Lue keskustelun säännöt.
Onko rakkauden kuoleminen pätevä syy eroon ja perheen hajottamiseen
16.02.2020 |
Tähän on tultu. En voi enää sanoa rakastavani puolisoani. Meillä ei ole enää juurikaan seksiä eikä oikein paljoa puhuttavaakaan. Ei enää hauskaa.
Pitkä liitto takana ja lapset teini-ikäsiä. Tuntuu pahalta hajottaa kaikki kun mitään suurta draamaa ei kuitenkaan ole. Välillä kyllä ahdistaa toisen läsnäolo, varsinkin näin viikonloppuisin. Mietin myös, että jos hajotan perheen ja lasken hyvän puolison menemään, että entä jos en enää koskaan löydäkään rakkautta ja jään yksin. Vietin nuorempana monta vuotta sinkkuna ja se oli loppuaikoina aika kamalaa.
Tälläsiä pohdintoja pyörii päässäni. Onko kokemusta liiton hajoittamisesta ihan vain siksi, että on kasvettu erilleen?
Kommentit (38)
Ei ole pätevä syy. Teillä on lapset, he eivät ansaitse elämänsä perustan lyömistä hajalle, varsinkaan teini-iässä kun on muutenkin myrskyisää. Luultavaa on, ettet löytäisi läheskään yhtä hyvää miestä jos eroaisit, ja jos löytäisitkin, lapset luultavasti suhtautuisivat häneen penseästi. Ihan käytännön tasolla elämäsi muuttuisi älyttömän paljon hankalammaksi. Lisäksi parinkymmenen vuoden kuluessa seksin tarve häviää, jolloin se läheisyyden puutekaan ei enää haittaa, mutta vanhuuden kohtaaminen yksin on ihan saletisti paljon haasteellisempaa kuin puolison kanssa. Teillä on joku ohimenevä kriisi, sinnittele sen yli, niin parin vuoden päästä elämä hymyilee taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette kerran menneet avioliittoon ja luvanneet pysyä yhdessä läpi myötä- ja vastoinkäymisten kunnes kuolema erottaa.
Ehkä teillä on nyt sellainen huono jakso, jonka läpi voitte yhdessä mennä, vaikka sitä rakastumisen tunnetta ei olekaan? Ehkä edessäpäin on parempaa? Monet avioparit ovat löytäneet rakkauden, yhteisen huumorin ja hauskan arjen uudestaan.
Jos puoliso on kunnollinen ja kaikki ihan ok, mielestäni ei kannata lähteä ottamaan avioeroa. Joskus vanhana kun katsoo elämäänsä taaksepäin, niin sitä ei ainakaan tarvitse katua, että sitoutui loppuun asti avioliittoon, niin kuin lupasi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jos toi olis syy niin kaikki erois. Oikeesti elämä
Ei ole aina kliffaa. Nyt vaan joudut elämään ton kanssa ja keskityt muihin asioihin. Perheellisenä sun täytyy uhrautua. Jos teillä ei olis lapsia niin senkun huitelisit. Voittehan toki puolison kanssa sopia että Voitte elää vähän ”vapaammassa” suhteessa jos joskus sellainen mahis tulisi eteen.
Ap mietit aloituksessasi sitä, että mahtaisitko löytää uuden kumppanin. Kukapa tietää.
Mutta uhraa myös ajatuksia sille, että miltä sinun elämä näyttää, jos miehesi, silloin ex löytää uuden naisen. Ehkä menee tämän naisen kanssa naimisiin, ehkä saa vauvan jne. Lapsenne joutuu siinä keskelle uusperhesotkua, jossa se miehesi uusi vaimo saattaa olla ihan kamala harakka, joka vihaa sinua ja lapsianne. Ja sinä et voi siihen vaikuttaa yhtään, että miten lasten isänluonaolot sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap? Uusia suhteita saa kyllä, mutta hyviä suhteita ei välttämättä saa. Joku saa, onneksi. Mutta suuri osa ei saa. Mahdoton sanoa kävisikö sinulla tuuri. Ikävä kyllä vain on niin, että 35-60 -vuotiaissa miehissä on sinkkuna lähinnä sellaisia "jämäpaloja". Älkää miehet vetäkö tästä hernettä nenään, voi olla että sinkkunaisetkin tuossa ikäryhmässä on vähän jämäpaloja.
Jos ongelma liitossa on tylsä arki, niin sen saa kyllä korjattua kivemmaksi arjeksi. Jos ongelmana on päihteet tai halveksunta tms, niin liiton korjaaminen alkaa olla todella vaikeaa. Mutta tylsän liiton osalta kannattaa vielä yrittää. Aloittaa siitä, että muuttaa itsensä ensin pirteäksi ja jännittäväksi ihmiseksi, jolla on mielenkiintoinen henkilökohtainen elämä. Ja toivoo, että puoliso tekee sen innoittamana saman muutoksen.[/
Sepä se, kaikki tuntuu tylsältä. Puolisoni varmasti välittää minusta ja haluaisi kaiken olevan hyvin. Minulla on tämä ongelma, että en näe enää häntä miehenä vaan enemmän kaverina ja odotukset hänen puoleltaan ahdistavat. Emme osaa puhua. Hän on kunnollinen ja kotona viihtyvä. Minä haluaisin mennä enemmänkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista ihan keskustella miehen kanssa, että toivot enemmän läheisyyttä, hellyyttä jne. Ehkä hän toivoo myös samaa, mutta olette jumittunut johonkin ilman kommunikaatiota? Voi myös selvitä, että liitto tosiaan on ohi...
