Olen tehnyt palstalla sosiaalisen kokeen yhteiskuntakritiikistä ja tulokset huolestuttavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Näytä mulle lastensuojelua koskeva ketju, jossa on 10 000 vastausta. Tai edes 1000. Kannattaa myös muistaa, että tällä palstalla hyvin usein kommentoidaan sellaisiin ketjuihin, joissa ollaan aloituksesta eri mieltä. Ne, jotka ovat samaa mieltä, eivät ole yhtä aktiivisia kommentoimaan. Jos joku kommentoikin, siihen tulee todennäköisesti jälleen kommentti, jossa ollaan eri mieltä. Ko kommentti voi olla saman henkilön kuin jo 10 muutakin kommenttia. Kommenttien lukumäärä ei siis kerro oikeastaan mitään muuta kuin että asia kiinnostaa ainakin  yhtä ihmistä.

Peukutuksia voidaan käyttää. Kun täältä haravoidaan kaikki ketjut, jotka käsittelevät lastensuojelua, niin uskon kyllä, että 10000 vastausta ja peukutusta menee rikki.

Peukutusten lukumäärä kertaa vain peukutusten lukumäärän, ei peukuttajien lukumäärää. 

Eikä peukutusten syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstoja ja sosiaalista mediaa voi toki käyttää muiden, luotettavampien lähteiden rinnalla tuomassa lisätietoa ja hieman väriä tutkimukseen, mutta silloinkin tutkimusasetelmassa on kiinnitettävä huomiota kysymyksen/väitteen asetteluun. Jos halutaan edes jotakuinkin käyttökelpoista tietoa siitä, miten ihmiset suhtautuvat lastensuojelun toimintaan ja lastensuojelun asiakkaisiin (esim. siihen, mistä yhteiskuntaluokasta heidän oletetaan olevan), tulee kiinnittää erittäin tarkasti huomiota siihen, että kysymys tai väite on 1) totuudenmukainen ja 2) aseteltu niin, ettei se ole ohjaileva. Eli sen sijaan, että väitettäisiin asian olevan jotenkin ja kysyttäisiin sen jälkeen mielipidettä, tulee kysyä mielipidettä neutraalisti. Ei voi väittää ensin faktana, että lastensuojelu vieraannuttaa lapset suvusta ja sitten odotella kommentteja, vaan tulee esittää aivoimet kysymykset niistä aihepiireistä, joihin halutaan vastausta:

Oman kokemuksesi tai sinulle muuten muodostuneen mielikuvan mukaan, uskotko että lastensuojelussa lapsi vieraannutetaan suvustaan vai koetko/ajatteletko että sijoitetun lapsen suhteet omaan sukuun pyritään säilyttämään mahdollisuuksien mukaan?

Oman kokemuksesi tai käsityksesi mukaan, vaikuttaako lastensuojelun kohteeksi joutuneen perheen yhteiskuntaluokka siihen, miten herkästi lapsi otetaan huostaan, vai arvioidaanko lastensuojelun tarve perheen yhteiskuntaluokasta riippumatta aina samoilla kriteereillä?

Oman kokemuksesi tai käsityksesi mukaan, ovatko johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluvat perheet yliedustettuina lastensuojelun asiakkaissa? Jos, vastasit kyllä, minkä yhteiskuntaluokan? Mistä koet/ajattelet tämän johtuvan?

Saa, ap vapaasti lainata noita kysymyksiä, jos haluat saada tutkimukseesi dataa, jota oikeasti voit hyödyntää. Muuten voit heittää hienot analyysisi suoraan roskikseen ja harkita alan vaihtoa puhtaasti säälittäväksi palstatrolliksi.

Mitä ovat yhteiskuntaluokat? Vositko kertoa mitä vaihtoehtoja niihin kuuluu

Köyhät? Rikkaat? Rumat? Tyhmät? Viisaat? Suositut? Vastarannankiisket?

Köyhät, pienituloiset, keskituloset, hyvätuloiset, rikkaat... Et kai ihan tosissasi kysynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Laadullisia tutkimuksia tai vaikkapa juuri aloituksen "sosiaalisia kokeita" voi tehdä vaikka kuinka pienellä otoksella, mutta ei niitä voi yleistää mihinkään muualle. Esim ap ei oman provoilunsa perusteella voi olla huolissaan yleisesti lastensuojeluun liittyvästä yhteiskuntakritiikistä. Mutta halutessaan voi kertoa, että av palstalla juuri silloin oli näin. Ja voi miettiä siihen erilaisia (tosiasiallisia) syitä. Kuten vaikka aloutusten kieli, atgumentit, kirjoitusten ajankohta, vastausten määrä, mahdolliset vääristymät tai samat vastaajat, palstan tarkoitus ja toiminta ym. Ja jos hän haluaa miettiä asiaa tarkemmin, voisi olla hyvä tehdä analyysia laajemmin, hankkia topriatietoa aiheesta, miettiä jatkoselvitysaiheita.

