Lue keskustelun säännöt.
Neuvolassa valitetaan urheilijan painosta
Kuivan kesän oravaäiti
11.02.2020 |
Olen puulla päähän lyöty. Olen 27-vuotias nainen ja harrastanut kilpaurheilua lapsesta asti. Viime vuosina olen keskittynyt fitness-lajeihin ja painonnostoon. Olen lyhyt, vain 158-senttinen ja kisakaudesta ja vastaavista riippuen painoni vaihtelee välillä 56-64 kiloa. Aloin himmata tavoitteellista urheilua, kun perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Keskityn nyt toiseen ammattiini, mutta valmennan edelleen salilla paersonal trainerina ja vedän erästä junnujen harrasteryhmää.
Koska en ole enää jatkuvalla kisadieetillä, painoni on noin 62-65 kiloa. Rasvaprosenttini on vähän noussut kisa-ajoista, mutta se on edelleen 18, mikä on naiselle aika alhainen. Viskeraalisen rasvan määrä on lähes olematon. Lihasta löytyy ja olen vartalotyypiltäni vahva, massaa keräävä voimailija. Pyöreät pakarat, sito reisilihakset, kapea vyötärö, lihaksikas ja leveä yläselkä, habat jne.
Olen yleensä joutunut kuuntelemaan "tavisten" kauhistelua siitä, miten rasvaton, jänteinen, liian lihaksikas, kuivan kesän orava jne. olen. No, nyt olen raskaana, ja neuvolassa ääni kellossa on vaihtunut. Olen kertonut taustastani kilpaurheilijana, runsaista liikuntamääristäni ja pt:n hommistani. Olen kuvitellut, että neuvolassa ymmärrettäisiin, että tällaista aika äärimmilleen treenattua ihmistä ei arvioida ihan samojen käyrien mukaan kuin normikuntoilijaa.
En kuitenkaan tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun minut määrättiin nyt sokerirasitustestiin YLIPAINONI vuoksi. Olen raskausviikolla 24 ja itse raskauskiloja on tullut vasta 2,5. Syön samoja terveellisiä ruokia kuin aina ennenkin, liikunta maistuu, nukun hyvin ja olo on mainio, virtsatestit aina ok.
Menen tietenkin rasituskokeeseen, kun se kerran määrättiin, ja lapseni terveys on minulle tärkeää. Olen kuitenkin äimän käkenä tästä ylipainoasiasta, jonka terkka on ottanut nyt kaksi kertaa puheeksi, vaikka olen yrittänyt selittää, että olen urheilija ja minulla on huomattavasti enemmän painavaa lihasmassaa kuin taviksella, ja rasvaprosenttini on erittäin pieni (saisi olla isompikin, toivon että rinnat kasvavat!).
Mutta ihan mielenkiinnosta, jos tätä lukee joku terveydenhoitaja. Eikö teidän koulutuksessanne todellakaan käydä yhtään läpi näitä kehonkoostumusasioita?
Kommentit (68)
Kävi työpaikan terveystarkastuksessa vähän samalla tavalla, eri laji tosin enkä ole raskaana. Terkkari kehottaa laihduttamaan ylipainon pois, vaikka minulla oli näkyvä sixpack eikä todellakaan ylimääräistä rasvaa yhtään missään!
Noh, laitoin hieman palautetta sinne, että voisi niille terkkareillekin edes perusasiat opettaa. Seuraavalla kerralla oli osaavampi henkilö töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No terkka ei ymmärrä että BMI:tä ei voi soveltaa aivottomasti. Just lihaksikkaiden ihmisten kohdalla BMI on huono mittari.
Tässä on itsekin pitkäaikaissairaana oppinut, että ammattilaisten puheet kannattaa suodattaa oman järjen läpi. Osa lääkäreistä ja hoitajista ovat soveltamiskykyisiä ja tietävät huiman paljon. Heiltä kaikki info on kullanarvoista! Toiset taas menevät oppikirjaohjein ja jos todellisuus poikkeaa yhtään siitä, potilas saa höpöhöpöohjeita. Osittain riippuu varmasti työntekijän kokemuksen määrästä, osittain motivaatiosta ja osittain ihan älynlahjoista.
