Lue keskustelun säännöt.
Perintö, kauhean hankalaa :/
Miinusta perinnössä
18.02.2020 |
Miten velat jakaantuu perinnössä?
Tilanne. Naimisissa oleva pariskunta Y ja X. Parilla ei ole avioehtoa eikä testamenttia. Y:llä kaksi alaikäistä lasta, X:llä ei lapsia. Omaisuus 100€, velat 120€, velat yhteisiä. Y kuolee jolloin omaisuus jaetaan 50/50. X pitää oman puolensa eli 50€ ja 50€ menee Y:n lapsille. Mutta se kysymys, 1) jakaantuuko velka 120€ niin että X:lle jää velkaa maksettavaksi 60€ja lapsille 60€?Eli voiko lapsille jäädä käteen pelkästään velat? 2) Entä jos omaisuutta (100€) ei realisoida, joutuuko lapset silti maksamaan velkaa koko ajan pois? 3) Entä jos lapset saavat vain lakiosan 25% ja X 75%, jääkö X:lle silloin velkaa 90€ ja lapsille 30€? Kauhean vaikeita ymmärtää nämä. :D
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiosaa asiassa ei ole, koska ei ole testamenttiakaan.
Lapset tulevat asunnon yhteisomistajiksi lesken kanssa. Yhteisomistus 50 lasten ja 50 lesken.
Jos velka kohdistuu asuntoon, niin velat jakaantuvat 50/50.
Koska lapset ovat yhteisomistajia, heillä oikeus vaatia omaisuuden realisointia velkojen kattamiseksi (velkojien oikeus menee lesken asumisoikeuden edelle).
Tai sitten leski ottaa koko velan kontolleen (pankin suostumus saatava), jolloin leski voi jäädä asumaan asuntoon.
Vaihtoehto A:
- asunto realisoidaan yhteisomistajien ja/tai pankin vaatimuksesta ja rahoilla maksetaan velat. Jos jää velkaa jäljelle, jäljelle jäänyt velka ei periydy lapsille, mutta mahdollista (ja todennäköistä on), että jäljelle jäänyt velka jää leskelle.
Riippuu velan ehdoista ja pankin kanssa käydyistä neuvotteluista, mutta pankki harvoin luopuu velasta, sillä toinen velallinen elossa ja yhteisvastuullinen velka. Perilliset (eli vainajan lapset) vastaavat velasta ainoastaan, sillä määrällä, mikä on vainajan omaisuuden määrä (eli asunnosta 50).
Vaihtoehto B.
Leski haluaa asua asunnossa eikä muuttaa. Leski ottaa (pankin ja muiden kuolinpesän osakkaiden suostumuksella) velan kokonaisuudessaan vastuulleen ja maksaa velkaa pois.
Lasten omistus edelleen asuntoon tuo vainajan 50. Leskenkin kuoleman jälkeen realisoidaan asunto ja jäljelle jäänyt velka maksetaan pois. Jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan ensiksi kuolleen perillisten ja lesken perillisten kanssa tasan.
Näin näillä tiedoilla, mitä kysymyksestä ymmärsin.
-asianajaja-
Jos leski pystyy maksamaan velan, niin eikö tässä lesken kannattaisi ehdottaa vaihtoehtoa C:
- leski sopii vainajan lasten kanssa, että hän hoitaa velan, mutta saa myös asunnosta omistusosuudekseen 100. Miksi ihmeessä lesken kannattaisi sopia vaihtoehdosta B, jos hän maksaa velkaa yksin?
Tottakai kannattaa ehdottaa. En nyt vaan tässä lyhyessä vastauksessani voi esittää vaihtoehtoja C, D, E ja niin edelleen.
Esittämäni vaihtoehdot ovat tosielämää. Leski voi ehdottaa esittämääsi vaihtoehtoa C, mutta miksi perilliset sen hyväksyisivät?? Perillisten kannaltahan paras ratkaisu olisi B, jolloin leski maksaa elinaikanaan velkaa ja leskenkin kuoleman jälkeen perilliset mahdollisesti saisivat jotain omaisuutta.
Paljon tosielämässä riippuu perillisten (ensiksi kuolleen lasten) ja lesken väleistä.
Vaihtoehto D voisi olla, että vainajan lapset maksavat omasta pussista koko velan (ovat rikkaita ja säälivät köyhää leskeä).
Vaihtoehto E voisi olla, että lapset ja leski sopivat, että omistussuhde asuntoon on lapset 25 yhteensä ja leski 75 ja velat samassa suhteessa maksetaan. Pankin suostumus saatava.
Vaihtoehto F voisi olla, että …..
Koska kuolinpesän osakkaat voivat sopia asioista (myös velasta pankin suostumuksella) lähes miten tahansa, on mahdotonta vastata tänne tyhjentävästi.
Esittämäni A ja B ovat niitä todennäköisimpiä tilanteita.
-asianajaja-
Jos leski ja lapset eivät pääse sopimukseen siitä, miten ositus tehdään, jompikumpi voi hakea oikeudelta pesänjakajaa. Minun on hyvin vaikea uskoa, että pesänjakaja päätyisi jaossaan ratkaisuun B, koska se on lesken kannalta hyvin epäreilu. A on kyllä periaatteessa mahdollinen, mutta jos leskellä on halua ja kykyä hoitaa koko asunnon velka, niin miksi pesänjakaja ei päätyisi ratkaisuun C? Se olisi myös lain hengen mukainen, koska silloin leski voi jäädä asumaan asuntoon, johon hänellä on periaatteessa asumisoikeus, kunhan velkojien oikeuksia ei poljeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiosaa asiassa ei ole, koska ei ole testamenttiakaan.