Saisin varmasti läheisyyttä ja hellyyttä, mutta en halua nyt niitä. Työnnän puolisoani pois olemalla kylmä häntä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap? Uusia suhteita saa kyllä, mutta hyviä suhteita ei välttämättä saa. Joku saa, onneksi. Mutta suuri osa ei saa. Mahdoton sanoa kävisikö sinulla tuuri. Ikävä kyllä vain on niin, että 35-60 -vuotiaissa miehissä on sinkkuna lähinnä sellaisia "jämäpaloja". Älkää miehet vetäkö tästä hernettä nenään, voi olla että sinkkunaisetkin tuossa ikäryhmässä on vähän jämäpaloja.
Jos ongelma liitossa on tylsä arki, niin sen saa kyllä korjattua kivemmaksi arjeksi. Jos ongelmana on päihteet tai halveksunta tms, niin liiton korjaaminen alkaa olla todella vaikeaa. Mutta tylsän liiton osalta kannattaa vielä yrittää. Aloittaa siitä, että muuttaa itsensä ensin pirteäksi ja jännittäväksi ihmiseksi, jolla on mielenkiintoinen henkilökohtainen elämä. Ja toivoo, että puoliso tekee sen innoittamana saman muutoksen.[/
Sepä se, kaikki tuntuu tylsältä. Puolisoni varmasti välittää minusta ja haluaisi kaiken olevan hyvin. Minulla on tämä ongelma, että en näe enää häntä miehenä vaan enemmän kaverina ja odotukset hänen puoleltaan ahdistavat. Emme osaa puhua. Hän on kunnollinen ja kotona viihtyvä. Minä haluaisin mennä enemmänkin.
Ap
Oletko ihastunut toiseen? Kuulostat siltä, että salaa elättelet ajatuksia jostain toisesta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista ihan keskustella miehen kanssa, että toivot enemmän läheisyyttä, hellyyttä jne. Ehkä hän toivoo myös samaa, mutta olette jumittunut johonkin ilman kommunikaatiota? Voi myös selvitä, että liitto tosiaan on ohi...
Saisin varmasti läheisyyttä ja hellyyttä, mutta en halua nyt niitä. Työnnän puolisoani pois olemalla kylmä häntä kohtaan.
Ok, et halua läheisyyttä etkä hellyyttä mieheltäsi.
Mitä haluat? Mieheltäsi? Omalta elämältäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap? Uusia suhteita saa kyllä, mutta hyviä suhteita ei välttämättä saa. Joku saa, onneksi. Mutta suuri osa ei saa. Mahdoton sanoa kävisikö sinulla tuuri. Ikävä kyllä vain on niin, että 35-60 -vuotiaissa miehissä on sinkkuna lähinnä sellaisia "jämäpaloja". Älkää miehet vetäkö tästä hernettä nenään, voi olla että sinkkunaisetkin tuossa ikäryhmässä on vähän jämäpaloja.
Jos ongelma liitossa on tylsä arki, niin sen saa kyllä korjattua kivemmaksi arjeksi. Jos ongelmana on päihteet tai halveksunta tms, niin liiton korjaaminen alkaa olla todella vaikeaa. Mutta tylsän liiton osalta kannattaa vielä yrittää. Aloittaa siitä, että muuttaa itsensä ensin pirteäksi ja jännittäväksi ihmiseksi, jolla on mielenkiintoinen henkilökohtainen elämä. Ja toivoo, että puoliso tekee sen innoittamana saman muutoksen.[/
Sepä se, kaikki tuntuu tylsältä. Puolisoni varmasti välittää minusta ja haluaisi kaiken olevan hyvin. Minulla on tämä ongelma, että en näe enää häntä miehenä vaan enemmän kaverina ja odotukset hänen puoleltaan ahdistavat. Emme osaa puhua. Hän on kunnollinen ja kotona viihtyvä. Minä haluaisin mennä enemmänkin.
Ap
No etkö voi mennä ilman miestäsi? Omat vanhempani ovat olleet 50 vuotta naimisissa, ja äitini on varsinainen kotihiiri, kun taas isälläni on paljon harrastuksia ja tilaisuuksia, joissa tykkää käydä tuttujaan tapaamassa. Heillä on käsittääkseni erittäin onnellinen avioliitto, vaikka eivät he kauhean paljon yhdessä mitään tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itsellä sama tilanne ja lähtökuopissa olen jo kauan ollut. En vaan saa lähdettyä. Rakkautta ei takaisin saa, koska sitä ei ole koskaan ollut. Enkä edes halua.