Mikä tässä ap:n tapauksessa oli se höpöhöpöohje, oi sinä järjen jättiläinen?
Vierailija kirjoitti:
Kävi työpaikan terveystarkastuksessa vähän samalla tavalla, eri laji tosin enkä ole raskaana. Terkkari kehottaa laihduttamaan ylipainon pois, vaikka minulla oli näkyvä sixpack eikä todellakaan ylimääräistä rasvaa yhtään missään!
Noh, laitoin hieman palautetta sinne, että voisi niille terkkareillekin edes perusasiat opettaa. Seuraavalla kerralla oli osaavampi henkilö töissä.
Saivat hyvät naurut kahvitauolla.
Sokerirasitukseen voidaan ohjata useista syistä. Mitä haittaa siitä nyt on, jos se tehdään? Ap:kin kuulostaa lähes loukkaantuneelta tuosta. Joskushan voi olla niinkin, että mitään riskitekijöitä ei ole ja silti saattaa olla radi Mielummin menen tuohon testiin vaikka turhaan kuin olisin täysin tietämätön, että jotain häikkää taitaakin olla.
BMI:n kehittäjä tarkoitti koko laskentakaavan valkoisten miesten kehon mittailua ja tilastotiedettä ajatellen. Hän nimenomaan itse painotti että kaava ei sovi yksilötasolla ihmisen arviointiin vaan on tarkoitettu massojen painon tilastoimiseen ym käyttöön. Ja tässä sitä ollaan.
Neuvolassa ei ole oman kokemukseni (14v ajalta) mukaan kovin laadukasta osaamista. Esim vastasyntyneiden ravitsemusasioista saattaa edelleen vastata ja usein vastaa henkilö jolla ei ole edes imetysohjaajan koulutusta. Eli imetyksen kannalta täysin maallikko joka ei välttämättä osaa käytännössä auttaa mitenkään ja joka ei osaa pyydettäessä sitten ohjata edes sen korvikkeen käytössä, sitä kun ei voi loputtomiin antaa kun se rasittaa munuaisia.
Sokerirasituksessa taas ns jäi kiinni (huono ilmaisu) kaksi superliikunnallista kaveriani joilla on hyvin pieni rasvaprosentti ja paino tuskin lainkaan noussut siihen mennessä odotuksen aikana. Heillä molemmilla siis oli radi. Itselläni ei ollut vaikka söin odotusajan tosi epäterveellisesti järkyttävän pahoinvoinnin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyksi sanottiin siis painoni, ei ikäni. Tämä tulisi kyllä selväksi, jos jaksaisitte lukea tuon aloitukseni. Lisäksi "ylipainosta niin" huomautettiin jo ensimmäisellä käynnillä.
Ja tiedoksi kaikille painoni analysoijille: olen painava. Olen lihaksikas. Olen todella kovassa kunnossa, mutta en rasvainen.
Mutta eiköhän tässä tullut ihan tarpeeksi tietoa sekä neuvoloiden käytännöistä että tästä palstasta, kiitokset. Minä lähden nyt uimaan.
Aloittaja eli kuivan kesän oravaäiti kirjoitti:
Syyksi sanottiin siis painoni, ei ikäni. Tämä tulisi kyllä selväksi, jos jaksaisitte lukea tuon aloitukseni. Lisäksi "ylipainosta niin" huomautettiin jo ensimmäisellä käynnillä.
Ja tiedoksi kaikille painoni analysoijille: olen painava. Olen lihaksikas. Olen todella kovassa kunnossa, mutta en rasvainen.
Mutta eiköhän tässä tullut ihan tarpeeksi tietoa sekä neuvoloiden käytännöistä että tästä palstasta, kiitokset. Minä lähden nyt uimaan.
Mukavaa uimareissua. Jos vielä palaat palstalle, niin muistutetaan vielä, että sokerirasituslähete ei ole häpeärangaistus ylipainosta, vaan tutkimus, jolla pyritään turvaamaan vauvan terve kasvu. Jos resursseja olisi rajattomasti, sen voisi tehdä kaikille. Myös kovakuntoisella voi olla raskausdiabetes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen paino on sellainen, ettei siihen olla koskaan tyytyväisiä. Olen kohta 60v ja lapsesta asti on valitettu painosta. Äiti kertoi, että minut piti panna laihdutuskuurille jo 1,5 vuotiaana ensimäisen kerran, kun olin kuulemma ylipainoinen vauva.