Lapset tulevat asunnon yhteisomistajiksi lesken kanssa. Yhteisomistus 50 lasten ja 50 lesken.
Jos velka kohdistuu asuntoon, niin velat jakaantuvat 50/50.
Koska lapset ovat yhteisomistajia, heillä oikeus vaatia omaisuuden realisointia velkojen kattamiseksi (velkojien oikeus menee lesken asumisoikeuden edelle).
Tai sitten leski ottaa koko velan kontolleen (pankin suostumus saatava), jolloin leski voi jäädä asumaan asuntoon.
Vaihtoehto A:
- asunto realisoidaan yhteisomistajien ja/tai pankin vaatimuksesta ja rahoilla maksetaan velat. Jos jää velkaa jäljelle, jäljelle jäänyt velka ei periydy lapsille, mutta mahdollista (ja todennäköistä on), että jäljelle jäänyt velka jää leskelle.
Riippuu velan ehdoista ja pankin kanssa käydyistä neuvotteluista, mutta pankki harvoin luopuu velasta, sillä toinen velallinen elossa ja yhteisvastuullinen velka. Perilliset (eli vainajan lapset) vastaavat velasta ainoastaan, sillä määrällä, mikä on vainajan omaisuuden määrä (eli asunnosta 50).
Vaihtoehto B.
Leski haluaa asua asunnossa eikä muuttaa. Leski ottaa (pankin ja muiden kuolinpesän osakkaiden suostumuksella) velan kokonaisuudessaan vastuulleen ja maksaa velkaa pois.
Lasten omistus edelleen asuntoon tuo vainajan 50. Leskenkin kuoleman jälkeen realisoidaan asunto ja jäljelle jäänyt velka maksetaan pois. Jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan ensiksi kuolleen perillisten ja lesken perillisten kanssa tasan.
Näin näillä tiedoilla, mitä kysymyksestä ymmärsin.
-asianajaja-
Jos leski pystyy maksamaan velan, niin eikö tässä lesken kannattaisi ehdottaa vaihtoehtoa C:
- leski sopii vainajan lasten kanssa, että hän hoitaa velan, mutta saa myös asunnosta omistusosuudekseen 100. Miksi ihmeessä lesken kannattaisi sopia vaihtoehdosta B, jos hän maksaa velkaa yksin?
Tottakai kannattaa ehdottaa. En nyt vaan tässä lyhyessä vastauksessani voi esittää vaihtoehtoja C, D, E ja niin edelleen.
Esittämäni vaihtoehdot ovat tosielämää. Leski voi ehdottaa esittämääsi vaihtoehtoa C, mutta miksi perilliset sen hyväksyisivät?? Perillisten kannaltahan paras ratkaisu olisi B, jolloin leski maksaa elinaikanaan velkaa ja leskenkin kuoleman jälkeen perilliset mahdollisesti saisivat jotain omaisuutta.
Paljon tosielämässä riippuu perillisten (ensiksi kuolleen lasten) ja lesken väleistä.
Vaihtoehto D voisi olla, että vainajan lapset maksavat omasta pussista koko velan (ovat rikkaita ja säälivät köyhää leskeä).
Vaihtoehto E voisi olla, että lapset ja leski sopivat, että omistussuhde asuntoon on lapset 25 yhteensä ja leski 75 ja velat samassa suhteessa maksetaan. Pankin suostumus saatava.
Vaihtoehto F voisi olla, että …..
Koska kuolinpesän osakkaat voivat sopia asioista (myös velasta pankin suostumuksella) lähes miten tahansa, on mahdotonta vastata tänne tyhjentävästi.
Esittämäni A ja B ovat niitä todennäköisimpiä tilanteita.
-asianajaja-
Jos leski ja lapset eivät pääse sopimukseen siitä, miten ositus tehdään, jompikumpi voi hakea oikeudelta pesänjakajaa. Minun on hyvin vaikea uskoa, että pesänjakaja päätyisi jaossaan ratkaisuun B, koska se on lesken kannalta hyvin epäreilu. A on kyllä periaatteessa mahdollinen, mutta jos leskellä on halua ja kykyä hoitaa koko asunnon velka, niin miksi pesänjakaja ei päätyisi ratkaisuun C? Se olisi myös lain hengen mukainen, koska silloin leski voi jäädä asumaan asuntoon, johon hänellä on periaatteessa asumisoikeus, kunhan velkojien oikeuksia ei poljeta.
Eihän kukaan voi pakottaa leskeä vaihtoehtoon B, se on hänen oma valintansa. Ei tarvita vahtoehtoa C että saa jäädä asumaan asuntoon, B turvaa tämän jo. C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
En ymmärrä tässä epäoikeudenmukaisuutta: jos vainajalla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin eihän silloin lapsille jää mitään perittävää. (Toki lapset voivat halutessaan ottaa vastaan sekä puolet omaisuudesta että puolet siihen kohdistuvista veloista eli vaihtoehto A muutettuna niin, että asuntoa ei myydä, vaan leski jää siihen asumaan ja leski ja lapset maksavat puoliksi asuntoon kohdistuvat velat.) Jos lapset eivät halua itselleen asuntoon kohdistuvia velkoja, niin vaihtoehto C on silloin oikeudenmukainen sekä leskeä että lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
En ymmärrä tässä epäoikeudenmukaisuutta: jos vainajalla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin eihän silloin lapsille jää mitään perittävää. (Toki lapset voivat halutessaan ottaa vastaan sekä puolet omaisuudesta että puolet siihen kohdistuvista veloista eli vaihtoehto A muutettuna niin, että asuntoa ei myydä, vaan leski jää siihen asumaan ja leski ja lapset maksavat puoliksi asuntoon kohdistuvat velat.) Jos lapset eivät halua itselleen asuntoon kohdistuvia velkoja, niin vaihtoehto C on silloin oikeudenmukainen sekä leskeä että lapsia kohtaan.
