hädän tullen voi saada apua helpommin, mutta edelleen menin kävellen kavereiden luokse ja vein siskon potkukelkalla kirjastoautolle talvisin.
Kun olin n. 20 eli kymmenisen vuotta sitten Facebook nousi. Liityin sinne itsekin. Lähinnä kirjoittelin sisäpiirivitsejä kavereille, mutta se menetti viehätyksensä, kun sinne piti hyväksyä kaikki ja lähdin sieltä. Eihän siinä ollut enää mitään hauskaa kun ei saanut sanoa mitään vapaasti.
Silloin tuo oli vielä semmoista jännää lisään elämään. Nykyään se on elämä. Olin itse pahasti sairas siinä 2010-luvun vaihteesta asti melkein sen loppuun asti ja elin vähän niin kuin yhteiskunnasta erillään. En tajua, mitä tapahtui. Mulla ei ole älypuhelinta vieläkään, enkä ole enää missään sosiaalisessa mediassa näitä foorumeita lukuunottamatta, kun se kävi tylsäksi.
Ennustan, että tämä käy vielä älyttömämmäksi.
Joo sama, siis eristäydyin joksikin aikaa, koin maailmantuskaa, masennuinkin ja pohdin mitä pitäisi tehdä! Joku sanoi ettei enää ole mitään pysyvää mihin tarttua kiinni, löysin sen mutta tästä näkyvästä katoavasta maailmasta se ei löydy.
Kaikki tuntuu nykyään olevan illuusiota ja ihmisiä rangaistaan siitä, jos ei onnistu luomaan jotain roolia, jota sitten mainostetaan sosiaalisessa mediassa. Ja töitä on mahdotonta saada. Kassatyöntekijän paikkaan halijoiden pitää lähettää luova videohakemus, eikä siivoamaan pääse ilman vuosien koulutusta ja samaan aikaan vanhukset ja sotaveteraanitkin valittaa, miten laiskoja me ollaan kun ei tehdä työtä, vaikka työtä ei saa.
Koen nykymaailman todella vaikeaksi. Täällä ei enää pärjää ahkeruudella, vaan oveluudella pikemminkin.
Ihan helkkarin hyvä kommentti , ei yhtään turhaa sanaa. Kiitos.
(Just tämän takia kannattaa käydä tällä palstalla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on parempi kuin koskaan ennen mutta marisijat kaipaavat vastuutonta lapsuutta ja naiivia nostalgiaa. Kasvakaa aikuisiksi.
Se on loistavaa ironiaa kun av-mamma valittaa kuinka hukassa nykynuoriso on. Olisiko av-mammojen kasvatuksen ja valintojen ansioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ajattelen itsekin ja olen ajatellut siitä lähtien, kun joskus peruskouluaikana tuli karu herätys. Olisi hienoa olla sankari ja muuttaa kaikki, mutta jos sellainen ihminen saa seuraajia, hänestä tulee diktaattori. Heidätkin on historia nähnyt. Muutos tuo aina kärsimystä.
Nykyään ei edes voi vetäytyä mihinkään yksin. Maailma seuraajineen tulee perässä. Mitä kukaan voi tehdä? Ei Lallikaan voinut pysäyttää asioiden kulkua.
Mä olen pohjimmiltani metsäläinen ja tahtoisin olla rauhassa, vaikka sitten kuolisinkin 20 tai 30 vuotta aikaisemmin kuin muuten, enkä usko olevani ainoa. Tämän maailman vaatima rekisteröityminen joka prkeleen paikkaan, työhön pääsemättömyys ja siitä rankaiseminen, byrokratia ja nöyryytys eivät ole minkään arvoisia. Talous pyörii hyödyttäen pientä vähemmistöä.
Me voitaisiin tehdä uudella teknologialla hienoja asioita, mutta sen sijaan sillä käydään sotaa, kytätään ja alistetaan. Ihmiskunta on kehottynyt teknologisesti, mutta ei ymmärrä mistään mitään. Meitä oikein yllytetään riitelemään välttämättömistä pikkuasioista keskenämme suurten asioiden miettimisen sijaan.
Kuvailit kyllä hyvin ja osuvasti nykymeiningin.
"Voittajia" nykyään ovat he, joiden hermot pitää ja mielenterveys kestää.
Pskt. "Voittajia" on nykyään, kultalusikat, hannu hanhet ja itsekkäät narsistit ja psykopaatit.