Sitten kasvoin pituuteen 170cm ja olen painanut 60-62 kg koko elämäni raskaudet lukuun ottamatta. Nuorena joka th käynnillä punnittiin ja sanottiin, että pitää laihduttaa, kun olet ylipainoinen. Samoilla painolukemilla taas työterveydessä viiskymppisenä kysyttiin, onko syömishäiriö, kun olen liian laiha heidän mielestään.
Raskaana ollessani ja synnytettyäni en myöskään koskaan ollut oikean painoinen. Raskauden loppuvaiheessa paino nousi liikaa ja synnytyksen jälkeen lähti liian nopeaa pois. 10kg kun häipyi synnytyksen ja kolmen päivän sairaalassaoloaikana. Odottaessa olin liian lihava ja kahden viikon päästä synnytyksestä th huolestui, että voi voi, kun paino on tippunut näin paljon, et kai laihduta liian nopeaa. Yritä siinä sitten selittää, että enpä oikein voi asialle mitään, kun lapsikin oli päälle 4kg ja liekö vettä tai mitä oli, mutta kun synnytyksestä parin päivän päästä punnitsin, niin 10kg oli häipynyt.
Nainen ei voi koskaan olla sopivan kokoinen. Aina löytyy painosta jotain valittamista. Mutta kuten jo kerroin, en ole välittänyt ja muuttanut kenenkään hoitajan mieleiseksi painoani, vaan pysynyt itsepäisesti siinä 60-62kg painossa
Eihän ap tässä sinne testiin menoa vasten kapinoinut, vaa ihan syystä ihketteli perustetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko eri neuvoloiden välillä eroa? Sisko synnytti ekan lapsen hoikkana 21 v naisena Ja löydettiin sokerirasituksessa diabetes.
Vierailija kirjoitti:
Naisen paino on sellainen, ettei siihen olla koskaan tyytyväisiä. Olen kohta 60v ja lapsesta asti on valitettu painosta. Äiti kertoi, että minut piti panna laihdutuskuurille jo 1,5 vuotiaana ensimäisen kerran, kun olin kuulemma ylipainoinen vauva.
Sitten kasvoin pituuteen 170cm ja olen painanut 60-62 kg koko elämäni raskaudet lukuun ottamatta. Nuorena joka th käynnillä punnittiin ja sanottiin, että pitää laihduttaa, kun olet ylipainoinen. Samoilla painolukemilla taas työterveydessä viiskymppisenä kysyttiin, onko syömishäiriö, kun olen liian laiha heidän mielestään.
Raskaana ollessani ja synnytettyäni en myöskään koskaan ollut oikean painoinen. Raskauden loppuvaiheessa paino nousi liikaa ja synnytyksen jälkeen lähti liian nopeaa pois. 10kg kun häipyi synnytyksen ja kolmen päivän sairaalassaoloaikana. Odottaessa olin liian lihava ja kahden viikon päästä synnytyksestä th huolestui, että voi voi, kun paino on tippunut näin paljon, et kai laihduta liian nopeaa. Yritä siinä sitten selittää, että enpä oikein voi asialle mitään, kun lapsikin oli päälle 4kg ja liekö vettä tai mitä oli, mutta kun synnytyksestä parin päivän päästä punnitsin, niin 10kg oli häipynyt.
Nainen ei voi koskaan olla sopivan kokoinen. Aina löytyy painosta jotain valittamista. Mutta kuten jo kerroin, en ole välittänyt ja muuttanut kenenkään hoitajan mieleiseksi painoani, vaan pysynyt itsepäisesti siinä 60-62kg painossa
Hämmentävää, noilla mitoilla et ole edes lähellä ylipainoa. Itse olen 169cm ja kun juoksin pitkiä matkoja aktiivisesti (lenkit 10-25 km, parhaimmillaan juoksin viikkojen ajan 40-60 km viikossa) painoin saman verran kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen paino on sellainen, ettei siihen olla koskaan tyytyväisiä. Olen kohta 60v ja lapsesta asti on valitettu painosta. Äiti kertoi, että minut piti panna laihdutuskuurille jo 1,5 vuotiaana ensimäisen kerran, kun olin kuulemma ylipainoinen vauva.
