Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten hoitolaitoksissa työskentelevät, onko kahden viikon välein läheistään katsomassa käyvä omainen
Kommentit (65)
Itse kun olin hoivakodissa töissä niin suurimmalla osalla kävi ainankin kerran viikossa joku. Ne kellä ei käynyt niin ei ollut enää lähiomaisia tai esim. lapset asuivat toisella puolella suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap aloituksessaan puhuu KATSOMISESTA ja se hoituu videopuheluin, jos asuu vaikka afrikan ambomaassa.
Haluat sitten tahallasi ymmärtää väärin...
Hoitaja on hyvä ja opettelee laitteen käytön. Onko jollekin vielä epäselvää mitä tarkoittaa etäyhteys.
Ei kuulu hoitajan tehtäviin. Mielelläni sen teen, jos maksat siitä palkkaa ja palkkaat siksi aikaa oikeita töitäni tekemään pätevän ihmisen. :)
Käyn äitini luona käytännössä joka päivä, muutin tarkoituksella asumaan melkein hoitokodin viereen. Kyselin vastikään hoitajilta tuosta omaisten käyntitiheydestä (kyseessä muistisairaiden osasto) ja kuulemma melko harvoin siellä ihmiset käyvät. Viime aikoina eräs mies on käynyt syöttämässä vaimoaan päivittäin, mutta eipä siellä juuri muita ulkopuolisia näy.
No vanhuksille skypet ja videoyhteydet on ihan outojuttu, ei ne korvaa tapaamista. On huonoa kuuloa ja huonoa näköä. Muistisairaalle ja tai harhaiselle tuo on hämmentävää ja pelottavaa kun jostain ruudusta joku pää juttelee.
Kotihoidossahan on käytössä etäyhteys jolla hoitaja voi muistutella lääkkeenotosta tai lämmittämään ruuan ja tämän kautta voi omaisetkin ottas yhteyttä. Siinä vaan pitää olla vielä sujt skarpissa kunnossa että tuo toimii. Heillehän se on loistava apuväline.
Useassa vanhusten hoito- ja hoivakodissa työskennelleenä arvioisin, että niissä paikoissa joissa itse olen työskennellyt, jakauma on suunnilleen seuraavanlainen: Kerran viikossa tai useammin vierailee omaisia ehkä 15 prosentilla vanhuksista. 1-3 kertaa/kk 40%, harvemmin kuin kerran kuussa 15% ja ei ollenkaan 30%. Korostan, että tämä ei ole mikään virallinen jakauma vaan ainoastaan oma arvioni niistä paikoista, joissa itse olen työskennellyt.
Tuo parin viikon välein on siis melko tavanomainen käyntiväli. Et todennäköisesti ole talon useimmin, mutta et myöskään harvimmin vieraileva omainen. Pääasia että kuitenkin edes joskus käyt. Aika monelta mummolta ja papalta olen joka viikko kuullut lauseen: "Voi kun se poika/tytär edes joskus ehtis käymään, mutta se on aina niin kiireinen.". Ei kukaan niin kiireinen ole, ettei edes kerran tai pari vuodessa ehtisi. Isänpäivät ja äitienpäivät varsinkin tärkeitä monelle vanhukselle, jos ette muulloin saa aikaiseksi niin käykää edes silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voe elämä. Et sitten ole kuullut skypestä tai muista videopuheluista?
Ei kaikilla mummoilla ole huoneessaan tietokonetta tai älylaitetta!
Niin. Se vaan kun oma vanhempi ei tiedä kuka olet eikä myöskään ole millään lailla tässä maailmassa, niin harventaa halua mennä. Ahdistaa käynnit jo, vaikka läheisiä olemmekin olleet. Lasten harrastuksia pitää hoitaa joka päivä sinne ja tänne.Aika on kortilla. Kerran kahdessa viikossa käyn.Muitakin omaisia käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä missä olen itse töissä ei käy monillakaan omaisia lähes koskaan. Olen itse ollut siellä noin vuoden töissä ja monilla ei ole siinä aikana käynyt kukaan. Myös entisessä työpaikassa jako meni niin, että muutamia käytiin katsomassa 2 viikon välein ja toisia kerran kuussa. Sitten olivat ne pari joita ei käyty edes joka vuosi katsomassa. Monet ikävöivät esim lapsiaan ja silti eivät käy koskaan. Ymmärrän tietenkin sen, ettei välien tarvi olla kunnossa, mutta surullista jotenkin jos muistisairaskin vielä osaa kaivata lapsiaan. Vastaukseen voisin silti sanoa, että tuo käyntiväli 2 viikon välein on minusta usein.
