Tuntuu, että olen epäonnistunut elämässäni

Minulla taas ei ole ollut hyviä mahdollisuuksia, vaikka olen niitä ihan hakemalla hakenut. Olen aina tosi aktiivisesti yrittänyt iskeä ahkerasti kiinni pieneenkin juttuun epävarmuudesta huolimatta, ajatellen sen poikivan hyvin tehtynä jotain isompaa ja taas isompaa. No ei, koskaan ei ole poikinut. Sinäkö sait ne minunkin mahdollisuuteni? ;)

Hmmm.... Ei sairastumisessa ole mitään noloa.

Mitä tähän sanoisi. Kello tikittää kaikille, oli tausta mikä tahansa. Tästä eteenpäin voi tehdä paremmin - tai sitten juuttua siihen menneeseen ja tuhlata lopunkin ajan tosi typerällä tavalla. Valitse itse.

Se että tuntuu joltakin, ei automaattisesti tarkoita, että asiat olisivat niin.

Kannattaa ajatella niin että mennyt on mennyttä, sitä ei voi muuttaa. Katse rohkeasti eteenpäin vain.

Minulla taas on niin että olen yrittänyt vähän liikaakin miellyttää muita... olen totaali-yh ja töissä paikassa jossa hommaa on ihan liikaa ja lisäksi minua kiusataan. Joka päivä olen kuitenkin tsempannut ja tehnyt parhaani ja enemmänkin, en ole itkenyt kiusaajien nähden ja lasteni eteen olen myös aina tehnyt kaikkeni. Kokoajan tuntuu että minulta vaaditaan ihan liikaa, en ehdi enkä pysty yksin kaikkeen. Itsetuntoni on ollut tosi huono jo kauan, koska ex petti minua pitkään ja ei nyt halua tavata lapsiaan ym. ja on saanut minut uskomaan että olen hirveä, ruma läski jota kukaan koko maailmassa ei halua. Nyt kuitenkin olen alkanut pohtia että ehkä asia ei olekaan näin... ehkä minulla on vielä toivoa... Kerään nyt rohkeutta ja aion vaihtaa työpaikkaa ja lisäksi aion olla välittämättä enää exästäni, pitäkööt mielipiteensä. Vien oikeuteen maksamattomat elatusmaksutkin, aiemmin en ole uskaltanut. Minun lyttäämiseni loppui nyt. Tsemiä sinulle ap! Varmasti elämä vielä hymyilee sinullekin!

Tarina, mitä kerrot itsellesi ei ole todellinen. Se on tarina. Voit muuttaa tarinaa, kertoa historian eri näkökulmasta - vaikkapa että kuinka hienosti olet selviytynyt tähänkin asti elossa masennuksesta huolimatta, kuinka tunnet itsesi nyt paremmin sen ansiosta. Tai jotain muuta.

Elämä kuitenkin alkaa aina tästä hetkestä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella niin että mennyt on mennyttä, sitä ei voi muuttaa. Katse rohkeasti eteenpäin vain.

Minulla taas on niin että olen yrittänyt vähän liikaakin miellyttää muita... olen totaali-yh ja töissä paikassa jossa hommaa on ihan liikaa ja lisäksi minua kiusataan. Joka päivä olen kuitenkin tsempannut ja tehnyt parhaani ja enemmänkin, en ole itkenyt kiusaajien nähden ja lasteni eteen olen myös aina tehnyt kaikkeni. Kokoajan tuntuu että minulta vaaditaan ihan liikaa, en ehdi enkä pysty yksin kaikkeen. Itsetuntoni on ollut tosi huono jo kauan, koska ex petti minua pitkään ja ei nyt halua tavata lapsiaan ym. ja on saanut minut uskomaan että olen hirveä, ruma läski jota kukaan koko maailmassa ei halua. Nyt kuitenkin olen alkanut pohtia että ehkä asia ei olekaan näin... ehkä minulla on vielä toivoa... Kerään nyt rohkeutta ja aion vaihtaa työpaikkaa ja lisäksi aion olla välittämättä enää exästäni, pitäkööt mielipiteensä. Vien oikeuteen maksamattomat elatusmaksutkin, aiemmin en ole uskaltanut. Minun lyttäämiseni loppui nyt. Tsemiä sinulle ap! Varmasti elämä vielä hymyilee sinullekin!

Kaikki sympatiani sinulle. Ole rohkea ja toteuta aikomasi. Onnistut kyllä.

Se on se masennus, joka aiheuttaa valtavan pettymisen tunteen itseä kohtaan. Masentunut ihminen ei myöskään jaksa asioita samalla tavalla, kuin terve.

