Lue keskustelun säännöt.
1.5v ensimmäistä kertaa hoitoon. Kaipaan neuvoja
16.02.2020 |
Lapseni ei ole koskaan ollut ilman minua (äitiä) kahta tuntia pidempää aikaa. Nyt edessä on tilanne, että joudun jättämään hänet hoitoon isälleen ja myös isän työpäivien ajaksi mummollee. Kuinka alan totuttamaan siihen, että en ole paikalla, kuinka pitkiä aikoja olen alkuun pois jne? Olen poissa muutamasta päivästä viikkoon, synnytyksen takia.
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alapeukuttajia. Itselläni lähes samanikäinen lapsi kuin ap:llä, eikä ole koskaan ollut minusta, äidistä, erossa edes paria tuntia. Eikö se ole parempi että äiti hoitaa omaa lastaan, kuin kaipaa muualle. Liian paljon näkee niitäkin tapauksia, joissa äidillä on kiire esim baariin, vauvan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Eli ap:lle minulla ei ole vinkkiä antaa, ymmärrän huolesi. Kaiketi pikkuhiljaa harjoittelemalla siihen saa varmuutta, että lapsi pärjää myös muitten kanssa.
Siis sinustako ei ole kummallista että olet tehnyt lapsen miehen kanssa johon et luota ja joka ei voi mielestäsi hoitaa omaa lastaan ilman sinun läsnäoloa? Miksi et anna isän luoda lapseen normaalia isä-lapsi suhdetta vaan omit lapsen itsellesi ja pidät itseäsi ylivertaisena vanhempana isään verrattuna? Miksi kiellät lapseltasi kiintymisen omaan isäänsä?Ja edelleenkään isä ei koskaan jää kotiin lapsenvahdiksi vaan isäksi. Ennakoitko jo eroa ja lapsen vieraannuttamista isästä? Muuta syytä en keksi, varsinkin kun olet tehnyt lapsen ihmisen kanssa johon et luota.
Miten saat asian käännettyä niin, että lasta vieraannutetaan tai isään ei luoteta jos äiti ei ole pois lapsen luota??
Olen eri, mutta yksi äiti mainosti ettei ole ollut edes kahta tuntia erossa. Kyllähän se nyt vähän erikoiselta kuulostaa, että lapsi otetaan mukaan kampaajalle, hammaslääkäriin, gynekologille tms mieluummin kuin jätetään oman isänsä kanssa kaksin. Aika paljon kun on sellaisia aikuisten pakollisia menoja, joissa lapsi voi oikeasti olla häiriöksi tai lapsen mukaan ottaminen jopa kiellettyä. Totaali yh ilman tukiverkkoja on eri asia, mutta ei ole normaalia että ydinperheen äiti raahaa lapsen ihan joka paikkaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alapeukuttajia. Itselläni lähes samanikäinen lapsi kuin ap:llä, eikä ole koskaan ollut minusta, äidistä, erossa edes paria tuntia. Eikö se ole parempi että äiti hoitaa omaa lastaan, kuin kaipaa muualle. Liian paljon näkee niitäkin tapauksia, joissa äidillä on kiire esim baariin, vauvan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Eli ap:lle minulla ei ole vinkkiä antaa, ymmärrän huolesi. Kaiketi pikkuhiljaa harjoittelemalla siihen saa varmuutta, että lapsi pärjää myös muitten kanssa.
Siis sinustako ei ole kummallista että olet tehnyt lapsen miehen kanssa johon et luota ja joka ei voi mielestäsi hoitaa omaa lastaan ilman sinun läsnäoloa? Miksi et anna isän luoda lapseen normaalia isä-lapsi suhdetta vaan omit lapsen itsellesi ja pidät itseäsi ylivertaisena vanhempana isään verrattuna? Miksi kiellät lapseltasi kiintymisen omaan isäänsä?Ja edelleenkään isä ei koskaan jää kotiin lapsenvahdiksi vaan isäksi. Ennakoitko jo eroa ja lapsen vieraannuttamista isästä? Muuta syytä en keksi, varsinkin kun olet tehnyt lapsen ihmisen kanssa johon et luota.
Miten saat asian käännettyä niin, että lasta vieraannutetaan tai isään ei luoteta jos äiti ei ole pois lapsen luota??
Mutta eikös lapsi opi siihen, että kenenkään aikuisen seurassa ei saa tai voi olla ilman äitiä? Kuulostaa ainakin siltä, että luvassa tulee olemaan isoja ongelmia. Miten ikinä voi jättää päiväkotiin kun äiti ei ole siellä? Eikö äiti palaa koskaan töihin? Onko ap läheisriippuvainen vai mistä kyse? Miksei ap käy yksin lenkillä, kaupassa, ystävien luona tai lääkärissä edes?
Lääkärissä voin käydä lapsenkin kanssa, samoin lenkillä, kaupassa, kyläilyä tms en harrasta.