Totesin että B on epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan, se ei koskenut vaihtoehtoa C. Pointti oli lähinnä että vaihtoehtoa C ei voi kukaan ulkopuolinen peränjakaja määrätä vaan vaihtoehdot ovat A tai B jos osapuolet eivät pääse sopuun itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
En ymmärrä tässä epäoikeudenmukaisuutta: jos vainajalla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin eihän silloin lapsille jää mitään perittävää. (Toki lapset voivat halutessaan ottaa vastaan sekä puolet omaisuudesta että puolet siihen kohdistuvista veloista eli vaihtoehto A muutettuna niin, että asuntoa ei myydä, vaan leski jää siihen asumaan ja leski ja lapset maksavat puoliksi asuntoon kohdistuvat velat.) Jos lapset eivät halua itselleen asuntoon kohdistuvia velkoja, niin vaihtoehto C on silloin oikeudenmukainen sekä leskeä että lapsia kohtaan.
Ihan sama mitä mieltä sinä olet, lasten ei tähän tarvitse suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiosaa asiassa ei ole, koska ei ole testamenttiakaan.
Lapset tulevat asunnon yhteisomistajiksi lesken kanssa. Yhteisomistus 50 lasten ja 50 lesken.
Jos velka kohdistuu asuntoon, niin velat jakaantuvat 50/50.
Koska lapset ovat yhteisomistajia, heillä oikeus vaatia omaisuuden realisointia velkojen kattamiseksi (velkojien oikeus menee lesken asumisoikeuden edelle).
Tai sitten leski ottaa koko velan kontolleen (pankin suostumus saatava), jolloin leski voi jäädä asumaan asuntoon.
Vaihtoehto A:
- asunto realisoidaan yhteisomistajien ja/tai pankin vaatimuksesta ja rahoilla maksetaan velat. Jos jää velkaa jäljelle, jäljelle jäänyt velka ei periydy lapsille, mutta mahdollista (ja todennäköistä on), että jäljelle jäänyt velka jää leskelle.
Riippuu velan ehdoista ja pankin kanssa käydyistä neuvotteluista, mutta pankki harvoin luopuu velasta, sillä toinen velallinen elossa ja yhteisvastuullinen velka. Perilliset (eli vainajan lapset) vastaavat velasta ainoastaan, sillä määrällä, mikä on vainajan omaisuuden määrä (eli asunnosta 50).
Vaihtoehto B.
Leski haluaa asua asunnossa eikä muuttaa. Leski ottaa (pankin ja muiden kuolinpesän osakkaiden suostumuksella) velan kokonaisuudessaan vastuulleen ja maksaa velkaa pois.
Lasten omistus edelleen asuntoon tuo vainajan 50. Leskenkin kuoleman jälkeen realisoidaan asunto ja jäljelle jäänyt velka maksetaan pois. Jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan ensiksi kuolleen perillisten ja lesken perillisten kanssa tasan.
Näin näillä tiedoilla, mitä kysymyksestä ymmärsin.
-asianajaja-
Jos leski pystyy maksamaan velan, niin eikö tässä lesken kannattaisi ehdottaa vaihtoehtoa C:
- leski sopii vainajan lasten kanssa, että hän hoitaa velan, mutta saa myös asunnosta omistusosuudekseen 100. Miksi ihmeessä lesken kannattaisi sopia vaihtoehdosta B, jos hän maksaa velkaa yksin?
Tottakai kannattaa ehdottaa. En nyt vaan tässä lyhyessä vastauksessani voi esittää vaihtoehtoja C, D, E ja niin edelleen.
Esittämäni vaihtoehdot ovat tosielämää. Leski voi ehdottaa esittämääsi vaihtoehtoa C, mutta miksi perilliset sen hyväksyisivät?? Perillisten kannaltahan paras ratkaisu olisi B, jolloin leski maksaa elinaikanaan velkaa ja leskenkin kuoleman jälkeen perilliset mahdollisesti saisivat jotain omaisuutta.
Paljon tosielämässä riippuu perillisten (ensiksi kuolleen lasten) ja lesken väleistä.
Vaihtoehto D voisi olla, että vainajan lapset maksavat omasta pussista koko velan (ovat rikkaita ja säälivät köyhää leskeä).
Vaihtoehto E voisi olla, että lapset ja leski sopivat, että omistussuhde asuntoon on lapset 25 yhteensä ja leski 75 ja velat samassa suhteessa maksetaan. Pankin suostumus saatava.
Vaihtoehto F voisi olla, että …..
Koska kuolinpesän osakkaat voivat sopia asioista (myös velasta pankin suostumuksella) lähes miten tahansa, on mahdotonta vastata tänne tyhjentävästi.