Eihän aloittajan aiheessa sinällään ole mitään vikaa. Itse en ole kovin hyvä lastensuojelun asiantuntija, mutta tiedän, että siinä on lukuisia mietittäviä asioita, koska alue on niin monimutkainen ja tilanteet haastavia. Aloittajan mielenkiinto liittyy yhteiskuntakritiikkiin lastensuojelun piiristä. Tiedän, että siitä löytyy materiaalia. Voisi vaikka etsi sitä kritiikkiä. Tulee kyllä runsaudenpula. Voisi jakaa eri alueisiin helposti, kritiikkiä löytyy laajalla skaalalla. Lähtien lastensuojeluilmoituksiin ja päätyen laitosten käytänteisiin.

Tästä tulee mieleen yksi leffa, jossa nainen teki "tutkimusta" käyttämällä jotain chattiä 24/7. Siinä vaan klikkailtiin videoita randomisti ja sitten siihen ilmestyi joku jonka kanssa voi jutella. Se nainen sai vielä rahoituksen tutkimukselle, jolla ei ollut mitään varsinaista tarkoitusta, ei tutkimuskysymystä eikä mitään muutakaan. Ei myöskään pyytänyt suostumusta muilta käyttäjiltä.

Asioita ei voi oikeasti tutkia tällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Minulle on monesti soittanut tilastokeskuksen puhelinhaastattelija. Olen antanut tällä ihan väärät tiedot sekä vastannut aivan eri tavalla kuin mitä oikeasti ajattelen.

Voidaanko siis edes olettaa, että haastatteluihin vastataan lainkaan rehellisesti? Tämä on nimittäin aika suuri oletus. Tämä puolestaan vääristää tulokset eli johtopäätöksenä on se, että mihinkään haastattelututkimukseen ei voi luottaa jos tarkkoja ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstoja ja sosiaalista mediaa voi toki käyttää muiden, luotettavampien lähteiden rinnalla tuomassa lisätietoa ja hieman väriä tutkimukseen, mutta silloinkin tutkimusasetelmassa on kiinnitettävä huomiota kysymyksen/väitteen asetteluun. Jos halutaan edes jotakuinkin käyttökelpoista tietoa siitä, miten ihmiset suhtautuvat lastensuojelun toimintaan ja lastensuojelun asiakkaisiin (esim. siihen, mistä yhteiskuntaluokasta heidän oletetaan olevan), tulee kiinnittää erittäin tarkasti huomiota siihen, että kysymys tai väite on 1) totuudenmukainen ja 2) aseteltu niin, ettei se ole ohjaileva. Eli sen sijaan, että väitettäisiin asian olevan jotenkin ja kysyttäisiin sen jälkeen mielipidettä, tulee kysyä mielipidettä neutraalisti. Ei voi väittää ensin faktana, että lastensuojelu vieraannuttaa lapset suvusta ja sitten odotella kommentteja, vaan tulee esittää aivoimet kysymykset niistä aihepiireistä, joihin halutaan vastausta:

Oman kokemuksesi tai sinulle muuten muodostuneen mielikuvan mukaan, uskotko että lastensuojelussa lapsi vieraannutetaan suvustaan vai koetko/ajatteletko että sijoitetun lapsen suhteet omaan sukuun pyritään säilyttämään mahdollisuuksien mukaan?

Oman kokemuksesi tai käsityksesi mukaan, vaikuttaako lastensuojelun kohteeksi joutuneen perheen yhteiskuntaluokka siihen, miten herkästi lapsi otetaan huostaan, vai arvioidaanko lastensuojelun tarve perheen yhteiskuntaluokasta riippumatta aina samoilla kriteereillä?

Oman kokemuksesi tai käsityksesi mukaan, ovatko johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuuluvat perheet yliedustettuina lastensuojelun asiakkaissa? Jos, vastasit kyllä, minkä yhteiskuntaluokan? Mistä koet/ajattelet tämän johtuvan?

Saa, ap vapaasti lainata noita kysymyksiä, jos haluat saada tutkimukseesi dataa, jota oikeasti voit hyödyntää. Muuten voit heittää hienot analyysisi suoraan roskikseen ja harkita alan vaihtoa puhtaasti säälittäväksi palstatrolliksi.

Mitä ovat yhteiskuntaluokat? Vositko kertoa mitä vaihtoehtoja niihin kuuluu

Köyhät? Rikkaat? Rumat? Tyhmät? Viisaat? Suositut? Vastarannankiisket?

Köyhät, pienituloiset, keskituloset, hyvätuloiset, rikkaat... Et kai ihan tosissasi kysynyt?

Kyllä ihan tosissani kysyin. Sinä kuvailit tuloluokkia. Tämä ei ole sama asia kuin yhteyskuntaluokat. Olen nähnyt myös jaotteluja esim. työntekijät, johtajat, asiantuntijat, yrittäjät jne.

Eli varsin hämärä ja tarpeeton koko yhteiskuntaluokka-käsite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkaan sinulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta valitat jonkun aiemman valituksen perusteella, josta olet lukenut.

Minulla ei siis ole lapsia. Tutkin eriarvoistumista yliopistossa.

Mitähän yliopisto sanoisi sun lähdeaineistostasi.

