Viisihenkinen lapsiperhe asuu 24 neliön yksiössä

Asuin mieheni kanssa kahdestaan tuon kokoisessa yksiössä ja voin sanoa että ei toimi todellakaan 7-henkiselle perheelle ellei huonekorkeus olisi tyyliin 5m että saisi toisen kerroksen rakennettua (eihän tuonne mahdu edes vaatteet tai sängyt muuten).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä asua vaikka teltassa, ei sitä kukaan kiellä. Eri asia sitten kuka jaksaa noin pienessä kämpässä asua. Kyllä ne teinit viimeistään haluaa omaa rauhaa.

Kyllä siitä tulee lasu jos asuu liian ahtaasti.

No voi hyvänen aika, mistä se lasu tulee? Kuka sen tekee?

Ei kai normaalisti tarvitse tehdä mitään asumisselostetta sossulle, jos hoitaa asiansa ts käy työssä eikä rettelöi ympäristönsä kanssa?

No esim. neuvolassa kysellään asumisoloista, tarhan hoitaja käy usein kotikäynnillä kun lapsi aloittaa hoidon, lapsi saattaa puhua kotiloista tarhassa tai koulussa, joku sukulainen, lapsen kaverin vanhempi tai naapuri näkee...

Ei meillä ole käynyt kukaan neuvolasta eikä päiväkodista. Ei kai päiväkodissa tentata lapsilta kodin neliöistä?

Helsingissä on hyvin yleistä asua lasten kanssa kaksiossa (jos haluaa asua keskustassa). Sukulainen asuu aivan keskustassa pienessä omistuskaksiossa, lapset asuvat makuuhuoneessa ja vanhemmat olohuoneessa sohvalla. Miksi heistä pitäisi tehdä lasu? Vanhemmat ovat töissä ja lapset kivoja ongelmattomia leikki-ikäisiä.

Nykyiseen järjestelmään kuuluu se, että jos on huoli jostain niin tehdään lasu. Esim. ahdas asuinolo on huoli. Tai vaikka reikä hampaassa on huoli, ja siksi hammaslääkäri tekee lasun, jotta saataisiin selville, onko syynä esimerkiksi se, että lapsen hampaidenpesu on laiminlyöty. Toisin sanoen isot ongelmat ehkäistään ennakolta lasujen myötä, eikä siis tehdä lasuja vasta sitten, kun jo ollaan niissä isoissa ongelmissa kuten ennen vanhaan toimittiin.

Huoli pitää tulla lapsen yleisestä hyvinvoinnista ts lasta selvästi lyödään laimin. Lapsen perhe voi asua ahtaasti, mutta lapsella voi olla hyviä harrastuksia ( esim musiikki , urheilu). Vanhemmat ovat tiiviisti mukana harrastuksissa, lapsi on siististi puettu, ruokittu, on kavereita jne. Mistä se huoli pitäisi nousta? Ettei tulisi isoja ongelmia?

Ei pidä paikkaansa. Sinne voi oikeasti ilmoittaa ihan mitä vaan mikä ei ole lastensuojelullinen asia ja ne kutsuu kuulusteluun ja joudut todistamaan olevasi hyvä vanhempi. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä asuu nyt kaksi lasta ja kaksi aikuista 32 neliön yksiössä jossa on toki erillinen keittokomero ja wc. Eletään minimalistisesti eli kun ei ole ylimääräistä tavaraa niin ei sitä turhaa lisätilaakaan tarvita. Nukutaan kaikki neljä futon-patjoilla jotka levitetään illalla lattialle ja rullataan aamulla pois. Paljon helpompaa kuin sängyn petaaminen. Ollaan eletty lasten syntymästä asti näin joten lapset ovat tähän myös tottuneet.

Mitäs kun lapset kasvaa? Toni 16v. Ja Tiina 15v. iloisesti vierekkäin futoneilla?

Voihan siihen laittaa vaikka sermin väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä asua vaikka teltassa, ei sitä kukaan kiellä. Eri asia sitten kuka jaksaa noin pienessä kämpässä asua. Kyllä ne teinit viimeistään haluaa omaa rauhaa.

Kyllä siitä tulee lasu jos asuu liian ahtaasti.

No voi hyvänen aika, mistä se lasu tulee? Kuka sen tekee?

Ei kai normaalisti tarvitse tehdä mitään asumisselostetta sossulle, jos hoitaa asiansa ts käy työssä eikä rettelöi ympäristönsä kanssa?