Esittämäni A ja B ovat niitä todennäköisimpiä tilanteita.
-asianajaja-
Jos leski ja lapset eivät pääse sopimukseen siitä, miten ositus tehdään, jompikumpi voi hakea oikeudelta pesänjakajaa. Minun on hyvin vaikea uskoa, että pesänjakaja päätyisi jaossaan ratkaisuun B, koska se on lesken kannalta hyvin epäreilu. A on kyllä periaatteessa mahdollinen, mutta jos leskellä on halua ja kykyä hoitaa koko asunnon velka, niin miksi pesänjakaja ei päätyisi ratkaisuun C? Se olisi myös lain hengen mukainen, koska silloin leski voi jäädä asumaan asuntoon, johon hänellä on periaatteessa asumisoikeus, kunhan velkojien oikeuksia ei poljeta.
Eihän kukaan voi pakottaa leskeä vaihtoehtoon B, se on hänen oma valintansa. Ei tarvita vahtoehtoa C että saa jäädä asumaan asuntoon, B turvaa tämän jo. C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
Juurikin näin. Vaihtoehto B on lesken oma valinta. Ja yllättävän yleinen, vaikka monet näkee sen lesken kannalta epäedullisena.
Jos ajatellaan lesken näkökulmasta, se voi olla hänelle paras vaihtoehto:
- on asunut puolisonsa kanssa asunnossa jo vuosikaudet ja haluaa asua kuolemaansa saakka kotonaan eikä alkaa enää muuttamaan,
- lainaehdot voidaan neuvotella uusiksi pankin kanssa ja kuukausittainen velan maksun määrä ei nousisi paljonkaan /yhtään,
- leskellä ei paljoa muuta omaisuutta, joten nykytilanteen jatkuminen ennallaan olisi taloudellisesti hänelle kannattavaa edellyttäen ettei velan maksuerä suurenisi paljoa. Mahdollinen asunnon realisointivaatimus (vaihtoehto A) tarkottaisi todennäköisesti vuokralle muuttamista (rahathan menisi velkaan) ja asumismenot mahdollisesti nousisi.
Vaihtoehto B on tosielämässä aika yleinen. Leski haluaa siinä tapauksessa säilyttää status quon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
En ymmärrä tässä epäoikeudenmukaisuutta: jos vainajalla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin eihän silloin lapsille jää mitään perittävää. (Toki lapset voivat halutessaan ottaa vastaan sekä puolet omaisuudesta että puolet siihen kohdistuvista veloista eli vaihtoehto A muutettuna niin, että asuntoa ei myydä, vaan leski jää siihen asumaan ja leski ja lapset maksavat puoliksi asuntoon kohdistuvat velat.) Jos lapset eivät halua itselleen asuntoon kohdistuvia velkoja, niin vaihtoehto C on silloin oikeudenmukainen sekä leskeä että lapsia kohtaan.
Totesin että B on epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan, se ei koskenut vaihtoehtoa C. Pointti oli lähinnä että vaihtoehtoa C ei voi kukaan ulkopuolinen peränjakaja määrätä vaan vaihtoehdot ovat A tai B jos osapuolet eivät pääse sopuun itse.
Millä perusteella ulkopuolinen pesänjakaja ei voi määrätä vaihtoehtoa C? Tietääkseni missään ei ole sanottu, että ositus pitää toimittaa niin, että jokainen saa tasaosuuden sekä omaisuudesta että veloista, jos pesä on ylivelkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiosaa asiassa ei ole, koska ei ole testamenttiakaan.
Lapset tulevat asunnon yhteisomistajiksi lesken kanssa. Yhteisomistus 50 lasten ja 50 lesken.
Jos velka kohdistuu asuntoon, niin velat jakaantuvat 50/50.
Koska lapset ovat yhteisomistajia, heillä oikeus vaatia omaisuuden realisointia velkojen kattamiseksi (velkojien oikeus menee lesken asumisoikeuden edelle).
Tai sitten leski ottaa koko velan kontolleen (pankin suostumus saatava), jolloin leski voi jäädä asumaan asuntoon.
Vaihtoehto A:
- asunto realisoidaan yhteisomistajien ja/tai pankin vaatimuksesta ja rahoilla maksetaan velat. Jos jää velkaa jäljelle, jäljelle jäänyt velka ei periydy lapsille, mutta mahdollista (ja todennäköistä on), että jäljelle jäänyt velka jää leskelle.
Riippuu velan ehdoista ja pankin kanssa käydyistä neuvotteluista, mutta pankki harvoin luopuu velasta, sillä toinen velallinen elossa ja yhteisvastuullinen velka. Perilliset (eli vainajan lapset) vastaavat velasta ainoastaan, sillä määrällä, mikä on vainajan omaisuuden määrä (eli asunnosta 50).
Vaihtoehto B.
Leski haluaa asua asunnossa eikä muuttaa. Leski ottaa (pankin ja muiden kuolinpesän osakkaiden suostumuksella) velan kokonaisuudessaan vastuulleen ja maksaa velkaa pois.
Lasten omistus edelleen asuntoon tuo vainajan 50. Leskenkin kuoleman jälkeen realisoidaan asunto ja jäljelle jäänyt velka maksetaan pois. Jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan ensiksi kuolleen perillisten ja lesken perillisten kanssa tasan.
Näin näillä tiedoilla, mitä kysymyksestä ymmärsin.