Eli vaikka saisit niitä hienoja upeita mahdollisuuksia, et saa niihin tartuttua. Se ei ole sinun vika, älä syytä itseäsi, koska masennuksen juuri on juuri siinä, että syyttää itseään kaikesta.

Näin nyt on, että sairauden takia monia hyviä juttuja ei ole pystynyt hoitamaan niin hyvin, kuin terveenä ollessa ja silloinkin ihminen tekee mokia, se on osa elämää ja ihmisyyttä.

Olet kuitenkin tehnyt parhaasi ja usein enemmänkin siinä tilassa ja niillä voimilla jota sinulle on! Tiedän sen, koska tunnollinen ihminen usein on se joka masentuu, sitten syyttää itseään laiskaksi.

En ole varma, onko elämän tarkoitus se, että kun niitä,ihania tilaisuuksia tulee, ostan ottaa niistä kiinni ja onnistutaan, siihen moni pyrkii kyllä. Ehkä kyse on enemmänkin siitä, että,kun mokaa, on lempeä itselleen, että nyt kävi näin, harmi juttu, mutta maailma ei kaadu. Näin pääsee ylös ja eteenpäin nopeammin ja on lempeämpi itselleni ja muille.

Kaikki mokaa, osa vaan peittää sen kehuilla ja piilottaa ne mokat. Vaikka et onnistunut sillä täydellisellä tasolla, mitä toivoit, voiko sitä rimaa tiputtaa, että hyvin kuitenkin?

Ehkä siinä on myös osa syy masennukseen, että on niin vaativa, että, pitäisi onnistua niin hyvin. Eikö vähempikin riitä?

Sen on jo iso juttu, että elää masennuksen kanssa eteenpäin kohti parempia aikoja!

Hyväksy, että et voi muuttaa menneisyyttä. Kiinnitä huomiosi siis tulevaisuuteen johon voit vielä vaikuttaa.

Et ole ainut jolta tuntuu siltä ap

Kiitos ihan valtavasti kauniista vastauksista.

Minä tunnen epäonnistuvani joka päivä lähes joka tilanteessa. Ainoastaan silloin on hyvä olla, kun saa olla kotona neljän seinän sisälle, eikä tarvitse lähteä minnekään ulos epäonnistumaan. Kauppareissutkin tuntuu usein tekevän tiukkaa, kun aina ihmeen kautta tulee ajauduttua johonkin noloihin tilanteisiin, mistä soimaa itseään viikkotolkulla. Joskus mietityttää, mitä mieltä tällaisessa elämässä on ja joku kuolettava sairaus voisi olla tervetullut.

Pahoittelen, jos huumori tulee väärään paikkaan, mutta katso Seinfeldistä se jakso, jossa George päättää toimia päinvastoin kuin yleensä toimisi: yhtäkkiä hänen elämänsä muuttuu aivan fantastiseksi kaikilla osa-alueilla. Ota siitä mallia...

Vakavammin sanottuna: ei kannata jäädä liikaa kiinni menneisiin. Sinulla on mahdollisuus vielä kaikenlaiseen hyvään, kunhan et anna menneisyydelle valtaa. Menneitä et voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voit vaikuttaa. Ole myös armollinen itsellesi. On aivan turha jossitella ja suomia itseään vääristä päätöksistä tai tekemättä jättämisestä, koska se vain lisää pahaa oloasi ja lamauttaa sinut niin, ettet tulevaisuudessakaan osaa/jaksa/pysty toimimaan "oikein". Voimia jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelen, jos huumori tulee väärään paikkaan, mutta katso Seinfeldistä se jakso, jossa George päättää toimia päinvastoin kuin yleensä toimisi: yhtäkkiä hänen elämänsä muuttuu aivan fantastiseksi kaikilla osa-alueilla. Ota siitä mallia...

Vakavammin sanottuna: ei kannata jäädä liikaa kiinni menneisiin. Sinulla on mahdollisuus vielä kaikenlaiseen hyvään, kunhan et anna menneisyydelle valtaa. Menneitä et voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voit vaikuttaa. Ole myös armollinen itsellesi. On aivan turha jossitella ja suomia itseään vääristä päätöksistä tai tekemättä jättämisestä, koska se vain lisää pahaa oloasi ja lamauttaa sinut niin, ettet tulevaisuudessakaan osaa/jaksa/pysty toimimaan "oikein". Voimia jatkoon.

Kiitos, ihana viesti.

Samaa sanoisin kuin muutkin: älä jää siihen mitä on ollut vaan katso eteenpäin. Miloinkaan ei ole liian vanha muuttamaan suuntaa. Toki on erilaisia vaihtoehtoja riippuen siitä oletko 25 vai 65, mutta silti. Itse aloin ajatella ja elää toisin vasta nelikymppisenä, uskalsin lähteä opiskelemaan ja päätin että loppuelämäni on toisen näköinen.

