Supernanny: Siis MITÄ mä just näin?
Tässä uusimmassa jaksossa tarvittiin erityistason psykoterapeutti tuleen kotiin sanomaan, että kuuden pienen lapsen isä voisi ulkoiluttaa kolmea lapsistaan tunnin viikossa? Ymmärsinkö nyt ihan oikein?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Tarvitaanhan psykoterapeutteja muihinkin itsestäänselvyyksiin. Kuka tahansa saa parilla googlauksella tietoonsa, että masennukseen auttaa liikunta ja sosiaalisiin pelkoihin auttaa sosiaalisiin tilanteisiin osallistuminen. Mutta kuka saa ihmisen toimimaan, se onkin toinen juttu. Siinä Penttala onnistuu hyvin.
Laiton miinuspeukun sille, että masennuksen ja sosiaalisten tilanteiden pelko olisi noin yksinkertainen juttu. Ehkä hyvin lievien, muiden sitten ei. Penttala kyllä on nainen paikallaan tuossa ohjelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Olihan outo ohjelma. Isä sai olla kuin vieras koko ajan perheessä. Olispa hauskaa tietää hieman taustoja.
Tuli mieleen, jotta onko tuo äiti väkisin halunnut tehdä nuo 6 lasta , vaikka mies on ollut vastaan. Ei voi ymmärtää. Kuka tietää.
Eronneethan he olivatkin. Joten ehkä tuo johtui siitä.
Ja asuiko isä siis kuitenkin samassa kodissa ja vain työskenteli muualla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan outo ohjelma. Isä sai olla kuin vieras koko ajan perheessä. Olispa hauskaa tietää hieman taustoja.
Tuli mieleen, jotta onko tuo äiti väkisin halunnut tehdä nuo 6 lasta , vaikka mies on ollut vastaan. Ei voi ymmärtää. Kuka tietää.Eronneethan he olivatkin. Joten ehkä tuo johtui siitä.
Ja asuiko isä siis kuitenkin samassa kodissa ja vain työskenteli muualla?
Se ei ihan mullekaan selvinnyt. Ymmärsin, että hän oli paikalla joka toinen vkl.
Vierailija kirjoitti:
Poistan varmistimen aina kun joku mainitsee olevansa erityistason terapeutti.
Mielenkiintoista. Miksi? Sehän on vaan vähän pidemmälle opiskellut psykoterapeutti, joka yleensä sitten kouluttaa myös muita.
Katselin ihmeissäni. Muutama ajatus: ehkä äiti on halunnut lisää ja lisää lapsia, isä tekee hulluna töitä elättääkseen katraan ja äiti valittaa kun isä ei ole koskaan kotona. Isä jäänyt tästä syystä etäiseksi ja koska äidillä kädet täynnä töitä lasten kanssa, isälle ei ole tilaa eikä mahdollisuutta toteuttaa vanhemmuutta omalta osaltaan ja omalla tavallaan. Isä vielä tyypillinen suomalainen jörrikkä, jolle on helpointa vetäytyä sivuun. Äiti ei ole ollut työelämässä vaan koko ajan joku pieni kupeella. Haluaisi olla hyvä äiti, mutta voimien ollessa rajalliset ja ympyröiden pienet, sortunut arkea helpottaviin ratkaisuihin, jotka ulkopuolisen silmiin näyttää järkyttäviltä: kaksivuotiaan kännykkä tai karkit ja jätskit. Nostan hattua, että haki apua! Hyvin uupuneen tai masentuneen habitus, ja tarvitsisi muutakin apua. Isän roolia pitäisi vahvistaa ja korostaa.
Vierailija kirjoitti:
Haluaako joku spekuloida, mikä on Supernannyn kaltaisten ohjelmien vaikutus alhaiseen syntyvyyteen? Nyt Valtiollinen Valvontakomissio heti kieltämään ohjelmat, joissa perhe-elämä ei olekaan yhtä auvoa, pannukakkua ja rakkautta!
Tämä ohjelma on mitä parhainta ehkäisyvalistusta ja lisää vielä enemmän sitä varmuutta että lapsia en halua tehdä.