Miksi muuten valitat tänne, miksi et sinne, missä kaltoinkohtelu tapahtuu? 

Anonyymillä keskustelupalstalla kuka vaan voi kirjoittaa lähes mitä vaan ja olla kuka vaan. Kuten sinäkin nyt joku lapseton tutkija yliopistolta.

Kerroin että tein sosiaalisen kokeen. Sosiaalinen koe antoi viitteitä asenteista joita nämä väärinkohtelua kokeneet saavat osakseen kertoessaan järjestelmän puutteista. Sillä tavalla heitä kenties pyritään hiljentämään.

Tiedätkö ollenkaan, mistä nuo "asenteet" johtuvat?

Ne johtuvat siitä, että kukaan, siis yksikään vanhempi ei myönnä olevansa huono ja vastuuton vanhempi. Vanhemmuus on niin täynnä kultturisia odotuksia ja velvollisuuksia, että slarvaamista on äärimmäisek vaikea myöntää julkisesti, usein edes itselleen.

Siksi tilanne on aika eri kuin vanhustenhoidossa. Vanhemmat pyrkivät usein väittämään, että heidän lapsensa huostaanotto on "aiheeton" ja lastensuojelun "mielivaltaa", vaikka siihen olisi ollutkin aivan hyvät perusteet.

Siksi kenenkään huostaanoton kohteeksi joutuneen perheen vanhemman valituksia on vaikea ottaa täysin todesta. Subjektiivisen valituksen paikkaansapitävyyttä on mahdoton arvioida, toisen puolen kantaa kun ei koskaan vaitiolovelvollisuuden takia kuulla!

Silti todellisuudessa Suomessa tapahtuu "erikoita" eli sitä, että lastensuojelu ei puutu ajoissa tai ollenkaan selkeisiin laiminlyönteihin. Eli sen moni kokee isommaksi rakenteelliseksi ongelmaksi.

Sen sijaan vanhustenhuollossa, johon typerästi ap rinnastat lastensuojelun tilanne on laajasti ihmisten omakohtaisesti todettavissa. Lastensuojelun asiakkaana on paljon pienempi joukko ihmisiä kuin vanhustenhoidon.

Vanhustenhoidossa "syytettynä" on yleensä kokonainen laitos, ja niistä on saatavilla viranomaisraportteja ja tarkastuskertomuksia, jotka ovat julkisia toisin kuin lastensuojelun asiakkaan tapauskertomukset.

YTM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Minulle on monesti soittanut tilastokeskuksen puhelinhaastattelija. Olen antanut tällä ihan väärät tiedot sekä vastannut aivan eri tavalla kuin mitä oikeasti ajattelen.

Voidaanko siis edes olettaa, että haastatteluihin vastataan lainkaan rehellisesti? Tämä on nimittäin aika suuri oletus. Tämä puolestaan vääristää tulokset eli johtopäätöksenä on se, että mihinkään haastattelututkimukseen ei voi luottaa jos tarkkoja ollaan.

Tämäkin virhelähde on huomioitu otannan kokoa suunniteltaessa. Kuten todella moni muukin virhelähde. Mutta mikään kyselytutkimus ei ole absoluuttista tiedettä, minkä takia tuloksissa aina kerrotaan myös virhemarginaali. 

Vierailija kirjoitti:

>eriarvoistuminen

Aivan kuin henkilökohtainen tasa-arvo olisi missään määrin saavutettavissa.

Ja kyllä, Lasun/huostaanoton kanssa tekemisissä olevat ihmiset ovat narkkareita tai luonnonhulluja sekä pääosin laiskoja työttömiä

Alapeukuista päätellen "that dog äjähts, where galig kalahts"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Minulle on monesti soittanut tilastokeskuksen puhelinhaastattelija. Olen antanut tällä ihan väärät tiedot sekä vastannut aivan eri tavalla kuin mitä oikeasti ajattelen.

Voidaanko siis edes olettaa, että haastatteluihin vastataan lainkaan rehellisesti? Tämä on nimittäin aika suuri oletus. Tämä puolestaan vääristää tulokset eli johtopäätöksenä on se, että mihinkään haastattelututkimukseen ei voi luottaa jos tarkkoja ollaan.

Tämäkin virhelähde on huomioitu otannan kokoa suunniteltaessa. Kuten todella moni muukin virhelähde. Mutta mikään kyselytutkimus ei ole absoluuttista tiedettä, minkä takia tuloksissa aina kerrotaan myös virhemarginaali. 

Miten voidaan huomioida se, että kukaan ei välttämättä puhu totta? Eihän edes tiedetä kuinka moni valehtelee. Virhemarginaali tulee suoraan tilastomatematiikasta ja riippuu erityisesti otoksen koosta eikä siinä huomioida sitä, että vastaajat voivat valehdella, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Virhamarginaali ei tätä vääristymää korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Minulle on monesti soittanut tilastokeskuksen puhelinhaastattelija. Olen antanut tällä ihan väärät tiedot sekä vastannut aivan eri tavalla kuin mitä oikeasti ajattelen.

