Lue keskustelun säännöt.
1.5v ensimmäistä kertaa hoitoon. Kaipaan neuvoja
16.02.2020 |
Lapseni ei ole koskaan ollut ilman minua (äitiä) kahta tuntia pidempää aikaa. Nyt edessä on tilanne, että joudun jättämään hänet hoitoon isälleen ja myös isän työpäivien ajaksi mummollee. Kuinka alan totuttamaan siihen, että en ole paikalla, kuinka pitkiä aikoja olen alkuun pois jne? Olen poissa muutamasta päivästä viikkoon, synnytyksen takia.
Kommentit (163)
Tällä palstalla ihmiset eivät edes yritä ymmärtää ap:ta. Kuulostat ap lapselle ja hänen hyvälle hoidolle omistautuneelta äidiltä. Minusta vaikuttaa siltä, että ap jännittää ensimmäisen lapsen kohdalla lapsen jättämistä toisen aikuisen hoitoon. Se on merkki rakkaudesta lasta kohtaan. On ihan normaalia jännittää, kun jättää sen elämänsä tärkeimmän ihmisen muiden hoitoon pidemmäksi aikaa ensimmäisiä kertoja.
Hyvin se tulee menemään Ap! Isälle ja mummolle vain vinkit siitä, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan ja miten eri tilanteissa voi lohduttaa ja rauhoittaa lasta. Minä ainakin ihailen ap:ta, että on jaksanut ottaa lapsen mukaan joka paikkaan. Tuossa ikävaiheessa lapsi ei millään tasolla vielä tarvitse mitään pitkiä eroja ensisijaisesti kiintymyksen kohteestaan. Iän myötä oppii kyllä olemaan erossa äidistä. Varmasti isään on jo luoto suhde, kun onhan isä väkisinkin välillä kotona. Ei lapsen ja isän välisen suhteen luomisessa tarvita sitä, että heidän pitäisi olla kahdestaan kotona. Ihan höpöhöpöä! Kyllä lapsi luo suhteen isään kodin arjessa, vaikka ap:kin olisi paikalla. Myöhemmin ehtii harjoitella yökyläjuttuja ja muita aivan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ihmiset eivät edes yritä ymmärtää ap:ta. Kuulostat ap lapselle ja hänen hyvälle hoidolle omistautuneelta äidiltä. Minusta vaikuttaa siltä, että ap jännittää ensimmäisen lapsen kohdalla lapsen jättämistä toisen aikuisen hoitoon. Se on merkki rakkaudesta lasta kohtaan. On ihan normaalia jännittää, kun jättää sen elämänsä tärkeimmän ihmisen muiden hoitoon pidemmäksi aikaa ensimmäisiä kertoja.
Hyvin se tulee menemään Ap! Isälle ja mummolle vain vinkit siitä, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan ja miten eri tilanteissa voi lohduttaa ja rauhoittaa lasta. Minä ainakin ihailen ap:ta, että on jaksanut ottaa lapsen mukaan joka paikkaan. Tuossa ikävaiheessa lapsi ei millään tasolla vielä tarvitse mitään pitkiä eroja ensisijaisesti kiintymyksen kohteestaan. Iän myötä oppii kyllä olemaan erossa äidistä. Varmasti isään on jo luoto suhde, kun onhan isä väkisinkin välillä kotona. Ei lapsen ja isän välisen suhteen luomisessa tarvita sitä, että heidän pitäisi olla kahdestaan kotona. Ihan höpöhöpöä! Kyllä lapsi luo suhteen isään kodin arjessa, vaikka ap:kin olisi paikalla. Myöhemmin ehtii harjoitella yökyläjuttuja ja muita aivan hyvin.
Ei se ole merkki rakkaudesta, vaan ripustautumisesta.
Erittäin huonoa äitiyttä on myös se, että se oma takertuminen on ajanut myös isän ja lapsen suhteen edelle.