-asianajaja-
Jos leski pystyy maksamaan velan, niin eikö tässä lesken kannattaisi ehdottaa vaihtoehtoa C:
- leski sopii vainajan lasten kanssa, että hän hoitaa velan, mutta saa myös asunnosta omistusosuudekseen 100. Miksi ihmeessä lesken kannattaisi sopia vaihtoehdosta B, jos hän maksaa velkaa yksin?
Tottakai kannattaa ehdottaa. En nyt vaan tässä lyhyessä vastauksessani voi esittää vaihtoehtoja C, D, E ja niin edelleen.
Esittämäni vaihtoehdot ovat tosielämää. Leski voi ehdottaa esittämääsi vaihtoehtoa C, mutta miksi perilliset sen hyväksyisivät?? Perillisten kannaltahan paras ratkaisu olisi B, jolloin leski maksaa elinaikanaan velkaa ja leskenkin kuoleman jälkeen perilliset mahdollisesti saisivat jotain omaisuutta.
Paljon tosielämässä riippuu perillisten (ensiksi kuolleen lasten) ja lesken väleistä.
Vaihtoehto D voisi olla, että vainajan lapset maksavat omasta pussista koko velan (ovat rikkaita ja säälivät köyhää leskeä).
Vaihtoehto E voisi olla, että lapset ja leski sopivat, että omistussuhde asuntoon on lapset 25 yhteensä ja leski 75 ja velat samassa suhteessa maksetaan. Pankin suostumus saatava.
Vaihtoehto F voisi olla, että …..
Koska kuolinpesän osakkaat voivat sopia asioista (myös velasta pankin suostumuksella) lähes miten tahansa, on mahdotonta vastata tänne tyhjentävästi.
Esittämäni A ja B ovat niitä todennäköisimpiä tilanteita.
-asianajaja-
Jos leski ja lapset eivät pääse sopimukseen siitä, miten ositus tehdään, jompikumpi voi hakea oikeudelta pesänjakajaa. Minun on hyvin vaikea uskoa, että pesänjakaja päätyisi jaossaan ratkaisuun B, koska se on lesken kannalta hyvin epäreilu. A on kyllä periaatteessa mahdollinen, mutta jos leskellä on halua ja kykyä hoitaa koko asunnon velka, niin miksi pesänjakaja ei päätyisi ratkaisuun C? Se olisi myös lain hengen mukainen, koska silloin leski voi jäädä asumaan asuntoon, johon hänellä on periaatteessa asumisoikeus, kunhan velkojien oikeuksia ei poljeta.
Eihän kukaan voi pakottaa leskeä vaihtoehtoon B, se on hänen oma valintansa. Ei tarvita vahtoehtoa C että saa jäädä asumaan asuntoon, B turvaa tämän jo. C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
Juurikin näin. Vaihtoehto B on lesken oma valinta. Ja yllättävän yleinen, vaikka monet näkee sen lesken kannalta epäedullisena.
Jos ajatellaan lesken näkökulmasta, se voi olla hänelle paras vaihtoehto:
- on asunut puolisonsa kanssa asunnossa jo vuosikaudet ja haluaa asua kuolemaansa saakka kotonaan eikä alkaa enää muuttamaan,
- lainaehdot voidaan neuvotella uusiksi pankin kanssa ja kuukausittainen velan maksun määrä ei nousisi paljonkaan /yhtään,
- leskellä ei paljoa muuta omaisuutta, joten nykytilanteen jatkuminen ennallaan olisi taloudellisesti hänelle kannattavaa edellyttäen ettei velan maksuerä suurenisi paljoa. Mahdollinen asunnon realisointivaatimus (vaihtoehto A) tarkottaisi todennäköisesti vuokralle muuttamista (rahathan menisi velkaan) ja asumismenot mahdollisesti nousisi.
Vaihtoehto B on tosielämässä aika yleinen. Leski haluaa siinä tapauksessa säilyttää status quon.
Tuo yllä olevan lähetti siis
-asianajaja-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
En ymmärrä tässä epäoikeudenmukaisuutta: jos vainajalla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin eihän silloin lapsille jää mitään perittävää. (Toki lapset voivat halutessaan ottaa vastaan sekä puolet omaisuudesta että puolet siihen kohdistuvista veloista eli vaihtoehto A muutettuna niin, että asuntoa ei myydä, vaan leski jää siihen asumaan ja leski ja lapset maksavat puoliksi asuntoon kohdistuvat velat.) Jos lapset eivät halua itselleen asuntoon kohdistuvia velkoja, niin vaihtoehto C on silloin oikeudenmukainen sekä leskeä että lapsia kohtaan.
Totesin että B on epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan, se ei koskenut vaihtoehtoa C. Pointti oli lähinnä että vaihtoehtoa C ei voi kukaan ulkopuolinen peränjakaja määrätä vaan vaihtoehdot ovat A tai B jos osapuolet eivät pääse sopuun itse.
Millä perusteella ulkopuolinen pesänjakaja ei voi määrätä vaihtoehtoa C? Tietääkseni missään ei ole sanottu, että ositus pitää toimittaa niin, että jokainen saa tasaosuuden sekä omaisuudesta että veloista, jos pesä on ylivelkainen.
