Lue keskustelun säännöt.
Milloin hankkia lapsia? Tulisiko minusta hyvä äiti?
Piituli
14.02.2020 |
Olen 28-vuotias ja olemme olleet mieheni kanssa jo vuosia yhdessä ja nautimme elämästämme. Mieheni on 35-vuotias ja olemme molemmat vakituisissa työsuhteissa ja meillä on oma asunto. Minulla ei ole ikinä ollut mitään erityisiä vauvakuumeita ja olen suhtautunut lapsiin melko neutraalisti ja ajatellut että "sitten joskus". Lähipiirissämme ei hirveästi ole lapsia joten emme ole kamalasti lapsien kanssa tekemisissä. Olen hoitanut kyllä teininä itse tuttujen vauvoja ja taaperoita.
Nyt ehkä vuoden ajan olen kuitenkin huomannut että kiinnitän huomiota vauvoihin esim. kaupungilla eri tavalla ja ihastelen niitä pitkänkin aikaa. Usein kun ulkoilemme tai laitan vaikka ruokaa niin huomaan ajattelevani että olisipa kiva kun olisi pieni lapsi tässä mukana touhuamassa. Viihdymme aika paljon kotona keskenämme emmekä juuri käy esimerkiksi juhlimassa. Miehen kanssa ollaan asiasta puhuttu ja hänkin haluaa lapsia mutta hänkin ajattelee että ehkä muutaman vuoden päästä.
Tämä saattaa kuulostaa naurettavalta mutta jos mietin pääsyitä miksi lykkään tätä asiaa niin synnytys itsessään pelottaa minua aika paljon. Olen kuullut joiltain kavereiltani huonoja kokemuksia ja vaikka ymmärrän että jokainen kokemus on erilainen niin jotenkin se kipu ja kontrollin menetys pelottaa. Olen jopa ajatellut että voisin ottaa vauvan ihan hyvin jos sitä ei vain tarvitsisi synnyttää. Toisaalta taas leikkaus ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, mieluummin valitsisin kuitenkin alakautta synnytyksen vaikka se pelottaakin. Mietin myös, että olisinko minä sitten hyvä äiti, eihän sitä voi tietää etukäteen? En myöskään pidä kaikista lapsista, mutta jotkut saavat sydämeni sulamaan. Entä jos en pitäisi omasta lapsestani?
Mistä ihmeestä sitä tietää milloin on valmis äidiksi ja että onko edes sopiva äidiksi? Onko muilla ollut vastaavia fiiliksiä ja miten olette näistä selvinneet? Onko nämä mun ajatukset nyt sitä vauvakuumetta?
Kiva jos jaksoitte lukea loppuun asti tämän tajunnanvirtani. :-)
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan tietää.
Samaa mieltä. Kun me tätä jouduimme kysymään itseltämme päätimme ettei sitä lasta pitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos epäröi niin ei pidä hankkia ollenkaan? Eikö lähes kaikki epäröi ennen ensimmäistä lasta?
Vierailija kirjoitti:
Eli jos epäröi niin ei pidä hankkia ollenkaan? Eikö lähes kaikki epäröi ennen ensimmäistä lasta?
Minä en ainakaan epäröinyt hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos epäröi niin ei pidä hankkia ollenkaan? Eikö lähes kaikki epäröi ennen ensimmäistä lasta?
No, tiesin noin 14-vuotiaasta että haluan joskus lapsia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos epäröi niin ei pidä hankkia ollenkaan? Eikö lähes kaikki epäröi ennen ensimmäistä lasta?
Ööh suurin osahan tietää että ehdottomasti haluaa lapsia.
Kuulostaa siltä, että nyt olisi hyvä hetki. Et vain ole vielä täysin myöntänyt itsellesi luoaa haluta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minäkin tiedän että haluan lapsia ja aina olen näin ajatellut, mutta ajattelen aina vain että "sitten joskus". Mietin vain että täytyykö odotella jotain maagista hetkeä että NYT on oikea hetki vai onko se niin ettei sitä ikinä tulekaan jos jää odottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos epäröi niin ei pidä hankkia ollenkaan? Eikö lähes kaikki epäröi ennen ensimmäistä lasta?
Yrität laittaa oman epäröintisi meidän kaikkien "piikkiin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minäkin tiedän että haluan lapsia ja aina olen näin ajatellut, mutta ajattelen aina vain että "sitten joskus". Mietin vain että täytyykö odotella jotain maagista hetkeä että NYT on oikea hetki vai onko se niin ettei sitä ikinä tulekaan jos jää odottelemaan.