Sitten kasvoin pituuteen 170cm ja olen painanut 60-62 kg koko elämäni raskaudet lukuun ottamatta. Nuorena joka th käynnillä punnittiin ja sanottiin, että pitää laihduttaa, kun olet ylipainoinen. Samoilla painolukemilla taas työterveydessä viiskymppisenä kysyttiin, onko syömishäiriö, kun olen liian laiha heidän mielestään.
Raskaana ollessani ja synnytettyäni en myöskään koskaan ollut oikean painoinen. Raskauden loppuvaiheessa paino nousi liikaa ja synnytyksen jälkeen lähti liian nopeaa pois. 10kg kun häipyi synnytyksen ja kolmen päivän sairaalassaoloaikana. Odottaessa olin liian lihava ja kahden viikon päästä synnytyksestä th huolestui, että voi voi, kun paino on tippunut näin paljon, et kai laihduta liian nopeaa. Yritä siinä sitten selittää, että enpä oikein voi asialle mitään, kun lapsikin oli päälle 4kg ja liekö vettä tai mitä oli, mutta kun synnytyksestä parin päivän päästä punnitsin, niin 10kg oli häipynyt.
Nainen ei voi koskaan olla sopivan kokoinen. Aina löytyy painosta jotain valittamista. Mutta kuten jo kerroin, en ole välittänyt ja muuttanut kenenkään hoitajan mieleiseksi painoani, vaan pysynyt itsepäisesti siinä 60-62kg painossa
Plösö.
Näin neuvolaterkkarina voin kertoa että kohdallasi täyttyy jo kaksi indikaatiota sokerirasitukselle: bmi sekä ikä. Suomessa raskausdiabetes on räjähtämässä käsiin ja on kokoajan lisääntyvä ilmiö - viimeinen saamani luku on 19% kaikista odottajista. Raskausdiabetes ei katso elintapoja iskeäkseen, vaan myös perinnöllisyydellä on vaikutusta. Suomessa n. jokatoisella on perimätekijöitä jotka altistavat raskausdiabetekselle. Piilevä raskausdiabetes voi aiheuttaa mm. lapselle makrosomiaa eli korkeaa syntymäpainoa joka altistaa synnytyskomplikaatioille, nostaa 2-tyypin diabetekseen sairastumista myös synnytyksen jälkeen, altistaa vastasyntyneen verensokerihäiriöille ja lisää riskiä vastasyntyneen tehohoidolle matalien verensokerien vuoksi. Indikaatio on indikaatio, se on suositus ja sinä itse teet päätöksen menetkö sinne sokerirasitukseen vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa "urheilijan törmää tavikseen" -elämän naurettavuuksiin.
Tuttua on.
Painija
BMI on aiheuttanut monelle urheilijalle syömishäiriön.
Vierailija kirjoitti:
Naisen paino on sellainen, ettei siihen olla koskaan tyytyväisiä. Olen kohta 60v ja lapsesta asti on valitettu painosta. Äiti kertoi, että minut piti panna laihdutuskuurille jo 1,5 vuotiaana ensimäisen kerran, kun olin kuulemma ylipainoinen vauva.
Sitten kasvoin pituuteen 170cm ja olen painanut 60-62 kg koko elämäni raskaudet lukuun ottamatta. Nuorena joka th käynnillä punnittiin ja sanottiin, että pitää laihduttaa, kun olet ylipainoinen. Samoilla painolukemilla taas työterveydessä viiskymppisenä kysyttiin, onko syömishäiriö, kun olen liian laiha heidän mielestään.
Raskaana ollessani ja synnytettyäni en myöskään koskaan ollut oikean painoinen. Raskauden loppuvaiheessa paino nousi liikaa ja synnytyksen jälkeen lähti liian nopeaa pois. 10kg kun häipyi synnytyksen ja kolmen päivän sairaalassaoloaikana. Odottaessa olin liian lihava ja kahden viikon päästä synnytyksestä th huolestui, että voi voi, kun paino on tippunut näin paljon, et kai laihduta liian nopeaa. Yritä siinä sitten selittää, että enpä oikein voi asialle mitään, kun lapsikin oli päälle 4kg ja liekö vettä tai mitä oli, mutta kun synnytyksestä parin päivän päästä punnitsin, niin 10kg oli häipynyt.