Lapsen etu ei myöskään ole se, että pikkusisarus hankitaan kaoottiseen elämäntilanteeseen.
Eikä se, että lasta ei ole mitenkään valmisteltu pikkusisarukseen, synnytykseen tai ylipäätään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alapeukuttajia. Itselläni lähes samanikäinen lapsi kuin ap:llä, eikä ole koskaan ollut minusta, äidistä, erossa edes paria tuntia. Eikö se ole parempi että äiti hoitaa omaa lastaan, kuin kaipaa muualle. Liian paljon näkee niitäkin tapauksia, joissa äidillä on kiire esim baariin, vauvan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Eli ap:lle minulla ei ole vinkkiä antaa, ymmärrän huolesi. Kaiketi pikkuhiljaa harjoittelemalla siihen saa varmuutta, että lapsi pärjää myös muitten kanssa.
Miten voi käytännössä elää niin ettei ole edes paria tuntia lapsesta erossa?
Miten niin?
No minä ja aika moni muu äiti joutuu lapsen syntymän jälkeenkin hoitamaan asioita ja jopa käymään harrastuksissa. Ihan jo hammaslääkäriin tai päivystyskäyntiin saa menemään yli 2h.
Hieno huomio. Kaikilla ei ole henkilöä joka lasta hoitaisi, isä ei välttämättä suostu jos omat työt olevinaan niin tärkeitä. Mulla kun lapsi oli n. 11kk olin ollut hänestä erossa ehkä muutaman kerran pari tuntia. Lääkärissä ym. lapsi oli mukana kuten ihan jokaisessa muussakin paikassa. Kyllä *itutti mutta minkäs teet. Kun päivähoito alkoi, asiat helpottuivat huomattavasti koska pystyin edes joskus päiväsaikaan hoitamaan asioita ilman lasta. "Isä" ta se itsekäs **lkku ei enää todellakaan asu meidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ihmiset eivät edes yritä ymmärtää ap:ta. Kuulostat ap lapselle ja hänen hyvälle hoidolle omistautuneelta äidiltä. Minusta vaikuttaa siltä, että ap jännittää ensimmäisen lapsen kohdalla lapsen jättämistä toisen aikuisen hoitoon. Se on merkki rakkaudesta lasta kohtaan. On ihan normaalia jännittää, kun jättää sen elämänsä tärkeimmän ihmisen muiden hoitoon pidemmäksi aikaa ensimmäisiä kertoja.
...
Ei, vaan tuo kuulostaa sairaalaaloiselta tapaukselta. Olin aikanaan lasten kanssa kotona ns. isäkuukauden. Eli vajaa 9kk lapsen kanssa olin jopa ihan kokonaisia päiviä keskenään, kun vaimo oli töissä.
Ilmeisesti Porvoossa on ihan normaalia, että isä on joku vieras henkilö, jolle äiti ei uskalla jättää lasta "hoitoon". Tuon jälkeen on sitten turha tulla tänne itkemään, kun isä ei osaa tehdä lapsen kanssa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alapeukuttajia. Itselläni lähes samanikäinen lapsi kuin ap:llä, eikä ole koskaan ollut minusta, äidistä, erossa edes paria tuntia. Eikö se ole parempi että äiti hoitaa omaa lastaan, kuin kaipaa muualle. Liian paljon näkee niitäkin tapauksia, joissa äidillä on kiire esim baariin, vauvan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Eli ap:lle minulla ei ole vinkkiä antaa, ymmärrän huolesi. Kaiketi pikkuhiljaa harjoittelemalla siihen saa varmuutta, että lapsi pärjää myös muitten kanssa.
Miten voi käytännössä elää niin ettei ole edes paria tuntia lapsesta erossa?
Miten niin?
No minä ja aika moni muu äiti joutuu lapsen syntymän jälkeenkin hoitamaan asioita ja jopa käymään harrastuksissa. Ihan jo hammaslääkäriin tai päivystyskäyntiin saa menemään yli 2h.