No esim. neuvolassa kysellään asumisoloista, tarhan hoitaja käy usein kotikäynnillä kun lapsi aloittaa hoidon, lapsi saattaa puhua kotiloista tarhassa tai koulussa, joku sukulainen, lapsen kaverin vanhempi tai naapuri näkee...

Ei meillä ole käynyt kukaan neuvolasta eikä päiväkodista. Ei kai päiväkodissa tentata lapsilta kodin neliöistä?

Helsingissä on hyvin yleistä asua lasten kanssa kaksiossa (jos haluaa asua keskustassa). Sukulainen asuu aivan keskustassa pienessä omistuskaksiossa, lapset asuvat makuuhuoneessa ja vanhemmat olohuoneessa sohvalla. Miksi heistä pitäisi tehdä lasu? Vanhemmat ovat töissä ja lapset kivoja ongelmattomia leikki-ikäisiä.

Nykyiseen järjestelmään kuuluu se, että jos on huoli jostain niin tehdään lasu. Esim. ahdas asuinolo on huoli. Tai vaikka reikä hampaassa on huoli, ja siksi hammaslääkäri tekee lasun, jotta saataisiin selville, onko syynä esimerkiksi se, että lapsen hampaidenpesu on laiminlyöty. Toisin sanoen isot ongelmat ehkäistään ennakolta lasujen myötä, eikä siis tehdä lasuja vasta sitten, kun jo ollaan niissä isoissa ongelmissa kuten ennen vanhaan toimittiin.

Huoli pitää tulla lapsen yleisestä hyvinvoinnista ts lasta selvästi lyödään laimin. Lapsen perhe voi asua ahtaasti, mutta lapsella voi olla hyviä harrastuksia ( esim musiikki , urheilu). Vanhemmat ovat tiiviisti mukana harrastuksissa, lapsi on siististi puettu, ruokittu, on kavereita jne. Mistä se huoli pitäisi nousta? Ettei tulisi isoja ongelmia?

Ei pidä paikkaansa. Sinne voi oikeasti ilmoittaa ihan mitä vaan mikä ei ole lastensuojelullinen asia ja ne kutsuu kuulusteluun ja joudut todistamaan olevasi hyvä vanhempi. Kokemusta on.

Mitä tapahtuu jos ei suostu menemään kuulusteluun? Huostaanotto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä asua vaikka teltassa, ei sitä kukaan kiellä. Eri asia sitten kuka jaksaa noin pienessä kämpässä asua. Kyllä ne teinit viimeistään haluaa omaa rauhaa.

Kyllä siitä tulee lasu jos asuu liian ahtaasti.

No voi hyvänen aika, mistä se lasu tulee? Kuka sen tekee?

Ei kai normaalisti tarvitse tehdä mitään asumisselostetta sossulle, jos hoitaa asiansa ts käy työssä eikä rettelöi ympäristönsä kanssa?

No esim. neuvolassa kysellään asumisoloista, tarhan hoitaja käy usein kotikäynnillä kun lapsi aloittaa hoidon, lapsi saattaa puhua kotiloista tarhassa tai koulussa, joku sukulainen, lapsen kaverin vanhempi tai naapuri näkee...

Ei meillä ole käynyt kukaan neuvolasta eikä päiväkodista. Ei kai päiväkodissa tentata lapsilta kodin neliöistä?

Helsingissä on hyvin yleistä asua lasten kanssa kaksiossa (jos haluaa asua keskustassa). Sukulainen asuu aivan keskustassa pienessä omistuskaksiossa, lapset asuvat makuuhuoneessa ja vanhemmat olohuoneessa sohvalla. Miksi heistä pitäisi tehdä lasu? Vanhemmat ovat töissä ja lapset kivoja ongelmattomia leikki-ikäisiä.

Nykyiseen järjestelmään kuuluu se, että jos on huoli jostain niin tehdään lasu. Esim. ahdas asuinolo on huoli. Tai vaikka reikä hampaassa on huoli, ja siksi hammaslääkäri tekee lasun, jotta saataisiin selville, onko syynä esimerkiksi se, että lapsen hampaidenpesu on laiminlyöty. Toisin sanoen isot ongelmat ehkäistään ennakolta lasujen myötä, eikä siis tehdä lasuja vasta sitten, kun jo ollaan niissä isoissa ongelmissa kuten ennen vanhaan toimittiin.

Huoli pitää tulla lapsen yleisestä hyvinvoinnista ts lasta selvästi lyödään laimin. Lapsen perhe voi asua ahtaasti, mutta lapsella voi olla hyviä harrastuksia ( esim musiikki , urheilu). Vanhemmat ovat tiiviisti mukana harrastuksissa, lapsi on siististi puettu, ruokittu, on kavereita jne. Mistä se huoli pitäisi nousta? Ettei tulisi isoja ongelmia?