Nainen ei voi koskaan olla sopivan kokoinen. Aina löytyy painosta jotain valittamista. Mutta kuten jo kerroin, en ole välittänyt ja muuttanut kenenkään hoitajan mieleiseksi painoani, vaan pysynyt itsepäisesti siinä 60-62kg painossa
Niin hyvä kommentti! Olet aivan oikeassa.
ei se terveydenhoitaja zoomaile kroppaasi ja arvioi silmämääräisesti lihaksiesi kokoa :D niinkun muutkin on tässä sanonut niin hän menee ohjeistusten mukaan, joiden mukaan olet lievästi ylipainoinen. Vaikka th varmasti tietää, että lihas painaa enemmän kun rasva, menee hän silti ohjeistusten mukaan. Ohjaistuksissa ei lue, että lievästi ylipainoisia fitness muijjia ei tarvitse lähettää sokerirasitus testeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen paino on sellainen, ettei siihen olla koskaan tyytyväisiä. Olen kohta 60v ja lapsesta asti on valitettu painosta. Äiti kertoi, että minut piti panna laihdutuskuurille jo 1,5 vuotiaana ensimäisen kerran, kun olin kuulemma ylipainoinen vauva.
Sitten kasvoin pituuteen 170cm ja olen painanut 60-62 kg koko elämäni raskaudet lukuun ottamatta. Nuorena joka th käynnillä punnittiin ja sanottiin, että pitää laihduttaa, kun olet ylipainoinen. Samoilla painolukemilla taas työterveydessä viiskymppisenä kysyttiin, onko syömishäiriö, kun olen liian laiha heidän mielestään.
Raskaana ollessani ja synnytettyäni en myöskään koskaan ollut oikean painoinen. Raskauden loppuvaiheessa paino nousi liikaa ja synnytyksen jälkeen lähti liian nopeaa pois. 10kg kun häipyi synnytyksen ja kolmen päivän sairaalassaoloaikana. Odottaessa olin liian lihava ja kahden viikon päästä synnytyksestä th huolestui, että voi voi, kun paino on tippunut näin paljon, et kai laihduta liian nopeaa. Yritä siinä sitten selittää, että enpä oikein voi asialle mitään, kun lapsikin oli päälle 4kg ja liekö vettä tai mitä oli, mutta kun synnytyksestä parin päivän päästä punnitsin, niin 10kg oli häipynyt.
Nainen ei voi koskaan olla sopivan kokoinen. Aina löytyy painosta jotain valittamista. Mutta kuten jo kerroin, en ole välittänyt ja muuttanut kenenkään hoitajan mieleiseksi painoani, vaan pysynyt itsepäisesti siinä 60-62kg painossa
Hämmentävää, noilla mitoilla et ole edes lähellä ylipainoa. Itse olen 169cm ja kun juoksin pitkiä matkoja aktiivisesti (lenkit 10-25 km, parhaimmillaan juoksin viikkojen ajan 40-60 km viikossa) painoin saman verran kuin sinä.
Laihaläskeys on yleistä, sekin on ylipainoa.
Vierailija kirjoitti:
No kai sillä terkkarilla silmät on päässä.
Jos paino tulee lihaksesta eikä rasvasta niin onhan se kroppa nyt ihan erinäköinen.
Ei ole silmät päässä.
No terkka ei ymmärrä että BMI:tä ei voi soveltaa aivottomasti. Just lihaksikkaiden ihmisten kohdalla BMI on huono mittari.
Tässä on itsekin pitkäaikaissairaana oppinut, että ammattilaisten puheet kannattaa suodattaa oman järjen läpi. Osa lääkäreistä ja hoitajista ovat soveltamiskykyisiä ja tietävät huiman paljon. Heiltä kaikki info on kullanarvoista! Toiset taas menevät oppikirjaohjein ja jos todellisuus poikkeaa yhtään siitä, potilas saa höpöhöpöohjeita. Osittain riippuu varmasti työntekijän kokemuksen määrästä, osittain motivaatiosta ja osittain ihan älynlahjoista.