No itse ajattelin tuon jakson niin että kun faijaa ei paljon napostanut ja jos olisi liikoja määriä "määrännyt" niin siitä ei olisi tullut muuta kuin suorituspaineita.
Ja eihän noissa muksuissa ollut mitään vikaa. Vaan vanhemmissa. Äitihän se tyrkytti karkkia ja puhelimia niille.
Miksi ihmeessä on tehty noin järkyttävä määrä lapsia ja niiden kanssa ei sitten pärjätä?
Miksi piti kuvata sitä yhtä pentua kun oikein söi ja nuoleskeli räkää. Tuli oksennusrefleksi.
Olisi voinut kuvata vaikka Nannyn naamaa puhuessa ja vaikka vanhempien ilmeitä sen ajan. Hyi helv
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaako joku spekuloida, mikä on Supernannyn kaltaisten ohjelmien vaikutus alhaiseen syntyvyyteen? Nyt Valtiollinen Valvontakomissio heti kieltämään ohjelmat, joissa perhe-elämä ei olekaan yhtä auvoa, pannukakkua ja rakkautta!
Tämä ohjelma on mitä parhainta ehkäisyvalistusta ja lisää vielä enemmän sitä varmuutta että lapsia en halua tehdä.
Itselläni taas ihan toisinpäin, kun on nähnyt miten yksinkertaisilla jutuilla niitä alussa tosiaan usein ihan kauheita tilanteita on saanut parannettua. Itse olen jotenkin kuvitellut että jos lapsia erehtyisi hankkimaan, se olisi ainaista melua ja huutoa ja tappeluita. Mutta olen alkanut tuon ohjelman myötä ajatella että onhan ne aika söpöjäkin kyllä välillä, ehkä sittenkin.
Toiseksi luulen että olisin kohtuu hyvä "lapsenkouluttaja" koska olen koirien kanssa kilpaillut tottelevaisuuskokeissa, ja näyttää Supernannyn perusteella lasten kasvattaminen menevän aika lailla samoilla periaatteilla kuin koirien kanssakin. Että pitää huolehtia että vireystila pysyy sopivana, olla johdonmukainen siinä mitä odottaa, palkita oikeasta käytöksestä ja tarvittaessa pysäyttää väärä käytös jne.
Olihan se äiti aivan loppu tilanteeseen, joten mä ymmärrän täysin ne puhelimet ja tuttipullot. Pääsee itse helpommalla, vaikka myöhemmin olisi ollut karhunpalvelus.
Se isä oli taas näitä isiä, jotka otti lapsista herkut päältä. Leikki ja riehaannutti, mutta oikeisiin asioihin ei ollutkaan sitten aikaa, kun oli niitä töitä. Varmasti onkin, onhan siinä kuusi mukulaa, jotka pitää varustaa maailmaa varten.
Toisaalta sitten vaikutti, kun äiti jätti isän viettämään viikonloppuaan lasten kanssa.. (lähtikö laivalle hakemaan karkkikaappiin täydennystä? ;)) Äitihän on ollut varmasti innoissaan kannat katossa ja isä taas vähän pelleili ja touhusi lasten kanssa sen viikonlopun, kuten HÄN haluaa. Sanoihan tuo, että oli hankalaa aluksi saada muksuja petiin, mutta sitten onnistui.
Mies vaikutti todella perusrauhalliselta luonteelta, joka tekisi asiat omalla tavallaan, jos se salittaisiin. Äiti taas meinas, että hommat tehdään kuten hän sanoo, muuten pakka hajoaa. Hänellähän se kokemus on arjesta selkeesti, mutta pitäisi sitä löysää antaa toisenkin vanhemmuudelle. Että saisi kehittyä ja kasvaa omalla tavallaan, eikä toisen tahtiin.