Tässähän juuri opetellaan olemaan ilman äitiä, eli miten lapsi oppii ettei voi olla ilman äitiä? 🤦♀️
No lähde sinne lenkille yksin! Varaa itsellesi hotelliyö, lähde risteilylle, käy lääkärissä yksin, käy kaupassa yksin, jne jne. Tarvitsetko lisää ohjeita? Pue kengät jalkaan ja takki päälle ja poistu ovesta ulos, yksin. Ei ole sen vaikeampaa enkä tajua mikset ole sitä tehnyt 1,5 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alapeukuttajia. Itselläni lähes samanikäinen lapsi kuin ap:llä, eikä ole koskaan ollut minusta, äidistä, erossa edes paria tuntia. Eikö se ole parempi että äiti hoitaa omaa lastaan, kuin kaipaa muualle. Liian paljon näkee niitäkin tapauksia, joissa äidillä on kiire esim baariin, vauvan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Eli ap:lle minulla ei ole vinkkiä antaa, ymmärrän huolesi. Kaiketi pikkuhiljaa harjoittelemalla siihen saa varmuutta, että lapsi pärjää myös muitten kanssa.
Siis sinustako ei ole kummallista että olet tehnyt lapsen miehen kanssa johon et luota ja joka ei voi mielestäsi hoitaa omaa lastaan ilman sinun läsnäoloa? Miksi et anna isän luoda lapseen normaalia isä-lapsi suhdetta vaan omit lapsen itsellesi ja pidät itseäsi ylivertaisena vanhempana isään verrattuna? Miksi kiellät lapseltasi kiintymisen omaan isäänsä?Ja edelleenkään isä ei koskaan jää kotiin lapsenvahdiksi vaan isäksi. Ennakoitko jo eroa ja lapsen vieraannuttamista isästä? Muuta syytä en keksi, varsinkin kun olet tehnyt lapsen ihmisen kanssa johon et luota.
Miten saat asian käännettyä niin, että lasta vieraannutetaan tai isään ei luoteta jos äiti ei ole pois lapsen luota??
Mutta eikös lapsi opi siihen, että kenenkään aikuisen seurassa ei saa tai voi olla ilman äitiä? Kuulostaa ainakin siltä, että luvassa tulee olemaan isoja ongelmia. Miten ikinä voi jättää päiväkotiin kun äiti ei ole siellä? Eikö äiti palaa koskaan töihin? Onko ap läheisriippuvainen vai mistä kyse? Miksei ap käy yksin lenkillä, kaupassa, ystävien luona tai lääkärissä edes?
Lääkärissä voin käydä lapsenkin kanssa, samoin lenkillä, kaupassa, kyläilyä tms en harrasta.
Tässähän juuri opetellaan olemaan ilman äitiä, eli miten lapsi oppii ettei voi olla ilman äitiä? 🤦♀️No lähde sinne lenkille yksin! Varaa itsellesi hotelliyö, lähde risteilylle, käy lääkärissä yksin, käy kaupassa yksin, jne jne. Tarvitsetko lisää ohjeita? Pue kengät jalkaan ja takki päälle ja poistu ovesta ulos, yksin. Ei ole sen vaikeampaa enkä tajua mikset ole sitä tehnyt 1,5 vuoden aikana.
Justjoo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alapeukuttajia. Itselläni lähes samanikäinen lapsi kuin ap:llä, eikä ole koskaan ollut minusta, äidistä, erossa edes paria tuntia. Eikö se ole parempi että äiti hoitaa omaa lastaan, kuin kaipaa muualle. Liian paljon näkee niitäkin tapauksia, joissa äidillä on kiire esim baariin, vauvan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Eli ap:lle minulla ei ole vinkkiä antaa, ymmärrän huolesi. Kaiketi pikkuhiljaa harjoittelemalla siihen saa varmuutta, että lapsi pärjää myös muitten kanssa.
Siis sinustako ei ole kummallista että olet tehnyt lapsen miehen kanssa johon et luota ja joka ei voi mielestäsi hoitaa omaa lastaan ilman sinun läsnäoloa? Miksi et anna isän luoda lapseen normaalia isä-lapsi suhdetta vaan omit lapsen itsellesi ja pidät itseäsi ylivertaisena vanhempana isään verrattuna? Miksi kiellät lapseltasi kiintymisen omaan isäänsä?Ja edelleenkään isä ei koskaan jää kotiin lapsenvahdiksi vaan isäksi. Ennakoitko jo eroa ja lapsen vieraannuttamista isästä? Muuta syytä en keksi, varsinkin kun olet tehnyt lapsen ihmisen kanssa johon et luota.
Miten saat asian käännettyä niin, että lasta vieraannutetaan tai isään ei luoteta jos äiti ei ole pois lapsen luota??
Mutta eikös lapsi opi siihen, että kenenkään aikuisen seurassa ei saa tai voi olla ilman äitiä? Kuulostaa ainakin siltä, että luvassa tulee olemaan isoja ongelmia. Miten ikinä voi jättää päiväkotiin kun äiti ei ole siellä? Eikö äiti palaa koskaan töihin? Onko ap läheisriippuvainen vai mistä kyse? Miksei ap käy yksin lenkillä, kaupassa, ystävien luona tai lääkärissä edes?
Lääkärissä voin käydä lapsenkin kanssa, samoin lenkillä, kaupassa, kyläilyä tms en harrasta.
Tässähän juuri opetellaan olemaan ilman äitiä, eli miten lapsi oppii ettei voi olla ilman äitiä? 🤦♀️No lähde sinne lenkille yksin! Varaa itsellesi hotelliyö, lähde risteilylle, käy lääkärissä yksin, käy kaupassa yksin, jne jne. Tarvitsetko lisää ohjeita? Pue kengät jalkaan ja takki päälle ja poistu ovesta ulos, yksin. Ei ole sen vaikeampaa enkä tajua mikset ole sitä tehnyt 1,5 vuoden aikana.
