Kumpi tärkeämpi ominaisuus teille naisille miehessä, olla hyvä isä lapsillenne vai olla hyvä puoliso?

Hyvä isä

Hyvä mies minulle.

Hyvä puoliso on tärkeämpi. Koska jos vanhempien parisuhde ei toimi; ei toimi koko perhe ja koittaa ero. Se on lapsille vielä paljon huonompia asia kuin 'ihan ok' isä. Kun vanhemmat on onnellisia yhdessä voi koko perhe nauttia onnellisesta elämästä yhdessä. Se heijastuu lapsiin kokonaisvaltaisesti.

Hyvä isä.

En muuten osaa sanoa, miten hän voisi olla hyvä puoliso minulle, mutta huonohko isä. Ja kaikki lasten asiat kaatuisivat minulle ja olisin niistä aivan poikki. Ei todella kiinnostaisi romantiikka sellaisen ukkelin kanssa.

Eiköhän nuo kulje käsi kädessä. Hyvä ihminen on hyvä kaikille.

Nämä todellakin kulkevat käsi kädessä. Ja toki myös toisinpäin: huono puoliso on usein myös huono vanhempi.

Molemmat yhtä tärkeitä. En tekisi lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei olisi hyvä puoliso. Hän tuskin olisi myöskään hyvä isä.

Hyvä puoliso, jo aikuisella lapsella on aina ollut oma isänsä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nuo kulje käsi kädessä. Hyvä ihminen on hyvä kaikille.

Ei muuten pidä paikkansa kuin ääritapauksissa. Siis tietenkään ilkeä ihminen yhdelle kohderyhmälle ei koskaan ole hyvä ihminen. Mutta käytännössä:

Minulla on mies, joka on todella hyvä puoliso. On maskuliininen mutta epäitsekäs. Lempeä mutta jämäkkä. Antaa minun olla sellainen kuin olen. Yrittää täyttää kaikki minun toiveeni ja tarpeeni. Hän antaa minulle, introvertille oman tilani.

Hänellä on myös lapsia, eikä hän erityisen hyvä isätyyppi ole. Hän on heille aika samanlainen kuin minulle, mutta tämä sama tarkoittaa tätä: lapset ovat vain omissa oloissaan omassa huoneessa. Hän täyttää lasten toiveet, eli lapset ovat padillä koko viikonlopun. Hän antaa lasten syödä mitä haluavat, eli syövät koko viikonlopun karkkia.

Eli sama asia ei toimi ihan samalla tavalla lasten kanssa.

Eihän näitä voi erotella. En edes tuntisi vetoa tai ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa, jonka en voisi kuvitella olevan myös hyvä isä. Vastuullisuus, toisten huomioonottaminen, luotettavuus, empatia, hyväntahtoisuus ja kiltteys... Nämä ovat sekä hyvän kumppanin että hyvän vanhemman ominaisuuksia.

Molempia, mutta ensin hyvä puoliso tietenkin. Kuka edes haluaisi lisääntyä k.sipään kanssa?

Ehdottomasti hyvä isä. Saa olla vaikka vähän huonompikin puolisona kunhan on loistava isä. Lasten onni on tärkein, minä olen mielelläni viimeisenä listalla jossa tarpeita täytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nuo kulje käsi kädessä. Hyvä ihminen on hyvä kaikille.

Ei muuten pidä paikkansa kuin ääritapauksissa. Siis tietenkään ilkeä ihminen yhdelle kohderyhmälle ei koskaan ole hyvä ihminen. Mutta käytännössä:

Minulla on mies, joka on todella hyvä puoliso. On maskuliininen mutta epäitsekäs. Lempeä mutta jämäkkä. Antaa minun olla sellainen kuin olen. Yrittää täyttää kaikki minun toiveeni ja tarpeeni. Hän antaa minulle, introvertille oman tilani.

Hänellä on myös lapsia, eikä hän erityisen hyvä isätyyppi ole. Hän on heille aika samanlainen kuin minulle, mutta tämä sama tarkoittaa tätä: lapset ovat vain omissa oloissaan omassa huoneessa. Hän täyttää lasten toiveet, eli lapset ovat padillä koko viikonlopun. Hän antaa lasten syödä mitä haluavat, eli syövät koko viikonlopun karkkia.

Eli sama asia ei toimi ihan samalla tavalla lasten kanssa.

Juu, näin. 

Minun eksäni oli taas erinomainen isä. Rakensi lumilinnoja ja autoratoja.  Vei harrastuksiin, harrasti yhdessä heidän kanssa. Lapset olivat hänen kullannuppujaan. 

Minua kohtaan taas hän oli hyvin vaativa, arvaamaton ja kotrollinhaluinen. 

Kyllä se itsellä ainakin niin menisi, että jos lähtökohtaisesti mies ei ole puolisona kelvollinen niin en hänen kanssaan lapsiakaan tekisi. Toki jos lapsen syntymän jälkeen vasta alkaisi ylitsepääsemättömät ongelmat parisuhteessa niin ehkä siinä kohtaa yrittäisi korjata niitä yhdessä parhaansa mukaan sinnikkäämmin, kuin mitä ilman lapsia.