Vierailija kirjoitti:
Sä et vaan oo silloin kasarilla tajunnut miten hiton sekaisin tää paikka on. Tervetuloa kerhoon. Tiedätkö, että tota samaa kysymystä ihmiskunta on pallotellut koko historiansa? Muistaakseni peräti Raamatussa sanotaan jossain sananlaskuissa vapaasti lainaten, että älä kysy miksi asiat olivat ennen paremmin kuin nyt, sillä et sinä sitä viisauttasi kysy. Niin. Helpottiko?
Olet muuten oikeassa, siellä kirjoitetaan mm näin:
( Saarnaaja 3:15)/ BIBLIA 1776
" Mitä on ennen ollut, se nytkin on;
mitä tuleva on, se on jo ennen ollut,
ja Jumala tuo jälleen sen,
mikä mennyt on edes."
(Saarnaaja 1:9)
Mikä on se joka on tapahtunut?
Se joka myös tästedes tapahtuu?
Mikä on se, joka tehty on?
Se joka myös edespäin tehdään.
Ja ei ole mitään uutta auringon alla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat tuntuvat olleen ennen "paremmassa järjestyksessä", koska ihminen sopeutuu paremmin alkuperäiseen kuin muuttuneeseen tilaan. On yleistä että vanhetessa maailmanmeno alkaa hirvittää. Tuntuu ettei pysy enää kärryillä. Mutta nuorista nykyaika tuntuu ihan normaalilta.
Maailma muuttuu kiihtyvää tahtia. Uuteen sopeutuminen onkin tulevaisuudessa tärkeämpi ominaisuus kuin koskaan.
Nimenomaan nuoret ja millenniaalit ovat niitä ahdistuneita ja mielenterveysongelmaisia. Vanhemmalla polvella on asiat hyvin, jos ovat ehtineet rakentaa elämään vakautta silloin kun se oli vielä suht helppoa. Vanhemmasta sukupolvesta välittyy se, että on joskus ainakin saatu viettää rentoa ja kiireetöntä elämää, ja että on opittu läsnäolon taito sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Eivät ne yleensä ole nuoria, jotka eniten kauhistelevat nykymaailmaa, vaan vanhemmat jotka vertaavat nykytilaa omaa nuoruuteensa.
Minkä ikäinen olit silloin kun maailma oli vielä normaali? Kysytään tämä myös nykynuorilta 20 vuoden päästä.
Kyllä, ne ovat vanhempia, jotka kauhistelevat, koska ovat nähneet toisenlaisetkin ajat, mutta nuoret ovat niitä, joilla hyvin suurella osalla on masennusta ja muita mielenterveysongelmia ja jotka ovat työkyvyttömiä jo parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ajattelen itsekin ja olen ajatellut siitä lähtien, kun joskus peruskouluaikana tuli karu herätys. Olisi hienoa olla sankari ja muuttaa kaikki, mutta jos sellainen ihminen saa seuraajia, hänestä tulee diktaattori. Heidätkin on historia nähnyt. Muutos tuo aina kärsimystä.
Nykyään ei edes voi vetäytyä mihinkään yksin. Maailma seuraajineen tulee perässä. Mitä kukaan voi tehdä? Ei Lallikaan voinut pysäyttää asioiden kulkua.
Mä olen pohjimmiltani metsäläinen ja tahtoisin olla rauhassa, vaikka sitten kuolisinkin 20 tai 30 vuotta aikaisemmin kuin muuten, enkä usko olevani ainoa. Tämän maailman vaatima rekisteröityminen joka prkeleen paikkaan, työhön pääsemättömyys ja siitä rankaiseminen, byrokratia ja nöyryytys eivät ole minkään arvoisia. Talous pyörii hyödyttäen pientä vähemmistöä.
Me voitaisiin tehdä uudella teknologialla hienoja asioita, mutta sen sijaan sillä käydään sotaa, kytätään ja alistetaan. Ihmiskunta on kehottynyt teknologisesti, mutta ei ymmärrä mistään mitään. Meitä oikein yllytetään riitelemään välttämättömistä pikkuasioista keskenämme suurten asioiden miettimisen sijaan.
Kuvailit kyllä hyvin ja osuvasti nykymeiningin.
"Voittajia" nykyään ovat he, joiden hermot pitää ja mielenterveys kestää.
Pskt. "Voittajia" on nykyään, kultalusikat, hannu hanhet ja itsekkäät narsistit ja psykopaatit.
