Mitä teillä tehdään nyt sunnuntaina iltapäivällä?
Meillä lapset katsovat leffaa, minä siivoan, pesen pyykkiä ja olen Vauva-palstalla, mieheni on käymässä salilla. Mietin sunnuntaita taaksepäin, niin meillä taitaa olla kaava, että samat asiat toistuu. Vielä 5 vuotta sitten usein sunnuntai oli kyläilypäivä. Nyt en edes muista, onko meillä käynyt vieraita tämän vuoden puolella tai ollaanko itse käyty muualla kuin sukulaisissa (isovanhemmilla).
Kommentit (57)
Kävin vesisateessa koiran kanssa lenkillä. Kerta kaikkiaan masentava ilma! Tuulee ja sataa. Meidän oli tarkoitus ensi viikolla hiihtolomalla luistella ja hiihtää kouluikäisten kanssa. Ei onnistu, kun ei ole lunta. Tekojää on auki, mutta sinne ei kyllä vesisateeseen lähdetä. Jos olisi rahaa, varaisin äkkilähdön etelään tältä istumalta.
naidaan naidaan näin me pojat naidaan
Aamun tein kotitöitä, sitten kävin kaupassa, tein lounasta, koiralenkki vesisateessa, hiihtoa, suihku, seuraavaksi lisää hiihtoa ja päivällinen. Maaliskuussa hiihdon tilalla alkaa formulat. Varmaan aika samantyylinen setti tulee joka viikonloppu.
Mies lähti kauppaan hakemaan aamulla unohtamansa kissanruoan. Ihan hirveä sää muuten täällä Helsingissä, räntä/vesisade ja kova tuuli. Kissa nukkuu, mä palstailen vielä hetken ja alan sitten lukemaan kirjaa. Mitään "järkevää" en aio tänään tehdä.
Pieni krapula vaivaa... Kävin hetki sitten kaupassa ja tein ruokaa. Makaan sohvalla ja selaan puhelinta ja katson telkkua välillä. Mies pessyt pyykkiä ja ulkoilutti koiran.
Käytiin kaupassa ostamassa satasen arvosta ruokaa. Yleensä ostetaan sunnuntaisin niin paljon ruokaa, että seuraava reissu on vasta perjantaina.
Siivoan. Meillä oli lapsuudenkodissa aina joka perjantai siivouspäivä. Paikat pysyi siistinä, kun joka viikko laitettiin kuntoon. Siivouspäivä alkoi aina koulun jälkeen ja päättyi ennen saunaa. En muista enää, oliko saunavuoro seitsemältä vai kahdeksalta, mutta siihen mennessä oli siivottu. Nyt omien lasteni kanssa en jaksa noudattaa mitään perjantaisiivousrutiineja. Yleensä sunnuntaisin siivotaan, jos ei ole mitään ohjelmaa. Silti meillä on aina vähän sotkuista.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen miehestä, joka panisi mua.
Minäkin usein haaveilen että nainen haluaisi paneskella. Ehkä se touhu kuuluu vain suhteen alkuvuosiin?
Vierailija kirjoitti:
Pesen pyykkiä ja teen koulutöitä.
En usko vaan voisin lyödä vetoa että kone pesee pyykkiä.
Makoilen sohvalla ja yritän toipua noroviruksesta...
Siivosin ja tuuletin just koko kämpän, kohta menen suihkuun. Ilalla vielä ehkä kävelylle, ja voisi myös tilata jotain ruokaa. Kivaa sunnuntaita kaikille 😊.
Aamusta kävin koiran kans lenkillä, pesin pyykkiä ja jotain siivoilin. Käytiin miehen kanssa lounaalla ulkona, sieltä tultua imuroin, tein kotitreenin, kävin suihkussa, haettiin tyttö yökylästä kotiin ja nyt rentoudun sohvalla. Nyt mies sytyttää tulta takkaan, ja tyttö hääräilee huoneessaan. Voisin kattoa jonkun leffan vielä. Rentoillen menee loppupäivä.
Täällä ollut aika ikävä päivä. Vanha koira on kipeä ja varasin sille jo ajan eläinlääkäriin, mutta sain ajan vasta tiistaille. Pelottaa miten tästä eteenpäin ja koiralla on jo monia vaivoja ja tiedän, että jos jotain vakavampaa vielä tulee niin voi olla kohtalokasta. Minulla ei ole muita ystäviä kuin koira ja vaikka tiedän, että voi olla viimeisiä hetkiä yhdessä niin tuntuu todella pahalta. Koiran takia olen pysynyt jossakin kunnossa itsekin ja jos sitä ei ole niin minullakaan ei tavallaan ole mitään merkitystä enää. En todellakaan halua, että koira kärsii, mutta mietin jo valmiiksi miten tulen selviämään itse jos sitä ei enää ole. Pitänyt minut elossa viimeiset kymmenen vuotta jos suoraan sanoo ja ainakin järjissäni muuten. Koira on minulle todella tärkeä ja ainoa ystävä sekä on lievittänyt yksinäisyyttä niin paljon.
Introspektiooo.
Semmonen kirja ku David Goggins - Why you should NEVER
on täl hetkel menos ja todellaki iha huikeet kamdee. Suosittelen kaikille self improvent mielisille.
Koht laulan bánàáni lauluu toki kans. Millo muute Euro viisut?
Vierailija kirjoitti:
Makoilen sohvalla ja yritän toipua noroviruksesta...
Kokemuksesta tiedän mitä se on. Arvaa mikä fiilis kun ummetus saa haaveilemaan että tyhjenisi vaikka norolla. Tule ja pussaa mua.
Tein intialaista ruokaa, joka epäonnistui. Maku ei ole lainkaan se, minkä muistelin olevan. Jotenkin yrmeän makuista, hiukan karvasta siitä tuli. Ehkä paistoin mausteita öljyssä hiukan liian pitkään tai sitten tunaroin muuten vaan. Näin käy usein, jos yritän tehdä jotain vähän vaativampaa kuin nakkikeittoa tai makaronilaatikkoa.
Vierailija kirjoitti:
naidaan naidaan näin me pojat naidaan
Aika liioiteltua! Teidän poikien pikkunakin heilutteluun ei kulu kokonaista sunnuntain iltapäivää.
Tuohan se nykyajan työelämässä on vialla. Ne, joilla on töitä, joutuvat ajamaan itsensä uuvuksiin. Ja joilla ei ole, näkevät nälkää. Kun aloitin työelämässä ekassa vakkaripaikassa v. 1999, kaikki ehtivät pitää lakisääteiset tauot ja kuulumisiakin vaihdettiin. Työajat oli minulla ainakin tasaiset. Jos ylitöitä tuli, ne sai ottaa vapaana pois jo seuraavalla viikolla. Ei ollut tietokoneita kuin isoilla johtajilla.
Nyt vuonna 2020 moni asia on muuttunut. Taukoja ei aina ehdi pitää tai venyy iltapäivään. Sitten on jo suden nälkä ja tulee ahmittua. Vessatauot unohtuu. Vaikka teenkin töitä seisomapöydän ääressä, jalat väsyy, hartiat väsyy, silmät kuivuu tietokoneen ruutua tuijottaessa. Sosiaalinen kanssakäyminen on vähäistä, jos ei asiakaskontakteja lasketa. Koko ajan pitää omaksua jotain uutta. Sekin väsyttää.