Työkaveriporukan sisäpiiriin pääseminen on hankalaa
Aloitin puoli vuotta sitten uudessa työssä. Työ itsessään on ihan ok, mutta uudet työkaverit ovat ottaneet todella nihkeästi minut vastaan. Työn kannalta olennaisia asioita saa välillä nyhtää, eikä informaatio kulje kuten toivoisin. Usein työkaverit ovat keskenään sopineet jonkun asian, mutta eivät kerro siitä minulle ja huomaan muutoksen vasta kun on jo liian myöhäistä. Näitä esimerkkejä on lukuisia.
Olen ollut itse avoin ja pyytänyt palautetta suoraan, jos en jotakin hoksaa tai tiedä.
Sosiaalisessa mediassa nämä työkaverit ovat aktiivisia ja he kommentoivat toistensa päivityksiä ja tykkäilevät toistensa jutuista ahkeraan. Itsekin käyn tykkäämässä heidän päivityksistään kun ne kohdalle osuvat. Kuitenkaan he eivät reagoi minuun mitenkään sosiaalisessa mediassa, vaikka ovat lähettäneet seuraamispyynnön jne.
Työssäni olen aika tarkka mutta joustava enkä pelkää haasteitakaan, kokemusta alalta minulla on runsaasti.
Olen vaihtanut ennenkin työpaikkaa, eikä koskaan työyhteisöön sisälle pääseminen ole ollut yhtä hankalaa tai työlästä kuin nyt. En odota heistä mitään ylimpiä ystäviäni, vain sitä että hommat toimisivat ja olisi rento ja luottavainen olo, töihin olisi kiva mennä.
Työntekoani haittaa kuitenkin kohtalaisesti se että minut jätetään ulkopuolelle informaatiosta ja yhteisesti sovituista asioista ei pidetä kiinni. Kyseessä on hoitoala. Mitä mieltä olette, annanko ajan kulua ja odotan että tutustuvat minuun paremmin ja homma alkaa toimimaan , vai nostanko kissan pöydälle? Jälkimmäisessä vaihtoehdossa leimaannun heti tietysti hankalaksi ja vielä koeajalla.
Ideoita?
Kommentit (75)
"Asiat lakaistaan maton alle."
Tämä on niin klassikko huonon johtamisen rintamalla!
Vierailija kirjoitti:
"Asiat lakaistaan maton alle."
Tämä on niin klassikko huonon johtamisen rintamalla!
Naisvaltaisilla aloilla ”johtaminen” on juuri tuollaista.
Hei, se ottaa aikansa!❤ Jotkut lämpee hitaammin. Oot vielä koeajalla. Mulla vei vuosia ennenkuin solahdin mukaan työporukkaan. Jos asia vaivaa, niin voithan yrittää tutustua lähemmin osaan porukasta kahden kesken. Usein kun yhden oppii tuntemaan paremmin, pääsee myös muun porukan mukaan. Tsemppiä!
Työpaikalla voi olla sairas ilmapiiri ja esim. pelolla johtamista, jolloin hyvät nähdään suurena uhkana sisäpiiriläisille. Välttämättä et pääse koskaan sisäpiiriin, koska toiset eivät halua jakaa tietoa ja haluavat sinun epäonnistuvan työssäsi. Tällöin ainoastaan esimiehen vaihto voi tuoda ongelmaan ratkaisun, jos uusi esimies laittaa pelaamisen kuriin.
Jos aloitit puoli vuotta sitten, et voi olla enää koeajalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samaa. Minulle ei ole kerrottu asioita, jotka nyt ihan normaaliin perehdyttämiseen kuuluisi. Tämä on käännetty niin, että minun täytyy itse kysyä koko ajan asioista, joita en tiedä. Ja vika on sitten minussa, kun en ole riittävän aktiivinen.
CV on jo kunnossa. Kohta aloitan uuden työpaikan hakemisen, taas.
Mullakin on käynyt aina noin!!!!!! Ja yksikin paikka oli pelkkä työssäoppimispaikka?!?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap jättää nyt kertomatta? Ei ole uskottavaa että ilman pätevää syytä uutta työntekijää alettaisiin sorsimaan..
Ai!?
Mä menin työssäoppimaan, samaan aikaan oli harjoittelijoitakin siellä, mua ei perehdetetty ollenkaan, jälkikäteen sain selville että harjottelijat sai kaikki perehdytykset yms.
Mä tein sen takia yhden virheen ja olin syytettynä sen jälkeen jokaisesta virheestä, jopa kurkku suorana huudettiin kaikkien kuullen, vaikka pystyin dokumenttien avulla näyttämään etten ollut virhettä tehnyt, ei tullut pahoitteluja.
Lopetin siellä kun en jaksanut olla syntipukki, niin pomo sanoo "ei kannata luovuttaa noin helpolla!"
Tuo eri tavalla kohtelu on aika syvältä. Yhdessä aiemmassa duunipaikassa meillä oli ihan hyvä ilmapiiri ja kollegoiden kanssa hauskaa. Oli kuitenkin tilanteita joissa eräs kollega moitti käytöstäni esimiehelle, ei hyväksynyt toimintatapaani mikä oli ihmeellistä siinä mielessä, että hän itse toimi juuri samalla tavalla. Minun kohdalla se ei vain sopinutkaan.