Ihan perusjuttuja, eikä tuossa nyt mitään erityistä olisi ollut, että oikein erityistason psykoterapeuttia olisi tarvittu.
ps. itselle tuo titteli kuulostaa aivan joltain Ankkalinnalaisen luonnehdinnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaako joku spekuloida, mikä on Supernannyn kaltaisten ohjelmien vaikutus alhaiseen syntyvyyteen? Nyt Valtiollinen Valvontakomissio heti kieltämään ohjelmat, joissa perhe-elämä ei olekaan yhtä auvoa, pannukakkua ja rakkautta!
Tämä ohjelma on mitä parhainta ehkäisyvalistusta ja lisää vielä enemmän sitä varmuutta että lapsia en halua tehdä.
Itselläni taas ihan toisinpäin, kun on nähnyt miten yksinkertaisilla jutuilla niitä alussa tosiaan usein ihan kauheita tilanteita on saanut parannettua. Itse olen jotenkin kuvitellut että jos lapsia erehtyisi hankkimaan, se olisi ainaista melua ja huutoa ja tappeluita. Mutta olen alkanut tuon ohjelman myötä ajatella että onhan ne aika söpöjäkin kyllä välillä, ehkä sittenkin.
Toiseksi luulen että olisin kohtuu hyvä "lapsenkouluttaja" koska olen koirien kanssa kilpaillut tottelevaisuuskokeissa, ja näyttää Supernannyn perusteella lasten kasvattaminen menevän aika lailla samoilla periaatteilla kuin koirien kanssakin. Että pitää huolehtia että vireystila pysyy sopivana, olla johdonmukainen siinä mitä odottaa, palkita oikeasta käytöksestä ja tarvittaessa pysäyttää väärä käytös jne.
On totta, että lasten kasvatus ei hirveästi eroa koiran koulutuksesta. Lasten kasvatus taas helposti kuulostaa helpommalta kuin onkaan - mieluummin katselesisin tottelematonta koiraa kuin tottelematonta lasta :)
Olen Pia Penttilän kanssa samaa mieltä ja huolissani, miksi nykyään lapsiperheissä on vähän leluja ja kirjoja, jos niitä on, ne on lapsilta piilotettu.
Hyvä haastattelu IL Päivärinnan haastattelussa.
Minulle tuo perhe näytti ja kuulosti siltä, että isä ei osannut tehdä mitään oikein, äiti määräsi kaikesta. Kun isä yritti sanoa, että haluais olla välillä vaan yhden tai kahden kanssa, jotta voisivat tehdä jotain paremmin yhdessä, äiti tuli silmille ja melkein huusi, että miks sinä saisit ottaa vain osan, kun minä pidän kaikkia kokoajan. Unohti kätevästi, että koululaiset ja eskari ovat puolipäivää poissa. Isälle pinnat rauhallisuudesta.
Olin joskus ihan loppu neljän kanssa, mutta että 6 lasta ja yksi vain kouluikäinen :O
Huh, tsemppiä sinne.
Miksei niitä lapsia voisi laittaa päiväkotiin ja äiti töihin? Jos on kerran niin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen Pia Penttilän kanssa samaa mieltä ja huolissani, miksi nykyään lapsiperheissä on vähän leluja ja kirjoja, jos niitä on, ne on lapsilta piilotettu.
Hyvä haastattelu IL Päivärinnan haastattelussa.
Minulla on neljä lasta, eikä heidän leikkimistä ole rajoittanut lelujen vähäisyys. Niillä harvoilla leluilla on leikitty ihan vain pari kertaa, jonka jälkeen eivät ole jaksaneet kiinnostaa. Poikkeuksena legot ja duplot. Ovat tykänneet leikkiä enimmäkseen mielikuvitusleikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus ihan loppu neljän kanssa, mutta että 6 lasta ja yksi vain kouluikäinen :O
Huh, tsemppiä sinne.
Kaksoset ja eskari on yhteensä kolme.
Vakavaan masennukseen tarvitaan myös lääkehoitoa ja terapiaa.
Tuota en kyllä allekirjoita, että sosiaalisiin pelkoihin riittää että menee vaan sosiaaliseen tilanteeseen.
Sun ei ehkä kannattaisi mainita asioita "itsestäänselvyytenä", kun et selvästi paljon niistä tiedä.