Hieno huomio. Kaikilla ei ole henkilöä joka lasta hoitaisi, isä ei välttämättä suostu jos omat työt olevinaan niin tärkeitä. Mulla kun lapsi oli n. 11kk olin ollut hänestä erossa ehkä muutaman kerran pari tuntia. Lääkärissä ym. lapsi oli mukana kuten ihan jokaisessa muussakin paikassa. Kyllä *itutti mutta minkäs teet. Kun päivähoito alkoi, asiat helpottuivat huomattavasti koska pystyin edes joskus päiväsaikaan hoitamaan asioita ilman lasta. "Isä" ta se itsekäs **lkku ei enää todellakaan asu meidän kanssa.
Ehkä pitäisi hieman tarkemmin miettiä, että millaisten "miesten" kanssa alkaa lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ihmiset eivät edes yritä ymmärtää ap:ta. Kuulostat ap lapselle ja hänen hyvälle hoidolle omistautuneelta äidiltä. Minusta vaikuttaa siltä, että ap jännittää ensimmäisen lapsen kohdalla lapsen jättämistä toisen aikuisen hoitoon. Se on merkki rakkaudesta lasta kohtaan. On ihan normaalia jännittää, kun jättää sen elämänsä tärkeimmän ihmisen muiden hoitoon pidemmäksi aikaa ensimmäisiä kertoja.
Hyvin se tulee menemään Ap! Isälle ja mummolle vain vinkit siitä, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan ja miten eri tilanteissa voi lohduttaa ja rauhoittaa lasta. Minä ainakin ihailen ap:ta, että on jaksanut ottaa lapsen mukaan joka paikkaan. Tuossa ikävaiheessa lapsi ei millään tasolla vielä tarvitse mitään pitkiä eroja ensisijaisesti kiintymyksen kohteestaan. Iän myötä oppii kyllä olemaan erossa äidistä. Varmasti isään on jo luoto suhde, kun onhan isä väkisinkin välillä kotona. Ei lapsen ja isän välisen suhteen luomisessa tarvita sitä, että heidän pitäisi olla kahdestaan kotona. Ihan höpöhöpöä! Kyllä lapsi luo suhteen isään kodin arjessa, vaikka ap:kin olisi paikalla. Myöhemmin ehtii harjoitella yökyläjuttuja ja muita aivan hyvin.
Ei se ole merkki rakkaudesta, vaan ripustautumisesta.
Erittäin huonoa äitiyttä on myös se, että se oma takertuminen on ajanut myös isän ja lapsen suhteen edelle.
Lapsen etu ei myöskään ole se, että pikkusisarus hankitaan kaoottiseen elämäntilanteeseen.
Eikä se, että lasta ei ole mitenkään valmisteltu pikkusisarukseen, synnytykseen tai ylipäätään mihinkään.
Miten päättelet elämämme olevan kaoottista?
Ja mistä olet saanut päähäsi, ettei vauvan tuloon tai muuhunkaan olla valmisteltu?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ihmiset eivät edes yritä ymmärtää ap:ta. Kuulostat ap lapselle ja hänen hyvälle hoidolle omistautuneelta äidiltä. Minusta vaikuttaa siltä, että ap jännittää ensimmäisen lapsen kohdalla lapsen jättämistä toisen aikuisen hoitoon. Se on merkki rakkaudesta lasta kohtaan. On ihan normaalia jännittää, kun jättää sen elämänsä tärkeimmän ihmisen muiden hoitoon pidemmäksi aikaa ensimmäisiä kertoja.