Eli sinun mielestäsi ulkopuolinen voi määrätä sinulle kokonaan maksettavaksi yhdessä otetun asuntolainan vaikka et sitä haluaisi? Mitenkähän tässä kukaan uskaltaa enää ottaa lainaa puolisonsa kanssa jos joutuu väkisellä velan maksamaan vaikka haluaisi myydä asunnon? Mieti nyt vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
En ymmärrä tässä epäoikeudenmukaisuutta: jos vainajalla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin eihän silloin lapsille jää mitään perittävää. (Toki lapset voivat halutessaan ottaa vastaan sekä puolet omaisuudesta että puolet siihen kohdistuvista veloista eli vaihtoehto A muutettuna niin, että asuntoa ei myydä, vaan leski jää siihen asumaan ja leski ja lapset maksavat puoliksi asuntoon kohdistuvat velat.) Jos lapset eivät halua itselleen asuntoon kohdistuvia velkoja, niin vaihtoehto C on silloin oikeudenmukainen sekä leskeä että lapsia kohtaan.
Totesin että B on epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan, se ei koskenut vaihtoehtoa C. Pointti oli lähinnä että vaihtoehtoa C ei voi kukaan ulkopuolinen peränjakaja määrätä vaan vaihtoehdot ovat A tai B jos osapuolet eivät pääse sopuun itse.
Millä perusteella ulkopuolinen pesänjakaja ei voi määrätä vaihtoehtoa C? Tietääkseni missään ei ole sanottu, että ositus pitää toimittaa niin, että jokainen saa tasaosuuden sekä omaisuudesta että veloista, jos pesä on ylivelkainen.
Eli sinun mielestäsi ulkopuolinen voi määrätä sinulle kokonaan maksettavaksi yhdessä otetun asuntolainan vaikka et sitä haluaisi? Mitenkähän tässä kukaan uskaltaa enää ottaa lainaa puolisonsa kanssa jos joutuu väkisellä velan maksamaan vaikka haluaisi myydä asunnon? Mieti nyt vähän.
Tässä oli nyt siis kysymys siitä, että leski on ilmoittanut pesänjakajalle haluavansa vastata koko lainasta, kunhan saa myös asunnon kokonaan omistukseensa. Eikö pesänjakaja voi silloin määrätä tällaista ratkaisua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiosaa asiassa ei ole, koska ei ole testamenttiakaan.
Lapset tulevat asunnon yhteisomistajiksi lesken kanssa. Yhteisomistus 50 lasten ja 50 lesken.
Jos velka kohdistuu asuntoon, niin velat jakaantuvat 50/50.
Koska lapset ovat yhteisomistajia, heillä oikeus vaatia omaisuuden realisointia velkojen kattamiseksi (velkojien oikeus menee lesken asumisoikeuden edelle).
Tai sitten leski ottaa koko velan kontolleen (pankin suostumus saatava), jolloin leski voi jäädä asumaan asuntoon.
Vaihtoehto A:
- asunto realisoidaan yhteisomistajien ja/tai pankin vaatimuksesta ja rahoilla maksetaan velat. Jos jää velkaa jäljelle, jäljelle jäänyt velka ei periydy lapsille, mutta mahdollista (ja todennäköistä on), että jäljelle jäänyt velka jää leskelle.
Riippuu velan ehdoista ja pankin kanssa käydyistä neuvotteluista, mutta pankki harvoin luopuu velasta, sillä toinen velallinen elossa ja yhteisvastuullinen velka. Perilliset (eli vainajan lapset) vastaavat velasta ainoastaan, sillä määrällä, mikä on vainajan omaisuuden määrä (eli asunnosta 50).
Vaihtoehto B.
Leski haluaa asua asunnossa eikä muuttaa. Leski ottaa (pankin ja muiden kuolinpesän osakkaiden suostumuksella) velan kokonaisuudessaan vastuulleen ja maksaa velkaa pois.
Lasten omistus edelleen asuntoon tuo vainajan 50. Leskenkin kuoleman jälkeen realisoidaan asunto ja jäljelle jäänyt velka maksetaan pois. Jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan ensiksi kuolleen perillisten ja lesken perillisten kanssa tasan.
Näin näillä tiedoilla, mitä kysymyksestä ymmärsin.
-asianajaja-
Jos leski pystyy maksamaan velan, niin eikö tässä lesken kannattaisi ehdottaa vaihtoehtoa C:
- leski sopii vainajan lasten kanssa, että hän hoitaa velan, mutta saa myös asunnosta omistusosuudekseen 100. Miksi ihmeessä lesken kannattaisi sopia vaihtoehdosta B, jos hän maksaa velkaa yksin?
Tottakai kannattaa ehdottaa. En nyt vaan tässä lyhyessä vastauksessani voi esittää vaihtoehtoja C, D, E ja niin edelleen.
Esittämäni vaihtoehdot ovat tosielämää. Leski voi ehdottaa esittämääsi vaihtoehtoa C, mutta miksi perilliset sen hyväksyisivät?? Perillisten kannaltahan paras ratkaisu olisi B, jolloin leski maksaa elinaikanaan velkaa ja leskenkin kuoleman jälkeen perilliset mahdollisesti saisivat jotain omaisuutta.
Paljon tosielämässä riippuu perillisten (ensiksi kuolleen lasten) ja lesken väleistä.
Vaihtoehto D voisi olla, että vainajan lapset maksavat omasta pussista koko velan (ovat rikkaita ja säälivät köyhää leskeä).
Vaihtoehto E voisi olla, että lapset ja leski sopivat, että omistussuhde asuntoon on lapset 25 yhteensä ja leski 75 ja velat samassa suhteessa maksetaan. Pankin suostumus saatava.