Justjoo
Minkälaisia ohjeita sitten tarvitset kotoa poistumiseesi? Voit myös lähteä elokuviin, keilaamaan kaverin kanssa, ajelemaan maakunta-ajelua yksin musiikkia kuunnellen, kierrellä museoissa rauhassa, lähteä uimahalliin, jne. Kunhan jätät lapsen kaksin kotiin isänsä kanssa.
Kohta sinulla ap on kaksi lasta, vauva ja 1,5-vuotias taapero, joiden kanssa ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista käydä asioilla, esim. jälkitarkastuksessa... Mummolla hoidossa olemista kannattaa alkaa harjoitella nyt kovasti ja olla muutenkin paljon tekemisissä mummon kanssa ennen vauvan syntymää, jotta hän tuntuu lapsesta tutulta, kun yhtäkkiä meneekin sinne hoitoon koko päiväksi. Viette vaikka nyt miehen vapaapäivinä lapsen mummolaan useammaksi tunniksi, käytte sillä aikaa vaikka yhdessä syömässä ja elokuvissa, kylpylässä, ostamassa vauvalle viimeiset tarvikkeet, tai ihan vaikka kotona saunomassa ja päiväunilla. Kannattaa siihen kahdenkeskiseen aikaan panostaa nyt, kun on vielä mahdollisuus.
Lisäksi kannattaisi alkaa opettaa taaperoa (ehkä myös teitä vanhempiakin) siihen, että myös isä on kelpo vanhempi, jonka kanssa voi hoitaa esim. iltapalat ja pesut, sekä nukkumaanmenot, vaikka äiti olisikin kotona. Sinä et pysty enää samalla intensiteetillä keskittymään sekä vauvaan että taaperoon, mitä olet esikoisesi kanssa pystynyt nämä pari vuotta olemaan, vaan tulet tarvitsemaan miestä rinnalle jakamaan vanhemmuutta ja antamaan lapsille heidän kaipaamaansa huomiota. Jos mies on töissä aamusta iltaan, niin sitten kannattaa vain varautua siihen riittämättömyyden tunteeseen, kun taapero itkee sinua nukuttamaan ja vauva itkee nälkäänsä, tai vauva itkee syliin kun taaperolla on kakka housussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta sinulla ap on kaksi lasta, vauva ja 1,5-vuotias taapero, joiden kanssa ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista käydä asioilla, esim. jälkitarkastuksessa... Mummolla hoidossa olemista kannattaa alkaa harjoitella nyt kovasti ja olla muutenkin paljon tekemisissä mummon kanssa ennen vauvan syntymää, jotta hän tuntuu lapsesta tutulta, kun yhtäkkiä meneekin sinne hoitoon koko päiväksi. Viette vaikka nyt miehen vapaapäivinä lapsen mummolaan useammaksi tunniksi, käytte sillä aikaa vaikka yhdessä syömässä ja elokuvissa, kylpylässä, ostamassa vauvalle viimeiset tarvikkeet, tai ihan vaikka kotona saunomassa ja päiväunilla. Kannattaa siihen kahdenkeskiseen aikaan panostaa nyt, kun on vielä mahdollisuus.
Lisäksi kannattaisi alkaa opettaa taaperoa (ehkä myös teitä vanhempiakin) siihen, että myös isä on kelpo vanhempi, jonka kanssa voi hoitaa esim. iltapalat ja pesut, sekä nukkumaanmenot, vaikka äiti olisikin kotona. Sinä et pysty enää samalla intensiteetillä keskittymään sekä vauvaan että taaperoon, mitä olet esikoisesi kanssa pystynyt nämä pari vuotta olemaan, vaan tulet tarvitsemaan miestä rinnalle jakamaan vanhemmuutta ja antamaan lapsille heidän kaipaamaansa huomiota. Jos mies on töissä aamusta iltaan, niin sitten kannattaa vain varautua siihen riittämättömyyden tunteeseen, kun taapero itkee sinua nukuttamaan ja vauva itkee nälkäänsä, tai vauva itkee syliin kun taaperolla on kakka housussa.
Älä ap kaikkea usko, ihan yhtä hyvin onnistuu asioinnit kahdenkin lapsen kanssa 👍
Olen kolmen pienen äiti, jonka mies käy reissutyössä (pe illasta su iltaan kotona).
Kaiken muun ajan olen yksin lasten kanssa, muistaakseni ainoastaan synnytysten ajan ovat olleet ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta sinulla ap on kaksi lasta, vauva ja 1,5-vuotias taapero, joiden kanssa ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista käydä asioilla, esim. jälkitarkastuksessa... Mummolla hoidossa olemista kannattaa alkaa harjoitella nyt kovasti ja olla muutenkin paljon tekemisissä mummon kanssa ennen vauvan syntymää, jotta hän tuntuu lapsesta tutulta, kun yhtäkkiä meneekin sinne hoitoon koko päiväksi. Viette vaikka nyt miehen vapaapäivinä lapsen mummolaan useammaksi tunniksi, käytte sillä aikaa vaikka yhdessä syömässä ja elokuvissa, kylpylässä, ostamassa vauvalle viimeiset tarvikkeet, tai ihan vaikka kotona saunomassa ja päiväunilla. Kannattaa siihen kahdenkeskiseen aikaan panostaa nyt, kun on vielä mahdollisuus.