Hyvin se tulee menemään Ap! Isälle ja mummolle vain vinkit siitä, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan ja miten eri tilanteissa voi lohduttaa ja rauhoittaa lasta. Minä ainakin ihailen ap:ta, että on jaksanut ottaa lapsen mukaan joka paikkaan. Tuossa ikävaiheessa lapsi ei millään tasolla vielä tarvitse mitään pitkiä eroja ensisijaisesti kiintymyksen kohteestaan. Iän myötä oppii kyllä olemaan erossa äidistä. Varmasti isään on jo luoto suhde, kun onhan isä väkisinkin välillä kotona. Ei lapsen ja isän välisen suhteen luomisessa tarvita sitä, että heidän pitäisi olla kahdestaan kotona. Ihan höpöhöpöä! Kyllä lapsi luo suhteen isään kodin arjessa, vaikka ap:kin olisi paikalla. Myöhemmin ehtii harjoitella yökyläjuttuja ja muita aivan hyvin.
Ei se ole merkki rakkaudesta, vaan ripustautumisesta.
Erittäin huonoa äitiyttä on myös se, että se oma takertuminen on ajanut myös isän ja lapsen suhteen edelle.
Lapsen etu ei myöskään ole se, että pikkusisarus hankitaan kaoottiseen elämäntilanteeseen.
Eikä se, että lasta ei ole mitenkään valmisteltu pikkusisarukseen, synnytykseen tai ylipäätään mihinkään.
Miten päättelet elämämme olevan kaoottista?
Ja mistä olet saanut päähäsi, ettei vauvan tuloon tai muuhunkaan olla valmisteltu?
Ap
Koti homeessa, rahat loppu, sukulaisten kanssa riidoissa, isä ei ole koskaan kotona, hitaalla käyvä äiti 24/7 lapsen kanssa. SILKKAA KAAOSTA, ELÄMÄNHALLINNAN PUUTETTA.
Lasta ei ole valmisteltu mitenkään, ei ole opetellut olemaan edes kenenkään muun kanssa kuin äidin. Viime hetkellä aletaan kysellä älyttömiä vinkkejä, joista jokaiseen vängätään vastaan hullun lailla.
Tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ihmiset eivät edes yritä ymmärtää ap:ta. Kuulostat ap lapselle ja hänen hyvälle hoidolle omistautuneelta äidiltä. Minusta vaikuttaa siltä, että ap jännittää ensimmäisen lapsen kohdalla lapsen jättämistä toisen aikuisen hoitoon. Se on merkki rakkaudesta lasta kohtaan. On ihan normaalia jännittää, kun jättää sen elämänsä tärkeimmän ihmisen muiden hoitoon pidemmäksi aikaa ensimmäisiä kertoja.
Hyvin se tulee menemään Ap! Isälle ja mummolle vain vinkit siitä, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan ja miten eri tilanteissa voi lohduttaa ja rauhoittaa lasta. Minä ainakin ihailen ap:ta, että on jaksanut ottaa lapsen mukaan joka paikkaan. Tuossa ikävaiheessa lapsi ei millään tasolla vielä tarvitse mitään pitkiä eroja ensisijaisesti kiintymyksen kohteestaan. Iän myötä oppii kyllä olemaan erossa äidistä. Varmasti isään on jo luoto suhde, kun onhan isä väkisinkin välillä kotona. Ei lapsen ja isän välisen suhteen luomisessa tarvita sitä, että heidän pitäisi olla kahdestaan kotona. Ihan höpöhöpöä! Kyllä lapsi luo suhteen isään kodin arjessa, vaikka ap:kin olisi paikalla. Myöhemmin ehtii harjoitella yökyläjuttuja ja muita aivan hyvin.
Ei se ole merkki rakkaudesta, vaan ripustautumisesta.
Erittäin huonoa äitiyttä on myös se, että se oma takertuminen on ajanut myös isän ja lapsen suhteen edelle.
Lapsen etu ei myöskään ole se, että pikkusisarus hankitaan kaoottiseen elämäntilanteeseen.
Eikä se, että lasta ei ole mitenkään valmisteltu pikkusisarukseen, synnytykseen tai ylipäätään mihinkään.
Miten päättelet elämämme olevan kaoottista?
Ja mistä olet saanut päähäsi, ettei vauvan tuloon tai muuhunkaan olla valmisteltu?