Vaihtoehto F voisi olla, että …..
Koska kuolinpesän osakkaat voivat sopia asioista (myös velasta pankin suostumuksella) lähes miten tahansa, on mahdotonta vastata tänne tyhjentävästi.
Esittämäni A ja B ovat niitä todennäköisimpiä tilanteita.
-asianajaja-
Jos leski ja lapset eivät pääse sopimukseen siitä, miten ositus tehdään, jompikumpi voi hakea oikeudelta pesänjakajaa. Minun on hyvin vaikea uskoa, että pesänjakaja päätyisi jaossaan ratkaisuun B, koska se on lesken kannalta hyvin epäreilu. A on kyllä periaatteessa mahdollinen, mutta jos leskellä on halua ja kykyä hoitaa koko asunnon velka, niin miksi pesänjakaja ei päätyisi ratkaisuun C? Se olisi myös lain hengen mukainen, koska silloin leski voi jäädä asumaan asuntoon, johon hänellä on periaatteessa asumisoikeus, kunhan velkojien oikeuksia ei poljeta.
Eihän kukaan voi pakottaa leskeä vaihtoehtoon B, se on hänen oma valintansa. Ei tarvita vahtoehtoa C että saa jäädä asumaan asuntoon, B turvaa tämän jo. C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
Juurikin näin. Vaihtoehto B on lesken oma valinta. Ja yllättävän yleinen, vaikka monet näkee sen lesken kannalta epäedullisena.
Jos ajatellaan lesken näkökulmasta, se voi olla hänelle paras vaihtoehto:
- on asunut puolisonsa kanssa asunnossa jo vuosikaudet ja haluaa asua kuolemaansa saakka kotonaan eikä alkaa enää muuttamaan,
- lainaehdot voidaan neuvotella uusiksi pankin kanssa ja kuukausittainen velan maksun määrä ei nousisi paljonkaan /yhtään,
- leskellä ei paljoa muuta omaisuutta, joten nykytilanteen jatkuminen ennallaan olisi taloudellisesti hänelle kannattavaa edellyttäen ettei velan maksuerä suurenisi paljoa. Mahdollinen asunnon realisointivaatimus (vaihtoehto A) tarkottaisi todennäköisesti vuokralle muuttamista (rahathan menisi velkaan) ja asumismenot mahdollisesti nousisi.
Vaihtoehto B on tosielämässä aika yleinen. Leski haluaa siinä tapauksessa säilyttää status quon.
Tuo yllä olevan lähetti siis
-asianajaja-
Leski suostuu siihen siksi, että lapset ovat omia. Tässä tapauksessa vainajan lapset eivät ole lesken.
AP ei ole vastannut, mistä omaisuus ja velka koostuvat. Jos on kyse asunnosta, niin täytyyhän asunnon arvon olla suurempi kuin 100.000 euroa, kun velkakin on 120.000€. Olisikohan laina yritystoiminnan vakuutena? Ja lesken tasingon kannalta pitäisi tietää myös lesken omaisuus.
Eli mitään neuvoja ei meidän kannata antaa, kun emme tiedä edes perusfaktoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ap vähän selventää. Onko kyseinen laina yhteiseen asuntoon? Jos on, niin tarkoitatko, että asunnon arvo on 200.000 ja siitä vainajan osuus 100.000 ja teillä on yhteistä lainaa 120.000?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C ei ole lain hengen mukainen, lapset joutuisivat luopumaan perinnöstään vaikka B onkin epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan.
-eri
En ymmärrä tässä epäoikeudenmukaisuutta: jos vainajalla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin eihän silloin lapsille jää mitään perittävää. (Toki lapset voivat halutessaan ottaa vastaan sekä puolet omaisuudesta että puolet siihen kohdistuvista veloista eli vaihtoehto A muutettuna niin, että asuntoa ei myydä, vaan leski jää siihen asumaan ja leski ja lapset maksavat puoliksi asuntoon kohdistuvat velat.) Jos lapset eivät halua itselleen asuntoon kohdistuvia velkoja, niin vaihtoehto C on silloin oikeudenmukainen sekä leskeä että lapsia kohtaan.
Totesin että B on epäoikeudenmukainen leskeä kohtaan, se ei koskenut vaihtoehtoa C. Pointti oli lähinnä että vaihtoehtoa C ei voi kukaan ulkopuolinen peränjakaja määrätä vaan vaihtoehdot ovat A tai B jos osapuolet eivät pääse sopuun itse.
Millä perusteella ulkopuolinen pesänjakaja ei voi määrätä vaihtoehtoa C? Tietääkseni missään ei ole sanottu, että ositus pitää toimittaa niin, että jokainen saa tasaosuuden sekä omaisuudesta että veloista, jos pesä on ylivelkainen.
Eli sinun mielestäsi ulkopuolinen voi määrätä sinulle kokonaan maksettavaksi yhdessä otetun asuntolainan vaikka et sitä haluaisi? Mitenkähän tässä kukaan uskaltaa enää ottaa lainaa puolisonsa kanssa jos joutuu väkisellä velan maksamaan vaikka haluaisi myydä asunnon? Mieti nyt vähän.
Tässä oli nyt siis kysymys siitä, että leski on ilmoittanut pesänjakajalle haluavansa vastata koko lainasta, kunhan saa myös asunnon kokonaan omistukseensa. Eikö pesänjakaja voi silloin määrätä tällaista ratkaisua?