Vierailija kirjoitti:
Kun käytte tervehtimässä muistisairasta, niin jättäkää käynnistänne jokin konkreettinen muisto.
Pehmolelu, valokuvakansio, mikävain.
Selkeydenhetkinään muistisairas tietää ettei häntä ole unohdettu.
Kun äitini siirtyi dementiakotiin, niin minusta siellä oli hyvä systeemi. Omaiset kirjasivat käyntinsä vihkoon. siitä oli helppo palauttaa mieleen omaisten käynnit ja soitot, kun mummo muisteli, että ei kukaan ole käynyt eikä soittanut vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Se vaan kun oma vanhempi ei tiedä kuka olet eikä myöskään ole millään lailla tässä maailmassa, niin harventaa halua mennä. Ahdistaa käynnit jo, vaikka läheisiä olemmekin olleet. Lasten harrastuksia pitää hoitaa joka päivä sinne ja tänne.Aika on kortilla. Kerran kahdessa viikossa käyn.Muitakin omaisia käy.
Näinpä, kyllä minusta tuo parin viikon välein on hyvä. Monilla on muitakin vanhuksia kuin yksi, on anoppia yms. On työt, kotityöt ja lapset hoidettavanaan.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen vanhainkodissa, on usein.
Osa vanhuksista meillä on ollut vuosikausia enkä ole kertaakaan omaisia nähnyt, osalla joku käy puolen vuoden välein jos jaksaa. Osalla useammin, yleensä silloin kun muisti alkaa pettämään asukkailta niin omaiset häviää. Poikkeuksia tietenkin löytyy, onneksi.
tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap aloituksessaan puhuu KATSOMISESTA ja se hoituu videopuheluin, jos asuu vaikka afrikan ambomaassa.
Aloituksessa puhutaan "katsomassa käyvä omainen ", ts käydä katsomassa, mikä tarkoittaa fyysistä paikalla käymistä. Skype yhteydestä ei voi sanoa, että "kävin katsomassa mummoa" vaan, otin videopuhelun mummolleni. Kun käyt esim työpaikalla, se tarkoittaa että menet sinne ihan itse, mutta voit olla etäyhteydessä videopuhelun kautta työpaikkaan ja voit olla samaan aikaan vaikka siellä Timbuktussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun käytte tervehtimässä muistisairasta, niin jättäkää käynnistänne jokin konkreettinen muisto.
Pehmolelu, valokuvakansio, mikävain.
Selkeydenhetkinään muistisairas tietää ettei häntä ole unohdettu.
Kun äitini siirtyi dementiakotiin, niin minusta siellä oli hyvä systeemi. Omaiset kirjasivat käyntinsä vihkoon. siitä oli helppo palauttaa mieleen omaisten käynnit ja soitot, kun mummo muisteli, että ei kukaan ole käynyt eikä soittanut vuoteen.
"Muistatko, kun tyttäresi viimeksi käydessään jätti tuon pehmokissan, (kuvan kauniissa valokuvakehyksissä, jne) mikä tuossa pöydällä nököttää ja ihmettelee."
On tehokkaampi muistutus kuin hän voi ottaa konkreettisesti kätösiinsä että kappas niinhän se olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap aloituksessaan puhuu KATSOMISESTA ja se hoituu videopuheluin, jos asuu vaikka afrikan ambomaassa.
Haluat sitten tahallasi ymmärtää väärin...
Hoitaja on hyvä ja opettelee laitteen käytön. Onko jollekin vielä epäselvää mitä tarkoittaa etäyhteys.
Mutta ei ole sama kuin käydä katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun käytte tervehtimässä muistisairasta, niin jättäkää käynnistänne jokin konkreettinen muisto.
Pehmolelu, valokuvakansio, mikävain.
Selkeydenhetkinään muistisairas tietää ettei häntä ole unohdettu.
Kun äitini siirtyi dementiakotiin, niin minusta siellä oli hyvä systeemi. Omaiset kirjasivat käyntinsä vihkoon. siitä oli helppo palauttaa mieleen omaisten käynnit ja soitot, kun mummo muisteli, että ei kukaan ole käynyt eikä soittanut vuoteen.
"Muistatko, kun tyttäresi viimeksi käydessään jätti tuon pehmokissan, (kuvan kauniissa valokuvakehyksissä, jne) mikä tuossa pöydällä nököttää ja ihmettelee."
On tehokkaampi muistutus kuin hän voi ottaa konkreettisesti kätösiinsä että kappas niinhän se olikin.