Lisäksi kannattaisi alkaa opettaa taaperoa (ehkä myös teitä vanhempiakin) siihen, että myös isä on kelpo vanhempi, jonka kanssa voi hoitaa esim. iltapalat ja pesut, sekä nukkumaanmenot, vaikka äiti olisikin kotona. Sinä et pysty enää samalla intensiteetillä keskittymään sekä vauvaan että taaperoon, mitä olet esikoisesi kanssa pystynyt nämä pari vuotta olemaan, vaan tulet tarvitsemaan miestä rinnalle jakamaan vanhemmuutta ja antamaan lapsille heidän kaipaamaansa huomiota. Jos mies on töissä aamusta iltaan, niin sitten kannattaa vain varautua siihen riittämättömyyden tunteeseen, kun taapero itkee sinua nukuttamaan ja vauva itkee nälkäänsä, tai vauva itkee syliin kun taaperolla on kakka housussa.
Älä ap kaikkea usko, ihan yhtä hyvin onnistuu asioinnit kahdenkin lapsen kanssa 👍
Olen kolmen pienen äiti, jonka mies käy reissutyössä (pe illasta su iltaan kotona).
Kaiken muun ajan olen yksin lasten kanssa, muistaakseni ainoastaan synnytysten ajan ovat olleet ilman minua.
Oikein kannustat nuoria äitejä olemaan korvaamattomia lapselle ja ajamaan samalla isät pois. Ilmankos nuoret miehet eivät halua lisääntyä, kun äidit omivat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hykertelee tyytyväisenä, jo 5 sivua löpinää eikä kukaan ole huutanut provoa, joka tämä selkeästi on.
Hämmentävä ketju. Kuvittelin, että isän ymmärtäminen jonakin "vara" vanhempana olisi nykyään jo aivan kivikautinen ajatus. Ilmeisesti joissakin perheissä tästä käsityksestä ei vieläkään olla päästy pyristelemään irti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta sinulla ap on kaksi lasta, vauva ja 1,5-vuotias taapero, joiden kanssa ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista käydä asioilla, esim. jälkitarkastuksessa... Mummolla hoidossa olemista kannattaa alkaa harjoitella nyt kovasti ja olla muutenkin paljon tekemisissä mummon kanssa ennen vauvan syntymää, jotta hän tuntuu lapsesta tutulta, kun yhtäkkiä meneekin sinne hoitoon koko päiväksi. Viette vaikka nyt miehen vapaapäivinä lapsen mummolaan useammaksi tunniksi, käytte sillä aikaa vaikka yhdessä syömässä ja elokuvissa, kylpylässä, ostamassa vauvalle viimeiset tarvikkeet, tai ihan vaikka kotona saunomassa ja päiväunilla. Kannattaa siihen kahdenkeskiseen aikaan panostaa nyt, kun on vielä mahdollisuus.
Lisäksi kannattaisi alkaa opettaa taaperoa (ehkä myös teitä vanhempiakin) siihen, että myös isä on kelpo vanhempi, jonka kanssa voi hoitaa esim. iltapalat ja pesut, sekä nukkumaanmenot, vaikka äiti olisikin kotona. Sinä et pysty enää samalla intensiteetillä keskittymään sekä vauvaan että taaperoon, mitä olet esikoisesi kanssa pystynyt nämä pari vuotta olemaan, vaan tulet tarvitsemaan miestä rinnalle jakamaan vanhemmuutta ja antamaan lapsille heidän kaipaamaansa huomiota. Jos mies on töissä aamusta iltaan, niin sitten kannattaa vain varautua siihen riittämättömyyden tunteeseen, kun taapero itkee sinua nukuttamaan ja vauva itkee nälkäänsä, tai vauva itkee syliin kun taaperolla on kakka housussa.
Älä ap kaikkea usko, ihan yhtä hyvin onnistuu asioinnit kahdenkin lapsen kanssa 👍
Olen kolmen pienen äiti, jonka mies käy reissutyössä (pe illasta su iltaan kotona).
Kaiken muun ajan olen yksin lasten kanssa, muistaakseni ainoastaan synnytysten ajan ovat olleet ilman minua.Oikein kannustat nuoria äitejä olemaan korvaamattomia lapselle ja ajamaan samalla isät pois. Ilmankos nuoret miehet eivät halua lisääntyä, kun äidit omivat lapset.
Ei ole mitään kannustusta, vaan aivan normaalia alueella, jossa ei ole töitä. Miehet kulkevat töissä ympäri suomea, ja käyvät viikonloppuisin(onnekkaat joka viikko) kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta sinulla ap on kaksi lasta, vauva ja 1,5-vuotias taapero, joiden kanssa ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista käydä asioilla, esim. jälkitarkastuksessa... Mummolla hoidossa olemista kannattaa alkaa harjoitella nyt kovasti ja olla muutenkin paljon tekemisissä mummon kanssa ennen vauvan syntymää, jotta hän tuntuu lapsesta tutulta, kun yhtäkkiä meneekin sinne hoitoon koko päiväksi. Viette vaikka nyt miehen vapaapäivinä lapsen mummolaan useammaksi tunniksi, käytte sillä aikaa vaikka yhdessä syömässä ja elokuvissa, kylpylässä, ostamassa vauvalle viimeiset tarvikkeet, tai ihan vaikka kotona saunomassa ja päiväunilla. Kannattaa siihen kahdenkeskiseen aikaan panostaa nyt, kun on vielä mahdollisuus.
