Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa onko suhteellamme tulevaisuutta?? En näe metsää puilta.
14.02.2020 |
Asiallinen, luotettava ja turvallinen miesystävä. Melkein kymmenen vuoden suhde. Alussa mies oli vähän alistava, suuttui jos ei saanut sek*iä joka ilta, pakotti ottamaan suihin jne. Hänellä oli fantasia mikä ei itseäni napannut. Halusi tyydyttää minut porkkanalla jonka kielsin. Kerran teki sen salaa, oli ottanut porkkanan ja kesken kaiken tunki sisääni. Kun se sattui ja huomasin asian, mies syytti että olen niin nuiva ja rajoittinut. Myös kontrolloi menojani, murjotti jos en ehtinyt tavata joka ilta (kun asuttiin vielä erilleen), vaati etten tapaisi ystäviäni niin usein (kerran-pari viikossa). Myös painosti yhdyntöihin jos en halunnut. Sanoi että makaat vaan jalat auki jne. Ja häpeäkseni pitää myöntää että suostuin tähän kaikkeen koska pelkäsin miehen kylmyyttä.
Näistä on puhuttu jälkeen päin. Kävin terapiassa masennuksen vuoksi ja ymmärsin terapeutin avulla että olen antanut kohdella itseäni huonosti. Terapeutin mukaan masennukseni johtui arvottomuuden tunteesta ja siitä että olen ollut ystävyys ja miessuhteissani miellyttäjän roolissa aina seuraukseni lapsuuden, väkivaltaisen alkoholisti-isän ja lähesiriippuvaisen äidin. Minun tarpeilla ei ole ollut koskaan väliä, tärkeintä että miehillä on ollut hyvä minun kanssa.
Kun olen alkanut voimaan paremmin ja uskaltanut asettaa omat rajani, mies on muuttunut erilaiseksi. Hän kunnioittaa ja arvostaa minua. Eikä hän enää ole millään muotoa alistava. Silti vaivaa nuo vuosien takaiset kuviot, aina välillä ne nousee pintaan vaikka olemme saaneet miehen kanssa puhuttua ne terapian jälkeen.
Kuitenkin syy on ollut minussa itsessä ja piilossa olleessa masennuksessa että olen mahdollistanut sellaisen käytöksen. Onhan se sama ollut jossakin muodossa muissakin suhteissa jo aiemmin.
Vieläköhän tästä saa hyvän suhteen ja pystynkö unohtamaan ensimmäiset vuodet. Mies on muuten hyvä ja ei ole koskaan esimerkiksi lyönyt kuten isäni löi äitiä lapsuudessa.
Kommentit (62)
Sairaan kuuloinen suhde. Oli ennen ja on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse jättäisin tuossa tilanteessa sen menneisyyden jo taakse, ja jos kerran nyt menee hyvin, olisin suhteessa. Te olette jo molemmatkin muuttuneet noista ajoista kun ongelmia oli, turha sitä vanhaa enää muistella.
Kiito. Tämä on hyvä varmasti hyvä neuvo. Ollaan molemmat kasvettu vuosien aikana. Enkä tiedä miksi välillä menneet vaivaa. Pitää yrittää unohtaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sairaan kuuloinen suhde. Oli ennen ja on nyt.
Miksi muka nyt?
Ap
Tarvitset enemmän terapiaa selvästi. Pidä helmestäsi huolta, sillä muut eivät halua tuollaista kuvottavan noloa äijää.
Kukaan muuhan ei asiaa voi ratkaista, MUTTA...
Suosittelisin jo jättämään menneet asiat ja keskittymään tulevaan.
Jos siihen ei pysty, ei kannata olla suhteessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaan kuuloinen suhde. Oli ennen ja on nyt.
Miksi muka nyt?
Ap
Jos edes mietit onko suhteenne hyvä, niin silloin se ei ole kunnossa ollenkaan. Jos pelkäät menneen palaavan vieläkin, niin se on sairas. Jos miehestäsi hyvä sillä, että ei lyö sinua, niin juu, sairasta on.
"Kun olen alkanut voimaan paremmin ja uskaltanut asettaa omat rajani, mies on muuttunut erilaiseksi. Hän kunnioittaa ja arvostaa minua. Eikä hän enää ole millään muotoa alistava."
