Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun anoppi etäinen
10.02.2020 |
Minua surettaa etäiset välit etenkin anoppini. Olisin niin kovasti halunnut saada hänestä ystävän ja vertaisen. Aluksi yritinkin kovasti lämmitellä suhdetta, mutta tyly/kylmä vastaanotto on saanut minut jo luopumaan ajatuksesta ystävyydessä. Ankoilla on paljon ystäviä, mutta minuun ei ole halunnut tutustua. Ei ikinä kysy minulta mitään tai kerro itsestään.
Harmittaa myös lapsemme takia, sillä huonot välimme vaikuttaa toki myös heidän suhteeseen.
Anopit, välittäkää miniöistänne ja luokaa suhdetta heti alkuun 🙂 Silloin teillä on hyvät mahdollisuudet päästä osallistumaan myös tulevien lastenlasten elämään.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Nostan tämän...itselläni samanlainen anoppi ja jotenkin vertaistukea vailla 😅 Onko kukaan onnistunut kääntämään tilannetta, vai onko etäinen anoppi pysynyt etäisenä?
Etäistä anoppia ei voi muuttaa. Anoppi oli jeti alkuun etäinen ja kylmä, oli siis ihan miehelle sanonut että ”oli miniä millanen vaan niin aion inhota sitä”. Kylmyys ja etäisyys vaan paheni vuosien mittaan. Ensin nähtiin 2-3ket vuodessa, sitten enää 1krt, lopulta kerta kahteen vuoteen ja sen jälkeen ei ollenkaan.
Lasteni ristiäisiin ei tultu sieltä ollenkaan, samoin eivät käy lasten synttöreillä tai edes jouluna. Eivät soittele, eivät vastaa puheluun, eivät halua nähdä.
Nyt mennyt 4 v ettei ole ollut mitään yhteyttä.
No, anopin valinta. Yritin luoda suhdetta mutta ei anoppia kiinnostanut. En stressaa, syy on anopin. Ei edes tunne lapsenlapsiaan, eikä ole kahta nuorinta nähnyt koskaan. Sitä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän miniä on todella outo. Ei puhu mitään, kysyessä tiuskii, vihaisena karjuu, selaa vaan kännykkää ja virnuilee. Mitään ei puhu koskaan kuin pojallemme ja sekin jotain ylimielistä. Arvosteli kuulteni poikaamme kun ei tiennyt että olen hyvä kuuloinen (kotonaan ei ole ilmeisesti paljon kuunneltu lapsia).
Poika onnettoman sinisilmäinen. Miniä narutti lapsirakkaan poikamme kihloihin valehtelemalla että haluaa lapsia, sitten alkoikin kitinä ettei voi hommata lapsia kun on työ (?).
Sääliksi käy tyhmä poikamme tuon ruman inhottavan hirviön kanssa josta inhimillisyys kaukana.
Poikasi on ottanut parhaimman mahdollisen naisen mitä sai, eli hänen valinnastaan voi nyt suoraan nähdä mikä taso on. Ja siitä näkee myös minkälainen kasvatus on ollut, sillä yksikään oikeasti fiksu ja itseään arvostava mies ei huonoa edes katselisi, saati olisi tämän kanssa.
Tehköön poikasi keskenään ne lapsukaiset.[/q
Tekee lapsen kenen kanssa? Ei ole oikein poikaa kohtaan kun tämä haluaa lapsia eikä saa. Nainen vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oikein ihana anoppi, vähän omanlaisensa, mutta kuitenkin reilu ja ystävällinen ollut aina minua kohtaan. Ongelma on siinä, että mieheni ei arvosta äitiään pätkän vertaa eikä halua olla liiemmin yhteydessä. En tiedä mitä kaikkea heillä sitten on ollut menneisyydessä eikä se minulle kuulukaan, mutta välillä kyllä särähtää korvaan pahasti kuinka mies tiuskii äidilleen ja puhuu törkeästi. Minulle hän ei kuitenkaan sellainen ole.
Itse en voisi elää miehen kanssa jolla on huonot välit äitiinsä. Oletko edes yrittänyt heitä selvittämään asiansa. Olisi kaikille parempi.
Toivoo tietysti lasta eri naisen kanssa.