Ei pidä paikkaansa. Sinne voi oikeasti ilmoittaa ihan mitä vaan mikä ei ole lastensuojelullinen asia ja ne kutsuu kuulusteluun ja joudut todistamaan olevasi hyvä vanhempi. Kokemusta on.

Mitä tapahtuu jos ei suostu menemään kuulusteluun? Huostaanotto?

Välillä huostaanotto tapahtuu jo ennen kuulustelua. Riippuu siitä onko huostarifirmoilla tarvetta lisärahalle vai ei.

Eikö pienessä asunnossa asuminen ole hankalaa? Vaikka eläisi miten minimalistisesti niin pakosti lapset tarvitsee vaatteita, leluja, ym. Kiva niitä keräillä koko ajan jonnekin tai viikata jotain vaatteita tai rullailla aamulla ja illalla jotain patjoja nippuun.

Itse asun lapsen kanssa kahdestaan 80 neliön kolmiossa ja pienempää en tule edes harkitsemaan. Isompaan vaihdan kun lapsi kasvaa tai jos saan vielä toisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö pienessä asunnossa asuminen ole hankalaa? Vaikka eläisi miten minimalistisesti niin pakosti lapset tarvitsee vaatteita, leluja, ym. Kiva niitä keräillä koko ajan jonnekin tai viikata jotain vaatteita tai rullailla aamulla ja illalla jotain patjoja nippuun.

Itse asun lapsen kanssa kahdestaan 80 neliön kolmiossa ja pienempää en tule edes harkitsemaan. Isompaan vaihdan kun lapsi kasvaa tai jos saan vielä toisen lapsen.

Toisilla on paremmat järjestely- ja elämänhallintataidot kuin toisilla. Ja oikeus omaan itselle sopivaan ratkaisuun.

Järkyttävää, nykyaikana tuo on lähinnä lapsen kaltoinkohtelua, sillä jokaisella perheellä on varmasti varaa asua niin, että olisi edes lapsille yhteinen huone käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, nykyaikana tuo on lähinnä lapsen kaltoinkohtelua, sillä jokaisella perheellä on varmasti varaa asua niin, että olisi edes lapsille yhteinen huone käytössä.

"Nykyaikana" "lapsen kaltoinkohtelu".

Ei, jokin asia mikä ei vahingoita lasta ei muutu kaltoinkohteluksi sillä perusteella että muillakin on. Esim. se ettei osta lapselle älypuhelinta ei myöskään ole kaltoinkohtelua.

Paljonko vaikuttaa lapsen sosiaaliseen elämään,

kuinka voi pyytää kaveria kylään,

missä tilassa saa tehdä rauhassa läksyt,

entä nukkuminen (käykö kaikki samaan aikaan, en itse voisi vaatia 14vuotiasta taipumaan 4 vuotiaan rytmeihin),

mitä kotona voi edes tehdä (onko tilaa askarrella, piirtää, maalata, pelata lautapelejä yms),

mikä verran vaatetta lapsilla (tilaa on niin vähän että mahtuuko tuonne edes välikausi ja talvivaatteet säilöön, jos koulussa on joka päivä samoissa vaatteissa, niin varmasti kiistaan köyhäksi)...?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, nykyaikana tuo on lähinnä lapsen kaltoinkohtelua, sillä jokaisella perheellä on varmasti varaa asua niin, että olisi edes lapsille yhteinen huone käytössä.

Sano nyt vielä, että ahdas asuminen on lasten oikeuksien sopimuksen ja ihmisoikeussopimuksen vastaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, nykyaikana tuo on lähinnä lapsen kaltoinkohtelua, sillä jokaisella perheellä on varmasti varaa asua niin, että olisi edes lapsille yhteinen huone käytössä.

Sano nyt vielä, että ahdas asuminen on lasten oikeuksien sopimuksen ja ihmisoikeussopimuksen vastaista.

Mitä pienemmin ja ahtaammin asutaan niin sitä parempi se on ilmaston ja ympäristön kannalta.

Takaisin hellahuoneeseem.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä asuu nyt kaksi lasta ja kaksi aikuista 32 neliön yksiössä jossa on toki erillinen keittokomero ja wc. Eletään minimalistisesti eli kun ei ole ylimääräistä tavaraa niin ei sitä turhaa lisätilaakaan tarvita. Nukutaan kaikki neljä futon-patjoilla jotka levitetään illalla lattialle ja rullataan aamulla pois. Paljon helpompaa kuin sängyn petaaminen. Ollaan eletty lasten syntymästä asti näin joten lapset ovat tähän myös tottuneet.

