Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työkaveriporukan sisäpiiriin pääseminen on hankalaa
09.02.2020 |
Aloitin puoli vuotta sitten uudessa työssä. Työ itsessään on ihan ok, mutta uudet työkaverit ovat ottaneet todella nihkeästi minut vastaan. Työn kannalta olennaisia asioita saa välillä nyhtää, eikä informaatio kulje kuten toivoisin. Usein työkaverit ovat keskenään sopineet jonkun asian, mutta eivät kerro siitä minulle ja huomaan muutoksen vasta kun on jo liian myöhäistä. Näitä esimerkkejä on lukuisia.
Olen ollut itse avoin ja pyytänyt palautetta suoraan, jos en jotakin hoksaa tai tiedä.
Sosiaalisessa mediassa nämä työkaverit ovat aktiivisia ja he kommentoivat toistensa päivityksiä ja tykkäilevät toistensa jutuista ahkeraan. Itsekin käyn tykkäämässä heidän päivityksistään kun ne kohdalle osuvat. Kuitenkaan he eivät reagoi minuun mitenkään sosiaalisessa mediassa, vaikka ovat lähettäneet seuraamispyynnön jne.
Työssäni olen aika tarkka mutta joustava enkä pelkää haasteitakaan, kokemusta alalta minulla on runsaasti.
Olen vaihtanut ennenkin työpaikkaa, eikä koskaan työyhteisöön sisälle pääseminen ole ollut yhtä hankalaa tai työlästä kuin nyt. En odota heistä mitään ylimpiä ystäviäni, vain sitä että hommat toimisivat ja olisi rento ja luottavainen olo, töihin olisi kiva mennä.
Työntekoani haittaa kuitenkin kohtalaisesti se että minut jätetään ulkopuolelle informaatiosta ja yhteisesti sovituista asioista ei pidetä kiinni. Kyseessä on hoitoala. Mitä mieltä olette, annanko ajan kulua ja odotan että tutustuvat minuun paremmin ja homma alkaa toimimaan , vai nostanko kissan pöydälle? Jälkimmäisessä vaihtoehdossa leimaannun heti tietysti hankalaksi ja vielä koeajalla.
Ideoita?
Kommentit (75)
Niin no meillä on esimerkiksi tällainen todella tiivis porukka töissä, johon minäkin kuulun. Sama huumorintaju ja juttu vaan luistaa... Kyllä tähän tiiviiseen porukkaan kuuluu myös pari sellaista todella vahvatahtoista naista, joiden käytös uusia tai sitten vähän rauhallisempia (ei käy työporukan illanvietoissa tai ymmärrä rajumpaa kielenkäyttöä) työkavereita kohtaan on todella epäasiallistakin välillä. Porukkaan kuuluville on oikein ystävällisiä eikä ole mitään ongelmia.
Itse kyllä tulen kaikkien kanssa juttuun ja mielelläni opastan uusia ja haluan, että he viihtyisivät enkä esimerkiksi huokaile ja valita työvuorolistan edessä, että "taas toi tulee mun kanssa iltaan". Joskus osastonhoitaja sattui seisomaan tällaisen huokailijan takana ja joutuikin sitten puhutteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin tuttua! En ole ikinä ymmärtänyt miksi uusi työntekijä koetaan uhkana eikä voimavarana joka helpottaisi sitä omaakin olemista.
Haistele mahdollisuuksia saada työpaikka muualta ja nosta kytkintä jos ei asiat muutu edes keskustelemalla.
Kyllä se vaan on niin, että samanhenkiset ihmiset löytää yhteisen sävelen ja syntyy näitä tiiviitä porukoita, joihin uusien on vaikea päästä. Monesti olen myös huomannut, että kun aikaa vähän kuluu ja huomataankin, että tämä uusi on myös samalla aaltopituudella, niin "pääsee" porukkaan sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin tuttua! En ole ikinä ymmärtänyt miksi uusi työntekijä koetaan uhkana eikä voimavarana joka helpottaisi sitä omaakin olemista.
Haistele mahdollisuuksia saada työpaikka muualta ja nosta kytkintä jos ei asiat muutu edes keskustelemalla.
On monia syitä eri paikoissa, eri aikoina. Ihmiset pelkäävät muutoksia, ainakin alitajuisesti. Uusi ihminen pakostakin ainakin hieman muuttaa 'lauman' rutiineja. Jos alkutörmäyksistä pääsee läpi selväjärkisenä ja hengissä, on paikka taattu. Noin kärjistäen.