Lisäksi kannattaisi alkaa opettaa taaperoa (ehkä myös teitä vanhempiakin) siihen, että myös isä on kelpo vanhempi, jonka kanssa voi hoitaa esim. iltapalat ja pesut, sekä nukkumaanmenot, vaikka äiti olisikin kotona. Sinä et pysty enää samalla intensiteetillä keskittymään sekä vauvaan että taaperoon, mitä olet esikoisesi kanssa pystynyt nämä pari vuotta olemaan, vaan tulet tarvitsemaan miestä rinnalle jakamaan vanhemmuutta ja antamaan lapsille heidän kaipaamaansa huomiota. Jos mies on töissä aamusta iltaan, niin sitten kannattaa vain varautua siihen riittämättömyyden tunteeseen, kun taapero itkee sinua nukuttamaan ja vauva itkee nälkäänsä, tai vauva itkee syliin kun taaperolla on kakka housussa.
Älä ap kaikkea usko, ihan yhtä hyvin onnistuu asioinnit kahdenkin lapsen kanssa 👍
Olen kolmen pienen äiti, jonka mies käy reissutyössä (pe illasta su iltaan kotona).
Kaiken muun ajan olen yksin lasten kanssa, muistaakseni ainoastaan synnytysten ajan ovat olleet ilman minua.
Ja höpö höpö, ei todellakaan onnistu yhtä helposti. Kaikkiin paikkoihin ei edes saa ottaa pieniä lapsia mukaan. Puhumattakaan siitä, että niiden kanssa olisi helppoa keskittyä asioiden hoitamiseen. Ja tuo riittämättömyys kahden lapsen kanssa on ihan todellinen ilmiö jonka lähes kaikki useamman lapset äidit tuntevat. Tietysti sitä pärjää jos on pakko - niinhän nekin pärjää, jotka jää pikkulapsiaikana yh:ksi. Mutta ei se useimmille helppoa ole, täysin edesvastuutonta väittää muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta sinulla ap on kaksi lasta, vauva ja 1,5-vuotias taapero, joiden kanssa ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista käydä asioilla, esim. jälkitarkastuksessa... Mummolla hoidossa olemista kannattaa alkaa harjoitella nyt kovasti ja olla muutenkin paljon tekemisissä mummon kanssa ennen vauvan syntymää, jotta hän tuntuu lapsesta tutulta, kun yhtäkkiä meneekin sinne hoitoon koko päiväksi. Viette vaikka nyt miehen vapaapäivinä lapsen mummolaan useammaksi tunniksi, käytte sillä aikaa vaikka yhdessä syömässä ja elokuvissa, kylpylässä, ostamassa vauvalle viimeiset tarvikkeet, tai ihan vaikka kotona saunomassa ja päiväunilla. Kannattaa siihen kahdenkeskiseen aikaan panostaa nyt, kun on vielä mahdollisuus.
Lisäksi kannattaisi alkaa opettaa taaperoa (ehkä myös teitä vanhempiakin) siihen, että myös isä on kelpo vanhempi, jonka kanssa voi hoitaa esim. iltapalat ja pesut, sekä nukkumaanmenot, vaikka äiti olisikin kotona. Sinä et pysty enää samalla intensiteetillä keskittymään sekä vauvaan että taaperoon, mitä olet esikoisesi kanssa pystynyt nämä pari vuotta olemaan, vaan tulet tarvitsemaan miestä rinnalle jakamaan vanhemmuutta ja antamaan lapsille heidän kaipaamaansa huomiota. Jos mies on töissä aamusta iltaan, niin sitten kannattaa vain varautua siihen riittämättömyyden tunteeseen, kun taapero itkee sinua nukuttamaan ja vauva itkee nälkäänsä, tai vauva itkee syliin kun taaperolla on kakka housussa.
Älä ap kaikkea usko, ihan yhtä hyvin onnistuu asioinnit kahdenkin lapsen kanssa 👍
Olen kolmen pienen äiti, jonka mies käy reissutyössä (pe illasta su iltaan kotona).
Kaiken muun ajan olen yksin lasten kanssa, muistaakseni ainoastaan synnytysten ajan ovat olleet ilman minua.Oikein kannustat nuoria äitejä olemaan korvaamattomia lapselle ja ajamaan samalla isät pois. Ilmankos nuoret miehet eivät halua lisääntyä, kun äidit omivat lapset.
Ei ole mitään kannustusta, vaan aivan normaalia alueella, jossa ei ole töitä. Miehet kulkevat töissä ympäri suomea, ja käyvät viikonloppuisin(onnekkaat joka viikko) kotona.
