Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri voimistelu- ja luistelupiireihin hakeutuu sairasta valmennusväkeä?
16.02.2020 |
Toisaalta, jos kyseessä miesvalmentaja, voi hänessä olla pedofiilin vikaa: Vähäpukeisia tyttöjä ja poikia koko ajan ympärillä.
Nainen ehkä kuvittelee itsensä kaiken yläpuolelle ja sekoaa ”erinomaisuuteensa”. Tästä seuraa se, että kohtelee valmennettavia kuin tahdottomia sätkynukkeja ja kaiken sietäviä olentoja.
Kyseessä kuitenkin kehityksessään kesken olevat nuoret, jotka vain harrastavat luistelua tai voimistelua. Valmentajien aiheuttamasta traumasta selviäminen voi kestää vuosia tai ei parane koskaan.
Mutta miksi juuri näissä piireissä tuntuu olevan näin paha tilanne? Ei koske pelkästään Suomea?
Kommentit (25)
Niin, ja tämä hevosurheilun hyväksikäyttökulttuuri ei myöskään koske vain Suomea, vaan tilanne on kaikkialla sama. Ulkomailla on hyvinkin isoja nimiä tullut julkisuuteen tästä, merkittävien lajin vaikuttajien vuosia jatkuneita rikoksia on järjestelmällisesti peitelty. Ratsastusaiheisilla keskustelupalstoilla tämä on myös nykyään iso aihe, eri maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauniit nuoret vartalot ja valta houkuttelevat. Pitäisi silti hillitä itseään.
Luisteluvanhemmissa on kai paljon erittäin hyvätuloisia yritysjohtajia. Laji on kallis ja köyhä ei voi siinä pärjätä. Itse tiedän näitä lapsia neljästä eri perheestä. Ainakin toinen vanhempi on hyvätuloinen johtaja taloudesta tai oikeustieteestä ja erittäin kunnianhimoisia, pelottavia ihmisiä tunteettomuudessaan, perheissä kovat arvot, vapaita suhteita, petetään jne.
Eli kun vanhemmat ovat tällaisia niin valmentaja on heidän kuvansa.
Simputtajia ja hallitsijoita olevinaan pikkulasten jumpassakin.
Osataan sitä muuallakin. Kilparatsastusta harrastaneet kertovat ihan järjestään, että lajissa on "maan tapa", että aikuisilla miesvalmentajilla on hädin tuskin yläkouluikäisiä "tyttöystäviä" valmennettavistaan. Ja erona muihin lajeihin on se, että tämä voi usein tapahtua jopa tyttöjen vanhempien hyväksynnällä. Tyttö voi nukkua kilpailumatkalla samassa hotellihuoneessa valmentajasedän kanssa, eikä kukaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä. Toiminta on avointa, sitä ei edes yritetä peitellä. Ratsastus on niitä lajeja, joissa hyväksikäyttöongelmasta puhuminen kohtaa kaikkein suurinta ja aggressiivisinta vastustusta. Nuorena uhreiksi joutuneet eivät usein uskalla puhua, koska piirit ovat pienet ja monella on koko elämä lajissa kiinni. Asiasta puhumalla voi joutua niin vihatuksi ja hyljeksityksi, että sitä riskiä ei uskalleta ottaa. Hyväksikäyttäjiä taas ihaillaan ja puolustellaan, ovathan he tunnettuja ja menestyneitä hevosmiehiä. Kaikki tietävät, mutta kukaan ei puutu.
Olen itse harrastanut ratsastusta ihan ratsastuskoulutasolla, enkä sen vuoksi ole itse tähän kulttuuriin törmännyt, ja olin järkyttynyt kun tästä asiasta alettiin puhua ja kuulin lajissa enemmän mukana olleiden ihmisten kokemuksia siitä, miten kieroutunut se maailma on. Rakastan hevosia, mutta hevosurheilu vaikuttaisi sisältävän niin kamalia ilmiöitä, että omaa lasta, jos minulla lapsia olisi, ei kyllä haluaisi lajin pariin kannustaa.