Ap
Jos olisitte valmistautuneet niin isä oli vähän enemmän kotona kuin kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alapeukuttajia. Itselläni lähes samanikäinen lapsi kuin ap:llä, eikä ole koskaan ollut minusta, äidistä, erossa edes paria tuntia. Eikö se ole parempi että äiti hoitaa omaa lastaan, kuin kaipaa muualle. Liian paljon näkee niitäkin tapauksia, joissa äidillä on kiire esim baariin, vauvan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Eli ap:lle minulla ei ole vinkkiä antaa, ymmärrän huolesi. Kaiketi pikkuhiljaa harjoittelemalla siihen saa varmuutta, että lapsi pärjää myös muitten kanssa.
Miten voi käytännössä elää niin ettei ole edes paria tuntia lapsesta erossa?
Miten niin?
No minä ja aika moni muu äiti joutuu lapsen syntymän jälkeenkin hoitamaan asioita ja jopa käymään harrastuksissa. Ihan jo hammaslääkäriin tai päivystyskäyntiin saa menemään yli 2h.
Hieno huomio. Kaikilla ei ole henkilöä joka lasta hoitaisi, isä ei välttämättä suostu jos omat työt olevinaan niin tärkeitä. Mulla kun lapsi oli n. 11kk olin ollut hänestä erossa ehkä muutaman kerran pari tuntia. Lääkärissä ym. lapsi oli mukana kuten ihan jokaisessa muussakin paikassa. Kyllä *itutti mutta minkäs teet. Kun päivähoito alkoi, asiat helpottuivat huomattavasti koska pystyin edes joskus päiväsaikaan hoitamaan asioita ilman lasta. "Isä" ta se itsekäs **lkku ei enää todellakaan asu meidän kanssa.
Ehkä pitäisi hieman tarkemmin miettiä, että millaisten "miesten" kanssa alkaa lisääntymään.
Puheet olivat raskausaikana ja kun lasta yritettiin hyvin erilaisia. Tuli ikävä kyllä täytenä yllätyksenä kuinka vähäinen osallistuminen miehestä oli ok. Kun ei niitä töitä kuulemma voinut yhtäkkiä vähentää.
Ap:n tilanteeseen: täällä kai ihanne on jättää lapsi 2kk iässä hoitoon jonnekin että pääsee tuulettumaan. Mä olen jo sen ikäinen että ehdin nuoruudessa mennä ihan tarpeeksi ja mielellänikin keskityn lapseen. Palasin kyllä töihin jo lapsen ollessa 11kk mutta sen ajan. Tilanteenne kuulostaa hieman hankalalta, mutta isän velvollisuus on järjestää asiansa edes pari päivää lapsen etu edellä. Eli kun menet synnärille, isä ei asu töissä vaan mummo hoitaa päivät , isä illat ja yöt. Sitä ennen totutatte lasta yhdessäoloon mummon kanssa mahdollisimman paljon. Ei pelkkää leikittämistä vaan sit arkihoitamista, joka ainakin omilla vanhemmillani tuottaa suuria vaikeuksia. Eli vaipanvaihto, syöttäminen ja nukuttaminen. Ja vaikka harmittaisi lapsen puolesta niin muutama päivä on kuitenkin lyhyt aika, ehdit sen jälkeen taas olla lapsen kanssa. Meillä 1v9kk pyytääkin ukkiansa nykyään syöttämään itseään, itsenäistyessä lapsi voi mieltää hauskaksikin ettei äiti tee kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä aloitus on totta, niin aivan käsittämätön tilanne. Kyllä minunkin mieheni teki töitä paljon ja halusi pitää isyysloman vasta, kun lapsi oli isompi ja voisi ns. puuhata lapsen kanssa jotain. Silti loi vauvaan hyvän suhteen ihan siten, että heti kun tuli töistä, otti vauvan syliinsä, huolehti kylvettämisestä ja yöheräilyistäkin, jos ei itse ollut aivan puhki. Töitä teki varmaan tuon 12 tuntia, mutta loput 12 h oli erittäin tiiviisti vauvan kanssa ja erityisesti viikonloppuisin otti päävastuun vauvan hoitamisesta. Kun olin sairas, toi vauvan vain syönnille ja muuten hoiti koko ajan vauvan pari päivää putkeen.