Sitten kannattaisi miettiä, mitä ratkaisuja pitää tehdä tarjotakseen lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Jos kaksi läsnäolevaa vanhempaa vaatii muuttoa ihmisten ilmoille, niin sitten se vaatii. Jos tämä on liian suuri uhraus tehtäväksi lasten hyvinvoinnin eteen, niin ehkä pitää miettiä ne arvot uusiksi ennenkuin jättää sen ehkäisyn pois. Lapsiperheessä lasten pitää tulla ykkösenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta sinulla ap on kaksi lasta, vauva ja 1,5-vuotias taapero, joiden kanssa ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista käydä asioilla, esim. jälkitarkastuksessa... Mummolla hoidossa olemista kannattaa alkaa harjoitella nyt kovasti ja olla muutenkin paljon tekemisissä mummon kanssa ennen vauvan syntymää, jotta hän tuntuu lapsesta tutulta, kun yhtäkkiä meneekin sinne hoitoon koko päiväksi. Viette vaikka nyt miehen vapaapäivinä lapsen mummolaan useammaksi tunniksi, käytte sillä aikaa vaikka yhdessä syömässä ja elokuvissa, kylpylässä, ostamassa vauvalle viimeiset tarvikkeet, tai ihan vaikka kotona saunomassa ja päiväunilla. Kannattaa siihen kahdenkeskiseen aikaan panostaa nyt, kun on vielä mahdollisuus.
Lisäksi kannattaisi alkaa opettaa taaperoa (ehkä myös teitä vanhempiakin) siihen, että myös isä on kelpo vanhempi, jonka kanssa voi hoitaa esim. iltapalat ja pesut, sekä nukkumaanmenot, vaikka äiti olisikin kotona. Sinä et pysty enää samalla intensiteetillä keskittymään sekä vauvaan että taaperoon, mitä olet esikoisesi kanssa pystynyt nämä pari vuotta olemaan, vaan tulet tarvitsemaan miestä rinnalle jakamaan vanhemmuutta ja antamaan lapsille heidän kaipaamaansa huomiota. Jos mies on töissä aamusta iltaan, niin sitten kannattaa vain varautua siihen riittämättömyyden tunteeseen, kun taapero itkee sinua nukuttamaan ja vauva itkee nälkäänsä, tai vauva itkee syliin kun taaperolla on kakka housussa.
Älä ap kaikkea usko, ihan yhtä hyvin onnistuu asioinnit kahdenkin lapsen kanssa 👍
Olen kolmen pienen äiti, jonka mies käy reissutyössä (pe illasta su iltaan kotona).
Kaiken muun ajan olen yksin lasten kanssa, muistaakseni ainoastaan synnytysten ajan ovat olleet ilman minua.Ja höpö höpö, ei todellakaan onnistu yhtä helposti. Kaikkiin paikkoihin ei edes saa ottaa pieniä lapsia mukaan. Puhumattakaan siitä, että niiden kanssa olisi helppoa keskittyä asioiden hoitamiseen. Ja tuo riittämättömyys kahden lapsen kanssa on ihan todellinen ilmiö jonka lähes kaikki useamman lapset äidit tuntevat. Tietysti sitä pärjää jos on pakko - niinhän nekin pärjää, jotka jää pikkulapsiaikana yh:ksi. Mutta ei se useimmille helppoa ole, täysin edesvastuutonta väittää muuta.
en ole kyllä löytänyt yhtäkään paikkaa, johon lapsia ei saisi ottaa.
Ehkä on sitten ihmisestä kiinni asioiden helppous, itse en ole kokenut mitenkään hankalana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta sinulla ap on kaksi lasta, vauva ja 1,5-vuotias taapero, joiden kanssa ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista käydä asioilla, esim. jälkitarkastuksessa... Mummolla hoidossa olemista kannattaa alkaa harjoitella nyt kovasti ja olla muutenkin paljon tekemisissä mummon kanssa ennen vauvan syntymää, jotta hän tuntuu lapsesta tutulta, kun yhtäkkiä meneekin sinne hoitoon koko päiväksi. Viette vaikka nyt miehen vapaapäivinä lapsen mummolaan useammaksi tunniksi, käytte sillä aikaa vaikka yhdessä syömässä ja elokuvissa, kylpylässä, ostamassa vauvalle viimeiset tarvikkeet, tai ihan vaikka kotona saunomassa ja päiväunilla. Kannattaa siihen kahdenkeskiseen aikaan panostaa nyt, kun on vielä mahdollisuus.
Lisäksi kannattaisi alkaa opettaa taaperoa (ehkä myös teitä vanhempiakin) siihen, että myös isä on kelpo vanhempi, jonka kanssa voi hoitaa esim. iltapalat ja pesut, sekä nukkumaanmenot, vaikka äiti olisikin kotona. Sinä et pysty enää samalla intensiteetillä keskittymään sekä vauvaan että taaperoon, mitä olet esikoisesi kanssa pystynyt nämä pari vuotta olemaan, vaan tulet tarvitsemaan miestä rinnalle jakamaan vanhemmuutta ja antamaan lapsille heidän kaipaamaansa huomiota. Jos mies on töissä aamusta iltaan, niin sitten kannattaa vain varautua siihen riittämättömyyden tunteeseen, kun taapero itkee sinua nukuttamaan ja vauva itkee nälkäänsä, tai vauva itkee syliin kun taaperolla on kakka housussa.