Mutta kyllä nuo ihan yhtä tärkeitä asioita ovat.

Tuttavaperheen mies työskentelee viikot Euroopassa ja tulee aina perjantaina illalla viikonlopuksi kotiin. Tuo lapsille pelejä, leluja, karkkia jne. Lauantai aamuna vievät lapset mummolaan hoitoon ja hakevat sunnuntaina pois, paluumatkalla käyvät perheen kanssa jossain ulkona syömässä ja illalla isä lähtee taas lentokentälle. Kun lapset ovat mummolassa hoidossa mies hemmottelee naista , käyvät kaupungilla shoppailemassa, syömässä jne. ovat kuin vasta rakastuneet. Mies on kyllä todella romanttinen ja komea. Lastensa kanssa ei tosiaan paljoakaan aikaa vietä, ovat vielä alakouluikäisiäkin. Mutta kadehdittavan ihana mies on kyllä tälle naiselle. Tätä on jatkunut jo nelisen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti hyvä isä. Saa olla vaikka vähän huonompikin puolisona kunhan on loistava isä. Lasten onni on tärkein, minä olen mielelläni viimeisenä listalla jossa tarpeita täytetään.

Tällaset miehet on sitten lasten syntymän jälkeen exiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nuo kulje käsi kädessä. Hyvä ihminen on hyvä kaikille.

Ei muuten pidä paikkansa kuin ääritapauksissa. Siis tietenkään ilkeä ihminen yhdelle kohderyhmälle ei koskaan ole hyvä ihminen. Mutta käytännössä:

Minulla on mies, joka on todella hyvä puoliso. On maskuliininen mutta epäitsekäs. Lempeä mutta jämäkkä. Antaa minun olla sellainen kuin olen. Yrittää täyttää kaikki minun toiveeni ja tarpeeni. Hän antaa minulle, introvertille oman tilani.

Hänellä on myös lapsia, eikä hän erityisen hyvä isätyyppi ole. Hän on heille aika samanlainen kuin minulle, mutta tämä sama tarkoittaa tätä: lapset ovat vain omissa oloissaan omassa huoneessa. Hän täyttää lasten toiveet, eli lapset ovat padillä koko viikonlopun. Hän antaa lasten syödä mitä haluavat, eli syövät koko viikonlopun karkkia.

Eli sama asia ei toimi ihan samalla tavalla lasten kanssa.

Onhan hän ollut huono puoliso myös lastensä äidille. Ei todellakaan mikään "hyvä ihminen".

Vierailija kirjoitti:

Nämä todellakin kulkevat käsi kädessä. Ja toki myös toisinpäin: huono puoliso on usein myös huono vanhempi.

Onpahan taas yleistys. Itsellä meni sukset ristiin vaimon kanssa mutta en silti katso olleeni sen huonompi isä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti hyvä isä. Saa olla vaikka vähän huonompikin puolisona kunhan on loistava isä. Lasten onni on tärkein, minä olen mielelläni viimeisenä listalla jossa tarpeita täytetään.

Tiesitkö, ettei tuollainen uhrautuminen tee sinusta yhtään sen parempaa vanhempaa kuin jostakin sellaista, joka pitää myös omaa onnellisuuttaan tärkeänä? Eivät lapset tee mitään loputtomasti uhrautuvalla äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nuo kulje käsi kädessä. Hyvä ihminen on hyvä kaikille.

Ei muuten pidä paikkansa kuin ääritapauksissa. Siis tietenkään ilkeä ihminen yhdelle kohderyhmälle ei koskaan ole hyvä ihminen. Mutta käytännössä:

Minulla on mies, joka on todella hyvä puoliso. On maskuliininen mutta epäitsekäs. Lempeä mutta jämäkkä. Antaa minun olla sellainen kuin olen. Yrittää täyttää kaikki minun toiveeni ja tarpeeni. Hän antaa minulle, introvertille oman tilani.

Hänellä on myös lapsia, eikä hän erityisen hyvä isätyyppi ole. Hän on heille aika samanlainen kuin minulle, mutta tämä sama tarkoittaa tätä: lapset ovat vain omissa oloissaan omassa huoneessa. Hän täyttää lasten toiveet, eli lapset ovat padillä koko viikonlopun. Hän antaa lasten syödä mitä haluavat, eli syövät koko viikonlopun karkkia.

Eli sama asia ei toimi ihan samalla tavalla lasten kanssa.

Onhan hän ollut huono puoliso myös lastensä äidille. Ei todellakaan mikään "hyvä ihminen".

Me olemme olleet yhdessä yli seitsemän vuotta, kyllä minä tässä vaiheessa tietäisin, jos hän olisi "huono ihminen". 

En usko, että hän oli huono puoliso lastensa äidille. Eron syy liittyi ihan muuhun, en ala sitä kertomaan, koska se on yksilöitävissä.