Ole armollinen itsellesi, elämä kantaa. Aloita vaikka ensin ihan pienistä jutuista, jotta saat onnistumisen kokemuksia. Siitä sitten eteenpäin. <3

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen epäonnistuvani joka päivä lähes joka tilanteessa. Ainoastaan silloin on hyvä olla, kun saa olla kotona neljän seinän sisälle, eikä tarvitse lähteä minnekään ulos epäonnistumaan. Kauppareissutkin tuntuu usein tekevän tiukkaa, kun aina ihmeen kautta tulee ajauduttua johonkin noloihin tilanteisiin, mistä soimaa itseään viikkotolkulla. Joskus mietityttää, mitä mieltä tällaisessa elämässä on ja joku kuolettava sairaus voisi olla tervetullut.

Sinun olisi hyvä sisäistää, että ihmiset keskittyvät lähinnä itseensä ja omaan elämäänsä. Se voi tuntua aika ikävältäkin ajatukselta aluksi, koska itsekeskeisyyttä pidetään huonona ominaisuutena, mutta oikeastihan se on todella vapauttavaa ja helpottavaa, kun sen tajuaa. Muut eivät juurikaan kiinnitä sinuun huomiota kuin korkeintaan hetkellisesti, ja asiat unohtuvat nopeasti, jolleivat ne suoraan kosketa ihmistä itseään.

Eikä ihmisiä kiinnosta muiden mokat tai nolous, jollei nyt ole kyse jostain todella isosta asiasta (esim. fyysinen tappelu julkisella paikalla). En mitenkään usko, että kauppareissuilla pystyisit jotenkin "epäonnistumaan". Ulkopuolinen ei todennäköisesti huomaisi mitään ihmeellistä olemuksessasi tai käytöksessäsi.

Sinunkin pitäisi opetella olemaan armollinen itsellesi. Voisit joka päivä sanoa ääneen itsellesi tai vaikka kirjoittaa ylös vihkoon, että "minä riitän" tai "minä olen riittävän hyvä" ja "minä annan itselleni anteeksi".

Ihminen on aina itsensä pahin kriitikko. Suurin arvostelu ei tule ulkopuolelta vaan ihan ihmisen oman pään sisältä. Opettele siis puhumaan itsellesi lempeämmin.

Vierailija kirjoitti:

Samaa sanoisin kuin muutkin: älä jää siihen mitä on ollut vaan katso eteenpäin. Miloinkaan ei ole liian vanha muuttamaan suuntaa. Toki on erilaisia vaihtoehtoja riippuen siitä oletko 25 vai 65, mutta silti. Itse aloin ajatella ja elää toisin vasta nelikymppisenä, uskalsin lähteä opiskelemaan ja päätin että loppuelämäni on toisen näköinen.

Ole armollinen itsellesi, elämä kantaa. Aloita vaikka ensin ihan pienistä jutuista, jotta saat onnistumisen kokemuksia. Siitä sitten eteenpäin. <3

Voi kiitos.

Siihen in yleensä jokin syy, että ole uskaltanut elää siten, kuin toivoo tähän asti. Kun sen menneen saa käsiteltyä alta pois alkaa elämä terveempänä ja pikku askelin uskaltaa uskaltaa ottaa uusia askelia ja tehdä rohkeampia vetoja, kun niitä uusia hyviä mahdollisuuksia taas tulee. Ja niitä tulee!

Kaikki epäonnistuu joskus tai ei yllä joka asiassa huippusuoritukseen, mutta se huipun perässä juoksu onkin raskasta elämää, täydellinen suoritus on aika vaativaa menoa. Sinä riität myös väsyneenä ja vaikka koet epäonnistuneesi!

Onko sinulla joku ystävä joka jaksaa vana kuunnella ja olla rinnalla ilman besserwisseröimtiä ja neuvojista, että saat pahaa olo puhuttua ulos? Se auttaa, ja kun kaikki on sanottu, se mennyt on helpompi jättää taa.

Kokemuksesi on tosi, mutta se ei haittaa, kaikki on vielä mahdollista!

Kiitos todella paljon kaikille vastanneille. Pitää tästä piristyä. Helpotti sekin, kun ei ole ihan yksin tällaisten tuntemusten kanssa. Omat tuttavani vaikuttavat niin menestyneiltä ja menestyviltä, ettei ole mitään ongelmia tai ikäviä tunteita elämässä. Tiedän toki, ettei kenelläkään ole aina helppoa, mutta ei halua kertoa omista epäonnistumisista kun toiset vain katselevat ihmetellen. Niin ei näistä viitsi paljon puhua. 

Ap