Yleensä nämä kärjistykset saavat elinvoiman juuri huonon hengen omaavissa yhteisöissä. Huonoissa yhteisöissä kaikki on latistettu samaan ilottomaan puurtamiseen. Jos jossakin ehkä olisi tarjolla vapautta ja valoa, siihen ei enää uskota.
Ihmettelin samaa omalla uudella työpaikallani puolisen vuotta. En saanut mitään perehdytystä, kollegat eivät ottaneet juuri mitään kontaktia. Syyksi paljastui klassinen, pelolla johtava ja täysin tyranni esimies. Pieni kuppikunta oli saanut erinnäisiä etuja, uudet koettiin selvästi uhkana. Vuoden aikana minut muserrettiin henkisesti täysin. Sellaista hienovaraista kampittelua. Tekemisteni ja työnjälkeni jatkuvaa arvostelua. Minulle ei puhuttu esim kahvihuoneessa mitään. Mutta jos joku kuppikuntalainen saapui, niin samantien alkoi papatus ja kuulumisien kysely. Arvatenkin vaihtuvuus on kova. Samat yrmyt on ja pysyy, kivat ja innokkaat nuoret jaksaa hetken ja siirtyvät muualle. Sanomattakin selvää että nämä matamit myös vievät tietysti parhaat lomat ja vapaat. Ja nyt ei liene enää vaikea arvata, että naisvaltainen myyntialan työpaikka kyseessä. Itse nyt sairauslomalla vakavan masennuksen takia. Lähtekää ajoissa tuollaisista paikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, joku tuolla jo kiinnittikin tähän huomiota: Jos ap on ollut jo puoli vuotta töissä, ei voi olla enää koeajalla. Oliko tämä sittenkin provo?
No mulla oli koeaika 12 kk, en sitten tiedä muista
EriTyösopimuslain mukaan koeaika voi olla enintään 6 kk, joten joko puhut p*skaa tai sitten sua on kusetettu.
Enpä tiennytkään. No, nyt on vakipaikka.
Vierailija kirjoitti:
Niin no meillä on esimerkiksi tällainen todella tiivis porukka töissä, johon minäkin kuulun. Sama huumorintaju ja juttu vaan luistaa... Kyllä tähän tiiviiseen porukkaan kuuluu myös pari sellaista todella vahvatahtoista naista, joiden käytös uusia tai sitten vähän rauhallisempia (ei käy työporukan illanvietoissa tai ymmärrä rajumpaa kielenkäyttöä) työkavereita kohtaan on todella epäasiallistakin välillä. Porukkaan kuuluville on oikein ystävällisiä eikä ole mitään ongelmia.
Itse kyllä tulen kaikkien kanssa juttuun ja mielelläni opastan uusia ja haluan, että he viihtyisivät enkä esimerkiksi huokaile ja valita työvuorolistan edessä, että "taas toi tulee mun kanssa iltaan". Joskus osastonhoitaja sattui seisomaan tällaisen huokailijan takana ja joutuikin sitten puhutteluun.
Annas kun arvaan, nämä tarjat ja helit jotka tyranisoivat koko työyhteisöä kiusaamalla kaikkia jotka eivät lähde heidän vouhotukseensa mukaan, ovat alempaa sosiaaliluokkaa ja ne hiljaiset asialliset ovatkin sitten niitä fiksuja ja vähän varakkaampia?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no meillä on esimerkiksi tällainen todella tiivis porukka töissä, johon minäkin kuulun. Sama huumorintaju ja juttu vaan luistaa... Kyllä tähän tiiviiseen porukkaan kuuluu myös pari sellaista todella vahvatahtoista naista, joiden käytös uusia tai sitten vähän rauhallisempia (ei käy työporukan illanvietoissa tai ymmärrä rajumpaa kielenkäyttöä) työkavereita kohtaan on todella epäasiallistakin välillä. Porukkaan kuuluville on oikein ystävällisiä eikä ole mitään ongelmia.
Itse kyllä tulen kaikkien kanssa juttuun ja mielelläni opastan uusia ja haluan, että he viihtyisivät enkä esimerkiksi huokaile ja valita työvuorolistan edessä, että "taas toi tulee mun kanssa iltaan". Joskus osastonhoitaja sattui seisomaan tällaisen huokailijan takana ja joutuikin sitten puhutteluun.