Mutta toisaalta en edes haaveile uudesta suhteesta tai mistään toisesta miehestä.
Ja tiedän kyllä että tämä kylmyys on molemminpuolista. Olisinhan muuten joskus kuullut olevani ihana tai rakas tai minua olisi edes joskus halattu tai pussattu?
Ajatus siitä, että on mieluummin vaikka yksin, kuin liitossaan, on hyvä pohja erolle. Minä lähdin juuri siksi kun vuosia mietittyäni tajusin, etten tarvitse uutta suhdetta tai yhtäkään miestä voidakseni paremmin, mutta avioliittoni tekee minut onnettomaksi. Ja etten ole koskaan rakastanut, ettei ole mitään upeita aikoja joita yrittää palauttaa mieleen. Ei eroaminen helppoa ollut, ei todellakaan, mutta kannatti. Ja löysin lopulta upean miehenkin ja vasta tässä suhteessa tajuan, mitä parisuhteen kuuluu olla.
Tämän liiton eteen olen valmis tekemään kaikkeni.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. kaikissa pitkissä liitoissa käy noin. Hieman vielä eteenpäin, niin tilanne taas muuttuu kun tulee sopivasti ikää lisää.
Biologinen kaava. Pariutumisaika - lisääntyminen - parisuhde tarpeeton, lapset tärkeintä - vanhuuden kumppanuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista ihan keskustella miehen kanssa, että toivot enemmän läheisyyttä, hellyyttä jne. Ehkä hän toivoo myös samaa, mutta olette jumittunut johonkin ilman kommunikaatiota? Voi myös selvitä, että liitto tosiaan on ohi...
Saisin varmasti läheisyyttä ja hellyyttä, mutta en halua nyt niitä. Työnnän puolisoani pois olemalla kylmä häntä kohtaan.
Ok, et halua läheisyyttä etkä hellyyttä mieheltäsi.
Mitä haluat? Mieheltäsi? Omalta elämältäsi?[/
Tämän kun tietäisi. Kipuilen itseni ja elämäni kanssa enkä osaa tai uskalla tehdä mitään ratkaisuja mihinkään suuntaan. Sisällä on vain levoton olo.
Toista kohtaan tuntema kunnioitus on kantava voima vaikka rakkaus saattaa aaltoilla pitkässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ihminen tuhoaa parisuhteensa tietyn ajatusvirheen takia:
Moni ihminen toivoo ja olettaa (osin tiedostamattaan), että puolison tehtävä on tehdä minut onnelliseksi. Ja jos en tunne itseäni onnelliseksi, niin liitossa vikaa tai puolisossa vikaa, ja parasta erota. Mutta tämä on suuri ajatusvirhe. Jokaisen ihmisen pitää nimittäin tehdä itse itsensä onnelliseksi, omasta onnesta ei voi vastuuttaa muita ihmisiä eikä voi olettaa eikä vaatia, että toisen tehtävä olisi tehdä minut onnelliseksi.
Ei kai ap sinullakin ole tämä ajatusvirhe? Kun kuulostat siltä, että olet tyytymätön elämääsi ja kohdistat puolisoosi pettymystä siitä, että sinulla on tylsä ja ankea elämä. Ei ole hänen tehtävä tehdä sinun elämää ihanaksi tai onnelliseksi, sinun täytyy itse sisältäsi löytää se elämääntyytyväisyys ja onnellisuus. Puolisot on sitä varten, että tuon oman onnellisuuden löytämisen jälkeen on joku jonka kanssa jakaa se onnellisuus.
En eroaisi silloin kun lapset ovat teini-ikäisiä. Se on lapselle pahin mahdollinen ikä kokea vanhempien ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista ihan keskustella miehen kanssa, että toivot enemmän läheisyyttä, hellyyttä jne. Ehkä hän toivoo myös samaa, mutta olette jumittunut johonkin ilman kommunikaatiota? Voi myös selvitä, että liitto tosiaan on ohi...
Saisin varmasti läheisyyttä ja hellyyttä, mutta en halua nyt niitä. Työnnän puolisoani pois olemalla kylmä häntä kohtaan.
Ok, et halua läheisyyttä etkä hellyyttä mieheltäsi.
Mitä haluat? Mieheltäsi? Omalta elämältäsi?[/
Tämän kun tietäisi. Kipuilen itseni ja elämäni kanssa enkä osaa tai uskalla tehdä mitään ratkaisuja mihinkään suuntaan. Sisällä on vain levoton olo.
Ehkä sinulla on ikäkriisi. Mitä jos kokeilisit mennä yksin terapiaan selkeyttämään ajatuksiasi ennen kuin teet mitään peruuttamattomia ratkaisuja?
Minusta on, mutta ei se ole ennenkään ketään estänyt.
Listaa ap tähän puolisosi viisi parasta puolta ja viisi huonointa puolta, niin otan sen jälkeen kantaa mitä voisi olla viisasta tehdä.