On vaikea kuvitella perhe-elämää, jossa yksi vain vierailee kotona eikä osaa hoitaa omaa lastaan. Minun ei ole koskaan tarvinnut totuttaa lapsiani omaan isäänsä, kun tämä on ollut arjessamme koko ajan läsnä huolimatta varsin kiivaasta työtahdista. Parhaiten isän ja vauvan suhteen havaitsi sillä, miten jo parin kuukauden ikäinen vauva rupesi hihkumaan, kun kuuli isänsä äänen eteisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alapeukuttajia. Itselläni lähes samanikäinen lapsi kuin ap:llä, eikä ole koskaan ollut minusta, äidistä, erossa edes paria tuntia. Eikö se ole parempi että äiti hoitaa omaa lastaan, kuin kaipaa muualle. Liian paljon näkee niitäkin tapauksia, joissa äidillä on kiire esim baariin, vauvan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Eli ap:lle minulla ei ole vinkkiä antaa, ymmärrän huolesi. Kaiketi pikkuhiljaa harjoittelemalla siihen saa varmuutta, että lapsi pärjää myös muitten kanssa.
Miten voi käytännössä elää niin ettei ole edes paria tuntia lapsesta erossa?
Miten niin?
No minä ja aika moni muu äiti joutuu lapsen syntymän jälkeenkin hoitamaan asioita ja jopa käymään harrastuksissa. Ihan jo hammaslääkäriin tai päivystyskäyntiin saa menemään yli 2h.
Hieno huomio. Kaikilla ei ole henkilöä joka lasta hoitaisi, isä ei välttämättä suostu jos omat työt olevinaan niin tärkeitä. Mulla kun lapsi oli n. 11kk olin ollut hänestä erossa ehkä muutaman kerran pari tuntia. Lääkärissä ym. lapsi oli mukana kuten ihan jokaisessa muussakin paikassa. Kyllä *itutti mutta minkäs teet. Kun päivähoito alkoi, asiat helpottuivat huomattavasti koska pystyin edes joskus päiväsaikaan hoitamaan asioita ilman lasta. "Isä" ta se itsekäs **lkku ei enää todellakaan asu meidän kanssa.
Ehkä pitäisi hieman tarkemmin miettiä, että millaisten "miesten" kanssa alkaa lisääntymään.
Puheet olivat raskausaikana ja kun lasta yritettiin hyvin erilaisia. Tuli ikävä kyllä täytenä yllätyksenä kuinka vähäinen osallistuminen miehestä oli ok. Kun ei niitä töitä kuulemma voinut yhtäkkiä vähentää.
Ap:n tilanteeseen: täällä kai ihanne on jättää lapsi 2kk iässä hoitoon jonnekin että pääsee tuulettumaan. Mä olen jo sen ikäinen että ehdin nuoruudessa mennä ihan tarpeeksi ja mielellänikin keskityn lapseen. Palasin kyllä töihin jo lapsen ollessa 11kk mutta sen ajan. Tilanteenne kuulostaa hieman hankalalta, mutta isän velvollisuus on järjestää asiansa edes pari päivää lapsen etu edellä. Eli kun menet synnärille, isä ei asu töissä vaan mummo hoitaa päivät , isä illat ja yöt. Sitä ennen totutatte lasta yhdessäoloon mummon kanssa mahdollisimman paljon. Ei pelkkää leikittämistä vaan sit arkihoitamista, joka ainakin omilla vanhemmillani tuottaa suuria vaikeuksia. Eli vaipanvaihto, syöttäminen ja nukuttaminen. Ja vaikka harmittaisi lapsen puolesta niin muutama päivä on kuitenkin lyhyt aika, ehdit sen jälkeen taas olla lapsen kanssa. Meillä 1v9kk pyytääkin ukkiansa nykyään syöttämään itseään, itsenäistyessä lapsi voi mieltää hauskaksikin ettei äiti tee kaikkea.