Lapsia ei yksinkertaisesti pidä tehdä mutu tuntumalla.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minäkin tiedän että haluan lapsia ja aina olen näin ajatellut, mutta ajattelen aina vain että "sitten joskus". Mietin vain että täytyykö odotella jotain maagista hetkeä että NYT on oikea hetki vai onko se niin ettei sitä ikinä tulekaan jos jää odottelemaan.
Täytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suinkaan yritä laittaa mitään kenenkään piikkiin vaan olen ymmärtänyt ja kuullut että se on yleistä, että on epävarmuutta ennen ekaa lasta kun kaikki on uutta. Ja että moni muukin miettii että onko valmis ja tuleeko itsestä hyvä vanhempi. Vai onko nämä ajatukset kaikille teille ihan vieraita?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minäkin tiedän että haluan lapsia ja aina olen näin ajatellut, mutta ajattelen aina vain että "sitten joskus". Mietin vain että täytyykö odotella jotain maagista hetkeä että NYT on oikea hetki vai onko se niin ettei sitä ikinä tulekaan jos jää odottelemaan.
En minä ainakaan tekisi lasta sillä perusteella, että jos koskaan ei tulekaan sitä oikeaa tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suinkaan yritä laittaa mitään kenenkään piikkiin vaan olen ymmärtänyt ja kuullut että se on yleistä, että on epävarmuutta ennen ekaa lasta kun kaikki on uutta. Ja että moni muukin miettii että onko valmis ja tuleeko itsestä hyvä vanhempi. Vai onko nämä ajatukset kaikille teille ihan vieraita?
Ei nuo ole ajatuksina vieraita ja siksi meillä ei niitä lapsia olekaan.
Ei sitä tunnetta varmaan tule jos et edes lasten kanssa pääse tekemisiin. Pulla uuniin vaan.
Itselläni ei ole lapsia. Suurin osa lapsia haluavista ihmisistä varmaan tietävät, että haluavat lapsia ehdottomasti.
Tiedän myös paljon ihmisiä, keillä ei sinänsä oo ollut vauvakuumetta ikinä, mutta päättäneet tehdä yhden tai kaksi lasta kuitenkin 30-40 ikävuoden välissä, ja ovat sanoneet, että ei ikinä kadu lasten tekoa ja ovat kyllä nauttineet täysin rinnoin lapsistaan.
Toki tiedän myös niitä, ketkä eivät ole halunneet lapsia, mutta tehneet ne silti, ja ovat katuneet lasten tekoa, vaikka varmasti lapsiaan jollain tavoin rakastavatkin.
Vierailija kirjoitti:
En suinkaan yritä laittaa mitään kenenkään piikkiin vaan olen ymmärtänyt ja kuullut että se on yleistä, että on epävarmuutta ennen ekaa lasta kun kaikki on uutta. Ja että moni muukin miettii että onko valmis ja tuleeko itsestä hyvä vanhempi. Vai onko nämä ajatukset kaikille teille ihan vieraita?
Kun katsoo syntyvyys lukuja moni on jättänyt ne lapset tekemättä kun kokee sitä epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
En suinkaan yritä laittaa mitään kenenkään piikkiin vaan olen ymmärtänyt ja kuullut että se on yleistä, että on epävarmuutta ennen ekaa lasta kun kaikki on uutta. Ja että moni muukin miettii että onko valmis ja tuleeko itsestä hyvä vanhempi. Vai onko nämä ajatukset kaikille teille ihan vieraita?
No haluatko jatkaa elämääsi tuollaisena kuin se on nyt vai tuntuuko sinusta että elämä olisi parempaa lapsen kanssa? Vastaa HETI, mikä on ensimmäinen ajatus ja toimi sen mukaan. Ihminen tietää jo sisimmässään mitä hän haluaa.
Noh minä aina ajattelin että en halua lapsia, ajattelin että sitten joskus joo joo...
En vain ikinä tykännyt niistä enkä tykkää vieläkään kuin vain omastani. Omani ei ollu sen kummemmin suunniteltu mutta sillä hetkellä kun raskaus kävi ilmi, syttyi suunnaton rakkaus. Joten minusta ei tartte tietää ”12vuotiaasta” asti että haluaa lapsia sillä kyllä siihen ehtii.
Jos ei syty mitään tunteita sitä lasta kohtaan, joka alkaa kasvaan sisällä, silloin kun saa tietää olevansa paksuna niin tekee abortin ja homma sillä selvä.
Ei lastenteko ole mitään rakettitiedettä jota pitää pohtia läpi elämän ja pähkäillä ja mähkiä tunnontuskissaan vuosikausia, jotta olisi ”sovelias” saamaan lapsen.
Sen vaan tietää.