Voidaanko siis edes olettaa, että haastatteluihin vastataan lainkaan rehellisesti? Tämä on nimittäin aika suuri oletus. Tämä puolestaan vääristää tulokset eli johtopäätöksenä on se, että mihinkään haastattelututkimukseen ei voi luottaa jos tarkkoja ollaan.

Ei mikään haastattelu- tai kyselytutkimus ole totuus eikä kukaan tutkija näin oletakaan. Siksi otos pitää olla laaja ja kattava, jos halutaan edes jotain yleistyksiä vetää. Ja aina pohditaan myös virhemahdollusuuksia. Niitä on aina lukuisia.

Minulla on sellainen käsitys, että yhteiskuntakritiikki lastensuojelua kohtaan on lisääntynyt ja se on hyvinkin moninaista. Tämä käsitykseni perustuu ihan lehtien lukemiseen ja yhteiskunnallista keskustelua seuraamiseen.

Minulla ei ole vahvoja mielipiteitä aiheesta vaan näen ihan neutraalisti alueen näkökulmia. Ja niiden yhteyksiä vaikkapa ladten ja nuoreten mielenterveyteen ja päihdeasioihin. Ja perheiden hyvinvointiin ja eriarvoistumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Minulle on monesti soittanut tilastokeskuksen puhelinhaastattelija. Olen antanut tällä ihan väärät tiedot sekä vastannut aivan eri tavalla kuin mitä oikeasti ajattelen.

Voidaanko siis edes olettaa, että haastatteluihin vastataan lainkaan rehellisesti? Tämä on nimittäin aika suuri oletus. Tämä puolestaan vääristää tulokset eli johtopäätöksenä on se, että mihinkään haastattelututkimukseen ei voi luottaa jos tarkkoja ollaan.

Eli valehtelet tahallasi sillä perusteella, ettei ihmisten rehellisyyteen voi luottaa? Hieman ristiriitaista toimintaa.

Olin itse pitkään puhelinhaastattelija (tosin eri firmassa) ja oma mielipiteeni on, että ihmiset vastaavat kyselyihin rehellisesti ja usein ajatuksellakin. Tai sitten he ovat niin hyviä valehtelijoita, että meni täydestä.

Otannan puolesta ongelma on siinä, että tietyt kohortit - esim. teini-ikäiset pojat - eivät mielellään vastaa tutkimuksiin. Tosiasiassa tutkimuksiin vastaavat vain tietynlaiset ihmistyypit: ne joita tutkimukset oikeasti kiinnostavat, ne jotka haluavat valittaa jostain asiasta tai muuten saada äänensä kuuluviin, kiltit ihmiset jotka kokevat velvollisuudeksi suostua, jne. Myös kyselyiden kesken jättäviä ihmisiä on paljon. Jos tarkoitus on saada vaikka 1000 vastausta, otanta on ehkä mietitty tarkkaan valmiiksi, mutta tosiasiassa ne samantyyppiset ihmisryhmät aina kieltäytyvät, ja tulokset ovat väkisinkin vähän vinoutuneita.

Mielipideasioita ei voi mitata kuitenkaan millään muulla tavalla.

Tämmöisellä vauvapalstalla ei voi tietää, kuka vastaa, joten tulosta ei voi pitää mitenkään luotettavana. Mistä tiedät, että kyseessä ei ole pari ihmistä, jotka spämmäävät samantapaisilla vastauksilla joka kerta? Jos lähtökohtaisesti itse valehtelet kokeen takia, sekin on vähän epäeettistä tutkimuksen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Minulle on monesti soittanut tilastokeskuksen puhelinhaastattelija. Olen antanut tällä ihan väärät tiedot sekä vastannut aivan eri tavalla kuin mitä oikeasti ajattelen.

Voidaanko siis edes olettaa, että haastatteluihin vastataan lainkaan rehellisesti? Tämä on nimittäin aika suuri oletus. Tämä puolestaan vääristää tulokset eli johtopäätöksenä on se, että mihinkään haastattelututkimukseen ei voi luottaa jos tarkkoja ollaan.

Tämäkin virhelähde on huomioitu otannan kokoa suunniteltaessa. Kuten todella moni muukin virhelähde. Mutta mikään kyselytutkimus ei ole absoluuttista tiedettä, minkä takia tuloksissa aina kerrotaan myös virhemarginaali. 

Miten voidaan huomioida se, että kukaan ei välttämättä puhu totta? Eihän edes tiedetä kuinka moni valehtelee. Virhemarginaali tulee suoraan tilastomatematiikasta ja riippuu erityisesti otoksen koosta eikä siinä huomioida sitä, että vastaajat voivat valehdella, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Virhamarginaali ei tätä vääristymää korjaa.

Tiiätkö jänkääjä, kun nääkin asiat on moneen kertaan ihan tieteellisesti tutkittu ja se tiedetään, kuin suuri (eli todellisuudessa mitättömän pieni) osa ihmisistä missäkin maassa ja esim. ihmisryhmässä maan sisällä, vastaa valheellisesti kyselyihin. Usko tai älä, ne ihan oikeat tutkijat osaavat nämä asiat, vaikket sinä osaakaan. Se, että sinä et osaisi ottaa tiettyjä seikkoja huomioon tai kuvittelet jonkun marginaali-ilmiön merkittäväksi, ei tarkoita sitä, että asioista jotain tietävillä olisi sama ongelma.

