Rippijuhlien järjestäminen erikseen äidin ja isän puolen suvuille
Oletteko koskaan osallistuneet rippijuhliin tai valmistujaisiin, jotka on järjestetty erikseen äidin ja isän suvuille?
Itse en ole koskaan ollut tuollaisissa kahteen otteeseen järjestetyissä juhlissa ja Minusta tuo tuntuu tosi omituiselta, että miksei äidin ja isän sukulaiset voisi tulla samoihin juhliin?
Olen tosin kuullut, että joissakin perheissä näin tehdään tai sitten jos kakkukahvit järjestetään vaikka päivänsankarin äidin asunnossa, niin sitten isä ei tule ollenkaan paikalle.
Esimerkiksi kun tätini avomiehen esikoisella oli rippipäivä, osallistui isä ainoastaan konfirmaatioon kirkossa eikä hän mennyt varsinaisiin juhliin siksi, koska hän ei halunnut mennä ex-vaimonsa asuntoon niitä juhlimaan. En sitten tiedä, oliko tämän miehen vanhemmat ja sisko eli rippilapsen mummi, ukki ja täti rippijuhlia, koska olisihan se aika outoa, jos juhliin tulisivat isän puolelta isovanhemmat ja täti, mutta isä ei osallistu. Ja tässä tapauksessa heidän avioerostaan oli kulunut jo vuosia aikaa, niin voisi kuvitella, ettei enää siinä vaiheessa olla katkeria toisille.
Sitten muistan kun miesserkkuni avovaimon esikoinen pääsi ripille, niin tämä poika piti ensin konfirmaation jälkeen kakkukahvit kotonaan äidin puolen suvulle ja sen jälkeen meni isän asunnolle, jossa oli järjestetty toiset juhlat isän puolen suvulle. Tässäkin tapauksessa vanhempien erosta oli kulunut ainakin sata vuotta aikaa ja molemmilla oli uudet kumppanit ja lapset, mutta vissiin rippilapsen äiti oli edelleen katkera ex-miehelleen, ettei se käynyt, että lapsen isä olisi tullut tunnin ajaksi kahveille hänen asunnolleen.
Ja kun minä valmistuin ylioppilaaksi, oli minulla eräs luokkakaveri, jonka vanhemmat olivat myös eronneet vuosikausia sitten ja molemmilla vanhemmilla oli uudet kumppanit ja äidille vielä tullut lisää lapsia uuden miehen kanssa, ja isä asui toisessa kaupungissa 150km päässä, mutta hän vieraili isänsä luona usein ja oli läheiset välit, ja kysyin sitten häneltä, että tuleeko sun faija sun lakkiaisiin, niin kaverini vastasi, että isä ei pääse juhliin, kun hän on ammatiltaan luokanopettaja ja hänen omalla työpaikallaan on silloin kevätjuhla, niin sen takia ei pääse osallistumaan juhliin, että he ovat sopineet, että viettävät sitten seuraavalla viikolla juhlia keskenään.
No minä vähän kummastelin tuota perustelua, sillä peruskoulujen kevätjuhlathan päättyvät yleensä viimeistään klo 12 aikaan, että eikö se isä olisi voinut ajaa sen 150km jotta olisi päässyt oman lapsensa valmistujaisiin?
Toisaalta, eihän kaikki vanhemmat osaa erota sivistyneesti vaan jotkut vatvovat sitä eroa vuosienkin jälkeen vaikka olisi löydetty uudet kumppanit ja uudet perheet perustettu. Toki toivottavaa olisi, että vanhemmat osaisivat priorisoida lasten edun oman pakkomielteen edelle.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa bonuslapsi?
Bonuslapsi on se eroperheen heittopussi jota kukaan ei halua luokseen, vähiten se uusi bonuspuoliso.
Höpsistä. Meidän bonuslapset asuu meillä enemmän kuin äidillään. Pidän heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä bonuslapsen äiti ei osaa eikä jaksa järjestää juhlia. Mieheni järjestää ne. Ko. lapsen äiti ja äidin äiti on käyttäytynyt erittäin ikävästi minua kohtaan useamman kerran, joten nykyään heillä on porttikielto kotiimme. Ko. mummo esimerkiksi leikkii, ettei minua tai äitiäni ole vuosien jälkeen olemassakaan, vaan hän on mieheni anoppi. Tämä nainen halusi itse erota ja tapasin miehen vasta myöhemmin. En siis mitenkään rikkonut perhettä. Niinpä, jos bonuksen juhlat ovat meillä, äiti ja äidin puolen suku ei ole tervetullut. Muualla juhlat voidaan järjestää niin, että kumpikin suku tulee paikalle. Itse en aio osallistua.
Onpa sekavaa ja vaikeeta... siis mikä on sun funktio on tässä yhtälössä, oletko siis "bonus"lapsen (mikä se edes on?) äitipuoli vai mikä?
Olen äitipuoli. Tai oikeammin bonusäiti. Bonuslapsi on kumppanin lapsi. Ihan normaalia uusperheterminologiaa. Emme ole puolikkaita, vaan bonusta, extraa.