Ei voi määrätä, perillisillä on oikeutensa. Ja jos joku ilmaisee halukkuutensa, ei kyse ole enää määräämisestä hänen kohdallaan vaan sopimisesta. Kukaan ei voi määrätä että täytyy ottaa koko velka vastattavakseen ja asua asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n pitäisi nyt selventää kysymystään, jotta siihen voisi vastata:
1. Kenen nimissä 100 euron omaisuus on: yksin Y:n vai puoliksi molempien puolisoiden? Jos mainittu omaisuus on yksin Y:n nimissä, niin onko X:llä omaa omaisuutta, jota tässä ei ole lainkaan mainittu? Ositukseen vaikuttaa molempien puolisoiden omaisuus, ei pelkästään vainajan omaisuus.
2. Mitä lajia omaisuus on? Jos se on puolisoiden yhteinen asunto, tilanne on aika erilainen kuin esim. silloin, jos se on osakkeita, joista on helppo myydä osa niin, että Y:n osuus veloista saadaan katettua.
3. Miksi velkaa on enemmän kuin mitä on omaisuuden arvo? Mitä on loppuvelan vakuutena?
Ap vastaa, pahoittelut, työnteko vei mukanaan ja unohdin lukea vastauksia. :)
Lisäkommenttina vielä, että molemmat puolisot ovat elossa ja omaisuuden arvo on enemmän kuin velat. Kysymys lähti siitä, että olimme listaamassa asioita testamenttiin ja lapsia omaava puoliso kävi miettimään kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita ajatuksella mitä jos. Lakimies on tottakai henkilö joka paperit laatii mutta ajattelin kysäistä täällä asiasta joka eniten häntä pohditutti. Nyt mietin että pitäisikö tässä olla huolissaan että jostain ilmaantuu velkoja joista en ole tietoinen...😮😄
Ja tosiaan vastausten lukeminen sekoitti vielä enemmän joten parasta laittaa suoraan lakimiehelle kysely.
Laitoin vielä alle kommentteja.
1. Kenen nimissä 100 euron omaisuus on: yksin Y:n vai puoliksi molempien puolisoiden? Jos mainittu omaisuus on yksin Y:n nimissä, niin onko X:llä omaa omaisuutta, jota tässä ei ole lainkaan mainittu? Ositukseen vaikuttaa molempien puolisoiden omaisuus, ei pelkästään vainajan omaisuus.
Ap: kaikki omaisuus on yhteistä
2. Mitä lajia omaisuus on? Jos se on puolisoiden yhteinen asunto, tilanne on aika erilainen kuin esim. silloin, jos se on osakkeita, joista on helppo myydä osa niin, että Y:n osuus veloista saadaan katettua
Ap: suurimman osan omaisuudesta muodostaa yhteinen asunto mutta myös osakkeita ja rahastosijoituksia on. Nämä lähinnä Y:n nimissä.
3. Miksi velkaa on enemmän kuin mitä on omaisuuden arvo? Mitä on loppuvelan vakuutena
Ap: tämä tilanne ja kysymys on hypoteettinen, molemmat puolisot ovat elossa ja omaisuuden arvo on enemmän kuin velat.
Ap
Ap, kohdassa 1 sanot, että kaikki omaisuus on yhteistä, mutta kohdassa 2, että osakkeet ja rahastosijoitukset ovat vain Y:n nimissä. Nämä kaksi ovat ristiriidassa keskenään. Ymmärrätkö, että osituksen kannalta on olennaista, kumman nimissä omaisuus on.
Mutta vaikka osakkeet on vain toisen nimissä niin eikö nekin lasketa yhteiseen omaisuuteen? Koska ei siis ole avioehtoa tehtynä.
Olemme tehneet kaksi pesänselvitustä velkaiseen pesään. Kyseessä oli kyllä yksinasuvasta ihmisestä. Velkaa enemmän, kuin varallisuutta, joten velat ensin pois ja ylimenevä osuus ei periytynyt, vaan jäivät velanantajan tappioksi.
Tottakai kannattaa ehdottaa. En nyt vaan tässä lyhyessä vastauksessani voi esittää vaihtoehtoja C, D, E ja niin edelleen.
Esittämäni vaihtoehdot ovat tosielämää. Leski voi ehdottaa esittämääsi vaihtoehtoa C, mutta miksi perilliset sen hyväksyisivät?? Perillisten kannaltahan paras ratkaisu olisi B, jolloin leski maksaa elinaikanaan velkaa ja leskenkin kuoleman jälkeen perilliset mahdollisesti saisivat jotain omaisuutta.
Paljon tosielämässä riippuu perillisten (ensiksi kuolleen lasten) ja lesken väleistä.
Vaihtoehto D voisi olla, että vainajan lapset maksavat omasta pussista koko velan (ovat rikkaita ja säälivät köyhää leskeä).
Vaihtoehto E voisi olla, että lapset ja leski sopivat, että omistussuhde asuntoon on lapset 25 yhteensä ja leski 75 ja velat samassa suhteessa maksetaan. Pankin suostumus saatava.
Vaihtoehto F voisi olla, että …..
Koska kuolinpesän osakkaat voivat sopia asioista (myös velasta pankin suostumuksella) lähes miten tahansa, on mahdotonta vastata tänne tyhjentävästi.
Esittämäni A ja B ovat niitä todennäköisimpiä tilanteita.
-asianajaja-