Päätelmiä tehdessä kannattaa muistaa, että joka kolmaskin kommentti saattaa olla saman henkilön kirjoittama. Kommenttien lukumäärästä ei siis voi päätellä palstalaisten mielipiteitä. Jos voisi, palstalla oltaisiin lähes yksimielisiä siitä, että lapsuudessa Hevoshullu-lehden antaminen ilman lupaa serkulle traumatisoi ihmisen loppuelämäkseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Minulle on monesti soittanut tilastokeskuksen puhelinhaastattelija. Olen antanut tällä ihan väärät tiedot sekä vastannut aivan eri tavalla kuin mitä oikeasti ajattelen.

Voidaanko siis edes olettaa, että haastatteluihin vastataan lainkaan rehellisesti? Tämä on nimittäin aika suuri oletus. Tämä puolestaan vääristää tulokset eli johtopäätöksenä on se, että mihinkään haastattelututkimukseen ei voi luottaa jos tarkkoja ollaan.

Tämäkin virhelähde on huomioitu otannan kokoa suunniteltaessa. Kuten todella moni muukin virhelähde. Mutta mikään kyselytutkimus ei ole absoluuttista tiedettä, minkä takia tuloksissa aina kerrotaan myös virhemarginaali. 

Miten voidaan huomioida se, että kukaan ei välttämättä puhu totta? Eihän edes tiedetä kuinka moni valehtelee. Virhemarginaali tulee suoraan tilastomatematiikasta ja riippuu erityisesti otoksen koosta eikä siinä huomioida sitä, että vastaajat voivat valehdella, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Virhamarginaali ei tätä vääristymää korjaa.

Tiiätkö jänkääjä, kun nääkin asiat on moneen kertaan ihan tieteellisesti tutkittu ja se tiedetään, kuin suuri (eli todellisuudessa mitättömän pieni) osa ihmisistä missäkin maassa ja esim. ihmisryhmässä maan sisällä, vastaa valheellisesti kyselyihin. Usko tai älä, ne ihan oikeat tutkijat osaavat nämä asiat, vaikket sinä osaakaan. Se, että sinä et osaisi ottaa tiettyjä seikkoja huomioon tai kuvittelet jonkun marginaali-ilmiön merkittäväksi, ei tarkoita sitä, että asioista jotain tietävillä olisi sama ongelma.

Ole sitten hyvä ja linkkaa tutkimus, jossa osoitetaan kuinka suuri osa puhuu täysin totta esimerkiksi suomessa. Veikkaan, että eipä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Minulle on monesti soittanut tilastokeskuksen puhelinhaastattelija. Olen antanut tällä ihan väärät tiedot sekä vastannut aivan eri tavalla kuin mitä oikeasti ajattelen.

Voidaanko siis edes olettaa, että haastatteluihin vastataan lainkaan rehellisesti? Tämä on nimittäin aika suuri oletus. Tämä puolestaan vääristää tulokset eli johtopäätöksenä on se, että mihinkään haastattelututkimukseen ei voi luottaa jos tarkkoja ollaan.

Tämäkin virhelähde on huomioitu otannan kokoa suunniteltaessa. Kuten todella moni muukin virhelähde. Mutta mikään kyselytutkimus ei ole absoluuttista tiedettä, minkä takia tuloksissa aina kerrotaan myös virhemarginaali. 

Miten voidaan huomioida se, että kukaan ei välttämättä puhu totta? Eihän edes tiedetä kuinka moni valehtelee. Virhemarginaali tulee suoraan tilastomatematiikasta ja riippuu erityisesti otoksen koosta eikä siinä huomioida sitä, että vastaajat voivat valehdella, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Virhamarginaali ei tätä vääristymää korjaa.

Olet oikeassa, virhemarginaali on tilastomatematiikkaa.

Määrällisissä tutkimuksissa kuitenkin huomioidaan aiheen sensitiivisyys. Jos esimerkiksi puhelimitse kysytään ihmisiltä heidän alkoholinkäyttöään, on jo lähtökohtaisesti selvää, että ihmiset kaunistelevat suurella todennäköisyydellä asiaa. Sen takia puhelinhaastatteluja ei juurikaan tuollaisissa tutkimuskohteissa ei käytetä.

Sen sijaan hyvin harvoin vaikkapa vanhustenhoitoa tai lastensuojelua koskevissa MIELIPITEISSÄ on tilanne se, että "kukaan ei puhu totta". He eivät välttämättä myönnä olleensa itse lastensuojelun toimenpiteiden kohteena, mutta mikä olisi normaalin ja mieleltään terveen ihmisen motiivi valehdella yleisesti lastensuojelua koskevia mielipiteitä anonyymissä kyselyssä?

YTM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkaan sinulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta valitat jonkun aiemman valituksen perusteella, josta olet lukenut.