Minä asun lapsen kanssa 78 neliön asunnossa eikä kyllä yhtään pienempään lähetä. Hetki kokeiltiin asua 55 neliön kaksiossa ja ei ollu hyvä.

Meillä käytössä pari sataa neliötä ja 2 lasta ja vanhemmat ja huomaan päivittäin, kuinka me vietämme kaikki ajan 30m2 oh ja keittiössä. Siellä lapset leikkivät, tekevät keittiön pöydällä läksyt jne. eikä juuri muille tiloille ole käyttöä, muuta kuin ehkä tavaroiden säilytyksessä. Eikä lapset juuri omassa huoneessa leiki tai oleskele, vaan haluavat olla samassa tilassa kun me vanhemmat ja se on oh.

Jostakin luin, että monessa kodissa toiminnot tapahtuvat vain muutaman neliön alueella, jossa vietetään yhteinen aika perheenjäsenien kanssa ja puuhastellaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä asuu nyt kaksi lasta ja kaksi aikuista 32 neliön yksiössä jossa on toki erillinen keittokomero ja wc. Eletään minimalistisesti eli kun ei ole ylimääräistä tavaraa niin ei sitä turhaa lisätilaakaan tarvita. Nukutaan kaikki neljä futon-patjoilla jotka levitetään illalla lattialle ja rullataan aamulla pois. Paljon helpompaa kuin sängyn petaaminen. Ollaan eletty lasten syntymästä asti näin joten lapset ovat tähän myös tottuneet.

Minä asun lapsen kanssa 78 neliön asunnossa eikä kyllä yhtään pienempään lähetä. Hetki kokeiltiin asua 55 neliön kaksiossa ja ei ollu hyvä.

Meillä käytössä pari sataa neliötä ja 2 lasta ja vanhemmat ja huomaan päivittäin, kuinka me vietämme kaikki ajan 30m2 oh ja keittiössä. Siellä lapset leikkivät, tekevät keittiön pöydällä läksyt jne. eikä juuri muille tiloille ole käyttöä, muuta kuin ehkä tavaroiden säilytyksessä. Eikä lapset juuri omassa huoneessa leiki tai oleskele, vaan haluavat olla samassa tilassa kun me vanhemmat ja se on oh.

Jostakin luin, että monessa kodissa toiminnot tapahtuvat vain muutaman neliön alueella, jossa vietetään yhteinen aika perheenjäsenien kanssa ja puuhastellaan yhdessä.

Tämä on ihan totta. Meillä 80 neliötä ja sama ilmiö. Tosin pienessä tilassa pärjääminen ja siitä tykkääminen kertoo että perhe on läheinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä asuu nyt kaksi lasta ja kaksi aikuista 32 neliön yksiössä jossa on toki erillinen keittokomero ja wc. Eletään minimalistisesti eli kun ei ole ylimääräistä tavaraa niin ei sitä turhaa lisätilaakaan tarvita. Nukutaan kaikki neljä futon-patjoilla jotka levitetään illalla lattialle ja rullataan aamulla pois. Paljon helpompaa kuin sängyn petaaminen. Ollaan eletty lasten syntymästä asti näin joten lapset ovat tähän myös tottuneet.

Minä asun lapsen kanssa 78 neliön asunnossa eikä kyllä yhtään pienempään lähetä. Hetki kokeiltiin asua 55 neliön kaksiossa ja ei ollu hyvä.

Meillä käytössä pari sataa neliötä ja 2 lasta ja vanhemmat ja huomaan päivittäin, kuinka me vietämme kaikki ajan 30m2 oh ja keittiössä. Siellä lapset leikkivät, tekevät keittiön pöydällä läksyt jne. eikä juuri muille tiloille ole käyttöä, muuta kuin ehkä tavaroiden säilytyksessä. Eikä lapset juuri omassa huoneessa leiki tai oleskele, vaan haluavat olla samassa tilassa kun me vanhemmat ja se on oh.

Jostakin luin, että monessa kodissa toiminnot tapahtuvat vain muutaman neliön alueella, jossa vietetään yhteinen aika perheenjäsenien kanssa ja puuhastellaan yhdessä.

Tätä en ymmärrä ettei ihmiset osaa asettaa rajoja lapsille. Meillä on lapsille säännöt ettei leluja olohuoneeseen eikä keittiöön eikä sisäleluja ulos eikä uökoleluja sisälle. En jaksa kerätä leluja pitkin taloa. Jos näen lelun väärässä paikassa niin se menee heti roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan juuri nykyhallitus haluaa. Kun suomalaisten täytyy pelastaa koko maailman ilmasto.