Vapaiden pitäminen oli äärimmäisen vaikeaa tämän kollegan kanssa kun ne piti sopia keskenään, ikinä ei halunnut näyttää vihreää valoa mun vapaille. Valitti että kuormittuu liikaa poissaolostani, tosin sekään ei toisin päin ollut ollenkaan sama asia. Haukut tuli jos sovin esimiehen kanssa vapaista suoraan kun häneltä olisi pitänyt ensin kysyä. Hän toki saattoi sopia itse suoraan ja silloin se oli ihan fine hänen mielestään.
Esimies periaatteessa ok, mutta tietyissä tilanteissa kohtelu oli epätasa-arvoista. Ei ollut ainoa tilanne, mutta kieltämättä tuntui hiukan pahalta kun esimies pyysi apua minulta kun kollegani täyttivät vuorollaan 40 vuotta, että sai lähetettyä päivänsankarille kukkakimpun kotiin. Minä kun täytin 40 sain esimieheltä tekstarionnittelun. Jos olisi jättänyt tekstarin lähettämättä, niin tuskin olisin edes muistanut että esimies oli tavannut lähettää kukkakimppuja muille. Muistin asian vasta tuon viestin jälkeen.
Hoitoalalla on näitä paikkoja. Paljon on epävirallista johtajuutta, jossa joku työyhteisöstä vie venettä lujaa haluamaansa suuntaan. Tällä tavoin valikoituu myös osa uusista työntekijöistä, epävirallisen johtajan kautta. Porukassa on selkeät klikit, joihin ei pääse, mutta lopoupelissä ei sisäpiiriä lukuunottamatta moni haluakaan. Taustalla epävirallisen johtajuuden paikoissa on tietenkin olematon ja epäonnistunut esimiestyö, jos sitä nyt voi esimiestyöksi edes kutsua, ehkä marionetti on näille esimiehille
osuvampi nimike.
Read my lips: nämä tällaiset ovat aina johtamisongelmia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hingut sinne sisäpiiriin? Heti kun lopetat sen ja osoitat, että ei kiinnosta, sinut otetaan ineen. Mutta niin kauan kun nimenomaan haluat sinne, sinua ei oteta. Tiedän, se on outo logiikka, mutta niin se vaan menee.
Ei se suomalainen sairaala tai päiväkoti nyt sentään mikään moottoripyöräkerho ole!
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Asiat lakaistaan maton alle."
Tämä on niin klassikko huonon johtamisen rintamalla!
Naisvaltaisilla aloilla ”johtaminen” on juuri tuollaista.
Kuvitelkaa, että olette aikuisia ihmisiä eikä pissis-teinejä, jotka jatkavat sitä draamaansa hamaan eläkeikään saakka. Sääliksi käy lähinnä esimiehet, jotka joutuvat setvimään aivan aikuisten riitoja. Sen lisäksi, että joutuvat oikeasti tekemään ihan oikeaitakin hommia.
Töihin tuodaan omia turhaumia ja perheriitoja, jonka jälkeen lähinnä vittuillaan ympäriinsä.
Tosiaan, joku tuolla jo kiinnittikin tähän huomiota: Jos ap on ollut jo puoli vuotta töissä, ei voi olla enää koeajalla. Oliko tämä sittenkin provo?
Vierailija kirjoitti:
Read my lips: nämä tällaiset ovat aina johtamisongelmia!
Iskän tai äidin syytä? 🙄
Suosittelen kokeilemaan esimiehenä oloa, voit yllättyä millaisiin ongelmiin ja ihmisiin törmäät. Meno on kuin päiväkodissa 😂
Luoksesi tulee henkilö x kertoo riidelleensä henkilö y:n kanssa, kysyn pyydänkö y:n paikalle... ei kuulemma tarvi.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, joku tuolla jo kiinnittikin tähän huomiota: Jos ap on ollut jo puoli vuotta töissä, ei voi olla enää koeajalla. Oliko tämä sittenkin provo?
No mulla oli koeaika 12 kk, en sitten tiedä muista
Eri
Tervetuloa Suomeen! Kateellisten, ilkeiden ja selkäänpuukottajien luvattuun maahan.
Minä olen ollut myös huonossa työyhteisössä ja se oli kyllähelvetillistä piinaa alusta loppuun. Joten voin kuvitella. Suosittelen tekemään työn mahdollisimman itsenäisesti välittämättä muiden höpötyksistä tai mielipiteistä. Olisin ehkä niin kuin mua ei kiinnostaisi yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, joku tuolla jo kiinnittikin tähän huomiota: Jos ap on ollut jo puoli vuotta töissä, ei voi olla enää koeajalla. Oliko tämä sittenkin provo?
No mulla oli koeaika 12 kk, en sitten tiedä muista
Eri
Mulla oli muistaakseni kanssa vuosi. Sitten piti tehdä uusi soppari.
Työpaikalla työaikana ei oikein voi valita, valitan.