Minulla ei siis ole lapsia. Tutkin eriarvoistumista yliopistossa.

Mitähän yliopisto sanoisi sun lähdeaineistostasi.

Miksi muuten valitat tänne, miksi et sinne, missä kaltoinkohtelu tapahtuu? 

Anonyymillä keskustelupalstalla kuka vaan voi kirjoittaa lähes mitä vaan ja olla kuka vaan. Kuten sinäkin nyt joku lapseton tutkija yliopistolta.

Kerroin että tein sosiaalisen kokeen. Sosiaalinen koe antoi viitteitä asenteista joita nämä väärinkohtelua kokeneet saavat osakseen kertoessaan järjestelmän puutteista. Sillä tavalla heitä kenties pyritään hiljentämään.

Tiedätkö ollenkaan, mistä nuo "asenteet" johtuvat?

Ne johtuvat siitä, että kukaan, siis yksikään vanhempi ei myönnä olevansa huono ja vastuuton vanhempi. Vanhemmuus on niin täynnä kultturisia odotuksia ja velvollisuuksia, että slarvaamista on äärimmäisek vaikea myöntää julkisesti, usein edes itselleen.

Siksi tilanne on aika eri kuin vanhustenhoidossa. Vanhemmat pyrkivät usein väittämään, että heidän lapsensa huostaanotto on "aiheeton" ja lastensuojelun "mielivaltaa", vaikka siihen olisi ollutkin aivan hyvät perusteet.

Siksi kenenkään huostaanoton kohteeksi joutuneen perheen vanhemman valituksia on vaikea ottaa täysin todesta. Subjektiivisen valituksen paikkaansapitävyyttä on mahdoton arvioida, toisen puolen kantaa kun ei koskaan vaitiolovelvollisuuden takia kuulla!

Silti todellisuudessa Suomessa tapahtuu "erikoita" eli sitä, että lastensuojelu ei puutu ajoissa tai ollenkaan selkeisiin laiminlyönteihin. Eli sen moni kokee isommaksi rakenteelliseksi ongelmaksi.

Sen sijaan vanhustenhuollossa, johon typerästi ap rinnastat lastensuojelun tilanne on laajasti ihmisten omakohtaisesti todettavissa. Lastensuojelun asiakkaana on paljon pienempi joukko ihmisiä kuin vanhustenhoidon.

Vanhustenhoidossa "syytettynä" on yleensä kokonainen laitos, ja niistä on saatavilla viranomaisraportteja ja tarkastuskertomuksia, jotka ovat julkisia toisin kuin lastensuojelun asiakkaan tapauskertomukset.

YTM

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buahahaha... joopa joo.

Ap, ensinnäkin. Kukaan tuskin on sitä mieltä, että lastensuojelussa ei olisi ongelmia. Olemme ehkä sen sijaan sitä mieltä, että ongelmana ei olisi vanhempien oikeuksien polkeminen ja turhan huostaanotot, vaan se, että niitä ei tehdä aina silloinkaan, kun olisi syytä. Lastensuojelun työntekijöiden vähyys, kuormittuminen ja resursoinnin puuteet ovat ne oikeat ongelmat.

Jos olet johonkin aloitukseesi saanut kommentteja tuohon tyyliin, että "siellä taas joku äiti puolustelee lastensa laiminlyöntejä", olet selvästikin yrittänyt virittää keskustelua ihan eri näkökulmasta eli väittänyt, että lastensuojelu kohtelee perheitä liian ankarasti.

Siitä sopiikin olla eri mieltä.

Joka tapauksessa joltisenkin verran yhteiskuntatieteellisistä tutkimusmenetelmistä tieätävänä voin heti sanoa, että somen anonyymin keskustelupalstan pohjalta ei tehdä sosiologista tutkimusta. Täällä kommentit ovat kärjistyneitä ja trollien osuus aloituksista on huomattava. Vaikka joku olisikin sitä mieltä, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa valtaa ja he saattavat käyttää sitä väärin, he eivät ota sellaiseen kantaa yksittäisten aloitusten kohdalla, koska olettavat aloitusten suurella todennäköisyydellä olevan trolleja.

Toisin sanoen he eivät ota samanalaista kantaa kuin IRL ehkä olisivatkin mieltä. Aihe vapaa on kettuilua, ei aitoa mielipiteenvaihtoa!

Jos oikeasti joku haluaisi testata ihmisten reagointia lastensuojelun ERI ongelmiin, hän esittäisi oikeille ihmisryhmille, siis IRL hypoteettisia ongelmia ja observoisi keskustelua ryhmätilanteessa. Ei somessa, jossa ei voi edes tietää, mikä kommentti on jonkun aiemmin kommentoivan ja mikä aivan uuden kommentoijan.

Lisäksi aitoon tutkimustilanteeseen kuuluisi muunlaisiakin hypoteettisia ongelmia, kuin pelkästään lastensuojelun väärinkäytöksien ongelmat.

Joten ap, hyvä yritys, muttei mene nyt läpi.

