Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua 11v. pojan väkivaltaiset pakkoajatukset?
27.07.2008 |
Hän itkee, että pakkoajatuksina mm. oman perheen tappaminen. Ajatukset tuntuvat olevan välillä erittäin ahdistavia ja välillä ne katoavat. Olen jutellut näistä mm. psykologille, mutta hän ei antanut kyllä tyhjentävää vastausta. Hänen toimestaan olen yrittänyt pojalle selittää, että ne ovat vain ikäviä ajatuksia eikä niistä pidä välittää. Mutta huolestuttaa silti :/ Kokemuksia?
Kommentit (26)
Tänne on vastailleet monet, joilla ei asiasta mitään kokemusta tai käsitystä. Älä pelästy!
Mun mies paljasti pari vuotta sitten kärsineensä väkivaltaisista pakkoajatuksista suunnilleen saman ikäisestä kuin sun poikasi. Mies on nyt yli 30, eli tota oli jatkunut yli 20 vuotta, eikä hän ollut koskaan uskaltanut kertoa kenellekään, koska pelkäsi leimautuvansa hulluksi. Musta on aivan mahtavaa, että poikasi on uskaltanut kertoa asiasta teille, se tarkoittaa että hän luottaa teihin tosi paljon!
Tosiaan ihmiset, joilla noita pakkoajatuksia on, ovat yleensä herkkiä ja fiksuja, eivätkä milloinkaan toteuta ajatuksiaan. Ne ovat vaan keino purkaa ahdstusta (vaikka ei se niin tietenkään purkaudu, lisääntyy vaan). Mun mies meni psykoterapiaan (hänellä takana surullisia juttuja) ja on nyt päässyt lähes kokonaan eroon noista ajatuksista, vaikka tosiaan niitä oli hänellä ollut yli 20 vuotta. Mitään lääkitystä ei hänelle tarjottu eikä hän ole sitä tarvinnutkaan, mutta olen kuullut että usein tota hoidetaan lääkkeillä.
Tärkeää tosiaan on, ettei noille ajatuksille anna liikaa valtaa, ts. ettei niitä analysoi, pelkää, yritä vaimentaa tms. Kun ne ajatukset tulee, voi vaan todeta että kappas, taas tuollainen, ja sitten päästää irti. Kaikenlainen niihin keskittyminen vaan pahentaa asiaa. Älä huoli, mun mies on maailman kultaisin ihminen, eikä noiden ajatusten olemassaoloa mitenkään olisi koskaan voinut arvata mistään hänen käytöksestään! Voimia sun pojalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huojennuin valtavasti kirjoituksestasi. Monet aiemmat kirjoittajat ovat leimanneet jo lapseni hulluksi... Tiedän, että hullu hän ei ole vaan äärimmäisen fiksu ja kiltti kaveri. Hän on erittäin hyvä ja luotettava kaveri luokallaan ja harrastuspiireissään ja sai jopa hymypatsaan. Kenenkään olisi mahdoton tietää edes näistä hänen ajatuksistaan. Soitin jo terv.keskukseen ja sain soittoajan psykologille. Toivottavasti paranemisen tie aukeaa tästä. Kiitos kovasti teille asiallisesti vastanneille. Ette usko, millainen tuska äidillä voi lapsensa psyyken puolesta olla! Jos lapsella olisi vika jalassa tai kädessä niin siitä voisi kertoa heti vaikka kaikille, mutta kun lapsen psyyke näyttää sairastuneen on koko perhe umpikujan edessä... Pitkä tie on varmasti edessä mutta mitä ei äiti poikansa eteen tekisi.
Ei varmaan Myyrmäen pommittajan tai Jokelan ammuskelijankaan vanhemmat uskoneet, että heidän kiltti poikansa voisi tehdä jotain semmoista.
Kyllä niillä pommittajilla ja ammuskelijoilla on ihan eri profiili kun niillä tunnollisilla lapsilla, jotka kehittää itselleen vaivaksi väkivaltaisia pakkoajatuksia. Ihan turha pelotella ap:ta ja muita, kun ei itse asiasta mitään tiedä. Väkivaltaiset pakkoajatukset luetaan samaan kastiin muiden pakkoneuroosien kanssa (siis käsien peseminen, asioiden loputon tarkastaminen jne.).
ja arvioitavaks.
Mun veli alkoi oireileen tuon ikäisenä, kuitenkaan vanhempani eivät pystyneet häntä auttamaan:( Eivätkä tajunneet tilanteen vakavuutta, muutama vuosi siitä tuli seinä vastaan ja psykoosiin meni.
Enää ei pystyneet vanhemmatkaan kiertää todellista ongelmaa vaan poliisi autolla piti sairaalaan viedä. Tällä hetkellä veljellä lääkitys ja pärjää erittäin hyvin elämässä.
Apua olisi raukka tarvinnut jo 10-vuotiaana.
Mulla on ehkä vähän vaikea myöntää asiaa ja sitä, että oma rakas poikani voisi kärsiä psyykkisestä sairaudesta. Juteltiin juuri miehen kanssa ja aiotaan hakea pojalle apua. Parempi varmasti nyt kuin sitten kun on jo liian myöhäistä.