Lue keskustelun säännöt.
On paljon työttömiä, jotka on tosiasiassa työkyvyttömiä
16.02.2020 |
Tämmöisiä ei töihin saa. Valitettavaa mutta niin se vaan on.
Olen ajatellut itsestäkin,että ei taida enää olla töihin.
Kommentit (55)
Tein alunperin fyysisesti raskasta työtä ja se vei ensin polven, tuli polvileikkaus. Sitten siirrettiin tekemään istumatyötä, siitä selkä ei tykännyt enkä saanut vaihtaa parempaan työtuolin ja nyt on päiviä jolloin on alaraajat ja kädet joinainpäivinä halvaantuneet tai vain maitohapoilla. Enää en juurikaan jaksa tehä töitä kun pitää ajatella pääsenkö kävelemään kauppaan. Sukulaisia ja kavereita ei ole niin jos jotain tapahtuu niin olen ihan yksin ja voi oikeasti mennä päiviä ennen kuin katoamiseni huomataan. Kelan mukaan olen kuitenkin täysin työkykyinen koska en ole pysyvästi neliraaja halvaantunut. Varastoon minua kerran yritetty laittaa töihin ja kahdesti siivoojaksi, mutta ei ne minulta oikein luonnu kun en pysty selän takia kävelemään kovinkaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja paljon on pelkästään työhaluttomia. Tekosyitä miksi ei muka voida töitä edes hakea kyllä riittää.
99% työttömistä haluaisi varmasti mennä töihin, ne loput 1% on ehkä niitä työhaluttomia. Esim. näitä ideologisesti työttömiä en minäkään myös itse työttömänä ymmärrä. Heillä tuntuu olevan jo valmiiksi se asenne, että töihin ei halutakaan mennä.
On niitä enemmän. On näitä avoimesti työhaluttomia, ehkä se 1 %, ja sitten on iso joukko näitä whineypantsejä. "en mä voi hakea töitä, en ainakaan sieltä missä niitä on koska tekosyy x, y ja z ja palkkakin olisi niin pieni ettei siitä jäisi kuin parisataa enemmän kuin tuista jää".
Vierailija kirjoitti:
Minä olen puoliksi työkykyinen työtön. Voisin tehdä esim. osa-aikaisia töitä, kokopäivätyöhön minusta ei ole. Kukaan työnantaja ei palkkaa puoliksi työkykyistä töihin, joten työttömyyteni tulee varmasti jatkumaan.
Olen etsinyt itselleni tässä osa-aikaista työtä ja silmiini on osunut useampikin STEAn tukema työpaikka, johon pääsyvaatimuksena on osatyökykyisyys ja ovat osa-aikaisia. Niissäkin on tosin 80% työaika, joten aika kova pitää työkyvyn kuitenkin olla. Sehän on joko kuuden tunnin päiviä tai neljä normaalimittaista työpäivää.
En sano, että sun pitäisi ryhdistäytyä ja hakea (selvennykseksi, koska se tuntuu olevan palstan henki) vaan halusin vain sanoa, että tällaisia mahdollisuuksia nykyään on, mikäli sellainen on sinun tilanteessasi mahdollista ja tuntuisi sopivalta.
Mulle riittäis se "parisataakin" enemmän ja menisin töihin ja syitä on monia miksi töissä kannattaa käydä vaikka palkka olisikin vain vähän isompi kuin tuet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei-koskaan-töissä-olleet pitäisi päästää työkyvyttömyyseläkkeelle, joka on 70% takuueläkkeestä. Asumistukea ei maksettaisi, sen sijaan saisi asuntolapaikan.
Ilmaiseksiko sen asuntolapaikan saisi? Missä niitä asuntoloita on?
Ei tietenkään ilmaiseksi. Johan se olisi tosi tyhmää. Näitä asuntoloita pitäisin rakentaa kaupunkien laidoille ja maaseudulle minne työttömät voitaisiin sijoittaa edullisiin asuntolasoluihin kohtuullisella 100-300 euron kuukausivuokralla riippuen siitä kuinka lähellä kaupunkia asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei-koskaan-töissä-olleet pitäisi päästää työkyvyttömyyseläkkeelle, joka on 70% takuueläkkeestä. Asumistukea ei maksettaisi, sen sijaan saisi asuntolapaikan.
Ilmaiseksiko sen asuntolapaikan saisi? Missä niitä asuntoloita on?