YTM

Ei kyllä ole noin yksinkertaista. Nykyään monet eivät todellakaan kasvotusten kerro mitä oikeasti asioista ajattelevat, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Samoin mikään ei estä vastaamasta anonyymeihin kyselyihinkään vastoin sitä mitä oikeasti ajattelee. Lisäksi sillä miten kysymys on muotoiltu on huomattava vaikutus saatuihiin vastauksiin. Eli turha yrittää päteä jollakin aidolla tutkimustilanteella kun yhteiskuntatieteissä käytännössä miltei kaikki tutkimustilanteet ovat joltain kantilta ongelmallisia.

Kyllä, mutta tämä ei silti ole oikea ja luotettava tapa.

Eri

Miksi ei voisi käyttää muiden tapojen rinnalla? Keskustelupalstojen ja somekommenttien analyysit ovat nykypäivää. 

Keskustelupalstojen kommenteista voi tottakai tehdä erilaisia analyysejä, mutta ne eivät kuitenkaan kerro mitään muuta kuin sen, mitä keskustelupalstoille kommentoidaan. Niistä ei pysty päättelemään, onko joku kommentoija ihan tosissaan ja jopa tietää jotain asiasta, trollaileeko joku ihan huvikseen tai onko jollain vaan ollut huono päivä ja sen vuoksi vastaa mitä sattuu. 

No mistä tiedät, että esim. haastateltava on ihan tosissaan? Niin et mistään. Usein ihmiset vastaavat siten, että vastaus hyödyttäisi vastaajaa. Se mitä vastaaja oikeasti ajattelee onkin sitten jo toinen juttu.

Haastateltavakaan ei välttämättä ole ihan tosissaan, mutta yksi haastateltava ei kuitenkaan voi esiintyä monena eri haastateltavana ja siten antaa monia erilaisia vastauksia samaan asiaan. Tällaisella palstalla kuin av joku voi halutessaan tehdä vaikka kuinka pitkän ketjun ihan vain vastaillen itse itselleen, mutta esiintyen eri henkilöinä. Sama henkilö voi siis kirjoittaa vaikka 10 keskenään täysin ristiriitaista kommenttia ja ehkä yksi tai ei yksikään ole hänen todellinen mielipiteensä. Kuitenkin syntyy kuva, että kyseessä olisi kymmenen ihmisen mielipiteet, vaikka todellisuudessa vain yksi trollailee. 

Tuskin sillä on juuri merkitystä jos palstan 100 000 kommentista 100 olisi saman kirjoittajan. Yliliioittelet ongelmaa, joka katoaa kun vastauksia otetaan mukaan riittävästi. Jos esim 98% vastauksista on samaa mieltä jostakin ja vastauksia on tuhansia, niin kyllä tästä voi jo alkaa johtopäätöksiä vetämään.

Totta toki, mutta harvassa ketjussa on tuhansia vastauksia. Siinä lastensuojelua kritisoivassa mahtoiko olla edes sataa?

Jos on 100 ketjua, joissa 100 vastausta, niin siitä tulee jo 10 000. Ja 10 000 vastauksen pohjalta voi jo alkaa tekemään johtopäätöksiä.

Johtopäätöksiä mistä?

No mistähän niitä johtopäätöksiä yleensä tehdään? No siitä asiasta, jota halutaan selvittää.

Pelottavaa, että joku ajattelee näin. Lukemalla palstaa voin tehdä "johtopäätöksiä asiasta, jota hakuan selvittää".

Yleensä se asia liittyy niihin ketjuihin. Esim. 10 000 lastensuojelua koskevan vastauksen perusteella saadaan jonkinlainen kuva siitä kuinka lastensuojeluun suhtaudutaan.

Juu. Saadaan kuva kuinka juuri tänään tällä palstalla siihen suhtauduttiin. Siinä kaikki.

Niin ja onko myös niin, että satunnaisessa puhelinhaastattelussa saadaan kuva vain siitä miten juuri kyseiset haastateltavat sattuivat vastaamaan ilman, että tuloksia voisi mitenkään yleistää?

Kyllä, jos puhelinhaastattelu on huonosti toteutettu, ei jos se on hyvin ja ammattitaitoisesti toteutettu. Vaikka otanta on satunnaistettu, hyvin toteutetussa tutkimuksessa otannan tasapaino ja otannan riittävä koko on varmistettu, jolloin tuloksista pystytään tekemään johtopäätöksiä kokonaisia väestönryhmiä ajatellen. Esim. haastatteluun otetaan vain tietty määrä tietyn ikäryhmän, puoluekannan, asuinpaikan, koulutustason jne. edustajia, ja kun kyseisen ryhmän vastaajamäärä on täynnä, ei ryhmään kuuluvia uusia osallistujia enää haastatella. Tätä varten jokaisen puhelintutkimuksen aluksi on ensin ne peruskysymykset, joiden avulla rajataan otanta: ikä, asuinpaikka, koulutus, sukupuoli jne. Lisäksi tilastollisesti on laskettu tarvittava vastausten määrä, että tuloksista voidaan tehdä mitään edes suuntaa-antavia päätelmiä. Kyselyä siis jatketaan niin pitkään, että vähimmäismäärä osallistujia on kasassa ja jokainen ryhmä on riittävän kattavasti edustettuna, ettei synny vinoumia.