Ihme päätelmä.
Täällä on kritisoitu sitä ettei isä ole vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en kerta kaikkiaan tajua miksi tuohon tehdään toinen lapsi. Äiti on yksinkertainen ja mies poissaoleva.
Minä taas en tajua, miten toinen lapsi on ylipäänsä ehtinyt saada alkunsa, kun mies käy kotona vain muutaman tunnin vuorokaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla ihmiset eivät edes yritä ymmärtää ap:ta. Kuulostat ap lapselle ja hänen hyvälle hoidolle omistautuneelta äidiltä. Minusta vaikuttaa siltä, että ap jännittää ensimmäisen lapsen kohdalla lapsen jättämistä toisen aikuisen hoitoon. Se on merkki rakkaudesta lasta kohtaan. On ihan normaalia jännittää, kun jättää sen elämänsä tärkeimmän ihmisen muiden hoitoon pidemmäksi aikaa ensimmäisiä kertoja.
Hyvin se tulee menemään Ap! Isälle ja mummolle vain vinkit siitä, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan ja miten eri tilanteissa voi lohduttaa ja rauhoittaa lasta. Minä ainakin ihailen ap:ta, että on jaksanut ottaa lapsen mukaan joka paikkaan. Tuossa ikävaiheessa lapsi ei millään tasolla vielä tarvitse mitään pitkiä eroja ensisijaisesti kiintymyksen kohteestaan. Iän myötä oppii kyllä olemaan erossa äidistä. Varmasti isään on jo luoto suhde, kun onhan isä väkisinkin välillä kotona. Ei lapsen ja isän välisen suhteen luomisessa tarvita sitä, että heidän pitäisi olla kahdestaan kotona. Ihan höpöhöpöä! Kyllä lapsi luo suhteen isään kodin arjessa, vaikka ap:kin olisi paikalla. Myöhemmin ehtii harjoitella yökyläjuttuja ja muita aivan hyvin.
Kiitos kauniista sanoista ❤
Aurinkoista kevättä sinulle 🌞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh, ovatpa mammat raivona!
Jos keskustelun aiheena olisi perhevapaauudistus, täällä olisi pilvin pimein mammoja kertomassa, kuinka imetys vaatii yhdessäoloa lapsen kanssa 24/7, eikä isä pysty mitenkään pitämään vanhempainvapaita.
Kun joku toteuttaa tätä kuvattua perheihannetta, hänetkin sitten lytätään.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, ovatpa mammat raivona!
Jos keskustelun aiheena olisi perhevapaauudistus, täällä olisi pilvin pimein mammoja kertomassa, kuinka imetys vaatii yhdessäoloa lapsen kanssa 24/7, eikä isä pysty mitenkään pitämään vanhempainvapaita.
Kun joku toteuttaa tätä kuvattua perheihannetta, hänetkin sitten lytätään.
Ei olisi. Älä viitsi. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, vaikka toinen työssä kävisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, ovatpa mammat raivona!
Jos keskustelun aiheena olisi perhevapaauudistus, täällä olisi pilvin pimein mammoja kertomassa, kuinka imetys vaatii yhdessäoloa lapsen kanssa 24/7, eikä isä pysty mitenkään pitämään vanhempainvapaita.
Kun joku toteuttaa tätä kuvattua perheihannetta, hänetkin sitten lytätään.
Ei olisi. Älä viitsi. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, vaikka toinen työssä kävisikin.
Nimenomaan noissa perhevapaakeskusteluissa aina korostetaan, miten isä ei voi eikä osaa hoitaa omaa lastaan työpäivän ajan, koska on hajamielinen, autistinen, hermoheikko tai aina töissä. Siksi äidin pitää saada pitää joka ainoa tuettu kuukausi yksin.