Ihan kaunis ajatus, mutta ei kai sinne voi parin viikon välein jotain pehmoleluja viedä. Maailma hukkuu muutenkin roskaan. Eikä valokuviakaan kovin pitkälle riitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos asut paikkakunnalla ja omainen on läheinen tyyliin äiti tai isä johon on ollut hyvät välit ja hoidat hänen asioitaan jollain tapaa niin harvoin.
Jos taas et asu samalla paikkakunnalla tai ole ihan lähiomainen tai esim. joku muu käy useammin katsomassa niin tässä tapauksessa usein.
Monella vanhuksella käyvät usein omaiset vierailulla silloin kun asuvat lähellä ja pääsevät hyvin kulkemaan. Ja kun suhteet on kunnossa.
Ne joilla taas käy tyyliin parin kuukauden välein joku kylässä on usein ollut mutkikkaat välit omaisiin tai sitten omaiset asuvat kauempana. Oikein muistisairaat myös voivat olla haastavia tavattavia kun eivät muista enää omaisia ja on käytöshäiriöitä.
Ööh. Minä en kyllä näe samassa kaupungissa asuvia perheenjäseniä useammin kuin kerran pariss kuukaudessa, vaikkaeivät olekaan vielä vanhuksia vanhainkodissa. Eikä ole mitenkään "mutkikkaat välit".
Vierailija kirjoitti:
Jos asut paikkakunnalla ja omainen on läheinen tyyliin äiti tai isä johon on ollut hyvät välit ja hoidat hänen asioitaan jollain tapaa niin harvoin.
Jos taas et asu samalla paikkakunnalla tai ole ihan lähiomainen tai esim. joku muu käy useammin katsomassa niin tässä tapauksessa usein.
Monella vanhuksella käyvät usein omaiset vierailulla silloin kun asuvat lähellä ja pääsevät hyvin kulkemaan. Ja kun suhteet on kunnossa.
Ne joilla taas käy tyyliin parin kuukauden välein joku kylässä on usein ollut mutkikkaat välit omaisiin tai sitten omaiset asuvat kauempana. Oikein muistisairaat myös voivat olla haastavia tavattavia kun eivät muista enää omaisia ja on käytöshäiriöitä.
Kun äitini oli vielä elossa ja hoitokodissa, pyrin käymään niin usein kuin mahdollista. Tosin 600 km matka oli vaikea toteuttaa työn ja lasten kanssa. Onneksi hoitajat ymmärsivät, eivätkä tuominneet ( niinkuin ehkä nyt tässä ketjussa). Kävin n kahden kuukauden välein, mutta soittelin joka viikko (hoitajat veivät puhelimen). Onneksi ko paikkakunnalla oli myös muita sukulaisia, jotka kävivät äitiäni katsomassa.
On omaisia jotka asuu liki naapurissa ja käy piipahtamassa pari kertaa viikossa hetken, on heitä jotka asuu kauempana ja kun tulevat ovat koko päivän tai jopa viikonlopun (siis yöt hotellissa), heitä joiden luona ei käy ketään, kenellä mistäkin syystä.
Osalle soitellaan paljon, osalle ei koskaan.
Riippuu etäisyydestä, suhteesta läheiseen, omasta elämäntilanteesta kaikkineen.
Vaikea vastata on tai ei, sillä asia riippuu niin monesta tekijästä. Aiemmissa kommenteissa on tuotu kyllä esille asian ydin, eli välimatka ratkaisee paljon, myös vierailijan elämäntilanne kuten esim. omat työajat, sekä se, miten läheinen suhde omaiseen on. Meillä hoivakodissa omaiset käyvät hyvinkin eri tavalla läheistään katsomassa. Joidenkin kohdalla kaksi viikkoa on usein, joidenkin kohdalla harvoin. Myös hoidettavana olevan omaisen kunto merkitsee paljon. Kyseessä voi olla loppuvaiheen dementiapotilas, joka ei enää tiedosta ympäristöään eikä tunne omaistaan, makaa vuoteessa sikiöasentoon käpertyneenä kykenemättä kommunikoimaan, ja joka ei ymmärrä enää puhetta. Ainoa tapa seurustella on kosketus ja puhuminen vaikka sanojen ymmärtäminen olisi kadonnut. Tai kyseessä voi olla virkeä ja aktiivinen vanhus, joka odottaa omaisia käymään, ja kuulumisia voi vaihtaa puolin ja toisin. Omaiset kokevat näiden kahden ääripään tapaamisen hyvin eri tavalla mielekkääksi. Sekin vaikuttaa tapaamistiheyteen.
Kun käytte tervehtimässä muistisairasta, niin jättäkää käynnistänne jokin konkreettinen muisto.
Pehmolelu, valokuvakansio, mikävain.
Selkeydenhetkinään muistisairas tietää ettei häntä ole unohdettu.