Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyvanhemmilla joku kisa siitä, kenen lapsi oppii nopeimmin lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan ja tekemään 1000 palan palapelejä?
10.02.2020 |
Tällaista pientä kilpailua on havaittavissa. Yksi äiti kun toteaa iloisena, että hänen lapsensa oppi 4,5-vuotiaana lukemaan, niin jonkun toisen on pakko aina tulla kommentoimaan tähän, että meillähän lueteltiin aakkosia jo 1-vuotiaana ja 3-vuotiaana osasi lukea Peppi Pitkätossun kannesta kanteen, 4-vuotiaana oppi kirjoittamaan mummille kirjeitä ja tekemään 1000 palan palapelin, kun aiempina vuosina oli mennyt vain 500 palaiset.
Niin mitä sitten? Mitä väliä?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Mä aina vain hymyilen vienosti kun sukulainen kertoo lapsensa uusimmista taidoista. Tämä lapsi oppi myös ”lukemaan” vähän alle 4-vuotiaana ja sitähän piti kertoa koko suvulle. Lastemme mummikin on niin ylpeä tuosta lapsinerosta, että myös minulle pitää aina muistaa kertoa tämän ihmelapsen uusimmat taidot.
Mutta eipä siinä mitään, meidän lapsi osasi aakkoset jo 1-vuotiaana ja nyt täytti juuri 3 vuotta ja oppi heti lukemaan. En ole kertonut vielä kenellekään. Mummikin pitää meidän lasta vähän tyhmempänä kuin tuo ihmelapsi.
Hyvin kuvailit tuota kilpailuhenkisyyttä. Nimittäin omaasi, koska siinä tulikin kaikki kliseet esille, varsinkin tuo passiivisaggressiivinen "huvittuneisuutesi" siitä, että TE tässä sitä oikeaa neroa kasvatatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä aina vain hymyilen vienosti kun sukulainen kertoo lapsensa uusimmista taidoista. Tämä lapsi oppi myös ”lukemaan” vähän alle 4-vuotiaana ja sitähän piti kertoa koko suvulle. Lastemme mummikin on niin ylpeä tuosta lapsinerosta, että myös minulle pitää aina muistaa kertoa tämän ihmelapsen uusimmat taidot.
Mutta eipä siinä mitään, meidän lapsi osasi aakkoset jo 1-vuotiaana ja nyt täytti juuri 3 vuotta ja oppi heti lukemaan. En ole kertonut vielä kenellekään. Mummikin pitää meidän lasta vähän tyhmempänä kuin tuo ihmelapsi.
Tässä kyllä osuva esimerkki aloituksen kaltaisesta tilanteesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne on niitä lihavia matalastikoulutettuja äitejä.. itsestä ei ikinä tullut mitään niin nyt yritetään keulia edes lapsella.. ja samanlaisia tulee niistä lapsista..
Enpä tiedä. Ehkä näin voi olla, itselläni ei ole paljon kokemusta heistä, mutta ainakin omassa tuttavapiirissä ( Facebookissa) kaikkein eniten lapsistaan kertoo ja kehuu hyvin korkeassa virassa oleva korkeakoulutettu äiti. Hän kehuu, jopa siitä, että lapsi laittaa kerran viikossa perheelle ruokaa. Eikö se ole aika normaalia?
Mutta toisaalta, saahan lapsia kehua :)
Kertoo ja kehuu? Eli mikä siitä kertomisesta tekee kehumista? Joskus tuntuu menevän niinkin, että jos kertoo ihan neutraaliin sävyyn minkä tahansa asian lapsestaan joka ei ole 100% negatiivinen, niin se tulkitaan heti kehumiseksi. Kai ne lapset on aika yleinen puheenaihe heillä joilla sellaisia on ja pienten lasten kohdalla se mitä "virstanpylväitä" ovat viime aikoina saavuttaneet.
Varsin totta. Tuollaisia ihmisiä on joidenka mielestä vanhemmat eivät saa koskaan kuvailla lapsesta kuin negatiivisia piirteitä. Jos kuvailet positiivisen piirteen, siis kerskailematta, he tuntevat heti suurta sisäistä tarvetta todistaa että asia on päinvastoin.
Miten niin NYKYvanhemmilla? Mun äitini on mm kirjoittanut ns Lapsuuteni kirjaan kaikki tekemiseni lapsinerona.
Ja leikkipuistossa naapurin äidin äiti selitti miten hänen lapsenlapsensa on kuiva 1,5-vuotiaana. Toi siis lapsen puistoon ilman vaippaan - ja seuraavaksi ko lapsi pissasi liukumäkeen...
En kyllä ole varsinaisesti kokenut kehuneeni, jos olen iloisena kertonut tutuille, kun lapsi on oppinut jotain uutta (vaikka ajamaan pyörällä tai lukemaan. Tosin oppi lukemaan vasta 5-vuotiaana, joten ei sillä olisi edes voinut päteä :). Ihan mielelläni myös kuuntelen mitä muiden lapset on oppineet ja iloitsen uusista jutuista. Ilmeisesti lapsista ei sitten saa keskustella, jos heti katsotaan, että kehuu. (Suomessa voitaisiin kyllä kehuakin enemmän. Voisi se kansallinen itsetuntokin vähän nousta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korreloiko varhainen lukemaan oppiminen myöhempään menestykseen? Olisi mielenkiintoista tietää.
Ei. Ero tasoittuu jo ensimmäisen luokan aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kilpailua. Ihmiset ovat vaan kiinnostuneita lapsiensa kehittymisestä ja osaamisesta.