Luonnevikaiset eivät koskaan voi olla edes lainausmerkeissä voittajia. He kun elävät niin irrallaan kaikesta tunne-elämän puuttuessa ja sen korvaantuessa itsekkään egoismin ohjaamalla oheistoiminnalla. Siksi kai menestyvät he, koska kaltaisiaan on enenevässä määrin, kysykää miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin ajattelen itsekin ja olen ajatellut siitä lähtien, kun joskus peruskouluaikana tuli karu herätys. Olisi hienoa olla sankari ja muuttaa kaikki, mutta jos sellainen ihminen saa seuraajia, hänestä tulee diktaattori. Heidätkin on historia nähnyt. Muutos tuo aina kärsimystä.
Nykyään ei edes voi vetäytyä mihinkään yksin. Maailma seuraajineen tulee perässä. Mitä kukaan voi tehdä? Ei Lallikaan voinut pysäyttää asioiden kulkua.
Mä olen pohjimmiltani metsäläinen ja tahtoisin olla rauhassa, vaikka sitten kuolisinkin 20 tai 30 vuotta aikaisemmin kuin muuten, enkä usko olevani ainoa. Tämän maailman vaatima rekisteröityminen joka prkeleen paikkaan, työhön pääsemättömyys ja siitä rankaiseminen, byrokratia ja nöyryytys eivät ole minkään arvoisia. Talous pyörii hyödyttäen pientä vähemmistöä.
Me voitaisiin tehdä uudella teknologialla hienoja asioita, mutta sen sijaan sillä käydään sotaa, kytätään ja alistetaan. Ihmiskunta on kehottynyt teknologisesti, mutta ei ymmärrä mistään mitään. Meitä oikein yllytetään riitelemään välttämättömistä pikkuasioista keskenämme suurten asioiden miettimisen sijaan.
Ja sehän tässä on älyttömintä, että ne pikkuasiat ei tunnu edes kovin välttämättömiltä useinkaan, vaan jankataan jostakin täysin turhasta asiasta aivan turhaan.
"Nimenomaan nuoret ja millenniaalit ovat niitä ahdistuneita ja mielenterveysongelmaisia. Vanhemmalla polvella on asiat hyvin, jos ovat ehtineet rakentaa elämään vakautta silloin kun se oli vielä suht helppoa.
Vanhemmasta sukupolvesta välittyy se,
että on joskus ainakin saatu viettää rentoa ja kiireetöntä elämää,
ja että on opittu läsnäolon taito sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.[/quote]
Juuri näin. Ilman turhia härpäkeitä , kuulokkeita, tietsikoita, älypuhelimia,suorassa vuorovaikutuksessa ihminen ihmiselle. Ei ollu edes hymiöitä, niin piti tehdä selväksi toiselle mitä tuntee. Läsnäolon taito sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, olen sua 20 v. vanhempi.
Maailma on ollut järjissään viimeksi 80-luvulla. Et tiedä, miten turvallista silloin oli.
Asiat järjestyivät helposyi ja loogisesti.Tää on totta. Voi kun voitais palata 80-luvulle.
1980-luku olikin todella ihana, kun pikkulapsetkin pelkäsivät neutronipommia ja Harrisburgissa posahti ydinvoimala. Aids niitti satoa eikä tiedetty, miten se tarttuu.
Ongelmanne eivät ole päänne ulkopuolella vaan sen sisällä.
Tšernobyl -86 oli ja on yhä suomalaisille ehkä hiukan läheisempi, koska luonnossahan sen jäämät säteilee yhä.
Olihan kasari kyllä oikeesti parempaa. Tässä maassa hommat lähti menemään alamäkeen kun ei kuunneltu Kekkosen viisaita neuvoja siitä että: "Älkää päästäkö Kokoomusta hallitukseen, ne tuhoaa tämän maan."
Raamatussa sanotaan että viimeisinä aikoina enne tämän aikakauden loppua ihmiset menehtyvät miettiessään mikä tätä maailmanpiiriä oikein kohtaa. Siltähän tämä alkaa vaikuttaa.
Mikä on nykynuorten henkinen perintö mikä ennen siirtyi vanhemmalta polvelta lapsille ?
Antti Tuiskun musiikkivideo.
Kertoo suhteellisen paljon aloittajasta itsestään
Alue: Aihe vapaa
Itselläni lisänä vielä epävarmuuden tunne oman terveyden menetyksestä
Olen kuvitellut olevani ainut joka tuntee näin. Elämä on jotenkin merkityksetöntä, kun ei ole mitään suuntaa ja ihan eksynyt olo. Luulin nuorena että kaikki johtuu vain siitä ja ajan myötä helpottaa kun kasvaa aikuiseksi, mutta ei.