Esimerkiksi Iltapäivälehden sivuillaan tekemän kyselyn tulokset eivät kerro tuon taivaallista siitä, mitä mieltä suomalaiset keskimäärin ovat mistään asiasta, sillä tutkimukseen ovat vastanneet vain ne kyseisen iltapäivälehden tietyn päivän nettisivun lukijat (jo tässä tulee vinouma, koska vastaajaryhmä ei ole satunnainen), joita asia on koskettanut riittävän voimakkaasti suuntaan tai toiseen (toinen vinouman aiheuttaja, koska 1) negatiiviset tunteet aiheuttavat varmemmin vastaamisen ihan tutkitusti ja 2) koska kaikki neutraalit tai lähes neutraalit mielipiteet ovat jääneet käytännössä pois).

Sen sijaan Taloustutkimuksen toteuttama puhelin/sähköposti/nettikysely, jossa kysely on lähetetty jo valmiiksi satunnaistetulle vataajajoukolle ja jossa esikysymyksillä huolehditaan siitä, että vinoumaa iän, asuinpaikan tai esim. tulotason mukaan ei pääse syntymään, ja jossa otannan koko on riittävä, kertoo jo huomattavasti tarkemmin sen, mitä mieltä suomalaiset jostain asiasta ovat, vaikkei se kenenkään yksittäisen suomalaisen mielipidettä vastaisikaan.

Nämä ovat toki asioita, jotka ap yliopistotukijana tietää, joten siksi hämmästyttääkin, miten hän ei omassa tutkimuksessaan osannut niistä yhtäkään ottaa huomioon.

Minulle on monesti soittanut tilastokeskuksen puhelinhaastattelija. Olen antanut tällä ihan väärät tiedot sekä vastannut aivan eri tavalla kuin mitä oikeasti ajattelen.

Voidaanko siis edes olettaa, että haastatteluihin vastataan lainkaan rehellisesti? Tämä on nimittäin aika suuri oletus. Tämä puolestaan vääristää tulokset eli johtopäätöksenä on se, että mihinkään haastattelututkimukseen ei voi luottaa jos tarkkoja ollaan.

Tämäkin virhelähde on huomioitu otannan kokoa suunniteltaessa. Kuten todella moni muukin virhelähde. Mutta mikään kyselytutkimus ei ole absoluuttista tiedettä, minkä takia tuloksissa aina kerrotaan myös virhemarginaali. 

Miten voidaan huomioida se, että kukaan ei välttämättä puhu totta? Eihän edes tiedetä kuinka moni valehtelee. Virhemarginaali tulee suoraan tilastomatematiikasta ja riippuu erityisesti otoksen koosta eikä siinä huomioida sitä, että vastaajat voivat valehdella, jolloin tulokset ovat vääristyneitä. Virhamarginaali ei tätä vääristymää korjaa.

Olet oikeassa, virhemarginaali on tilastomatematiikkaa.

Määrällisissä tutkimuksissa kuitenkin huomioidaan aiheen sensitiivisyys. Jos esimerkiksi puhelimitse kysytään ihmisiltä heidän alkoholinkäyttöään, on jo lähtökohtaisesti selvää, että ihmiset kaunistelevat suurella todennäköisyydellä asiaa. Sen takia puhelinhaastatteluja ei juurikaan tuollaisissa tutkimuskohteissa ei käytetä.

Sen sijaan hyvin harvoin vaikkapa vanhustenhoitoa tai lastensuojelua koskevissa MIELIPITEISSÄ on tilanne se, että "kukaan ei puhu totta". He eivät välttämättä myönnä olleensa itse lastensuojelun toimenpiteiden kohteena, mutta mikä olisi normaalin ja mieleltään terveen ihmisen motiivi valehdella yleisesti lastensuojelua koskevia mielipiteitä anonyymissä kyselyssä?

YTM

Anonyymi kysely on eri asia kuin anonyymi ketju vauva-palstalla. Täällä voi olla paljon ihmisiä, jotka kirjoittelevat toistoisia kommentteja ketjuihin. Jos joku on vaikka lastensuojelusta saanut oikein huonoja kokemuksia, hän sattaa puolustella asiaa kymmenillä kommenteilla.

Ja voin hyvin kuvitella, että on myös sellaisia jotka esittävät jotain roolia esim. "Olen kolmen lapsen äiti ja minun mielestäni..." Ei voi mitenkään todentaa, onko tällä ihmisellä oikeasti lapsia ollenkaan, vai esittääkö hän vain, että mielipidettä pidettäisiin uskottavana.

Voin omalta kohdaltani myöntää, että olen joskus jakanut täällä keskusteluissa omana kokemuksenani asioita, joita on tapahtunut oikeasti jollekin kaverille. Kuulostaa vaan niin hölmöltä sanoa "tämä sattui kaverille", varsinkin noloissa asioissa, joissa ihmiset aina olettavat että se tapahtui oikeasti itselle.