Todellakin extraa, ainakin lapselle. Liika on on aina liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa bonuslapsi?
Bonuslapsi on se eroperheen heittopussi jota kukaan ei halua luokseen, vähiten se uusi bonuspuoliso.
Höpsistä. Meidän bonuslapset asuu meillä enemmän kuin äidillään. Pidän heistä.
Tietenkin. Bonuspuolisolla ei ole vastuuta mistään.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi me pystymme olemaan olemaan saman katon alla. Ollaan kymmenen vuotta sitten erottu, jouluaattoina vietetty aikaa "perheenä" , rippi- ja yo- juhlat on yhdessä järjestetty. Ollaan yhdessä käyty lasten vanhempainilloissa ja koulun juhlissa. Miehelläni on uusi kumppani, joka on myös ollut rippi ja yo-juhlissa. Eivät tosin asu yhdessä mutta minulla ei ole mitään syytä olla katkera. Lapset ovat olleet tyytyväisiä tilanteeseen ja itsekin on kiva tietää, etteivät tulevat häät, ristiäiset tms tule olemaan ongelma.
Ystävättäreni kaksospojilla oli kahdet juhlat, kun vanhemmat eivät päässeet mistään yhteisymmärrykseen. Pojat oli sanoneet, että paskat yo-juhlat, olisi voinut jättää pitämättä.
Meilläkin ne isän järjestämät oli paskat juhlat,koska isä ei pätkääkään vaivautunut miettimään juhlittavaa. Hän halusi ehdottomasti samana iltana pojan oman sukunsa juhliin, siellä poika joutui kahvinkeittäjäksi, kun isä oli niin polleana juhliessaan sukunsa kanssa. Kun tuore ylioppilas lähti kavereitten kanssa iltaa viettämään, huikkasi isä perään, että aamulla tulet siivoamaan juhliesi sotkut ja tiskaamaan.
Me olimme yhteisen lapsen konfirmaatiossa yhdessä. Koska konfirmaatio oli illalla, varsinaiset juhlat järjestettiin erikseen toisina päivinä pitkästä välimatkasta johtuen. Se ei ollut lapselle ongelma, koska moni iäkäs sukulainen olisi jättänyt tulematta, jos ainoat juhlat ois ollu kaukana.
Olen eronnut lapsen isästä useita vuosia sitten ja rippijuhliinkin on vielä jokunen vuosi. Lapsen isä ja hänen uusi kumppaninsa olisivat ehdottomasti tervetulleita kyseisiin juhliin mutta ex-appivanhemmat eivät. Eromme aikaan he käyttäytyivät täysin pöyristyttävästi haukkuen minua ja mm. vanhempiani ja huutaen kotonamme mm. pienen lapsen läsnäollessa. He eivät ole koskaan pyytänyt anteeksi vaan jatkaneet minun perätöntä syyttämistäni milloin mistäkin. Jos he tulisivat samoihin juhliin, epäilen että saisin itse paniikkikohtauksen ja isäni mahdollisesti vetäisi ex-appea köniin.
Kyllä parisuhteet ja erot on erilaisia. Osallistuttiin kesällä kummilapsen rippijuhliin kaikki yhdessä ex, minä ja lapset. Mentiin samalla autolla, annettiin yhteinen lahja ja istuttiin vierekkäin kirkossa. Ja toiset ei voi edes OMAN lapsen rippijuhliin osallistua.
Kannattaa tosiaan tehdä lapsia vasta kun oikeasti tuntee toisen. Huonot puolet kestää nykyään hyvin, kun ei toista tarvitse katsella joka päivä.
Ymmärrän toki, että jos huono puoli on väkivalta tai huumeriippuvuus, niin välit katkeavat lopullisesti. Monella syynö vaan tuntuu yleinen katkeruus, uskottomuus ja se kun toinen sai enemmän rahaa erossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhteet ja erot on erilaisia. Osallistuttiin kesällä kummilapsen rippijuhliin kaikki yhdessä ex, minä ja lapset. Mentiin samalla autolla, annettiin yhteinen lahja ja istuttiin vierekkäin kirkossa. Ja toiset ei voi edes OMAN lapsen rippijuhliin osallistua.
Kannattaa tosiaan tehdä lapsia vasta kun oikeasti tuntee toisen. Huonot puolet kestää nykyään hyvin, kun ei toista tarvitse katsella joka päivä.
Ymmärrän toki, että jos huono puoli on väkivalta tai huumeriippuvuus, niin välit katkeavat lopullisesti. Monella syynö vaan tuntuu yleinen katkeruus, uskottomuus ja se kun toinen sai enemmän rahaa erossa.
Hmmm... me teimme lapset vasta, kun olimme olleet aviossa kymmenen vuotta. Kun ero tuli toiset kymmenen vuotta myöhemmin, niin eron jälkeen tapahtui yhtä sun toista. Emme pysty tätä nykyä olemaan missään tekemisissä toistemme kanssa.