Ei tietenkään ilmaiseksi. Johan se olisi tosi tyhmää. Näitä asuntoloita pitäisin rakentaa kaupunkien laidoille ja maaseudulle minne työttömät voitaisiin sijoittaa edullisiin asuntolasoluihin kohtuullisella 100-300 euron kuukausivuokralla riippuen siitä kuinka lähellä kaupunkia asuvat.
Ja parakin tunnuslause olisi tietysti että "Arbeit macht frei"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu pahalta nuo puheet, että pitäisi johonkin kes ki tys leirille muuttaa asumaan. Ihan samalta tuntuu kun ne puheet, missä minut pitäisi viedä saunan taakse.
Olen kuitenkin ihan hyvä ihminen, tunnollinen, ki l tt i, ahkera ja rehellinen. Minulla on vaan sairauksia, joita en ole itse voinut mitenkään estää.
Toivon teille kaikille vihapuhujille ja maassa makaavan päälle paskoville raukoille jotain oikein kunnon oppiläksyä joka kehittäisi teitä ihmisinä sen verran, että oppisitte pitämään naamanne kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei-koskaan-töissä-olleet pitäisi päästää työkyvyttömyyseläkkeelle, joka on 70% takuueläkkeestä. Asumistukea ei maksettaisi, sen sijaan saisi asuntolapaikan.
Ilmaiseksiko sen asuntolapaikan saisi? Missä niitä asuntoloita on?
Ei tietenkään ilmaiseksi. Johan se olisi tosi tyhmää. Näitä asuntoloita pitäisin rakentaa kaupunkien laidoille ja maaseudulle minne työttömät voitaisiin sijoittaa edullisiin asuntolasoluihin kohtuullisella 100-300 euron kuukausivuokralla riippuen siitä kuinka lähellä kaupunkia asuvat.
Teeppä adressi tästä ja katotaan miten käy. Ai niin tervetuloa joukkoon mukaan sitten kun homma ksee ja joudut työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein alunperin fyysisesti raskasta työtä ja se vei ensin polven, tuli polvileikkaus. Sitten siirrettiin tekemään istumatyötä, siitä selkä ei tykännyt enkä saanut vaihtaa parempaan työtuolin ja nyt on päiviä jolloin on alaraajat ja kädet joinainpäivinä halvaantuneet tai vain maitohapoilla. Enää en juurikaan jaksa tehä töitä kun pitää ajatella pääsenkö kävelemään kauppaan. Sukulaisia ja kavereita ei ole niin jos jotain tapahtuu niin olen ihan yksin ja voi oikeasti mennä päiviä ennen kuin katoamiseni huomataan. Kelan mukaan olen kuitenkin täysin työkykyinen koska en ole pysyvästi neliraaja halvaantunut. Varastoon minua kerran yritetty laittaa töihin ja kahdesti siivoojaksi, mutta ei ne minulta oikein luonnu kun en pysty selän takia kävelemään kovinkaan hyvin.
Sama kela päättää työssäkäyvien jaksamisesta. Hoitotyössä saa seurata ikääntyvien vaivoja, juurikin noita polvia, selkiä, käsiä... Työttömänä on vaan niin paljon helpompi sanoa, että olen työkyvytön ja haastatteluissa luetella vaivat niin turha pelätä saavansa töitä. Töissä nämä samat ihmiset sinnittelee, kun ei ole vaihtoehtoja, päivän-parin saikkuja kerrallaan, särkylääkkeillä ja kortisonipiikeillä. Pitkäaikaissairailla joilla joku perussairaus on juuri noin, että ei he kauppaan pääse työpäivän jälkeen kauppaan kävelemään (josko vapaallakaan). Ette te työttömyyden takia mitään kiusattuja ole. Jos kela on todennut, että olet työkykyinen niin olet. Vai miten pystyt perustelemaan, että just teidän, jotka ette muutenkaan tee mitään muuta kuin lepää ja kerää voimia, pitäisi saada ennemmin vielä eläkepaperit?! Joudutte täyttämään hakemuksia? Uuh, miten raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen puoliksi työkykyinen työtön. Voisin tehdä esim. osa-aikaisia töitä, kokopäivätyöhön minusta ei ole. Kukaan työnantaja ei palkkaa puoliksi työkykyistä töihin, joten työttömyyteni tulee varmasti jatkumaan.