Mistä kohtaa hallitusohjelmaa löytyy vaatimus sulloa perheet yksiöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä asua vaikka teltassa, ei sitä kukaan kiellä. Eri asia sitten kuka jaksaa noin pienessä kämpässä asua. Kyllä ne teinit viimeistään haluaa omaa rauhaa.

Kyllä siitä tulee lasu jos asuu liian ahtaasti.

Eikä tule, hyvin tilannekohtaista. Suosituksia toki on, jotka pääosin on tarkoitettu siihen, minkä kokoista asuntoa perheelle tulee tarjota asuntoa jonottaessa.

On se kumma, että sakkoa tulee jos pitää liian montaa kissaa liian pienessä asunnossa, mutta lapset saa laittaa nukkumaan limittäin kuin orjat laivalla.

Kyllä myös eläinten huonoon kohteluun on puututtava.

En ymmärrä tätä pienten asuntojen ihannoimista. Itse asun lapsen kanssa 62m2 kaksiossa, jossa on isot huoneet. Huoneita vaan on liian vähän. Olisi oikein mukavaa, jos minullakin olisi oma makuuhuone. Kun lapsella käy kavereita, en pysty vetäytymään mihinkään omaan rauhaan eikä siinä oikein tiedä, mitä tekisi. Yövieraille ei ole tilaa eli ei voi majoittaa ketään. Isoa ruokapöytää ei mahdu, joten ei voi kutsua ketään syömään. Muutenkin ison pöydän ääressä voisi paremmin askarrella sun muuta.

Minusta meille ideaali olisi varmaan 3 makuuhuonetta. Kummallekin oma makkari ja lisäksi yksi työ-/vieras-/askarteluhuone.

Pieni (kerrostalo)asunto rajoittaa kummasti sitä, mitä kotona voi tehdä. Voisin kuvitella pienen okt:n toimivan paremmin, koska silloin voi levittäytyä pihalle ja on ehkä piharakennuksiakin, missä voisi pitää harrastusvälineitä. Esim. haluaisin kotiin crosstrainerin, mutta sille ei yksinkertaisesti ole tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä asuu nyt kaksi lasta ja kaksi aikuista 32 neliön yksiössä jossa on toki erillinen keittokomero ja wc. Eletään minimalistisesti eli kun ei ole ylimääräistä tavaraa niin ei sitä turhaa lisätilaakaan tarvita. Nukutaan kaikki neljä futon-patjoilla jotka levitetään illalla lattialle ja rullataan aamulla pois. Paljon helpompaa kuin sängyn petaaminen. Ollaan eletty lasten syntymästä asti näin joten lapset ovat tähän myös tottuneet.

Minä asun lapsen kanssa 78 neliön asunnossa eikä kyllä yhtään pienempään lähetä. Hetki kokeiltiin asua 55 neliön kaksiossa ja ei ollu hyvä.

Meillä käytössä pari sataa neliötä ja 2 lasta ja vanhemmat ja huomaan päivittäin, kuinka me vietämme kaikki ajan 30m2 oh ja keittiössä. Siellä lapset leikkivät, tekevät keittiön pöydällä läksyt jne. eikä juuri muille tiloille ole käyttöä, muuta kuin ehkä tavaroiden säilytyksessä. Eikä lapset juuri omassa huoneessa leiki tai oleskele, vaan haluavat olla samassa tilassa kun me vanhemmat ja se on oh.

Jostakin luin, että monessa kodissa toiminnot tapahtuvat vain muutaman neliön alueella, jossa vietetään yhteinen aika perheenjäsenien kanssa ja puuhastellaan yhdessä.

Tätä en ymmärrä ettei ihmiset osaa asettaa rajoja lapsille. Meillä on lapsille säännöt ettei leluja olohuoneeseen eikä keittiöön eikä sisäleluja ulos eikä uökoleluja sisälle. En jaksa kerätä leluja pitkin taloa. Jos näen lelun väärässä paikassa niin se menee heti roskiin.

Meillä taas on nähty parhaimmaksi ratkaisu, että lelut ovat nimenomaan olohuoneessa. Aluksi ne olivat lastenhuoneessa, mutta siellä ne olivat kaikki koko ajan levällään. Ostettiin sitten olohuoneeseen iso kaappi leluja varten. Lapset ottavat sieltä vain ne lelut, joilla haluavat leikkiä. Loput ovat kaapissa omissa laatikoissaan. Makuuhuoneissa ei ole muita leluja kuin unikaverit.