Kertokaa kokemuksia uusioperheestä

Täällä on toimiva uusioperhe. Minulla on yksi lapsi, nykyisellä miehellä ei ole lapsia (vielä).

Ex aviomies vaihtui nykyiseen aviomieheen.... (juu ei mikään kaunis temppu)

Luonnollisesti ex-mies oli eron jälkeen vuoden-puoltoista katkera ja vittuilua tuli milloin mistäkin lapsen kasvatustavasta, meidän ulkonäön haukkumiseen saakka. Sitten hänkin rauhoittui kun tapasi uuden naisen.

Meillä tilannetta rauhoittavia, toimivia keinoja ovat olleet

- nopea toiminta

- ex-miehen (ja puolison toimesta ex-naisystävänsä) estäminen whatsapissa jne.

- turhien keskustelujen ja lapsen asioista ohimenevien juttujen rajaaminen puhelun aikana (luuri korvaan heti jos exän jutut menee ohi aiheen)

- lastenneuvonta ja selkeä sopimus koskien tapaamisia ja elatusmaksua. Joustetaan puolin ja toisin tarpeen mukaan.

- lapsella on oma puhelin, jonka välityksellä voivat jutella isänsä kanssa puhelimessa milloin vaan. Jos lapsen isällä on asiaa, niin usein hän pyytää minut puhelimeen heidän puhelun yhteydessä

- lapsen hyvinvoinnin tukeminen... Lapsen kuullen kukaan ei puhu kenestäkään pahaa, vaan korostetaan, että lapsella on useita turvallisia rakastavia aikuisia ja että ketään ei tarvitse valita, vaan kaikista saa tykätä

- lapsi saa tavata isäänsä aina kun haluaa. Tapaa myös isänsä vanhempia (mummoaan) vapaasti ja välillä soitellaan heille videopuheluitakin yhdessä.

- nykyinen mieheni rakastaa aidosti poikaani ja viettää hänen kanssa paljon aikaa, heillä on myös "omia juttuja/harrastuksia". Mieheni on panostanut heidän suhteeseen alusta saakka ja nyt pojalla on hyvin läheiset välit molempiin isä-hahmoihin.

- Nykyinen aviomieheni osallistuu lapsen menoihin(fyysisesti, taloudellisesti), elämään, kasvatukseen kanssani. Ja on silmissäni samanarvoinen vanhempi kuin itse olen. Keskustelemme perheemme säännöistä ja kuuntelemme toistemme mielipiteitä.

Enkä ole koskaan kuullut "se on sun lapsi"- tyylistä kommenttia. Vaan kaikki jaetaan yhdessä :)

Toki tähän on tultu opettelun ja virheiden kautta.

Nyt odotellaan yhteistä vauvaa saapuvaksi nykyisen miehen kanssa ja hyvä perhe meillä on. <3

Kokemuksia vain siitä että minulla oli pari lasta. Lapset olivat hyvin nuoria kun puolisoni tuli elämääni, joten se on ollut vain plussaa.

Itse otin alussa asenteen, etten yritä pakottaa meistä mitään tiivistä perhettä, koska lapsilla oli jo rakastava isä ja minä. Näin uuden puolisoni vain kumppanina, en lasten huoltajana. En pakottanut miestä saman tien ”isän” rooliin, koska tiesin että se olisi liikaa. Hoidin siis lapset samalla tavalla kuin ilman uutta puolisoani. Eli yksin vastuussa. Muistan vain itse omassa lapsuudessa kuinka äitini toi uuden miehen elämäämme todella nopeasti ja yritti leipoa hänestä minulle isää ja nykyään jopa suuttuu kun en kutsu häntä isäksi….

Pikku hiljaa, mies halusi itse tulla mukaan kunnolla yhtälöön ja alkoi itsenäisesti viettämään aikaa lasten kanssa ja tekemään heidän kanssa asioita ja lapset luottamaan ja pyytämään häntä osallistumaan esim koulun joulujuhliin jne.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin ollaan todella tiivis porukka. Lapset tykkää aivan älyttömästi kumppanistani ja ensimmäisenä juoksevat hänen luokseen kun tulevat kotiin :)

Eli meillä mennyt tosi hyvin. Onneksi!