Juu katkeruus on varmaan syynä, mutta asia, jota ei pysty korjaamaan. Sukset on niin pahasti ristissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhteet ja erot on erilaisia. Osallistuttiin kesällä kummilapsen rippijuhliin kaikki yhdessä ex, minä ja lapset. Mentiin samalla autolla, annettiin yhteinen lahja ja istuttiin vierekkäin kirkossa. Ja toiset ei voi edes OMAN lapsen rippijuhliin osallistua.
Kannattaa tosiaan tehdä lapsia vasta kun oikeasti tuntee toisen. Huonot puolet kestää nykyään hyvin, kun ei toista tarvitse katsella joka päivä.
Ymmärrän toki, että jos huono puoli on väkivalta tai huumeriippuvuus, niin välit katkeavat lopullisesti. Monella syynö vaan tuntuu yleinen katkeruus, uskottomuus ja se kun toinen sai enemmän rahaa erossa.Hmmm... me teimme lapset vasta, kun olimme olleet aviossa kymmenen vuotta. Kun ero tuli toiset kymmenen vuotta myöhemmin, niin eron jälkeen tapahtui yhtä sun toista. Emme pysty tätä nykyä olemaan missään tekemisissä toistemme kanssa.
Juu katkeruus on varmaan syynä, mutta asia, jota ei pysty korjaamaan. Sukset on niin pahasti ristissä.
Mikä on sellainen asia, että ei voi enää olla yhdessä vanhempia lapselle, edes elämän tärkeissä muutoskohdissa? Teki puoliso rikoksen?
Saako lapsi kuitenkin tavata vanhempaansa? Minun vaikea kuvitella tilannetta, jossa antaisin lapseni tavata isäänsä, mutta en itse voisi häntä tavata.
Ystäväni oli kotiäiti koko ikänsä . Sitten mies löysi nuoren naisen töistä ja ystäväni jäi tyhjän päälle. Hänen ex aina halusi vaimon olevan kotona ja elätti perheen. Kun perhe menetti elättäjän, kaikki kaatui.
Heillä oli vielä avioehto, ystäväni ei saanut mitään erossa, mutta oli antanut perheelle ura-aikansa.
Tämän jälkeen ex haukkui lapsille äitinsä, kun hän ei kouluttautunut mihinkään ja jne.
He eivät ole olleet samoissa tiloissa eron jälkeen.
Ja kukaan ei ihmettele.
Kun lapset pääsivät ripille , lapset päättivät juhlat pidetään äidillä ja seuraavana viikonloppuna isällä. Ensiksi piti pitää yhdet juhlat, mutta isä halusi tuoda suvun ja ei osallistua kustannuksiin.
Tämä sopii kaikille ja ennen kaikkia lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parisuhteet ja erot on erilaisia. Osallistuttiin kesällä kummilapsen rippijuhliin kaikki yhdessä ex, minä ja lapset. Mentiin samalla autolla, annettiin yhteinen lahja ja istuttiin vierekkäin kirkossa. Ja toiset ei voi edes OMAN lapsen rippijuhliin osallistua.
Kannattaa tosiaan tehdä lapsia vasta kun oikeasti tuntee toisen. Huonot puolet kestää nykyään hyvin, kun ei toista tarvitse katsella joka päivä.
Ymmärrän toki, että jos huono puoli on väkivalta tai huumeriippuvuus, niin välit katkeavat lopullisesti. Monella syynö vaan tuntuu yleinen katkeruus, uskottomuus ja se kun toinen sai enemmän rahaa erossa.Hmmm... me teimme lapset vasta, kun olimme olleet aviossa kymmenen vuotta. Kun ero tuli toiset kymmenen vuotta myöhemmin, niin eron jälkeen tapahtui yhtä sun toista. Emme pysty tätä nykyä olemaan missään tekemisissä toistemme kanssa.
Juu katkeruus on varmaan syynä, mutta asia, jota ei pysty korjaamaan. Sukset on niin pahasti ristissä.
Mikä on sellainen asia, että ei voi enää olla yhdessä vanhempia lapselle, edes elämän tärkeissä muutoskohdissa? Teki puoliso rikoksen?
Saako lapsi kuitenkin tavata vanhempaansa? Minun vaikea kuvitella tilannetta, jossa antaisin lapseni tavata isäänsä, mutta en itse voisi häntä tavata.
Lapsemme ovat jo täysi-ikäisiä. He olivat alkuun vuoroviikkolapsia, mutta isä ei ole helpoimmasta päästä. Esikoinen kun halusi purkaa vuoroviikkoilun, isä teki kaikkensa, jotta ei onnistuisi. Tarina on pitkä, mutta lopputuloksena teini katkaisi välit isäänsä.
Tämän jälkeen alkoi helvetti, joka alkoi siitä, että isä syytti minua vieraannuttamisesta. Kuulin olevani huono äiti ja kaikkea muuta. ... tämä jatkui joka kerta, kun jouduimme olemaan tekemisissä. Minä jouduin vetämään rajani: minua ei kohdella näin. Ja ainut tapa pitää rajani on eristäytyä miehestä.
Me kyllä pidimme yhdet rippijuhlat, mutta ilmapiiri oli jäätävä.
Jättämällä väliin. Häitähän tulee ja menee kuten eronneiden pitäisi tietää...