Mies on käyttäytynyt huonosti, mutta jos hän on muuttunut ja pystyt antamaan anteeksi, kannattaisi mielestäni jatkaa. Jos taas ei, niin sitten suhteen jatko on tuhoon tuomittu. Pysytkö katsomaan tulevaisuuteen vai vaivaako menneisyyden muistot liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoosta taas päivää. Kaikkien pirkkanapellejen kanssa te jotkut viitsitte aikaanne viettää.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan muuhan ei asiaa voi ratkaista, MUTTA...
Suosittelisin jo jättämään menneet asiat ja keskittymään tulevaan.
Jos siihen ei pysty, ei kannata olla suhteessakaan.
Tämä oli se tärkein sääntö mitä terapeutti sanoi kokoajan. Kaikki mennyt on mennyttä, sitä ei kannata muistella enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaan kuuloinen suhde. Oli ennen ja on nyt.
Miksi muka nyt?
Ap
Jos edes mietit onko suhteenne hyvä, niin silloin se ei ole kunnossa ollenkaan. Jos pelkäät menneen palaavan vieläkin, niin se on sairas. Jos miehestäsi hyvä sillä, että ei lyö sinua, niin juu, sairasta on.
En pelkää miehen muuttuvan enää samanlaiseksi. Olen itse muuttunut vahvemmaksi toivottavasti, niin se ei ole enää mahdollista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kukaan muuhan ei asiaa voi ratkaista, MUTTA...
Suosittelisin jo jättämään menneet asiat ja keskittymään tulevaan.
Jos siihen ei pysty, ei kannata olla suhteessakaan.
Tyyppi on rais-kan-nut ap:n jollakin porkkanalla ja sinun mielestäsi menneet pitäisi jättää taakseen?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun olen alkanut voimaan paremmin ja uskaltanut asettaa omat rajani, mies on muuttunut erilaiseksi. Hän kunnioittaa ja arvostaa minua. Eikä hän enää ole millään muotoa alistava."
Mies on käyttäytynyt huonosti, mutta jos hän on muuttunut ja pystyt antamaan anteeksi, kannattaisi mielestäni jatkaa. Jos taas ei, niin sitten suhteen jatko on tuhoon tuomittu. Pysytkö katsomaan tulevaisuuteen vai vaivaako menneisyyden muistot liikaa?
Yritän aktiviisesti unohtaa mutta aina välillä tulee mieleen. Ei onneksi usein enää. Tuo porkkanaepisodi tuli yhtäkkiä mieleen eilen kun kuorin porkkanaa. Sitten yö meni valvoessa ja muistot tuli taas. Mutta uskon miehen oikeasti muuttuneen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Porvoosta taas päivää. Kaikkien pirkkanapellejen kanssa te jotkut viitsitte aikaanne viettää.
Ei ole Porvoosta tämä! Ja ei ole miehistä paljon parempiakaan kokemuksia. Samanlaisia alistajia aika moni jos mahdollisuuden saa. Itsellä pitää kehittyä niin vahvaksi että ei anna tilaisuutta toiselle alistaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan muuhan ei asiaa voi ratkaista, MUTTA...
Suosittelisin jo jättämään menneet asiat ja keskittymään tulevaan.
Jos siihen ei pysty, ei kannata olla suhteessakaan.Tämä oli se tärkein sääntö mitä terapeutti sanoi kokoajan. Kaikki mennyt on mennyttä, sitä ei kannata muistella enää.
Ap
Oikeastiko kerroitte terapeutille esimerkiksi sen porkkanajutun? Saiko terapeutti siitä jotain mielihyvää?
Mies on sama rais-ka-ri vieläkin vaikka aikaa kuluisi kuinka, ei hänestä tule millään tavoin parempaa ikinä. Älä nyt ainakaan lapsia tee hänen kanssaan.
Minä en tajua ihmisiä, joiden mielestä suhde on hyvä, kun kumppani ei lyö, ei juo tai ei alista. Noiden pitää olla itsestään selviä asioita, joiden vakaalle pohjalle sitten kasataan positiivisia ominaisuuksia.
"Kun olen alkanut voimaan paremmin ja uskaltanut asettaa omat rajani, mies on muuttunut erilaiseksi. Hän kunnioittaa ja arvostaa minua. Eikä hän enää ole millään muotoa alistava. Silti vaivaa nuo vuosien takaiset kuviot, aina välillä ne nousee pintaan vaikka olemme saaneet miehen kanssa puhuttua ne terapian jälkeen. Kuitenkin syy on ollut minussa itsessä ja piilossa olleessa masennuksessa että olen mahdollistanut sellaisen käytöksen."
