Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun anoppi etäinen
10.02.2020 |
Minua surettaa etäiset välit etenkin anoppini. Olisin niin kovasti halunnut saada hänestä ystävän ja vertaisen. Aluksi yritinkin kovasti lämmitellä suhdetta, mutta tyly/kylmä vastaanotto on saanut minut jo luopumaan ajatuksesta ystävyydessä. Ankoilla on paljon ystäviä, mutta minuun ei ole halunnut tutustua. Ei ikinä kysy minulta mitään tai kerro itsestään.
Harmittaa myös lapsemme takia, sillä huonot välimme vaikuttaa toki myös heidän suhteeseen.
Anopit, välittäkää miniöistänne ja luokaa suhdetta heti alkuun 🙂 Silloin teillä on hyvät mahdollisuudet päästä osallistumaan myös tulevien lastenlasten elämään.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oikein ihana anoppi, vähän omanlaisensa, mutta kuitenkin reilu ja ystävällinen ollut aina minua kohtaan. Ongelma on siinä, että mieheni ei arvosta äitiään pätkän vertaa eikä halua olla liiemmin yhteydessä. En tiedä mitä kaikkea heillä sitten on ollut menneisyydessä eikä se minulle kuulukaan, mutta välillä kyllä särähtää korvaan pahasti kuinka mies tiuskii äidilleen ja puhuu törkeästi. Minulle hän ei kuitenkaan sellainen ole.
Kuulostaa kyseisen miniän puolustuspuheelta.
Mikä puolustuspuhe? Minkä kyseisen miniän? Tämä nyt oli ensimmäinen kerta, kun tähän ketjuun kirjoitin ja näin meillä vaan asiat on.
höpö höpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
alapeukuttajat hörhöjä
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Kultamummon satuja ja tarinoita volume 666.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Hirviöminiä. Sillä ei varmaan aikaisemmin ole poikaystäviä ollutkaan. Ihan kuin narsistin ja psykoopaatin yhdistelmä. Käske poikas juosta ja kauas. En olisi missään tekemisissä tuollaisen miniän kanssa.
No, anopit miettikääs nyt ja olkaa rehellisiä itseänne kohtaa. Olenko oikeassa jos oletan että teillä vuorostaan on ollut huono välit omiin anoppeihinne? Kuvio vaan jatkuu. Ja mitenkä olette poikanne kasvattaneet koska jokainen näyttää jäävän vaikean naisen loukkuun. Ehkäpä poikanne vaan ihastuvat äitinsä kaltaisiin naisiin?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oikein ihana anoppi, vähän omanlaisensa, mutta kuitenkin reilu ja ystävällinen ollut aina minua kohtaan. Ongelma on siinä, että mieheni ei arvosta äitiään pätkän vertaa eikä halua olla liiemmin yhteydessä. En tiedä mitä kaikkea heillä sitten on ollut menneisyydessä eikä se minulle kuulukaan, mutta välillä kyllä särähtää korvaan pahasti kuinka mies tiuskii äidilleen ja puhuu törkeästi. Minulle hän ei kuitenkaan sellainen ole.
Todellisuudessa ärsytät miehesi äiti paralle huutamaan. Et taida olla miniälistan kärkipäässä :)
Psykopaatit toimii usein noin. Muista karma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oikein ihana anoppi, vähän omanlaisensa, mutta kuitenkin reilu ja ystävällinen ollut aina minua kohtaan. Ongelma on siinä, että mieheni ei arvosta äitiään pätkän vertaa eikä halua olla liiemmin yhteydessä. En tiedä mitä kaikkea heillä sitten on ollut menneisyydessä eikä se minulle kuulukaan, mutta välillä kyllä särähtää korvaan pahasti kuinka mies tiuskii äidilleen ja puhuu törkeästi. Minulle hän ei kuitenkaan sellainen ole.
Todellisuudessa ärsytät miehesi äiti paralle huutamaan. Et taida olla miniälistan kärkipäässä :)
Psykopaatit toimii usein noin. Muista karma.
Tai sitten ko. anoppi on ollut hirviöäiti pojalleen ja nyt yrittää olla mielinkielin ja hyvittää tekojaan, mutta poika kantaa edelleen kaunaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Kultamummon satuja ja tarinoita volume 666.
Tää sun satu on vaanhuono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Helpostihan äiti pitää lastansa onnettoman sinisilmäisenä raukkana, vaikka totuus olisikin toinen... Jos poikasi on jo ihan aikuinen ihminen, niin hän on itse vastuussa onnestaan. Oletko miettinyt miksi miniä tiuskii ja karjuu? Harvemmin kukaan ilman syytä on sellainen...