Annas kun arvaan, nämä tarjat ja helit jotka tyranisoivat koko työyhteisöä kiusaamalla kaikkia jotka eivät lähde heidän vouhotukseensa mukaan, ovat alempaa sosiaaliluokkaa ja ne hiljaiset asialliset ovatkin sitten niitä fiksuja ja vähän varakkaampia?!
En nyt tiedä... Porukkaan kuuluu sairaanhoitaja, osastonsihteereitä, laitoshuoltajia... Eli kaikkia ammattiryhmiä. Samoja myös nämä, jotka eivät ns. kuulu tiiviiseen porukkaan. Varmasti nämä rauhalliset ovat juurikin niitä fiksumpia eikä heitä vaan kiinnostakaan yhteiset illanvietot, kuten pikkujoulut eikä huumori oikein uppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no meillä on esimerkiksi tällainen todella tiivis porukka töissä, johon minäkin kuulun. Sama huumorintaju ja juttu vaan luistaa... Kyllä tähän tiiviiseen porukkaan kuuluu myös pari sellaista todella vahvatahtoista naista, joiden käytös uusia tai sitten vähän rauhallisempia (ei käy työporukan illanvietoissa tai ymmärrä rajumpaa kielenkäyttöä) työkavereita kohtaan on todella epäasiallistakin välillä. Porukkaan kuuluville on oikein ystävällisiä eikä ole mitään ongelmia.
Itse kyllä tulen kaikkien kanssa juttuun ja mielelläni opastan uusia ja haluan, että he viihtyisivät enkä esimerkiksi huokaile ja valita työvuorolistan edessä, että "taas toi tulee mun kanssa iltaan". Joskus osastonhoitaja sattui seisomaan tällaisen huokailijan takana ja joutuikin sitten puhutteluun.
Annas kun arvaan, nämä tarjat ja helit jotka tyranisoivat koko työyhteisöä kiusaamalla kaikkia jotka eivät lähde heidän vouhotukseensa mukaan, ovat alempaa sosiaaliluokkaa ja ne hiljaiset asialliset ovatkin sitten niitä fiksuja ja vähän varakkaampia?!
En nyt tiedä... Porukkaan kuuluu sairaanhoitaja, osastonsihteereitä, laitoshuoltajia... Eli kaikkia ammattiryhmiä. Samoja myös nämä, jotka eivät ns. kuulu tiiviiseen porukkaan. Varmasti nämä rauhalliset ovat juurikin niitä fiksumpia eikä heitä vaan kiinnostakaan yhteiset illanvietot, kuten pikkujoulut eikä huumori oikein uppoa.
*sairaanhoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamishommissa ei koulutustaustalla ole useinkaan mitään merkitystä. Kyllä korkeakoulutetuistakin pystyyn nostettuja mulkkuja löytyy, sukupuoleen katsomatta.
Ensin päiväkodissa, sitten koulussa, armeijassa ja lopuksi töissä, Suomi on kiusaajien maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin päiväkodissa, sitten koulussa, armeijassa ja lopuksi töissä, Suomi on kiusaajien maa.
Ei se tuohon lopu, sitten tulee harrastusseurat vanhainkoti.
Itse en jaksaisi tuollaisessa työpaikassa puoltakaan vuotta!
Naisvaltaiset alat on pahimpia mitä tiedän. Sarjaselkäänpuukottajien leikkikenttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan on niin, että samanhenkiset ihmiset löytää yhteisen sävelen ja syntyy näitä tiiviitä porukoita, joihin uusien on vaikea päästä. Monesti olen myös huomannut, että kun aikaa vähän kuluu ja huomataankin, että tämä uusi on myös samalla aaltopituudella, niin "pääsee" porukkaan sisälle.'
-öööh.. Mut kylhän se on ihan loogista, että jos tulee palkattu uus työntekijä, et se OTETAAN VASTAAN. :D Minkä järjen mukaan se on kannattavaa, että sitä EI OTETA vastaan tai tehdään asioista yli hankalia?? Eihän sitä edes pysty tutustumaan, jos ei millään muotoa oo valmis olemaan edes perus kohtelias? :D typerää, todella typerää..:D
Alue: Aihe vapaa
Työsopimuslain mukaan koeaika voi olla enintään 6 kk, joten joko puhut p*skaa tai sitten sua on kusetettu.