Onko kukaan saanut palautetta vauva-kuplaan katoamisesta?

Kukaan?

Onko nyt puhe tästä palstasta vai vauvan hoitamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt puhe tästä palstasta vai vauvan hoitamisesta?

Oikeasta elämästä

Onko kenellekään sanottu näin?

???

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään sanottu näin?

Juu, on mulle joskus jotain sellaista vihjattu, mutta en ole välittänyt. Olen kuitannut takaisin, että ei lapsi ikuisuutta ole vauva ja elämäni tulee "vapautumaan" vielä. Odotan nyt kolmatta lastani ja olen nähnyt sen oikeaksi, että olen ainakin joksikin aikaa vähän niin kuin kadonnut siihen vauva-arkeen. Kyllä se oman tilantarve ja sellainen terve oman ajan kaipuu tulee itsestään lapsen kasvaessa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jotenkin emotionaalisesti erkanisi lapsista, vaan kun lapsikin hakee jo vähän sitä omaa itsenäisyyttä ja minuutta, niin pystyn äitinä luonnollisesti antamaan lapselle sitä tilaa erkaantua äitilapsisymbioosista. Näen, että on normaalia elää kiinteästi vauvan kanssa ja sitten jatkumo on hiljalleen päästää lapsi kasvamaan omaksi yksilökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään sanottu näin?

Juu, on mulle joskus jotain sellaista vihjattu, mutta en ole välittänyt. Olen kuitannut takaisin, että ei lapsi ikuisuutta ole vauva ja elämäni tulee "vapautumaan" vielä. Odotan nyt kolmatta lastani ja olen nähnyt sen oikeaksi, että olen ainakin joksikin aikaa vähän niin kuin kadonnut siihen vauva-arkeen. Kyllä se oman tilantarve ja sellainen terve oman ajan kaipuu tulee itsestään lapsen kasvaessa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jotenkin emotionaalisesti erkanisi lapsista, vaan kun lapsikin hakee jo vähän sitä omaa itsenäisyyttä ja minuutta, niin pystyn äitinä luonnollisesti antamaan lapselle sitä tilaa erkaantua äitilapsisymbioosista. Näen, että on normaalia elää kiinteästi vauvan kanssa ja sitten jatkumo on hiljalleen päästää lapsi kasvamaan omaksi yksilökseen.

Minulle ei ole sanottu, mutta samalla tavalla ajattelen. Vauva-aikaan kuuluukin "kadota", se aika on kuitenkin todella lyhyt verrattuna muuhun elämään. Se muuttaa niin paljon äidin tunteita ja hormoneita. Siinä kuuluukin elää hieman symbioosissa. Hieman ihmettelen kun monesti asiaa ihmetellään. Onko se täyttä ymmärtämättömyyttä siitä, miten elämä muuttu vauvan synnyttyä?

Anopin mielestä mun olisi pitänyt hirveästi käydä shoppailemassa ja kahvittelemassa esikoisen synnyttyä, kun hän niin hyvin "joutaa" hoitamaan. Kun sanoin kiitos mutta en ole nyt lähdössä, niin silloin muun miljoonan muun asian lisäksi mainitsi, että ei ole hyvä olla liikaa vauvan kanssa. Eli käytännössä mun olisi pitänyt olla pois kotoa sama aika kuin mies töissä "nauttimassa" vapaudesta. Ja vielä olla pitänyt olla tosi kiitollinen, kun on niin hoitointoinen mummu (jotakuinkin noilla sanoilla tämä kerrottiin).

Vierailija kirjoitti:

Anopin mielestä mun olisi pitänyt hirveästi käydä shoppailemassa ja kahvittelemassa esikoisen synnyttyä, kun hän niin hyvin "joutaa" hoitamaan. Kun sanoin kiitos mutta en ole nyt lähdössä, niin silloin muun miljoonan muun asian lisäksi mainitsi, että ei ole hyvä olla liikaa vauvan kanssa. Eli käytännössä mun olisi pitänyt olla pois kotoa sama aika kuin mies töissä "nauttimassa" vapaudesta. Ja vielä olla pitänyt olla tosi kiitollinen, kun on niin hoitointoinen mummu (jotakuinkin noilla sanoilla tämä kerrottiin).

Vauvaa vartenhan kotona ollaan. Onhan se mukavaa, että apua tarjotaan, mutta kyllä aina mennään vanhempien ja vauvan ehdoilla. Eipä kyllä ollut vauva-aikana ylimääräistä rahaa joka viikkoisiin shoppailureissuihin ja kahvitteluihin.

Mä olen luullut, että nämä on vain palstailijoiden höpöjuttuja. Sellaisten, jotka ovat täysin irrallaan todellisesta elämästä.