Miniällä kuulemma erimielisyyksiä oman perheensä, tyäkaverien ym. kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oikein ihana anoppi, vähän omanlaisensa, mutta kuitenkin reilu ja ystävällinen ollut aina minua kohtaan. Ongelma on siinä, että mieheni ei arvosta äitiään pätkän vertaa eikä halua olla liiemmin yhteydessä. En tiedä mitä kaikkea heillä sitten on ollut menneisyydessä eikä se minulle kuulukaan, mutta välillä kyllä särähtää korvaan pahasti kuinka mies tiuskii äidilleen ja puhuu törkeästi. Minulle hän ei kuitenkaan sellainen ole.
Meillä vähän samanlaista, tosin mieheni ei tiuski äidilleen naamatusten. Tiedän kyllä lapsuudessa olleen vanhimman lapsen erittäin epäreilua suosimista ja näkyyhän se vieläkin, mutta kyllä mies osaa olla heidän tavatessa ihan kohtelias, vaikkakin etäinen. Lapset eivät ole kuitenkaan tästä viileästä suhteesta joutuneet kärsimään, joten appivanhemmille on lapsiimme hyvät välit. Myöskään minä en ole nähnyt kovin pahoja ylilyöntejä anopin taholta, joten minulla ei ole mitään syytä kajota joskus historiassa tapahtuneisiin asioihin ja alkaa niistä murjottamaan miehen puolesta. Eikä mies sitä odotakaan, mutta hän ei halua enää enempää lähentyä äitinsä kanssa, vaan kohtelias nykytilanne on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Helpostihan äiti pitää lastansa onnettoman sinisilmäisenä raukkana, vaikka totuus olisikin toinen... Jos poikasi on jo ihan aikuinen ihminen, niin hän on itse vastuussa onnestaan. Oletko miettinyt miksi miniä tiuskii ja karjuu? Harvemmin kukaan ilman syytä on sellainen...
Miniällä kuulemma erimielisyyksiä oman perheensä, tyäkaverien ym. kanssa.
Ja sinä olet kyylä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Poikasi on ottanut parhaimman mahdollisen naisen mitä sai, eli hänen valinnastaan voi nyt suoraan nähdä mikä taso on. Ja siitä näkee myös minkälainen kasvatus on ollut, sillä yksikään oikeasti fiksu ja itseään arvostava mies ei huonoa edes katselisi, saati olisi tämän kanssa.
Tehköön poikasi keskenään ne lapsukaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Poikasi on idiootti ja niin on hänen äitinsäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Miksi sä et puhu poikasi kanssa tuosta? Sano nyt hyvä ihminen sille, ettei sen ole pakko olla just sen mimmin kanssa vaan tyttöjä löytyy kyllä muitakin.
Sanottu, vaan on tyhmä eikä halua ymmärtää. Sitten kun on myöhäistä tajuaa mutta kantaa myös seuraukset.
Lasteni puolisot (kuten lapsenikaan) eivät ole "vertaisiani", koska ovat mua huomattavasti nuorempia ja siten ihan eri aikakauden kasvatteja. Lapseni eivät ole ystäviänikään vaan he ovat lapsiani. Lasteni puolisotkaan eivät ole ystäviäni vaan lasteni puolisoita. Silti mulla on ihan hyvät välit lasteni puolisoihin, vaikka en olekaan heidän ystävänsä.
Jos haluaa ystävystyä vanhempiensa ikäisen ihmisen kanssa, kannattaa ystävystyä omien vanhempiensa kanssa tai jonkun ulkopuolisen. Ystävältä kun pitäisi voida odottaa solidaarisuutta elämän erilaisissa tilanteissa, myös avioerossa. On aika ikävää, jos erotilanteessa "ystävä" asettuukin puolison puolellekuten on aika loogista tehdä silloin, kun tämä puoliso sattuu olemaan oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Poikasi on idiootti ja niin on hänen äitinsäkin.
Naurattaa miks toi miniä tunkee kun selvästikään ei ole toivottu. Täytyy olla huonot olot kotonaan kun on ihan pihalla. Pojalla joku holhousvietti surkeeseen miniään kun ei omia lapsia saa.
Siinä on omat hyvät puolensa, että anoppiin on etäiset välit.
Mun miniä tunkee vähän liikaa. Toivon että häipyisi kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Olisitko sinä halunnut olla mummo, jos ruma miniä olisi niitä poikasi kanssa tehnyt? Olisivatko lapset kelvanneet sinulle?
Hirviöminiä. Sillä ei varmaan aikaisemmin ole poikaystäviä ollutkaan. Ihan kuin narsistin ja psykoopaatin yhdistelmä. Käske poikas juosta ja kauas. En olisi missään tekemisissä tuollaisen miniän kanssa.