Keskustan Kulmuni huolissaan: ”Kolme miljoonaa suomalaista asuu alueilla, joissa asuntojen arvo on laskussa”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kepulainen, mutta vastaan silti. Ollaan 50+ ikäisiä ja valmistuttiin ammatteihin suuren laman aikana. Silloin ei ollut varaa valita mihin meni töihin, lähdettiin sinne missä töitä oli. Silloin oli vielä häpeällistä elää sosiaalituilla, toisin kuin nyt. Töitä sattui löytymään pieneltä maaseutupaikkakunnalta, jolla meni silloin ihan hyvin. Oli lottovoitto, kun saatiin molemmat vakityö. Ensin ostettiin pieni talo ja perheen kasvaessa rakennettiin isompi. Viihdyttiin loistavasti, kaikki palvelut kävelymatkan päässä ja kuitenkin asuttiin keskellä luontoa. Lapset saivat käydä koulunsa pienissä kouluissa, tutustuivat luontoon ja ympäröivään maaseutuun, oli kavereita ja harrastuksiin pystyivät kulkemaan itse.

Nyt tilanne on se, että lapset ovat jo lähteneet opiskelemaan, mies on työtön (kiitos edellisen hallituksen säästöohjelman) ja täällä ei töitä hänen alallaan ole, eikä paljon muullakaan ja kun ikää on, niin töitä on vaikea saada mistään. Asuntolainaa on vielä jokunen vuosi jäljellä. Talomme arvo on mitätön, sillä hinnalla saisimme ehkä yksiön jostain Tampereelta, Helsingistä ei sitäkään. Talojen myyntiajat ovat pitkät, naapuritalo on ollut myynnissä yli vuoden ja aivan pilkkahinnalla.  Lähtisimme heti, jos saisimme talon myytyä kohtuullisella hinnalla ja löytäisimme työpaikat. 

Voihan ulina. Tässä sen näkee miten teidän sukupolvi on päässyt helpolla, vaikka kuvittelette muuta.

Luettelot, että olet nauttinut elämässäsi

- vakityöstä

- ostanut oman kodin

- asuneet turvallisessa paikassa

- lapset käyneet kyläkouluja

- VOISITTE ostaa asunnon Tampereelta

Tuollaiset kuin olisi edes meillä alle 40-v edes hetken elämässä joskus... Pisimmät työpätkät meillä on olleet 4-v, Helsingissä elellään vuokralla väistämättä koko elämä, kun ei muuhun ole varaa ja pesämunaa ei pääse kertymään. Työt Hkin keskustassa, lapset ylitäysissä päikyissä.

No lähtekää hyvät ihmiset sinne muuttotappiokuntaan nauttimaan luonnosta ja pienestä kyläkoulusta ja vakityöstä. Mitä ihmettä te vikisette jossain Helsingissä työttömänä?

Ei, en ole työtön. Mutta ei meille ole tarjolla vakituisia paikkoja. Sellaisia ei enää katsos ole monellakaan alalla enää. Työtä on Helsingissä, ei siellä maalla. Kiitos vain tarjouksesta. Teemme pätkätyötä, lihotamme vuokraisäntien rahapussia, haemme Alepasta klo. 21 laputettua ruokaa. Näin me elämme. Mutta älkää te kiitos itkekö, kun saitte jo kaiken ja vielä pitäisi saada lisää. Meille ei jäänyt mitään.

Mutta (me) kaikki jotka eivät asu Helsingissä eivätkä ole siellä töissä tekevät osaltaan olostanne edes hiukan helpompaa. Kova kilpailuhan siellä toki on kaikesta mutta ei siitä voi syyttää osattomia.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kepulainen, mutta vastaan silti. Ollaan 50+ ikäisiä ja valmistuttiin ammatteihin suuren laman aikana. Silloin ei ollut varaa valita mihin meni töihin, lähdettiin sinne missä töitä oli. Silloin oli vielä häpeällistä elää sosiaalituilla, toisin kuin nyt. Töitä sattui löytymään pieneltä maaseutupaikkakunnalta, jolla meni silloin ihan hyvin. Oli lottovoitto, kun saatiin molemmat vakityö. Ensin ostettiin pieni talo ja perheen kasvaessa rakennettiin isompi. Viihdyttiin loistavasti, kaikki palvelut kävelymatkan päässä ja kuitenkin asuttiin keskellä luontoa. Lapset saivat käydä koulunsa pienissä kouluissa, tutustuivat luontoon ja ympäröivään maaseutuun, oli kavereita ja harrastuksiin pystyivät kulkemaan itse.