Joten miksi lynkata nyt ap, joka kuulostaa hyvältä ja huolehtivalta vanhemmalta? Minne katosi se perheiden oikeus valita itse?
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, ovatpa mammat raivona!
Jos keskustelun aiheena olisi perhevapaauudistus, täällä olisi pilvin pimein mammoja kertomassa, kuinka imetys vaatii yhdessäoloa lapsen kanssa 24/7, eikä isä pysty mitenkään pitämään vanhempainvapaita.
Kun joku toteuttaa tätä kuvattua perheihannetta, hänetkin sitten lytätään.
Ei olisi. Älä viitsi. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, vaikka toinen työssä kävisikin.
Nimenomaan noissa perhevapaakeskusteluissa aina korostetaan, miten isä ei voi eikä osaa hoitaa omaa lastaan työpäivän ajan, koska on hajamielinen, autistinen, hermoheikko tai aina töissä. Siksi äidin pitää saada pitää joka ainoa tuettu kuukausi yksin.
Joten miksi lynkata nyt ap, joka kuulostaa hyvältä ja huolehtivalta vanhemmalta? Minne katosi se perheiden oikeus valita itse?
Ei korosta, vaan korostetaan sitä, että asiat pitää hoitaa järkevästi.
Esimerkiksi meillä se järkevä tapa tarkoitti sitä, että isä piti perhevapaat, koska muuten olisi ollut matkatöissä ja liian paljon poissa.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, ovatpa mammat raivona!
Jos keskustelun aiheena olisi perhevapaauudistus, täällä olisi pilvin pimein mammoja kertomassa, kuinka imetys vaatii yhdessäoloa lapsen kanssa 24/7, eikä isä pysty mitenkään pitämään vanhempainvapaita.
Kun joku toteuttaa tätä kuvattua perheihannetta, hänetkin sitten lytätään.
Ei olisi. Älä viitsi. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, vaikka toinen työssä kävisikin.
Nimenomaan noissa perhevapaakeskusteluissa aina korostetaan, miten isä ei voi eikä osaa hoitaa omaa lastaan työpäivän ajan, koska on hajamielinen, autistinen, hermoheikko tai aina töissä. Siksi äidin pitää saada pitää joka ainoa tuettu kuukausi yksin.
Joten miksi lynkata nyt ap, joka kuulostaa hyvältä ja huolehtivalta vanhemmalta? Minne katosi se perheiden oikeus valita itse?
Ei korosta, vaan korostetaan sitä, että asiat pitää hoitaa järkevästi.
Esimerkiksi meillä se järkevä tapa tarkoitti sitä, että isä piti perhevapaat, koska muuten olisi ollut matkatöissä ja liian paljon poissa.
Kyllä perhevapaakeskusteluissa on nimenomaan korostettu, että jokainen perhe tietää itse parhaiten, miten heidän kannattaa asiat hoitaa, ja voi olla hyvä isä vaikka ei lapsen arkeen osallistuisikaan.
Jännä miten rahat on niiiiin loppu, että mies vain nukkuu pari tuntia yöstä kotona ja tekee 6 päivästä viikkoa. Mutta ap voi silti olla kotona elätettävänä, eivätkä he laittaneet 1 vuotiasta hoitoon. Siinä olis ap voinut tienata säästöön, niin että isäkik voisi pitää edes viikon isyyslomaa.
Todella kummallista suunnittelua ja varautumista.
Mut ei se mitään, lisää lapsia ja eläimiä vaan kotiin, sillä ne ongelmat ratkeaa. Ota joku oikein iso koira vaikka. Sitä on kiva opettaa sisäsiistiksi kun oot kerta kotona.
Mitä jos sen kampaajan yrittäisi saada sellaiselle ajalle, että se isä on kotona? Alkuilta esim.