Älä ap kaikkea usko, ihan yhtä hyvin onnistuu asioinnit kahdenkin lapsen kanssa 👍
Olen kolmen pienen äiti, jonka mies käy reissutyössä (pe illasta su iltaan kotona).
Kaiken muun ajan olen yksin lasten kanssa, muistaakseni ainoastaan synnytysten ajan ovat olleet ilman minua.Oikein kannustat nuoria äitejä olemaan korvaamattomia lapselle ja ajamaan samalla isät pois. Ilmankos nuoret miehet eivät halua lisääntyä, kun äidit omivat lapset.
Ei ole mitään kannustusta, vaan aivan normaalia alueella, jossa ei ole töitä. Miehet kulkevat töissä ympäri suomea, ja käyvät viikonloppuisin(onnekkaat joka viikko) kotona.
Sitten kannattaisi miettiä, mitä ratkaisuja pitää tehdä tarjotakseen lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Jos kaksi läsnäolevaa vanhempaa vaatii muuttoa ihmisten ilmoille, niin sitten se vaatii. Jos tämä on liian suuri uhraus tehtäväksi lasten hyvinvoinnin eteen, niin ehkä pitää miettiä ne arvot uusiksi ennenkuin jättää sen ehkäisyn pois. Lapsiperheessä lasten pitää tulla ykkösenä.
Höpöhöpö, tuolla logiikalla puoli suomea olisi tyhjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta sinulla ap on kaksi lasta, vauva ja 1,5-vuotias taapero, joiden kanssa ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista käydä asioilla, esim. jälkitarkastuksessa... Mummolla hoidossa olemista kannattaa alkaa harjoitella nyt kovasti ja olla muutenkin paljon tekemisissä mummon kanssa ennen vauvan syntymää, jotta hän tuntuu lapsesta tutulta, kun yhtäkkiä meneekin sinne hoitoon koko päiväksi. Viette vaikka nyt miehen vapaapäivinä lapsen mummolaan useammaksi tunniksi, käytte sillä aikaa vaikka yhdessä syömässä ja elokuvissa, kylpylässä, ostamassa vauvalle viimeiset tarvikkeet, tai ihan vaikka kotona saunomassa ja päiväunilla. Kannattaa siihen kahdenkeskiseen aikaan panostaa nyt, kun on vielä mahdollisuus.
Lisäksi kannattaisi alkaa opettaa taaperoa (ehkä myös teitä vanhempiakin) siihen, että myös isä on kelpo vanhempi, jonka kanssa voi hoitaa esim. iltapalat ja pesut, sekä nukkumaanmenot, vaikka äiti olisikin kotona. Sinä et pysty enää samalla intensiteetillä keskittymään sekä vauvaan että taaperoon, mitä olet esikoisesi kanssa pystynyt nämä pari vuotta olemaan, vaan tulet tarvitsemaan miestä rinnalle jakamaan vanhemmuutta ja antamaan lapsille heidän kaipaamaansa huomiota. Jos mies on töissä aamusta iltaan, niin sitten kannattaa vain varautua siihen riittämättömyyden tunteeseen, kun taapero itkee sinua nukuttamaan ja vauva itkee nälkäänsä, tai vauva itkee syliin kun taaperolla on kakka housussa.
Älä ap kaikkea usko, ihan yhtä hyvin onnistuu asioinnit kahdenkin lapsen kanssa 👍
Olen kolmen pienen äiti, jonka mies käy reissutyössä (pe illasta su iltaan kotona).
Kaiken muun ajan olen yksin lasten kanssa, muistaakseni ainoastaan synnytysten ajan ovat olleet ilman minua.Ja höpö höpö, ei todellakaan onnistu yhtä helposti. Kaikkiin paikkoihin ei edes saa ottaa pieniä lapsia mukaan. Puhumattakaan siitä, että niiden kanssa olisi helppoa keskittyä asioiden hoitamiseen. Ja tuo riittämättömyys kahden lapsen kanssa on ihan todellinen ilmiö jonka lähes kaikki useamman lapset äidit tuntevat. Tietysti sitä pärjää jos on pakko - niinhän nekin pärjää, jotka jää pikkulapsiaikana yh:ksi. Mutta ei se useimmille helppoa ole, täysin edesvastuutonta väittää muuta.
en ole kyllä löytänyt yhtäkään paikkaa, johon lapsia ei saisi ottaa.
Ehkä on sitten ihmisestä kiinni asioiden helppous, itse en ole kokenut mitenkään hankalana.
Lasten etu ei ole notkua joka paikassa...
Lapsi ei traumatisoidu siitä, jos viettää aikaa kaksin oman isänsä kanssa. Se on ihan suotavaa, että välillä on myös ilman äitiä.
Minulla on myös 1,5v lapsi, mutta täysimetyksen jälkeen aloin ottamaan enemmän aikaa itselleni. En tarkoita mitään baarireissuja ja ulkomaanmatkoja, vaan ihan sitä, että käyn kaupungilla, metsässä, kaverin luona ihan ilman vauvaa. Aluksi pieniä aikoja, sitten pidempiä. Lapsi on sen ajan KAHDESTAAN isänsä tai mummonsa/ukkinsa kanssa. Isä sai hoitaa syötöt, päiväunet ja kaikki muut hommat ihan niinkuin minä, ja ilman minun läsnäoloa. Kaikki eron hetket ovat sujuneet ilman itkua ja parkua. Lapsi vilkuttaa minulle, kun lähden, on tyytyväinen poissaoloni ajan, ja on iloinen kun tulen takaisin kotiin.