Olen etsinyt itselleni tässä osa-aikaista työtä ja silmiini on osunut useampikin STEAn tukema työpaikka, johon pääsyvaatimuksena on osatyökykyisyys ja ovat osa-aikaisia. Niissäkin on tosin 80% työaika, joten aika kova pitää työkyvyn kuitenkin olla. Sehän on joko kuuden tunnin päiviä tai neljä normaalimittaista työpäivää.
En sano, että sun pitäisi ryhdistäytyä ja hakea (selvennykseksi, koska se tuntuu olevan palstan henki) vaan halusin vain sanoa, että tällaisia mahdollisuuksia nykyään on, mikäli sellainen on sinun tilanteessasi mahdollista ja tuntuisi sopivalta.
Kuuden tunnin päivät tai neljä normaalimittaista työpäivää eivät ainakaan minulle puoliksi työkykyisenä sovi, siis en pysty tekemään kokonaista päivää. Mutta kiitos vinkistä, yritän etsiä työpaikkaa, jossa työtunteja olisi vähemmän. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saa ihmisen haaveilemaan tuollaisista asuntoloista (työttömien kes k i tysleireistä)?
Mitä tuollaiselle ihmiselle on tehty?
Voisi kuvitella, että tuollaisia haaveileva henkilö on heikko, kokee voimattomuutta ja tietää itsekin olevansa aika alhainen.
Hänellä on vain joku surkea työnsä, jonka varaan sitten yrittää rakentaa identiteettinsä. Se kun ei sitten saa tuntemaan itseään vieläkään miksikään (koska surkeus on sisäistä) niin pitää yrittää polkea jotain työttömiä alas, josko sitten tuntuisi arvokkaammalta.
No jokainen tietää ettei se toimi. Ei surkimus muutu arvokkaaksi vaikka pa skoisi toisten päälle.
Surkimus pysyy surkimuksena, koska on sellainen, riippumatta toisten ihmisten elinolosuhteista.
Minua ei otettu edes ilmaiseksi töihin työkokeiluun. Ollut syöpää ja masennusta ja muita leikkauksia vaativia sairauksia viime vuodet, toivottavasti syöpä minut korjaa pian pois yhteiskuntaa rasittamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi lusikalla ottaa kun on pipetillä annettu eväät vintille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein alunperin fyysisesti raskasta työtä ja se vei ensin polven, tuli polvileikkaus. Sitten siirrettiin tekemään istumatyötä, siitä selkä ei tykännyt enkä saanut vaihtaa parempaan työtuolin ja nyt on päiviä jolloin on alaraajat ja kädet joinainpäivinä halvaantuneet tai vain maitohapoilla. Enää en juurikaan jaksa tehä töitä kun pitää ajatella pääsenkö kävelemään kauppaan. Sukulaisia ja kavereita ei ole niin jos jotain tapahtuu niin olen ihan yksin ja voi oikeasti mennä päiviä ennen kuin katoamiseni huomataan. Kelan mukaan olen kuitenkin täysin työkykyinen koska en ole pysyvästi neliraaja halvaantunut. Varastoon minua kerran yritetty laittaa töihin ja kahdesti siivoojaksi, mutta ei ne minulta oikein luonnu kun en pysty selän takia kävelemään kovinkaan hyvin.
Sama kela päättää työssäkäyvien jaksamisesta. Hoitotyössä saa seurata ikääntyvien vaivoja, juurikin noita polvia, selkiä, käsiä... Työttömänä on vaan niin paljon helpompi sanoa, että olen työkyvytön ja haastatteluissa luetella vaivat niin turha pelätä saavansa töitä. Töissä nämä samat ihmiset sinnittelee, kun ei ole vaihtoehtoja, päivän-parin saikkuja kerrallaan, särkylääkkeillä ja kortisonipiikeillä. Pitkäaikaissairailla joilla joku perussairaus on juuri noin, että ei he kauppaan pääse työpäivän jälkeen kauppaan kävelemään (josko vapaallakaan). Ette te työttömyyden takia mitään kiusattuja ole. Jos kela on todennut, että olet työkykyinen niin olet. Vai miten pystyt perustelemaan, että just teidän, jotka ette muutenkaan tee mitään muuta kuin lepää ja kerää voimia, pitäisi saada ennemmin vielä eläkepaperit?! Joudutte täyttämään hakemuksia? Uuh, miten raskasta.