Niinpä. Eihän noita asioita saa sanoa ääneen ilman, että joku pitää kilpailuna. Muista elävästi siskon ja kälyn välisen "kilpailun", joka taisi olla täysin siskon kuvitelmissa. Itse en huomannut mitään ihmeellistä kälyn "taitojen esittelyssä", vaikutti normaalilta innostukselta, uteliaisuudelta ja vanhemman ylpeydeltä siitä, että lapsensa kehittyy ja kasvaa hyvin. Siskon näkökulmasta kaikki oli vaan häntä kiusatakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todella tiedä, oma esikoinen on 18v eikä varmaan vieläkään "osaa" tehdä palapeliä. Kun ei ole koskaan aihe kiinnostanut. Hienomotoriikka on kuitenkin ihan normaalilla tasolla, ollut aina.
Kyllä varmaan muualla maailmassa saa iloita lapsen taidoista ja kehityksestä. Suomessa pitää osata muotoilla vastaus siten, ettei vaan tule loukanneeksi ketään. Kaikki on leuhkimista ja kilpailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korreloiko varhainen lukemaan oppiminen myöhempään menestykseen? Olisi mielenkiintoista tietää.
Ei. Naapurin poika luki 3 vuotiaana ja siis ihan oikeasti luki. Käy nyt pk-seudun huonointa lukiota ja sitäkin rimaa hipoen... oma poika oppi lukemaan ennen eskaria, eikä tuo hänenkään koulumenestyksensä kovin hääviä tuolla lukiossa ole.
On. Lisäksi mammat ylpeilee sillä, että mukulansa on "fluentteja" englannissa, kun mukulat katsoo Youtube-videoita englanniksi ja niillä on jonkin näköinen passiivinen kielitaito (joka ei ole "fluenttia" nähnytkään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisenä lapsenne oppi kirjoittamaan yhdyssanat oikein?
"Liian fiksut" lapset ovat yleensä aspergereita tai autisteja. Kannattaa pitää omana tietona nuo 1000 palan palapelin kokoamiset :)
Tulevaisuuden kehumisen aihe on se, miten hienosti Purjoliisa osaa sanoittaa tunteita ja on mahtavat kaveritaidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mä olen aina luullut, että koulu on sitä varten, että siellä opitaan lukemaan ja kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
"Liian fiksut" lapset ovat yleensä aspergereita tai autisteja. Kannattaa pitää omana tietona nuo 1000 palan palapelin kokoamiset :)
Tulevaisuuden kehumisen aihe on se, miten hienosti Purjoliisa osaa sanoittaa tunteita ja on mahtavat kaveritaidot.
Vain joku ikävä ja heikkolahjainen asperger käyttää nimeä Purjoliisa.
Hahhaa, muistan itsekin ajatelleeni että ehkä lapseni on normaalia fiksumpi.... en tiedä mistä se johtui. Jotenkin siihen haluaisi uskoa. Itse olin koulussa keskitasoa parempi, lapsen isä ehkä keskitasoa.
Aikanaan huomasin että keskitason koululainen hän on, joissain asioissa hyvä, toisissa huonompi. Kuten kaikki. Hän on sosiaalinen ja halukas menemään eteenpäin elämässään omilla ehdoillaan, mieleiselle uralle, ei pohdi syntyjä syviä eikä elämän merkitystä kuten minä. Olen tyytyväinen että niin on. Ja se koulussa keskitason isäkin on itse asiassa taloudellisesti menestyneempi kuin minä joka olen vähän introvertti ja epäsosiaalinen. No ihan tyytyväinen olen itseeni ja lapseeni kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
On. Lisäksi mammat ylpeilee sillä, että mukulansa on "fluentteja" englannissa, kun mukulat katsoo Youtube-videoita englanniksi ja niillä on jonkin näköinen passiivinen kielitaito (joka ei ole "fluenttia" nähnytkään.)
Kylläpä on mammat nyt päässeet sun ihon alle, hehhee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korreloiko varhainen lukemaan oppiminen myöhempään menestykseen? Olisi mielenkiintoista tietää.
Ei. Naapurin poika luki 3 vuotiaana ja siis ihan oikeasti luki. Käy nyt pk-seudun huonointa lukiota ja sitäkin rimaa hipoen... oma poika oppi lukemaan ennen eskaria, eikä tuo hänenkään koulumenestyksensä kovin hääviä tuolla lukiossa ole.
Tämä sai minut hyvälle tuulella :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korreloiko varhainen lukemaan oppiminen myöhempään menestykseen? Olisi mielenkiintoista tietää.
Ei. Naapurin poika luki 3 vuotiaana ja siis ihan oikeasti luki. Käy nyt pk-seudun huonointa lukiota ja sitäkin rimaa hipoen... oma poika oppi lukemaan ennen eskaria, eikä tuo hänenkään koulumenestyksensä kovin hääviä tuolla lukiossa ole.
Tämä sai minut hyvälle tuulella :D
Hulluilla on halvat huvit.
Kertoo ja kehuu? Eli mikä siitä kertomisesta tekee kehumista? Joskus tuntuu menevän niinkin, että jos kertoo ihan neutraaliin sävyyn minkä tahansa asian lapsestaan joka ei ole 100% negatiivinen, niin se tulkitaan heti kehumiseksi. Kai ne lapset on aika yleinen puheenaihe heillä joilla sellaisia on ja pienten lasten kohdalla se mitä "virstanpylväitä" ovat viime aikoina saavuttaneet.