Vauvasta on kasvanut aikuisiin luottavainen lapsi, joka ei vierasta ketään. Hymyilee kaikille, ottaa kontaktia kaikkiin, vaikka olisi vieras ihminen. Napanuora äitiin on jo ihan valtavan pitkä, ja taapero tutkii paikkoja innostuneesti, vaikkei äitiä ihan heti kannoilla näkyisikään.
Äiti on pienelle lapselle turvasatama, muttei ainoaksi turvalliseksi aikuiseksi kannata jäädä. Isä ei ole lapsenvahti, vaan lapsen toinen vanhempi, eikä sitä roolia opi kuin olemalla keskenään lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei traumatisoidu siitä, jos viettää aikaa kaksin oman isänsä kanssa. Se on ihan suotavaa, että välillä on myös ilman äitiä.
Minulla on myös 1,5v lapsi, mutta täysimetyksen jälkeen aloin ottamaan enemmän aikaa itselleni. En tarkoita mitään baarireissuja ja ulkomaanmatkoja, vaan ihan sitä, että käyn kaupungilla, metsässä, kaverin luona ihan ilman vauvaa. Aluksi pieniä aikoja, sitten pidempiä. Lapsi on sen ajan KAHDESTAAN isänsä tai mummonsa/ukkinsa kanssa. Isä sai hoitaa syötöt, päiväunet ja kaikki muut hommat ihan niinkuin minä, ja ilman minun läsnäoloa. Kaikki eron hetket ovat sujuneet ilman itkua ja parkua. Lapsi vilkuttaa minulle, kun lähden, on tyytyväinen poissaoloni ajan, ja on iloinen kun tulen takaisin kotiin.
Vauvasta on kasvanut aikuisiin luottavainen lapsi, joka ei vierasta ketään. Hymyilee kaikille, ottaa kontaktia kaikkiin, vaikka olisi vieras ihminen. Napanuora äitiin on jo ihan valtavan pitkä, ja taapero tutkii paikkoja innostuneesti, vaikkei äitiä ihan heti kannoilla näkyisikään.
Äiti on pienelle lapselle turvasatama, muttei ainoaksi turvalliseksi aikuiseksi kannata jäädä. Isä ei ole lapsenvahti, vaan lapsen toinen vanhempi, eikä sitä roolia opi kuin olemalla keskenään lapsensa kanssa.
Ei tietenkään traumatisoidu, kyse olikin siitä siitä miten aloittaa opettelu.
Kyllä on kerrassaan outo palsta, asiallisesta aloituksesta väännetty jo 5 sivullista syyllistämistä ja paskaa apn niskaan. Hävetkää aikuiset ihmiset. Kaikki tilanteet, perheet ja ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei traumatisoidu siitä, jos viettää aikaa kaksin oman isänsä kanssa. Se on ihan suotavaa, että välillä on myös ilman äitiä.
Minulla on myös 1,5v lapsi, mutta täysimetyksen jälkeen aloin ottamaan enemmän aikaa itselleni. En tarkoita mitään baarireissuja ja ulkomaanmatkoja, vaan ihan sitä, että käyn kaupungilla, metsässä, kaverin luona ihan ilman vauvaa. Aluksi pieniä aikoja, sitten pidempiä. Lapsi on sen ajan KAHDESTAAN isänsä tai mummonsa/ukkinsa kanssa. Isä sai hoitaa syötöt, päiväunet ja kaikki muut hommat ihan niinkuin minä, ja ilman minun läsnäoloa. Kaikki eron hetket ovat sujuneet ilman itkua ja parkua. Lapsi vilkuttaa minulle, kun lähden, on tyytyväinen poissaoloni ajan, ja on iloinen kun tulen takaisin kotiin.
Vauvasta on kasvanut aikuisiin luottavainen lapsi, joka ei vierasta ketään. Hymyilee kaikille, ottaa kontaktia kaikkiin, vaikka olisi vieras ihminen. Napanuora äitiin on jo ihan valtavan pitkä, ja taapero tutkii paikkoja innostuneesti, vaikkei äitiä ihan heti kannoilla näkyisikään.
Äiti on pienelle lapselle turvasatama, muttei ainoaksi turvalliseksi aikuiseksi kannata jäädä. Isä ei ole lapsenvahti, vaan lapsen toinen vanhempi, eikä sitä roolia opi kuin olemalla keskenään lapsensa kanssa.
Ei tietenkään traumatisoidu, kyse olikin siitä siitä miten aloittaa opettelu.
Pienissä määrin, usein, ja poissaolon pituutta lisäten joka kerta. Lapsi ei käsitä aikaa samalla tavalla kuin aikuinen. Lapsen mielestä äiti on vain poissa. Jos hoitava aikuinen on tuttu ja turvallinen, lapsella ei ole mitään hätää. Äiti saattaa pysyä mielessä vain hetken, ja sitten unohtua taustalle.
Jos isä viettää aikaa lapsensa kanssa ilman sinuakin, niin mikä tässä sitten on ylipäänsä se ongelma?