Työelämä on nykyään kova ja vaativa, ja on totta että myös työssäkäyvissä on nykyään osittain työkyvyttömiä. Ei se olekaan oikein, että heitä pidetään väkisin töissä viimeiseen asti, ja vasta kun terveys romahtaa kokonaan ehkä päästetään eläkkeelle. Ei se silti oikeuta sinua suhtautumaan ylimielisesti työkyvyttömiä työttömiä kohtaan.
Kela taas on tehnyt usein sellaisia päätöksiä, että oikeasti sairaat ovat muka työkykyisiä, vaikka heillä on työkyvyttömyydestään ihan lääkärintodistus, jopa monelta eri lääkäriltä. Ja päätöksen tehnyt henkilö ei ole tietenkään edes koskaan tavannut tätä sairasta ihmistä ja itse arvioinut hänen työkykyään. Joten näyttää siltä, että Kelalla ei haluta päästää osaa sairaita eläkkeelle, koska se tulisi yhteiskunnalle kalliimmaksi. ERI
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa tampiot tajuta, että me töitä saaneet työttömät olemme aika hyvä elävä todiste siitä, että työttömät haluavat töihin. Mä olisin tappanut itseni, jos en olisi saanut töitä, mutta aika hyvässä vaiheessa sitten lopulta sain. Tai no, perhe piti hengissä, ilman perhettä olisin varmaan sen tehnyt. Toisaalta perhe rajoitti, joten en tiedä miten olisi käynyt. Suurin syy siihen oli asenteet, että töitä oli vaikea saada. Jäin työttömäksi konkurssin vuoksi äitiyslomalla. Ei peilissä katsoneessa tyypissä mitään vikaa ollut, työelämässä oli ja on paljon suurempia tampioita. Vain laiska luuseri itse voi väittää, etteikö sellaisia työelämässä oli. Laiska kun on laiskuudelle sokea.
Itse olisin sitten tämän perusteella lähtenyt täältä jo vuosia sitten. Onneksi olen aina miettinyt, että jos en työtä saa niin se ei ole syy itselleen mitään peruuttamatonta tehdä. Muuten silti elämä aika vaikeaa välillä ja sitä kuinka kauan täällä vielä kestän on vaikeaa sanoa. Tuntuu vahvasti silti, etten elä vanhaksi kuitenkaan. Välillä mietin, että harmi kun väärät ihmiset sairastuu, kun itse olisi jo valmis lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein alunperin fyysisesti raskasta työtä ja se vei ensin polven, tuli polvileikkaus. Sitten siirrettiin tekemään istumatyötä, siitä selkä ei tykännyt enkä saanut vaihtaa parempaan työtuolin ja nyt on päiviä jolloin on alaraajat ja kädet joinainpäivinä halvaantuneet tai vain maitohapoilla. Enää en juurikaan jaksa tehä töitä kun pitää ajatella pääsenkö kävelemään kauppaan. Sukulaisia ja kavereita ei ole niin jos jotain tapahtuu niin olen ihan yksin ja voi oikeasti mennä päiviä ennen kuin katoamiseni huomataan. Kelan mukaan olen kuitenkin täysin työkykyinen koska en ole pysyvästi neliraaja halvaantunut. Varastoon minua kerran yritetty laittaa töihin ja kahdesti siivoojaksi, mutta ei ne minulta oikein luonnu kun en pysty selän takia kävelemään kovinkaan hyvin.
Sama kela päättää työssäkäyvien jaksamisesta. Hoitotyössä saa seurata ikääntyvien vaivoja, juurikin noita polvia, selkiä, käsiä... Työttömänä on vaan niin paljon helpompi sanoa, että olen työkyvytön ja haastatteluissa luetella vaivat niin turha pelätä saavansa töitä. Töissä nämä samat ihmiset sinnittelee, kun ei ole vaihtoehtoja, päivän-parin saikkuja kerrallaan, särkylääkkeillä ja kortisonipiikeillä. Pitkäaikaissairailla joilla joku perussairaus on juuri noin, että ei he kauppaan pääse työpäivän jälkeen kauppaan kävelemään (josko vapaallakaan). Ette te työttömyyden takia mitään kiusattuja ole. Jos kela on todennut, että olet työkykyinen niin olet. Vai miten pystyt perustelemaan, että just teidän, jotka ette muutenkaan tee mitään muuta kuin lepää ja kerää voimia, pitäisi saada ennemmin vielä eläkepaperit?! Joudutte täyttämään hakemuksia? Uuh, miten raskasta.