Nyt tilanne on se, että lapset ovat jo lähteneet opiskelemaan, mies on työtön (kiitos edellisen hallituksen säästöohjelman) ja täällä ei töitä hänen alallaan ole, eikä paljon muullakaan ja kun ikää on, niin töitä on vaikea saada mistään. Asuntolainaa on vielä jokunen vuosi jäljellä. Talomme arvo on mitätön, sillä hinnalla saisimme ehkä yksiön jostain Tampereelta, Helsingistä ei sitäkään. Talojen myyntiajat ovat pitkät, naapuritalo on ollut myynnissä yli vuoden ja aivan pilkkahinnalla.  Lähtisimme heti, jos saisimme talon myytyä kohtuullisella hinnalla ja löytäisimme työpaikat. 

Voihan ulina. Tässä sen näkee miten teidän sukupolvi on päässyt helpolla, vaikka kuvittelette muuta.

Luettelot, että olet nauttinut elämässäsi

- vakityöstä

- ostanut oman kodin

- asuneet turvallisessa paikassa

- lapset käyneet kyläkouluja

- VOISITTE ostaa asunnon Tampereelta

Tuollaiset kuin olisi edes meillä alle 40-v edes hetken elämässä joskus... Pisimmät työpätkät meillä on olleet 4-v, Helsingissä elellään vuokralla väistämättä koko elämä, kun ei muuhun ole varaa ja pesämunaa ei pääse kertymään. Työt Hkin keskustassa, lapset ylitäysissä päikyissä.

No lähtekää hyvät ihmiset sinne muuttotappiokuntaan nauttimaan luonnosta ja pienestä kyläkoulusta ja vakityöstä. Mitä ihmettä te vikisette jossain Helsingissä työttömänä?

Ei, en ole työtön. Mutta ei meille ole tarjolla vakituisia paikkoja. Sellaisia ei enää katsos ole monellakaan alalla enää. Työtä on Helsingissä, ei siellä maalla. Kiitos vain tarjouksesta. Teemme pätkätyötä, lihotamme vuokraisäntien rahapussia, haemme Alepasta klo. 21 laputettua ruokaa. Näin me elämme. Mutta älkää te kiitos itkekö, kun saitte jo kaiken ja vielä pitäisi saada lisää. Meille ei jäänyt mitään.

Mutta (me) kaikki jotka eivät asu Helsingissä eivätkä ole siellä töissä tekevät osaltaan olostanne edes hiukan helpompaa. Kova kilpailuhan siellä toki on kaikesta mutta ei siitä voi syyttää osattomia.

ohis

No ette te maaseudun immeiset vie meiltä niitä työpaikkoja, vaikka Helsinkiin tulisittekin... Sen sijaan olisi meille suuri kädenojennus ettei tarvitsisi meidän työtekevienhelsinkiläisten maksaa maalaisten kalliita infrastruktuureja. Kaikkea kun ei voi saada. Jospa te maksatte jatkossa omat kulunne ja me omamme? Tasataan myös maaamuja sinne teillekin. Mielelläni sitten kilpailutan ravinnon oston teidän ja virolaisten (paremman ruokalaadun) välillä.

Ovat sattumoisin niitä juuri samoja alueita joita tämä hallitus muutenkin haluaa kurjistaa.

Suomen pyrkiminen hiilineutraaliksi yhteiskunnaksi vuoteen 2035 mennessä nostaa uuden tutkimuspaperin mukaan perinteisen yksityisautoilun kustannuksia niin paljon, että polttomoottorien varassa toimivat alueet voivat joutua jopa suoranaiseen talousahdinkoon.

https://www.is.fi/autot/art-2000006399247.html