Se, että mies on muuttanut käyttäytymistään sen jälkeen, kun olet uskaltanut asettaa rajoja, ei kerro kunnioituksesta ja arvostuksesta, vaan siitä, että hän ei uskalla enää talloa sinua jalkoihinsa. Kuvittelepa sitä, että sairastut tai joudut jotenkin muuten täysin riippuvaiseksi miehestä; uskotko tosissasi, että hän ei palaisi vanhoihin porkkanapeleihinsä, kun sinä et enää pysty vastustelemaan? Ja minkä h****tin takia sinä olet käynyt terapiassa, kun tuon miehen olisi siellä pitänyt käydä?
Miten muuten on, kunnioitatko sinä tuota miestä? Jos kunnioitat, mieti, minkä vuoksi. Senkö vuoksi, että hän ei pakota sinua seksiin enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoosta taas päivää. Kaikkien pirkkanapellejen kanssa te jotkut viitsitte aikaanne viettää.
Ei ole Porvoosta tämä! Ja ei ole miehistä paljon parempiakaan kokemuksia. Samanlaisia alistajia aika moni jos mahdollisuuden saa. Itsellä pitää kehittyä niin vahvaksi että ei anna tilaisuutta toiselle alistaa.
Ap
Tämä kommenttisi kertoo, että et arvosta itseäsi vieläkään tarpeeksi. Ei todellakaan normaalit miehet ole tuollaisia alistajia ja porkkanalla rskjia. Jos ajattelet, ettei parempia ole olemassa tai ettet parempaa saa ilman että kehityt vahvaksi, niin maailmankuvasi on kieroutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun olen alkanut voimaan paremmin ja uskaltanut asettaa omat rajani, mies on muuttunut erilaiseksi. Hän kunnioittaa ja arvostaa minua. Eikä hän enää ole millään muotoa alistava."
Mies on käyttäytynyt huonosti, mutta jos hän on muuttunut ja pystyt antamaan anteeksi, kannattaisi mielestäni jatkaa. Jos taas ei, niin sitten suhteen jatko on tuhoon tuomittu. Pysytkö katsomaan tulevaisuuteen vai vaivaako menneisyyden muistot liikaa?
Yritän aktiviisesti unohtaa mutta aina välillä tulee mieleen. Ei onneksi usein enää. Tuo porkkanaepisodi tuli yhtäkkiä mieleen eilen kun kuorin porkkanaa. Sitten yö meni valvoessa ja muistot tuli taas. Mutta uskon miehen oikeasti muuttuneen.
Ap
Etkä usko kun täällä asiaa kyselet. Työnnä sinä puolestasi miehen hanuriin porkkanaa kuiviltaan ilman varoitusta ja käske hänen unohtamaan asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan muuhan ei asiaa voi ratkaista, MUTTA...
Suosittelisin jo jättämään menneet asiat ja keskittymään tulevaan.
Jos siihen ei pysty, ei kannata olla suhteessakaan.Tämä oli se tärkein sääntö mitä terapeutti sanoi kokoajan. Kaikki mennyt on mennyttä, sitä ei kannata muistella enää.
Ap
Oikeastiko kerroitte terapeutille esimerkiksi sen porkkanajutun? Saiko terapeutti siitä jotain mielihyvää?
Mies on sama rais-ka-ri vieläkin vaikka aikaa kuluisi kuinka, ei hänestä tule millään tavoin parempaa ikinä. Älä nyt ainakaan lapsia tee hänen kanssaan.
En tuosta sanonut terapeutille. Nolottaa tähänkin kirjoittaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoosta taas päivää. Kaikkien pirkkanapellejen kanssa te jotkut viitsitte aikaanne viettää.
Ei ole Porvoosta tämä! Ja ei ole miehistä paljon parempiakaan kokemuksia. Samanlaisia alistajia aika moni jos mahdollisuuden saa. Itsellä pitää kehittyä niin vahvaksi että ei anna tilaisuutta toiselle alistaa.
Ap
Voi tsiisus ap, tarvitset ammattiapua ja nopeasti!! En tunne yhtään miestä, joka haluaisi alistaa muita.
Itse jättäisin tuossa tilanteessa sen menneisyyden jo taakse, ja jos kerran nyt menee hyvin, olisin suhteessa. Te olette jo molemmatkin muuttuneet noista ajoista kun ongelmia oli, turha sitä vanhaa enää muistella.