Työelämä on nykyään kova ja vaativa, ja on totta että myös työssäkäyvissä on nykyään osittain työkyvyttömiä. Ei se olekaan oikein, että heitä pidetään väkisin töissä viimeiseen asti, ja vasta kun terveys romahtaa kokonaan ehkä päästetään eläkkeelle. Ei se silti oikeuta sinua suhtautumaan ylimielisesti työkyvyttömiä työttömiä kohtaan.
Kela taas on tehnyt usein sellaisia päätöksiä, että oikeasti sairaat ovat muka työkykyisiä, vaikka heillä on työkyvyttömyydestään ihan lääkärintodistus, jopa monelta eri lääkäriltä. Ja päätöksen tehnyt henkilö ei ole tietenkään edes koskaan tavannut tätä sairasta ihmistä ja itse arvioinut hänen työkykyään. Joten näyttää siltä, että Kelalla ei haluta päästää osaa sairaita eläkkeelle, koska se tulisi yhteiskunnalle kalliimmaksi. ERI
Pahoittelen jos kuulostin ylimieliseltä. Se on kiukkua työkavereiden puolesta. Mielestäni puhe TYÖTTÖMIEN työkyvyttömyydestä on itsensä jalustalle nostamista. Yleisesti asiasta voisi kyllä puhua. Mutta ei niin, että se olisi erityisesti työttömien ongelma. Sairaudet ja jaksaminen samalle viivalle, oli töissä tai työtön.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei-koskaan-töissä-olleet pitäisi päästää työkyvyttömyyseläkkeelle, joka on 70% takuueläkkeestä. Asumistukea ei maksettaisi, sen sijaan saisi asuntolapaikan.
Mitä sä horiset oikeesti, ei kaikissa työkyvyttömissä työttömissä ole sellaisia, jotka eivät koskaan olisi missään olleet töissä. Minäkin olen sentäs tahkonnut töitä jonkun verran ja veroja valtiolle kuin kunnallekin, mutta ei ole meidän nyt työttömänä olevien vika, että olemme sattumalta saanneet erinäisiä työkyvyttömyysperusteisia sairauksia matkan varrella, ja tajua jo, ettei sen paluu työelämään enää onnistu monenkaan työkyvyttömän kohdalla näin vaikeina aikoina, koska työpaikkoja on liian vähän suhteessa ylipäätänsä työttömiin työnhakijoihin nähden, joista suurin osa on vielä terveitä.
Toinen vaikea este päästä takaisin työelämään on ikääntyminen, ja kun ikämittarissa heilahdus tapahtuu yli 50 vuoden, niin takuuvarmasti et ole kovin otettu vaihtoehto työnantajalle, ja lisäten siihen vielä työnhakijan rajoitteet terveytensä puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa ihmisen haaveilemaan tuollaisista asuntoloista (työttömien kes k i tysleireistä)?
Mitä tuollaiselle ihmiselle on tehty?
Voisi kuvitella, että tuollaisia haaveileva henkilö on heikko, kokee voimattomuutta ja tietää itsekin olevansa aika alhainen.
Hänellä on vain joku surkea työnsä, jonka varaan sitten yrittää rakentaa identiteettinsä. Se kun ei sitten saa tuntemaan itseään vieläkään miksikään (koska surkeus on sisäistä) niin pitää yrittää polkea jotain työttömiä alas, josko sitten tuntuisi arvokkaammalta.
No jokainen tietää ettei se toimi. Ei surkimus muutu arvokkaaksi vaikka pa skoisi toisten päälle.
Surkimus pysyy surkimuksena, koska on sellainen, riippumatta toisten ihmisten elinolosuhteista.
Nat sien toimintaa on selitetty esim frustraatio-aggressio-hypoteesillä= erinäiset ongelmat omassa elämässä on herättänyt turhautumista ja se on sitten kohdistettu viattomiin sivullisiin.
99% työttömistä haluaisi varmasti mennä töihin, ne loput 1% on ehkä niitä työhaluttomia. Esim. näitä ideologisesti työttömiä en minäkään myös itse työttömänä ymmärrä. Heillä tuntuu olevan jo valmiiksi se asenne, että töihin ei halutakaan mennä.